Ammattien väliset erot kuolleisuudessa ja terveyspalveluiden käytössä

Health inequalities and their determinants have a long research tradition at occupational class level. By studying the differences by more detailed occupations, we can identify the risk groups and factors that affect high mortality more accurately. The aim of this study was to identify specific manual occupations with high mortality and to examine whether the contributions of socioeconomic and occupational factors to mortality differ in these occupations. We also examined the role of alcohol-related mortality in the excess mortality in these occupations and the use of outpatient and inpatient health services by occupational groups. The mortality of seafarers in comparison to all other employees was explored in more detail. The study was based on longitudinal, individual-level, register-based data of employees in Finland. Cox proportional hazard models, negative binomial models, and logistic regression models were used in the analyses. In comparison to all employees, men had 31 and women had 11 manual occupations with high mortality. High-mortality occupations were identified from every field, including clerks, service workers, craft and metalworkers, plant and machine operators, and elementary occupations. High mortality was largely explained by education, income, unemployment, and industry. However, the magnitude varied. High income did not always protect from high mortality. An example of such an occupation was male seafarers. Alcohol-related mortality mostly increased the total excess mortality among high-mortality manual occupations, but these deaths alone did not explain the differences in mortality compare to all employees. High alcohol-related mortality did not always mean a high role of alcohol-related mortality in total mortality. Compared to all employees, manual workers typically had more outpatient visits to health care, and non-manual workers had fewer visits. Some occupations differed from the gradient, indicating that the use of health care services seems to be affected not only by occupational hazards but also by differences in disease identification, knowledge and attitudes towards health care, and access to occupational health services. The differences in inpatient care services were smaller than those in outpatient care. In addition to broader socioeconomic characteristics, occupation is an important factor for understanding health inequalities.Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa ne työntekijäammatit, joissa kuolleisuus on korkeaa, ja selvittää, onko näiden ammattien välillä eroja siinä, miten sosioekonomiset tekijät ja toimiala selittävät ammatin korkeaa kuolleisuutta. Tutkin myös, millainen oli alkoholikuolleisuuden vaikutus ylikuolleisuuteen näissä ammateissa. Lisäksi tutkin ammattien välisiä eroja terveyspalvelujen käytössä. Tarkastelin tarkemmin myös merenkulkijoiden kuolleisuutta. Tutkimusaineistoina käytin yksilötason rekisteriaineistoja kaikista Suomessa vuonna 2000 ja Oulussa vuonna 2018 asuneista palkansaajista. Kuolleisuusseuranta kattoi vuodet 2001-2015 ja terveyspalvelut vuoden 2018. Tutkimuksessa havaittiin miehillä 31 ja naisilla 11 korkean kuolleisuuden työntekijäammattia. Suuri osa ylikuolleisuudesta selittyi, kun huomioitiin ammattien väliset erot sosioekonomisissa tekijöissä ja toimialassa. Näiden tekijöiden vaikutus vaihteli ammateittain. Korkeat tulot eivät aina suojanneet korkealta kuolleisuudelta, esimerkiksi miespuolisilla merenkulkijoilla. Alkoholikuolleisuus useimmiten kasvatti ammatin ylikuolleisuutta, mutta selitti vain osan kuolleisuuserosta kaikkiin työntekijöihin verrattuna. Vaikka ammatissa oli korkea alkoholikuolleisuus, ei se kaikissa tapauksissa ollut iso selittävä tekijä korkealle kokonaiskuolleisuudelle. Avoterveydenhoitopalveluiden käyttö oli yleisempää työntekijäammateissa, mutta jotkut ammatit poikkesivat tästä yleisesti linjasta. Terveyspalvelujen käyttöön näyttävät vaikuttavan paitsi ammatin riskit, myös erot esimerkiksi sairauksien tunnistamisessa, terveydenhuoltoon liittyvissä tiedoissa ja asenteissa sekä työterveyshuollon kattavuudessa. Ammattien väliset erot laitoshoitojaksoissa olivat pienempiä kuin avoterveydenhuollossa. Ammatti on tärkeä osa terveyden eriarvoisuuden ymmärtämisessä. Terveyseroja kaventavien toimenpiteiden tulisi kohdentua aiempaa enemmän korkean kuolleisuuden työntekijäammatteihin. Ammatit, joissa sosioekonomiset ja ammattiin liittyvät tekijät eivät selittäneet korkeaa kuolleisuutta, vaativat erityistä huomiota. Fyysisten ja psyykkisten työolojen parantaminen alentaisi paitsi alkoholikuolleisuutta myös muuta kuolleisuutta. Terveystarkastuksia voitaisiin lisätä ammateissa, joissa tiedetään olevan useita riskitekijöitä. Riskialoilla toimiville työnantajille tulisi korostaa terveydenhuollon hyödyllisyyttä myös työnantajan näkökulmasta

Muuttoliikkeen ja muiden väestövirtojen vaikutukset alueiden 25–64-vuotiaan väestön määrän ja koulutustason muutokseen 1987–1997

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen oli 25–64-vuotiaan työikäisen väestön määrä ja koulutustaso Suomessa Euroopan unionin ohjelmakauden 2000–2006 tavoiteohjelma-aluejakoon perustuvalla viidellä alueella vuosina 1987 ja 1997 ja kuinka työikäisen väestön määrä ja koulutustaso ovat muuttuneet tarkastelujaksolla eri alueilla. Tarkoituksena oli myös selvittää, mikä on ollut eri väestövirtojen osuus 25–64-vuotiaan työikäisen väestön määrän ja koulutustason kokonaismuutoksessa eri alueilla. Väestövirtoja oli kolme: maassamuutto, siirtolaisuus ja luonnollinen väestönmuutos. Maassamuuttovirtaan kuuluivat lähtömuuttaneet ja tulomuuttaneet, siirtolaisuusvirtaan vastaavasti maastamuuttaneet ja maahanmuuttaneet. Luonnollisen väestönmuutoksenvirtaan kuuluivat työikäisestä väestöstä ikääntyneet, kuolleet ja työikään tulevat nuoret. Virtojen lisäksi koulutustason nousun tarkastelussa huomioitiin alueella pysyneiden koulutustason nousu. Erityisenä mielenkiinnonkohteena tutkimuksessa oli maassamuuttovirran vaikutus. Aineistona oli eri hallinnollisten rekistereiden pohjalta muodostettu 11 prosentin otos Eksy8798 yksilötason pitkittäisaineistosta, jonka pohjana on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston pitkittäistiedosto Suomen väestöstä vuosilta 1987–1998. Otosaineistosta poimittiin kaikki 25–64-vuotiaat vuosina 1987 ja 1997. Tutkimuksen taustalla on maassamuuton kiihtyminen ja nettomuuton keskittyminen 1990-luvulla. Huolestuttavaa on muuttoliikkeen valikoivuus muuttoalttiuden ollessa suurin nuorilla ja korkeasti koulutetuilla. Näin maassamuuton keskittyminen kasvattaa alueellisia eroja väestön ikä- ja koulutusrakenteessa. Alueen väestön koulutuksen merkitystä korostaa rakennemuutos tietoyhteiskuntaan ja ohjelmaperusteinen aluepolitiikka. Alueista työikäisen väestön määrä kasvoi eniten Helsingin seutukunnassa, seuraavaksi eniten tuettomalla alueella ja rakenteellisten vaikeuksien alueella. Siirtymäkauden alueen väestön määrä ei muuttunut. Jälkeen jääneellä alueella väestö väheni. Alueilla, joilla työikäisen väestön määrä kasvoi eniten, myös koulutustaso oli korkeampi. 25–64-vuotiaan työikäisen väestön koulutustaso nousi jokaisella alueella vuodesta 1987 vuoteen 1997. Alemman koulutustason alueilla koulutustaso nousi suhteellisesti eniten. Siitä huolimatta suhteelliset alue-erot olivat edelleen suuria. Alueelliset erot olivat sitä suuremmat, mitä korkeammalla tutkintotasolla niitä mitattiin. Maassamuuton vaikutus alueiden väestön määrän ja koulutustason muutokseen tällä aikavälillä ja ikärajauksella oli vähäinen luonnolliseen väestönmuutokseen verrattuna. Maassamuuttajat olivat muuta väestöä korkeammin koulutettuja, ja sen ja luonnollisen väestönmuutosvirran vaikutuksesta nuoren ja koulutetun väestön keskittyminen kasvukeskuksiin jatkuu. Siirtolaisuuden vaikutus oli kaikkialla positiivista, mutta vähäistä. Tietoyhteiskunnan lupaukset alueiden välisen eriarvoisuuden vähenemisestä eivät ole toteutuneet. Nähtäväksi jää, onnistuuko ohjelmaperusteinen aluepolitiikka tasoittamaan alueittaisia eroja. Lähteinä tutkimuksessa käytettiin pääosin viimeaikaista suomalaista tutkimusta maassamuutosta ja koulutuksesta

Impact of a Finnish reform adding new sickness absence checkpoints on rehabilitation and labor market outcomes: an interrupted time series analysis

Objectives In 2012, new checkpoints were introduced in the Finnish sickness absence system to improve early detection of long-term work disability and hasten return to work after illness. We examined whether the reform affected participation in rehabilitation and labor market outcomes over a one-year period. Methods We used interrupted time series analysis among persons who started receiving sickness allowance up to three years before and up to two years after the reform. Separate analyses were conducted among those who passed 30, 60, and 90 sickness allowance days. Poisson regression analysis was used, controlling for seasonal variation, gender, age, and educational level. Results After the reform, participation in rehabilitation within one year of passing 30 sickness allowance days increased by 5.1% [incidence rate ratio (IRR) 1.051, 95% confidence interval (CI) 1.015–1.086]. The increase after 60 and 90 sickness allowance days was slightly larger. Looking at the type of rehabilitation, vocational rehabilitation from the earnings-related pension scheme increased most. Regarding the rehabilitation provided by the Social Insurance Institution of Finland (Kela), vocational rehabilitation, medical rehabilitation, and discretionary rehabilitation increased, but the increase was statistically significant only in the last case. Post-reform changes in employment, unemployment, sickness absence and disability retirement were negligible. Conclusions The introduction of new sickness absence checkpoints was associated with an increase in participation in rehabilitation but did not affect labor market outcomes one year later. The reform thus was only partially successful in achieving its objectives. Future research should focus on identifying the most effective approaches for utilizing rehabilitation to enhance labor market participation after sickness absence

Empatian politiikka

x