Varustellut häkit munantuotannossa

Asetus kanojen pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (10/EEO/2000) kieltää varustelematto-mien häkkien käytön munivien kanojen pitopaikkana vuoden 2012 alusta. Tämän jälkeen kanoja voi-daan pitää joko lattiakanaloissa tai varustelluissa eli ns. virikehäkeissä. Varustelluissa häkeissä tilaa on enemmän kuin perinteisessä häkissä ja kanojen käytössä on munintapesä, pehkua ja orsia. Munantuotantoa ja kanojen hyvinvointia sekä käyttäytymistä varustelluissa häkeissä on tutkittu paljon mm. Ruotsissa ja Iso-Britanniassa. Kanojen ruokintaa ja ravinnontarvetta tässä uudessa tuotan-toympäristössä sen sijaan on selvitetty varsin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rehun valkuaispitoisuuden ja kanojen pitopaikan vaikutuksia munantuotantoon ja –laatuun. Kokeessa käytettiin 1088 LSL-kanaa, jotka sijoitettiin joko varusteltuihin tai perinteisiin varustelemattomiin häkkeihin. Koerehut suunniteltiin niin, että valkuaisenergiasuhteeksi tuli joko 13 (rehun matala valkuaispitoisuus) tai 17 (rehun korkea valkuaispitoisuus). Koe alkoi kanojen ollessa 21 viikon ikäisiä ja kesti 52 viikon ajan. Häkkityypin ja rehun valkuaispitoisuuden välillä ei havaittu yhdysvaikutuksia tuotanto- tai rehunkulutustuloksissa. Varustelluissa häkeissä pidetyt kanat kuluttivat vähemmän rehua ja munivat vähemmän munia kuin perinteisissä häkeissä pidetyt kanat (P<0,05). Rehumuuntosuhteessa ei häkkityyppien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munissa oli heikommat kuoret kuin perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munissa 35 ja 54 viikon iässä tehdyissä munankuoren murtolujuusmittauksissa (P<0,05). Viimeisessä mittauksessa ei häkkityyppien välillä havaittu eroja. Samansuuntaiset tulokset saatiin munien ominaispainomittauksissa, joissa perinteisissä häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot olivat suuremmat kuin varustelluissa häkeissä pidettyjen kanojen munien ominaispainot (P<0,01). Ensimmäisen ruokintavaiheen aikana (21–41 viikon iässä) matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat kuluttivat enemmän rehua kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,05). Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat munivat keskimäärin pienempiä munia kuin korkean valkuaispitoisuuden rehua saaneet kanat (P<0,001). Rehun valkuaispitoisuus ei vaikuttanut munintaprosenttiin. Rehun korkea valkuaispitoisuus heikensi munanvalkuaisen laatua verrattuna matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen muniin (P<0,05). Kokeen tulosten perusteella rehun valkuaispitoisuuden vaikutukset ovat samanlaiset varustelluissa kuin perinteisissä häkeissä. Varustelluissa häkeissä havaittu alhaisempi munintaprosentti saattaa johtua pienemmästä rehunkulutuksesta ja energian saannista. Matalan valkuaispitoisuuden rehua saaneiden kanojen munanpainoa ja rehumuuntosuhdetta rajoittavana tekijänä oli todennäköisesti liian alhainen päivittäinen lysiinin saanti

Rehun D-vitamiinipitoisuuden vaikutus munivien kanojen tuotantoon ja kuntoon

ei saatavill

Questionnaire study and postmortem findings in backyard chicken flocks in Finland

Abstract Background Although modern commercial poultry production today is based on large farms and intensive husbandry, keeping backyard poultry has regained popularity in industrialized countries. However, the health status of backyard flocks is still relatively poorly documented. A questionnaire was sent to the owners of 376 backyard poultry flocks (<500 birds) in order to study health management procedures and characterize backyard poultry populations in Finland. Information was also collected on the postmortem findings from non-commercial flocks using necropsy data from the Finnish Food Safety Authority (Evira). Results Backyard flocks in Finland are small in size (<50 birds), comprising mainly chickens. Based on the results of the questionnaire, the health of such flocks is good, mortality low and vaccinations are not commonly used. Most of the flocks were registered in the national poultry register. The standard biosecurity practices are not generally applied and contact with wild birds, pets and farm animals is frequent, which can make the flocks more prone to infectious diseases. We conducted an 11-year retrospective study of the postmortem necropsy findings of the Evira in order to document the diseases, which caused mortality in backyard chickens in Finland. Necropsy was performed on a total of 132 non-commercial laying hens during 2000 – 2011. The most common postmortem findings were Marek’s disease (27%) and colibacillosis (17%). Conclusions This study is the first to report data on characteristics of and management practices for backyard chicken flocks in Finland. Close connections with commercial flocks are rare and farms are usually distantly located suggesting that the risk that these backyard flocks pose to commercial poultry is low

Rypsistä lisävalkuaista myös kanoille

vokKHO22Kirjasto Aj-kER

Vitamiinirehun avulla kananmuniin D-vitamiinia

vo