Yhdyskuntarakenteen tulevaisuus kaupunkiseuduilla – Kaupunkikudokset ja vyöhykkeet

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ja arvioida millaista tulevaisuutta nykyinen kehitys ja suunnitelmat ennakoivat yhdyskuntarakenteen kestävyyden näkökulmasta. Lähtökohtana on kaupunkiseutujen pitkään jatkunut yhdyskuntarakenteen laajenemis- ja hajautumiskehitys, joka näyttää taloustaantuman myötä hidastuneen ja kääntyneen osin tiivistymisen suuntaan erityisesti keskustoissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Kehitys vaihtelee suuresti kaupunkiseutujen välillä, koska valtakunnallinen rakennemuutos eriyttää kehitystä voimakkaasti kasvaviin ja taantuviin kaupunkiseutuihin. Samalla kun suurimmilla kasvuseuduilla investoidaan joukkoliikenteen kehittämiseen, hajautumiskehitys jatkuu väestöään menettävillä alueilla jo ennestään harvan rakenteen väljentyessä. Raportti perustuu kolmen kaupunkikudoksen – jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki – teoriaan, jossa kaupunkiseutu hahmotetaan historian eri vaiheissa syntyneinä kaupunkikudoksina. Tutkimuksessa on uudistettu yhdyskuntarakenteen tulkintaa kaupunkikudosten teoriaan tukeutuen sekä kerätty yhteiskehittämishankkeessa mukana olleilta 14 kaupunkiseudulta tietoa nykyisestä suunnittelutilanteesta, hankkeisiin ja suunnitelmien toteutukseen liittyvistä polkuriippuvuuksista ja suunnitelmien ajoituksesta sekä uusista avauksista. Suunnitelmista keskeiset muutoskohteet on viety aikajanalle ja kartalle osaksi paikkatietopohjaista analyysiä. Tavoitteena on ollut tuottaa tulevaisuusarvio kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen kehityksestä vuoteen 2030. Tulosten perusteella 2010-luvulla voimistunut jalankulkukaupungin kehittäminen jatkuu tulevaisuudessa, ja monella kaupunkiseudulla on useita jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyviä kehityshankkeita. Joukkoliikennekaupungin vahvistuminen on suurimpia kaupunkiseutuja lukuun ottamatta epävarmempaa, ja monella seudulla joukkoliikennekaupungin säilyminen ja muodostaminen vaatisi maankäytön suuntaamista vahvemmin tukemaan joukkoliikennekäytäviä. Autokaupungin kasvu näyttäisikin suunnitelmien perusteella jatkuvan vuoteen 2030, mikä on monilta osin ristiriidassa kaupunkiseutujen omien yhdyskuntarakenteen tavoitteiden kanssa. Yhtenä keskeisenä haasteena tunnistettiin lapsiperheille soveltuvien laadukkaiden asuntojen saatavuus jalankulku- ja joukkoliikennekaupungissa, jotta suurten asuntojen kysyntä ei kohdistuisi taloustilanteen elpyessä kehysalueille kauas työpaikoista ja palveluista

Prognostic Importance of Dyspnea for Cardiovascular Outcomes and Mortality in Persons without Prevalent Cardiopulmonary Disease: The Atherosclerosis Risk in Communities Study

BACKGROUND: The relationship between dyspnea and incident heart failure (HF) and myocardial infarction (MI) among patients without previously diagnosed cardiopulmonary disease is unclear. We studied the prognostic relevance of self-reported dyspnea for cardiovascular outcomes and all-cause mortality in persons without previously diagnosed cardiopulmonary disease. METHODS AND RESULTS: We studied 10 881 community-dwelling participants (mean age 57±6, 56% women, 25% black) who were free of prevalent cardiopulmonary disease from Atherosclerosis Risk in Communities Study. Dyspnea status at study entry using the modified Medical Research Council (mMRC) scale. The primary outcomes were time to HF, MI or all-cause death. Dyspnea prevalence was 22%, and was mild (mMRC grade 1 or 2) in 21% and moderate-to-severe (mMRC 3 or 4) in 1%. The main correlates of dyspnea were older age, female sex, higher BMI and active smoking. Over a follow-up of 19±5 years, greater self-reported dyspnea severity was associated with worse prognosis. Mild dyspnea was associated with significantly heightened risk of HF (adjusted Hazard Ratio, HR,1.30; 95% CI: 1.16–1.46), MI (adjusted HR 1.34; 95%CI: 1.20–1.50), and death (adjusted HR 1.16; 95%CI: 1.06–1.26), with moderate/severe dyspnea associated with an even greater risk (adjusted HR 2.14, 95%CI: 1.59–2.89; 1.93, 95%CI: 1.41–2.56; 1.96, 95%CI: 1.55–2.48, respectively). CONCLUSION: In community-dwelling persons free of previously diagnosed cardiopulmonary disease, self-reported dyspnea is common and, even when of mild intensity, it is independently associated with a greater risk of incident HF, MI, and death. Our data emphasize the prognostic importance of even mild self-reported dyspnea for cardiovascular outcomes