Arthroscopic Primary Bundle-Specific Posterior Cruciate Ligament Repair with Transosseous Fixation

Posterior cruciate ligament (PCL) injuries are most commonly associated with multiligamentous knee injuries. Isolated rupture can be treated nonoperatively with bracing, but with concomitant surgical injuries or high-grade instability, operative intervention may be warranted. While historically PCL injuries were surgically managed with open primary repair, contemporary surgical options include arthroscopic primary repair and reconstruction. Appropriate patient selection is critical in avoiding residual laxity following primary repair, and innovations in advanced imaging and arthroscopic technology now allow for identification of suitable patients. In this technical vote, we describe a method for anatomic bundle-specific primary PCL repair with transosseous fixation. The appropriate patient for this procedure has a femoral-sided avulsion of 1 or both PCL bundles, presents with an acute or subacute injury, and has adequate tissue quality for bundle reapproximation to the footprint. This allows for minimally invasive, anatomic restoration of tension for each bundle

Tarkkailua ja tutustumista vai osallisuutta ja yhteyttä? : Rippikoulun seurakuntajakso Vaasan suomalaisessa seurakunnassa

TIIVISTELMÄ Rahko, Sanna. Tarkkailua ja tutustumista vai osallisuutta ja yhteyttä? Rippikoulun seurakuntajakso Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Diak Itä, Pieksämäki, syksy 2012, 127 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma (ylempi AMK). Diakonia, kristillinen kasvatus ja nuorisotyö. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa rippikoulun seurakuntajakson kehittämismahdollisuuksia ja haasteita Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Rippikoulusuunnitelma 2001 määrittelee yhdeksi rippikoulun tavoitteeksi seurakuntayhteydessä elämisen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiassa kirkko kuvataan osallisuuden yhteisöksi. Opinnäytetyössä tutkittiin, toteutuuko seurakuntayhteys ja osallisuus Vaasan suomalaisen seurakunnan rippikoulujen seurakuntajaksolla ja miten yhteyttä ja osallisuutta voisi vahvistaa. Tutkimuskysymyksiä lähestyttiin kvalitatiivisella tutkimusmetodilla. Aineisto kerättiin kolmen rippikouluryhmän ohjaajilta sekä rippikoululaisilta seurakuntajakson alussa ja lopussa. Rippikoululaisia osallistui tutkimukseen 72 ja ohjaajia seitsemän. Nuorten mielikuvia, odotuksia ja kokemuksia seurakunnasta ja seurakuntajaksosta tutkittiin erilaisten tehtävien, kuten kuvien, sarjakuvien ja kysymysten avulla. Työntekijöiden odotuksia ja kokemuksia kysyttiin sekä avoimilla että strukturoiduilla kysymyksillä. Työntekijöiden kanssa pidettiin myös kaksi ryhmähaastatteluun verrattavaa palaveria. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla. Osallisuuden toteutumista verrattiin teoriaosuudessa esiteltyyn sosiaalipedagogisen kansalaiskasvatuksen tavoitteisiin ja metodeihin. Nuorten odotukset liittyivät enimmäkseen tutustumiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja yhteishenkeen. Nuorten mielikuvat seurakunnasta eivät muuttuneet merkittävästi seurakuntajakson aikana. Tutkimusaineiston mukaan jakso ei lisännyt nuorten osallistumishalua seurakunnan tilaisuuksiin. Nuorten odotukset tutustumisesta toteutuivat osittain. Seurakuntajakso oli suurimmalle osalle myönteinen kokemus. Jumalanpalvelus nousi nuorten vastauksissa tutuimmaksi asiaksi seurakunnassa, mutta se koettiin myös outona ja turhana. Osa seurakuntajakson ohjelmasta oli toiminnallista ja perustui osallistumiseen, mutta näitä kokemuksia nuoret eivät maininneet kuvatessaan seurakuntajaksoa. Tutkimustulosten perusteella seurakuntajakson kehittämishaasteita ovat laadukkaan vuorovaikutuksen, toiminnallisten metodien sekä erityisesti reflektoinnin lisääminen. Reflektoinnin avulla nuoret voisivat ymmärtää ja sisäistää kokemuksiaan paremmin. Toiminnalliset menetelmät sekä reflektointi lisäisivät nuorten valmiuksia omien tavoitteiden asettamiseen. Osallisuuden mahdollisuuksien ja valmiuksien kasvaminen vie seurakuntajaksoa tarkkailusta ja tutustumisesta kohti osallisuutta ja yhteyttä. Työntekijöiden yhteinen reflektio ja tavoitteiden sekä opetusmetodien kriittinen arviointi auttaisi seurakuntajakson kehittämistä nuorelle mielekkääksi. Suunnittelussa on tärkeää kiinnittää huomiota tavoitteiden ja toiminnan vastaavuuteen. Tutkimukseen osallistuneissa ryhmissä kokeiltiin onnistuneesti uusia menetelmiä. Näitä menetelmiä voisi kehittää edelleen ja ottaa osaksi vaasalaista rippikoulukulttuuria. Opinnäytetyö herätti kysymyksen myös seurakunnan yhteisen rippikoulusuunnittelun tarpeesta. Asiasanat: Rippikoulu, osallisuus, yhteisöllisyys, kvalitatiivinen tutkimusABSTRACT Rahko, Sanna. To observe or to participate? Introductory period of the confirmation training in the Finnish Congregation in Vaasa. 127 p., 4 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Autumn 2012, Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Diaconia, Christian Education and Youth Work. Degree: Master of Social Services. The aim of this study was to find out how to develop the introductory period of the confirmation training in Finnish Congregation in Vaasa. The introductory period means a period before the confirmation camp. In that period confirmands meet about 10 times. According to the confirmation training curriculum 2001, one part of the confirmation work is fellowship of the congregation. This objective is also stated in the strategy of the Finnish Lutheran Church, named Our Church – participatory community. The objective of this study was examine how the confirmands experienced fellowship and participation in the congregation during the introductory period of the confirmation training. The research material of this qualitative study was collected in three confirmation training groups and involved seventy-two adolescents and seven church workers. The questions were asked in the first meeting of each group and repeated again in the end of the introductory period. The research data consists mainly of the information received through the questionnaire, but also of the material gathered in different exercises utilizing pictures and cartoons, etc. The data was analyzed by applying the method of content analysis. The results were compared with the objectives and methods of social-pedagogical civic education. The study shows that during the introductory period of the confirmation training young people got to know new people, made friends, and enjoyed the time spent together. Their image of the parish did not, however, change, and the introductory period did not increase their motivation to participate in the church activities. Nevertheless, the period was a positive experience for most adolescents and a part of their expectations came true. While young people were aware of the regular church activities such as mass and church services they considered them strange and unnecessary. The introductory period was partly based on the participatory approach and shared activities, but the adolescents did not mention that when they described the period. The study concludes that the main challenges of the introductory period of the confirmation training are to improve communication and to increase the use of participatory methods and reflection. Reflecting what has been seen and heard could help the confirmands to better understand their experiences. The possibility to participate could enhance the experience of fellowship and inclusion in the congregation. In order to make the introductory period more interesting for young people, it could be useful for church workers to reflect and evaluate it together. In discussing the confirmation training it is important to ask whether the content corresponds to the objectives. In the three confirmation training groups studied new methods were successfully experimented. These methods could be further developed and taken more widely into use in the introductory period of the confirmation training in Vaasa. The study raised also a question of need of planning the confirmation work in more detail with church workers together. Key words: confirmation work, participation, communality, qualitative researc

Superficial zone chondrocytes in normal and osteoarthritic human articular cartilages synthesize novel truncated forms of inter-alpha-trypsin inhibitor heavy chains which are attached to a chondroitin sulfate proteoglycan other than bikunin

SummaryObjectiveWe have examined the occurrence of the inflammation-associated inter-alpha-trypsin inhibitor (IαI) components, bikunin, heavy chain (HC)1 and HC2 in normal cartilage and osteoarthritis (OA) cartilage and synovial fluids.Design/methodsCartilage extracts from normal donors and late-stage OA patients, and synovial fluids from OA patients were studied by Western blot with multiple antibodies to bikunin, HC1 and HC2. Cell and matrix localization was determined by immunohistochemistry and mRNA by RT-PCR.ResultsBikunin·chondroitin sulfate (CS) and IαI were abundant in OA cartilages, but virtually undetectable in normal. In both OA and normal cartilages, HCs were largely present in a novel C-terminally truncated 50-kDa form, with most, if not all of these being attached to CS on a proteoglycan other than bikunin. Synovial fluids from OA patients contained bikunin·CS and full-length (∼90kDa) HCs linked to hyaluronan (HA) as HC·HA (SHAP·HA). Immunohistochemistry showed intracellular and cell-associated staining for bikunin and HCs, consistent with their synthesis by superficial zone chondrocytes. PCR on multiple human normal and OA cartilage samples detected transcripts for HC1 and HC2 but not for bikunin. In OA cartilages, immunostaining was predominantly matrix-associated, being most intense in regions with a pannus-like fibrotic overgrowth.ConclusionThe truncated structure of HCs, their attachment to a proteoglycan other than bikunin, PCR data and intracellular staining are all consistent with synthesis of HC1 and HC2 by human articular chondrocytes. The presence of bikunin·CS and IαI in OA cartilage, but not in normal, appears to be due to diffusional uptake and retention through fibrillated (but not deeply fissured) cartilage surfaces