Dangerous, frightening, homely : Home experiences of those living on the goldmines of the Far West Rand

Peer reviewe

Tiekartta elämyksellisiin ruokakokemuksiin

Tämä selvitys tarjoaa maamerkkejä Seinäjoen seudun INKA-ohjelman (Green Creative Garden, 2013) sisällölliseksi ja toiminnalliseksi kehittämiseksi. Se on nimetty tiekartaksi, sillä tavoitteena on tunnistaa keskeisiä suuntaviivoja, joita seuraamalla Etelä-Pohjanmaan kulttuurinen osaaminen voidaan tuoda ruokajärjestelmien innovaatiotoiminnan tueksi. Tiekartta elämyksellisiin ruokakokemuksiin laadittiin Etelä-Pohjanmaan korkeakoulukonsortion kulttuurin painoalaryhmän ja ideapajojen vuorotteluprosessina syksyllä 2014. Prosessiin kerättiin kulttuurin alan toimijoita mahdollisimman monialaisesti siten, että osallisina oli tutkimuksen ja elinkeinoelämän edustajia gastronomian, arkkitehtuurin, musiikin, muotoilun, historian ja kulttuuriperinnön aloilta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli INKA-ohjelman kolmas painopiste: käyttäjäkokemukset, elämykset ja hyvinvointi. Tarkempaan käsittelyyn nostettiin ruokailuympäristö, ruokaan liittyvä tarinallisuus ja moniaistisuus. Etelä-Pohjanmaalla on hyvät edellytykset ruuan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jossa ruuan fyysiset ominaisuudet, ruokailuympäristöt ja ruualle annetut merkitykset tulevat kokonaisvaltaisesti tulkituiksi yksilöllisinä ja kollektiivisina ruokakokemuksina. Tiekartta ohjaa nostamaan ruokakokemuksen monialaisen tutkimuksen entistä näkyvämpään käsitteelliseen rooliin eteläpohjalaisessa ruokajärjestelmien osaamiskeskittymässä ja sen kuvauksissa. Etelä-Pohjanmaan tulee profiloitua alan edelläkävijänä ja kokeilevalla, ennakkoluulottomalla otteella kehittää uudenlaisten ruokaelämysten syntymistä niin liiketoiminnan kuin hyvinvoinnin näkökulmista

Vaarallinen, pelottava, kotoisa : Kotiseutukokemuksia Etelä-Afrikasta

Non peer reviewe

Kaiken takana kaivos : Merafongin kotiseutukeskustelut Etelä-Afrikassa

Tämä julkaisu avaa näkymän eteläafrikkalaisiin kotiseutukokemuksiin Far West Randin alueella Gautengin osavaltiossa sijaitsevan Merafongin asukkaiden kuvaamana. Aineisto kerättiin 17.–20.11.2015 virikekeskustelumenetelmällä ja kahdella kirjallisella tehtävällä. Kuuteen aineistonkeruutilaisuuteen osallistui yhteensä 31 keskustelijaa. Keskustelijat olivat Merafongin kunnan suunnittelijoita, Khutsongin asuinalueen mustia miehiä, De Beerin alakoulun oppilaita, paloasemalla työskenteleviä siirtotyöläisiä sekä Carleton Herald -lehden toimituksen kokoama keskustelijaryhmä. Keskustelujen kuvaukset raportoidaan omina lukuinaan siinä järjestyksessä kuin tilaisuudet pidettiin. Loppuun on koottu kahden kirjallisen tehtävän tulokset. Niissä käsitellään kotiseudun tärkeitä asioita ja vieraalle alueelle muuttamista. Home in Merafong oli Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja North-Westin yliopiston Vaal Trianglen Kampuksen yhteishanke.Behind it all is a mine The present publication provides an outlook on South African home experiences, as described by the inhabitants of Merafong, located in the area of Far West Rand, in the Gauteng province. The data were collected 17–20 November 2015 with the elicited discussion method and two written assignments. The six data collection sessions were attended by a total of 31 participants. The discussants consisted of planning officers employed by the Merafong Muncipality, colored men from the Khutsong township, pupils of the De Beer elementary school, immigrant workers working at a fire station, as well as a group of discussants gathered by the editorial staff of the Carleton Herald newspaper. The descriptions of the discussions are reported as separate chapters in chronological order. The results of the two written assignments are presented at the end of the publication. These relate to important issues regarding the interviewees’ own region and relocation to a strange one. Home in Merafong was a joint project of the Ruralia Institute of the University of Helsinki and the Vaal Triangle Campus of North-West University

Lukiko Hitler Maija Mehiläistä? – Politiikka luuraa lastenkirjoissa

Onko mitään viattomampaa kuin TV:n lastensarjasta tuttu Maija Mehiläinen pörräämässä kedolla, ihmetellen ja uutta oppien? Ihmemaa Ozin hellyttävät hahmot, variksenpelätti, peltimies, leijona ja pikku Dorothy, opettavat tärkeitä ihmissuhdetaitoja: ystävällisyys, rohkeus, viisaus, ystävällisyys, kotiseuturakkaus. Niiden merkitystä ei voi rahassa mitata. Samaa sopii sanoa Nils Holgerssonista, Babarista, Tiinasta, Pupu Tupunasta. Nuorisokirjat ovat terveellisintä ja turvallisinta luettavaa päällä maan. Lukeva lapsi saa siivet ja juuret samassa paketissa

Ismo Björn on kirjoittanut kirjan Karjalan tutkimuslaitoksesta : ’Ismo Björn 2020: Viisikymmentä vuotta Karjalan tutkimus(laitos)ta. Joensuu: Itä-Suomen yliopiston julkaisuja.’

Non peer reviewe

Aluehistorian tutkimuksen käynnistäminen : aluehistorian tutkimus- ja kehittämishankkeen viisivuotisraportti 2011-2016

Keväällä 2011 Helsingin yliopisto aloitti viisivuotisen hankkeen, jonka tarkoituksena oli käynnistää aluehistorian tutkimustoiminta Suomessa. Perustettiin viisivuotinen tutkimusjohtajan tehtävä, jonka alaksi määriteltiin toiminnallis-taloudellisten alueiden ja rakenteiden synty- ja kehitysprosessien tutkimus, erityisesti sotienjälkeisen ajan aluestruktuurien muodostuminen. Tutkimusjohtajan tehtävä sijoitettiin Helsingin yliopiston Ruralia-instituuttiin, jossa jo toimi kymmenkunta aluekehittämiseen ja maaseutututkimukseen keskittynyttä tutkimusryhmää. Monimutkainen alamääritelmä lyheni jo valmisteluvaiheessa aluehistorian tutkimusjohtajaksi. Tehtävän perustamista edelsi monivuotinen valmistelu, jossa merkittävässä roolissa oli lähinnä eteläpohjalaisista kunnista muodostuva Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistys ry. Yhdistys oli toiminut menestyksekkäästi vastaavien tutkimusprofessuurihankkeiden kokoajana Etelä-Pohjanmaalla jo toistakymmentä vuotta. Sillä oli suuri merkitys Seinäjoen yliopistokeskuksessa toimivan Etelä-Pohjanmaan tutkimusverkosto Epanetin menestykselle. Myös Aluehistorian tutkimus- ja kehittämishanke suunniteltiin Epanetin osaksi Etelä-Pohjanmaan liiton, Seinäjoen seudun, Korpisaaren säätiön, Etelä-Pohjanmaan lehtiseuran ja Helsingin yliopiston yhteisrahoituksella. Aluehistoria on historiatieteen tutkimussuuntaus, jossa tutkitaan alueita, alueiden kehitystä ja kehittämistä historiatieteen menetelmin. Se sijoittuu historiatieteiden ja maantieteiden rajapintaan. Aluehistorialla on yhtymäkohtia moniin yhteiskuntatieteisiin, esimerkiksi kulttuurintutkimukseen sekä alue- ja taloustieteisiin. Hankkeen käynnistyessä tutkimusala oli ajankohtainen ja alueiden kehittämisen kannalta kiinnostava. Suomen ja Euroopan toiminnallis-taloudelliset aluemuodostelmat olivat kokeneet perusteellisia muutoksia, ja yhä uusia muutoksia oli näköpiirissä. Kyse oli globaalista kehityksestä, mutta sille oli myös kotoperäisiä ja alueellisia syitä. Monet palat liikkuivat samaan aikaan. Poliittis-hallinnolliset rakenteet (kuten suomalainen alue- ja paikallishallinto) ja ylikansalliset aluemuodostelmat (kuten EU ja siihen sidoksissa olevat ohjelma-alueet) olivat muutoksissa. Niiden rinnalla vaikuttivat myös paljon hitaammin muuttuvat kulttuuriset aluemuodostumat ja identiteetit. Tämä monisyinen aluerakenteiden ja -kokemusten verkko oli mielessä, kun aluehistorian tutkimus- ja kehittämishanke aloitettiin. Viidessä vuodessa käynnistettiin 21 alan tutkimus- ja kehittämishanketta ja toteutettiin kymmenkunta koulutusproduktiota. Hankkeen päättyessä käynnissä oli seitsemän aluehistorian jatkohanketta, joissa työskenteli erillisrahoituksella ja osin apurahoilla yhteensä kuusi tutkijaa. He muodostavat Ajan, alueiden ja kulttuurin tutkimusryhmän Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, kun toimintaa jatketaan toiselle viisivuotiskaudelle

Great Ostrobothnian peasant houses

Ostrobothnian houses are our common cultural heritage. They are an essential component of the Ostrobothnian cultural landscape and people’s everyday life. They still serve as people’s homes and leisure-time houses. What values does the Ostrobothnian house culture involve? What is the background of the construction of Ostrobothnian houses? Why and how were they built? What structural solutions were used? The book answers these questions and also presents the regional and stylistic diversity of Ostrobothnian houses. The text is accompanied by diverse illustrations. The book includes plenty of previously unpublished archive material, including treasures such as early photographs by Julia Widgren from the 1870s as well as aquarelles and drawings by Toivo Salervo and Alvar Aalto from the first decades of the 20th century. An Ostrobothnian house is more than just a building. It is an entire cultural sphere with rich values, which offers a lot to learn from. The University of Helsinki Ruralia Institute launched a series of projects related to Ostrobothnian houses in 2013. Apart from producing new knowledge, they aim at the cognitive, skill-based and institutional strengthening of actors interested in rural cultural heritage. This reference book is a compact package on the values, styles, background and diversity of Ostrobothnian house culture.Online version: University of Helsinki, 202