Sex Differences in Age-Related Cardiovascular Mortality

Peer reviewe

Decreased mortality risk due to first acute coronary syndrome in women with postmenopausal hormone therapy use

Objectives: The role of postmenopausal hormone therapy (HT) in the incidence of acute coronary syndrome (ACS) has been studied extensively, but less is known of the impact of HT on the mortality risk due to an ACS. Study design and main outcome measures: We extracted from a population-based ACS register, FINAMI, 7258 postmenopausal women with the first ACS. These data were combined with HT use data from the National Drug Reimbursement Register; 625 patients (9%) had used various HT regimens. The death risks due to ACS before admission to hospital, 2-28, or 29-365 days after the incident ACS were compared between HT users and non-users with logistic regression analyses. Results: In all follow-up time points, the ACS death risks in HT ever-users were smaller compared to non-users. Of women with FIT ever use, 42% died within one year as compared with 52% of non-users (OR 0.62, p = 5 year FIT use (OR 0.54, p <0.001) died as compared to 43% of the non-users. Age 60 years at the HT initiation was accompanied with similar reductions in ACS mortality risk. Conclusions: Postmenopausal HT use is accompanied with reduced mortality risk after primary ACS. (C) 2016 Elsevier Ireland Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

A study of the Scrum Master’s role

Scrum is an increasingly common approach to software development adopted by organizations around the world. However, as organizations transition from traditional plan-driven development to agile development with Scrum, the question arises as to which Scrum role (Product Owner, Scrum Master, or Scrum Team Member) corresponds to a Project Manager, or conversely which Scrum role should the Project Managers adopt? In an attempt to answer this question, we adopted a mixed-method research approach comprising a systematic literature review and embedded case study of a commercial software development team. Our research has identified activities that comprise the Scrum Master role, and which additional roles are actually performed by Scrum Masters in practice. We found nine activities that are performed by Scrum Masters. In addition, we found that Scrum Masters also perform other roles, most importantly as Project Managers. This latter situation results in tension and conflict of interest that could have a negative impact on the performance of the team as a whole. These results point to the need to re-assess the role of Project Managers in organizations that adopt Scrum as a development approach. We hypothesize that it might be better for Project Managers to become Product Owners, as aspects of this latter role are more consistent with the traditional responsibilities of a Project Manager

Microfluidic analysis techniques for safety assessment of pharmaceutical nano- and microsystems

This chapter reviews the evolution of microfabrication methods and materials, applicable to manufacturing of micro total analysis systems (or lab‐on‐a‐chip), from a general perspective. It discusses the possibilities and limitations associated with microfluidic cell culturing, or so called organ‐on‐a‐chip technology, together with selected examples of their exploitation to characterization of pharmaceutical nano‐ and microsystems. Materials selection plays a pivotal role in terms of ensuring the cell adhesion and viability as well as defining the prevailing culture conditions inside the microfluidic channels. The chapter focuses on the hepatic safety assessment of nanoparticles and gives an overview of the development of microfluidic immobilized enzyme reactors that could facilitate examination of the hepatic effects of nanomedicines under physiologically relevant conditions. It also provides an overview of the future prospects regarding system‐level integration possibilities facilitated by microfabrication of miniaturized separation and sample preparation systems as integral parts of microfluidic in vitro models.Non peer reviewe

Toimijuuden ohjaaminen työmotivaation lisäämisen menetelmänä

Työmotivaation tarkastelu on tärkeää tällaisena aikana, jolloin muutos on työelämässä lähes pysyvä olotila. Vaikka aika ei ole mitenkään poikkeuksellinen, jos sitä verrataan muihin lähihistoriamme työn vuosikymmeniin, voidaan kuitenkin todeta nykyisen työelämän asettavan ihmisen lukuisiin valinta- ja muutostilanteisiin, joissa yksilö joutuu tarkastelemaan elämänsä suuntaa aina uudelleen. Tällainen tila tuo yksilön eteen monenlaisia haasteita, joihin vastatakseen hänen tulee olla joustava ja halukas näkemään tulevaisuudessaan aina uusia mahdollisuuksia. Voidakseen toimia näin, yksilö tarvitsee sekä motivaatiota että kykyä kohdata erilaisia tilanteita. Asiaa voidaan tarkastella tällöin esimerkiksi työmotivaation ja toimijuuden näkökulmista. Tämän työn tarkoitus on selvittää, millä tavalla toimijuus ja motivaatio kietoutuvat toisiinsa ja miten niiden läsnäolo tai puute voivat yksilön elämässä ja työnteossa näyttäytyä. Halusin tarkastella työmotivaatiota ohjautuvuuden näkökulmasta, jotta voisin tuoda esille sen, miten ja mistä yksilö voi saada tukea silloin, jos hän kokee, että motivaatio on välillä hukassa tai jos hän ei ole kyvykäs vastaamaan elämässä eteen tuleviin muutoksiin. Asetin työlleni kaksi tutkimuskysymystä: 1. Voidaanko toimijuutta ohjaamalla lisätä työmotivaatiota? 2. Miten toimijuutta ja motivaatiota voidaan ohjata? Toteutin työni niin sanottuna systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tarkoitus on käyttää tarkoin valittuja lähteitä ja nostaa niistä esille tutkimusongelmien mukaisia tärkeitä seikkoja. Pääkäsitteideni työmotivaation ja toimijuuden lisäksi tarkastelin myös motivaatiota yleisellä tasolla, jotta kykenin rakentamaan työmotivaatiolle pohjan ja näkemään, mistä se lähtökohtaisin ammentaa voimansa. Lisäsin tarkasteluun myös ohjaamisen teorian ja esitin joitakin konkreettisia menetelmiä, joilla toimijuutta voidaan ohjata ja työmotivaatiota näin ollen vahvistaa. Minulle selvisi, että toimijuus, joka viittaa yksilön tai ryhmän kykyyn hallita omaa elämää ja tehdä sitä koskevia valintoja, mahdollistaa sen, että työssä tai elämässä on ylipäätänsä mahdollista toimia. Toimijuuden voidaan ajatella olevan yksi niistä “voimista”, joiden avulla ihminen saa aikaan asioita. Toimijuutta vahvistetaan esimerkiksi siten, että yksilön tavoitteet, päämäärät ja pyrkimykset saadaan kirkastettua. Yksilön tulee kokea, että hän voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja että hän tekee sitä koskevia päätöksiä. Motivaatio puolestaan voisi olla se “energia”, joka auttaa meitä liikahtamaan eteenpäin. Motivaatio kumpuaa mekanistisista ja organistisista motivaatiotekijöistä ja siihen vaikuttavat yksilön tarpeet, ympäristön ärsykkeet ja fysiologiset vietit. Näihin perustuu myös ajatus siitä, että erilaisia ihmisiä motivoi erilaiset asia niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Sekä työmotivaatio että toimijuus ovat tavallaan automaattisesti ihmisen sisältä kumpuavia asioita. Näihin molempiin voidaan kuitenkin vaikuttaa myös ulkoapäin. Kun toimijuuden koetaan vahvistuvan, myös motivaation voidaan ajatella kasvavan. Toimijuus voi myös säilyä, vaikka motivaatio heikkenisi. Koska toimijuus tarvitsee usein tuekseen vuorovaikutusta, sitä voidaan vahvistaa esimerkiksi erilaisissa ohjauspalveluissa. Nykyisin tällaista ohjausta on saatavilla varsin monella sektorilla ja myös työelämää tukevaa toimijuuden ohjausta on tarjolla. Näissä ohjauksen muodoissa keskitytään siihen, että yksilö kokisi ohjaavansa omaa elämäänsä, tehden yksilöstä oman elämänsä asiantuntijan. Tällaisen toiminnan voidaan katsoa vahvistavan myös yksilön työmotivaatiota, joka todennäköisesti lisää myös hänen kokemaansa hyvinvointia

Palvelutarpeeseen vastaava moniammatillinen yhteistoimijuus työllisyyspalveluiden asiakastyössä

Tämä tutkimus käsittelee moniammatillista yhteistoimijuutta työllisyyspalveluissa. Kyseisellä kentällä on keskeistä moniammatillinen työote, sillä kyseisen kohdejoukon asiakastarpeet ovat hyvin vaihtelevia, eikä yhden ammattilaisen osaaminen yleensä riitä kattamaan kaikkia osa-alueita. Tällöin on tärkeää tehdä yhteistyötä, jossa oma osaaminen jaetaan asiakkaan eduksi ja toisaalta, asiakasta voidaan ohjata eteenpäin sellaisiin palveluihin, joissa tämä voi höytyä muiden osaamisesta. Tämä kenttä rakentuu aina uudelleen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa tuodaan esille myös joitakin tätä kenttää määritteleviä seikkoja. Ne esitetään työvoimapolitiikan kautta. Tällainen politiikka asettaa työllisyystoiminnalle tiettyjä tarpeita ja ehtoja. Näin ollen tältä pohjalta määrittyy myös se, millaisia palveluita asiakkaille tarjotaan tai kuka niitä tarjoaa. Voidaan sanoa, että moniammatillinen asiakastyö on työtä, joka ylittää monia raja-aitoja ja joka vastaa hyvin erilaisiin tarpeisiin. Tarkastelu kohdentuu tässä tutkimuksessa lisäksi siihen, millä tavoin näissä asiakastilanteissa korostuu eri asiantuntijoiden yhteistyön lisäksi asiakkaan oma rooli palveluihin ohjautumisen merkittävänä tekijänä. Kyseessä on niin sanottu yhteistoimijuus, jolla viitataan tässä yhteydessä mainittuihin asiakkaiden tarpeisiin, jotka ohjaavat näitä asiakastilanteita. Tärkeää tällaisessa työssä on täten asiakkaan äänen kuuleminen, jotta hänelle tarjotaan niitä palveluita, jotka ovat asiakkaan kannalta tarpeellisia ja jotka voivat edistää hänen asioitaan oikeaan suuntaan. Yhteistoimijuudella tarkoitetaan näin ollen muun muassa toimintaa, jossa sekä asiakastyötä tekevien näkemykset että asiakkaan omat kokemukset ovat tärkeitä. Työllisyyspalveluissa asiakastyön voidaan ajatella olevan moniammatilliselle pohjalle nojavaa yhteistoimijuutta, jossa sekä asiantuntijoilla, asiakkaalla että näiden ympärillä olevalla palveluverkostolla on tärkeä asema. Kyseistä kenttää tehdään näkyväksi vastaamalla seuraaviin tutkimusongelmiin: 1. millaisia palveluita asiakastyötä tekevän moniammatilliseen verkostoon kuuluu? 2. mitä yhteistoimijuus asiakastyössä tarkoittaa? Tutkimuksen kontekstina toimii Oulun kaupunkiseudun työllisyyspalvelut, jonka asiakastyön kenttää tämä tutkimus samalla kirkastaa tuoden esille, millainen kyseinen asiakasta palvelevien palveluiden verkosto on. Näitä seikkoja päätettiin lähestyä tässä tutkimuksessa kehittävän työntutkimuksen metodologiaan nojaten. Kyseessä on menetelmä, jolla voidaan tutkia ja kehittää työtä sekä organisaatioita. Kehittävän työntutkimuksen mallin avulla saatiin nostettua esille sekä kyseisen toiminnan tarvetila, kehitettyä sen tarpeisiin uusi työkalu että kuvattua tämän mallin kokoamiseen liittyvä prosessi kyseisessä yksikössä. Tutkimusaineisto kerättiin monimenetelmällisesti. Siihen sisältyy niin sanottua primääriaineistoa, joka tarkoittaa tässä tutkimuksessa olemassa olevaa materiaalia, haastatteluja (N=4) ja kirjallista palautetta (N=10) sekä sekundääriaineistoa, johon kuuluvat tutkimuspäiväkirja ja keskustelumuistiinpanot. Tutkimus tuotti kehittävän työntutkimuksen mallin mukaisesti kahden tyyppisiä tuloksia. Ensimmäisen tyypin tulos on asiakastyötä tekevän verkostosta tuotettu palvelukartta. Siitä on muun muassa mahdollista havaita, kuinka moniammatillisessa verkostossa asiakastyötä tekevä toimii, sillä kartta sisältää yhteensä 96 erilaista asiakasta palvelevaa palvelua. Toisen tyypin tulos on tämän tutkimuksen pohjalta rakennettu, niin sanottu yhteistoimijuussuhdemalli. Kyseinen malli muovautui tämän prosessin myötä ja se kuvaa hyvin tilaa, jossa sekä asiakastyötä tekevällä, asiakkaalla että muilla asian osaisilla on yhtälössä oma, tärkeä paikkansa. Lisäksi kyseinen kuvio osoittaa näiden toimijoiden keskinäiset suhteet. Kyseessä ei ole arvio tutkimuksen kulusta tai seurauksista, vaan tämä tutkimus on lähempänä kyseisen kehittämisprosessin narratiivia

Utilisation of gasification carbon residues:activation, characterisation and use as an adsorbent

Abstract Gasification is an energy conversion method for the utilisation of biomass for obtaining energy (heat and power). In the gasification process carbon residue is formed as a waste. For improving the cost-effectiveness of the gasification process the utilisation of this waste is important and the present legislation also creates requirements for the utilisation of waste material. Activated carbon is typically used for purification of water, for example, wastewaters as well as gaseous emissions. Consequently, commercial activated carbon is fairly expensive and its preparation is energy consuming. However, this inhibits sometimes its widespread use in wastewater treatment and therefore there is a need to develop cost-effective adsorbents from alternative biomass-based low-cost raw materials to remove harmful substances from aqueous solutions. The first aim of this thesis was to determine physical and chemical properties of carbon residues from wood gasification, and fly ashes from burning processes were used as reference samples. The properties are essential to known when evaluating the potential utilisation applications for unknown carbon residue samples. Properties of carbon residue indicate that it would be suitable adsorbent due to the high carbon content but its activation or modification is needed. The second aim was to modify this industrial carbonaceous by-product by physical and chemical activation and chemical modification methods to maximise the adsorption capacity of material. Based on our results, adsorption properties can be enhanced by using zinc chloride as a chemical activating agent, carbon dioxide as a physical activating agent and ferric chloride in the chemical modification and adsorbents with specific surface areas 285, 590 and 52 m2 g-1 were produced, respectively. The third aim was to test produced adsorbents to anions removal. Chemically activated carbon residue removes phosphate well and physically activated carbon residue removes phosphates and nitrates. Chemically modified carbon residue was observed to be suitable sorbent for sulphate removal. Optimal initial pH and concentration were determined and effect of time was studied and kinetic calculations and isotherm analysis was done for studied adsorbents.Tiivistelmä Kaasutus on tehokas tapa hyödyntää biomassaa sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kaasutuksessa muodostuu jätteenä hiilijäännöstä, jonka hyödyntäminen on tärkeää kaasutusprosessin kustannustehokkuuden parantamiseksi. Myös nykyinen lainsäädäntö asettaa vaatimuksia jätemateriaalien hyödyntämiselle. Aktiivihiiltä on tyypillisesti käytetty mm. jäteveden sekä kaasujen puhdistukseen. Aktiivihiili on kuitenkin kallista ja sen valmistaminen on energiaa kuluttava prosessi, mikä rajoittaa sen käyttöä. Tämän vuoksi tarvitaan uutta tietoa myös kustannustehokkaampien adsorbenttien valmistamiseen soveltuvista vaihtoehtoisista biomassapohjaisista raaka-aineista. Tutkimuksen tavoitteena oli aluksi määrittää puun kaasutuksessa muodostuneen hiilijäännöksen fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, joiden tunteminen on tärkeää arvioitaessa soveltuvia hyödyntämiskohteita kyseiselle tuntemattomalle jätemateriaalille. Referenssinäytteinä käytettiin polttolaitoksilla muodostunutta lentotuhkaa. Hiilijäännöksen ominaisuuksien perusteella se voisi olla soveltuva adsorbentti, mutta aktivointi tai modifiointi on välttämätöntä hiilijäännöksen adsorptiokapasiteetin parantamiseksi. Työn toinen tavoite oli parantaa hiilijäännöksen adsorptio-ominaisuuksia fysikaalisesti ja kemiallisesti aktivoimalla tai kemiallisesti modifioimalla. Tulosten perusteella adsorptio-ominaisuuksia voidaan parantaa parhaiten käyttämällä sinkkikloridia kemiallisessa aktivoinnissa, hiilidioksidia fysikaalisessa aktivoinnissa ja rautakloridia kemiallisessa modifioinnissa, jolloin valmistettujen adsorbenttien ominaispinta-alat olivat 285, 590 ja 52 m2 g-1. Työn kolmas tavoite oli tutkia valmistettujen adsorbenttien adsorptiokykyä anionien poistossa laboratoriomittakaavassa. Kemiallisesti aktivoitu hiilijäännös poistaa tehokkaasti fosfaattia, fysikaalisesti aktivoitu fosfaattia ja nitraattia ja kemiallisesti modifioitu hiilijäännös on hyvä sorbentti sulfaatinpoistossa. Adsorptiokokeissa määritettiin optimaalinen alku pH ja alkukonsentraatio ja lisäksi tutkittiin ajan vaikutusta adsorptioon. Tulosten perusteella tehtiin kinetiikkamallinnusta sekä isotermianalyysi

Electrocoagulation sludge valorization:a review

Abstract In the field of electrocoagulation (EC), various studies on pollutant removal and on the use of different EC technologies have already been made. An EC process generates sludge, which is considered waste, resulting in increased operational costs that come from waste disposal. Sludge contains valuable materials, such as the nutrients or metals removed during water purification, along with metals, such as aluminum or iron, which come from the electrodes used in an EC system. Based on the principles of circular economy or based on existing legislations, reducing the production of valuable wastes, and increasing the valorization rate of as many materials as possible are important endeavors. This study is mainly a review of the existing sludge valorization studies. This review highlights the valorization of sludge as a fertilizer (mainly as struvite), pigment, construction material (mainly as blocks), adsorbent, and catalyst. While it has already been found that EC sludge is valorizable, more studies on EC sludge valorization and on the quality of sludge produced from the effluent of EC processes are warranted

Design and fabrication of integrated solid-phase extraction-zone electrophoresis microchip

Abstract Integrated solid-phase extraction-zone electrophoresis (SPE-ZE) device has been designed and fabricated on microchip. The structures were fabricated by using multiple layers of SU-8 polymer with a novel technique that enables easy alignment and high yield of the chips. SU-8 adhesive bonding has two major advantages: it enables bonding of high aspect ratio pillars and it results in fully SU-8 microchannels with uniform electrokinetic flow properties. The SPE-ZE device has a fluidic reservoir with 15:1 high aspect ratio pillars for bead filters that act as a SPE part in the chip structure. The separation unit is a 25 mm long electrophoresis channel starting from the outlet of SPE reservoir. Argon laser-induced fluorescence (LIF) detector was used to monitor simultaneously the SPE reservoir and the detection site at the end of the electrophoresis channel. Flow characteristics and electric field distributions were simulated with Femlab software. Fluorescein was used as the analyte for detecting the operational performance of the chip. Adsorption, bead rinsing, elution and detection were tested to verify functioning of the chip design