Yersinia enterocolitica biotype 1A : a possible new trigger of reactive arthritis

Yersinia enterocolitica (YE) biotype 1A is generally considered non-pathogenic, and the role of it in causing reactive musculoskeletal complications is unclear. We evaluated the capability of YE biotype 1A to induce reactive arthritis (ReA) and other reactive musculoskeletal symptoms. Analysis of self-reported musculoskeletal symptoms was supplemented with a telephone interview (with a permission to acquire copies of patient files from a local physician or hospital) and/or clinical examination of subjects with recent musculoskeletal symptoms after a positive stool culture for YE. The diagnoses of ReA and reactive tendinitis and enthesitis (ReTe) were defined as "definite" when based on clinical examination and/or on interview by phone and "probable" when based solely on the questionnaire. Of 120 subjects, who reported musculoskeletal symptoms, 100 were included in the final analysis. Among these 100 patients, 68% had YE biotype 1A, 16% YE bio/serotype 4, and 1% biotype 2 infection; the remaining 15% had different YE-like strains or a non-biotypable strain. Of the 21 patients with ReA and of the 14 patients with ReTe, the diagnosis was definite in 9 and 7 patients and probable in 12 and 7 patients, respectively. The clinical picture of ReA caused by YE biotype 1A was similar with other bio/serotypes of YE. The definite ReA due to YE biotype 1A occurred in middle-aged adults (5 men, 4 women) with the most frequently affected joints being the knees and ankles. We suggest that YE biotype 1A should be taken into account as a new trigger of ReA.Peer reviewe

Adalimumab and sulfasalazine in alleviating sacroiliac and aortic inflammation detected in PET/CT in patients with axial spondyloarthritis : PETSPA

Publisher Copyright: © 2021 The Authors. Immunity, Inflammation and Disease published by John Wiley & Sons Ltd.Aim: Inflammatory signals in the sacroiliac (SI) joints and the aorta of patients with axial spondyloarthritis (axSpA) were graded by positron emission tomography/computed tomography (PET/CT) imaging before and after treatment with sulfasalazine (SSZ) or adalimumab (ADA). Methods: Patients with axSpA, Bath Ankylosing Spondylitis Disease Activity Index (BASDAI) ≥ 4, were recruited. Disease-modifying antirheumatic drug-naïve patients started SSZ for 12 weeks, whereas those with prestudy treatment with or contraindication to SSZ commenced ADA for 16 weeks. In addition, those patients in the SSZ group with insufficient response commenced ADA for 16 weeks. 18F-fluorodeoxyglucose PET/CT was performed after inclusion and after treatment with SSZ and ADA. Maximum standardized uptake value (SUVmax) was assessed for the aorta and the SI joints, and maximal target-to-blood-pool ratio (TBRmax) only for the aorta. Results: Among five SSZ patients, mean ± SD BASDAI was 4.7 ± 1.6 before and 3.5 ± 1.4 after treatment (p =.101). In 13 ADA patients, the BASDAI decreased from 5.4 ± 1.6 to 2.8 ± 2.2 (p <.001). Among the SSZ patients, SUVmax in SI joints decreased from 2.35 ± 0.55 to 1.51 ± 0.22 (−35.8%, p =.029). Aortic TBRmax decreased from 1.59 ± 0.43 to 1.26 ± 0.26 (−33.2%, p =.087). In the ADA patients, SUVmax in the SI joints was 1.92 ± 0.65 before and 1.88 ± 0.54 after treatment (−1.8%, p =.808) and TBRmax in the aorta 1.50 ± 0.60 before and 1.40 ± 0.26 after treatment (−6.7%, p =.485). Conclusions: Our small open-label study showed that SSZ may reduce PET-CT-detectable inflammation in the SI joints, with a trend towards a reduction in the aorta.Peer reviewe

Cytotoxic response persists in subjects treated for tuberculosis decades ago

Peer reviewe

Infection and Early Arthritis : New Aetiological Agents with Respect to Reactive Arthritis

Early arthritis is a challenging condition for the clinician to diagnose and treat. Several rheumatic diseases with variable prognosis may present with similar symptoms in the early phase. Both environmental and genetic factors are known to influence the development of rheumatic diseases. Infections are capable of causing multiple musculoskeletal (MSK) symptoms from mild joint pain to severe inflammatory arthritis. Reactive arthritis (ReA) is a sterile arthritis developing after a bacterial infection elsewhere in the body, usually in the gastrointestinal or genitourinary tract. Salmonella, Yersinia, Shigella, Campylobacter and Chlamydia trachomatis are most often associated with ReA, but diarrhoeagenic Escherichia coli (DEC) and Clostridioides difficile (formerly Clostridium difficile) are also capable of causing ReA. This study aimed to assess the incidence and clinical picture of ReA in patients with Salmonella infection (I), Yersinia enterocolitica (YE) biotype 1A infection (II), and DEC infection (III). Moreover, the role of preceding infections in the development and outcome of rheumatic diseases was evaluated (IV). Patients and methods In Study I, a questionnaire on enteric and extraintestinal – especially MSK symptoms was sent to 999 consecutive subjects with a Salmonella-positive stool culture, and 496 patients returned the questionnaire. If contacted, they were interviewed by phone and invited to a clinical examination and laboratory tests. Study II was part of a case-control study investigating the clinical features and sources of YE infections. A questionnaire was sent to 406 subjects with a YE-positive stool sample. Of the 295 subjects returning the questionnaire and included to the case-control study, 120 subjects reported new MSK symptoms after YE infection. They were interviewed by phone and invited to a clinical examination and laboratory tests. The diagnoses of ReA and reactive tendinitis and enthesitis (ReTe) were defined as “definite” when based on clinical examination and/or telephone interview and “probable” when based solely on the questionnaire. In Study III, 526 participants were asked to provide pre- and post-travel stool samples and fill in questionnaires (pre-travel, post-travel, 3–week follow-up). Pathogens of stool samples, including DEC, were detected by a multiplex qPCR assay. Multivariate analysis was employed to identify factors predisposing to MSK symptoms. Participants with post-travel DEC reporting new MSK symptoms were assessed by phone interviews and invited to a clinical examination and laboratory tests. In Study IV, 104 consecutive patients with suspected inflammatory MSK symptoms with duration less than 6 months were examined and screened for preceding infections in an outpatient rheumatology clinic. The patients were followed up to 6 months. A follow-up visit was organized after 14 years. Results In Study I, 4.4% (22/496) of patients had ReA and a further 13.7% (68/496) other reactive musculoskeletal symptoms (tendinitis, enthesopathy, bursitis). The clinical picture of patients with ReA was mostly mono- or oligoarticular. HLA–B27 was positive in 42% of patients with ReA. Salmonella enteritidis was the most common causative serotype. No significant difference emerged in the occurrence of MSK complications in relation to different O antigen groups. In Study II, of the 100 subjects included in the final analysis, 68% had YE biotype 1A, 16% YE bio/serotype 4, and 1% biotype 2 infection; the remaining 15% had different YE-like strains or a non-biotypable strain. Of the 21 patients with ReA and the 14 patients with reactive tendinitis, the diagnosis was definite in 9 and 7 patients and probable in 12 and 7 patients, respectively. The clinical picture of ReA associated with YE biotype 1A was similar to that of other bio/serotypes of YE. Study III showed that acquisition of DEC was associated with MSK symptoms (OR 3.9; 95% CI 1.2–13.3). Of the 151 patients with DEC, 4 (2.6%) had ReA, 2 (1.3%) reactive tendinitis and 3 (2.0%) arthralgia. ReA was mostly mild, and all patients with ReA were negative for HLA–B27. In Study IV, ReA, undifferentiated arthritis and rheumatoid arthritis were the most common diagnoses. Of those participating in the follow-up, 54% had positive serology for infection at baseline and 30% had developed chronic rheumatic disease. Poly-articular disease at baseline and positive rheumatoid factor predicted the chronicity of arthritis, whereas preceding infections were not associated with chronic MSK symptoms. Of patients with ReA, 7.3% developed ankylosing spondylitis. Conclusions ReA occurred in 4.4% of patients with Salmonella infection, with an annual incidence of 1.8 /100 000 in Finland during the study period. No differences in arthritogenicity between different Salmonella serotypes were found. In addition to traditional enteropathogens connected to ReA, YE biotype 1A and DEC may also trigger ReA. Although infections were detected in half of patients with early arthritis, they were not associated with development of chronic rheumatic disease.Varhaisen niveltulehduksen syyn selvittäminen ja hoito on usein haasteellinen tehtävä kliinikolle. Monen reumasairauden alku voi olla oireiltaan samantyyppinen, mutta pitkäaikaisennuste voi olla hyvin erilainen. Geneettisellä taustalla ja ympäristötekijöillä tiedetään olevan vaikutus reumasairauden kehittymiseen. Infektioiden yhteydessä voi esiintyä monia tuki- ja liikuntaelinoireita lievästä nivelkivusta vaikeaan niveltulehdukseen. Reaktiivinen artriitti (ReA) kehittyy muualla elimistössä olevan infektion seurauksena. Tavallisimmin taustalla on suoliston tai sukuelinten bakteeritulehdus. Tavallisimmin ReA:n laukaisee salmonella-, shigella-, yersinia-, kampylobakteeri- tai klamydiainfektio, mutta ripulia aiheuttavien Escherichia coli- (DEC) ja Clostridioides difficile (aiemmin Clostridium difficile) -infektioiden jälkeen on myös kuvattu kehittyneen tulehduksellisia niveloireita. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää ReA:n ilmaantuvuutta ja kliinistä kuvaa henkilöillä, joilla oli todettu salmonella- (I) Yersinia enterocolitica (YE) biotyyppi 1A- (II) tai ripulia aiheuttava E. coli -infektio (III). Lisäksi haluttiin selvittää edeltävien infektioiden osuutta niveltulehduksen kehittymiseen ja vaikutusta ennusteeseen (IV). Potilaat ja menetelmät Ensimmäisessä osatyössä (I) 999 henkilölle, joilla oli todettu salmonellainfektio ulostenäytteessä, lähettiin kyselykaavake koskien infektioon liittyviä suolisto-oireita ja muita, erityisesti niveloireita. 496 henkilöä vastasi kyselyyn ja heidät pyrittiin haastattelemaan puhelimitse ja kutsuttiin myös kliiniseen tutkimukseen ja verikokeisiin. Toinen osatyö (II) tehtiin osana laajempaa yersinia-infektioiden lähteitä ja kliinisiä piirteitä selvittävää tapaus-verrokki-tutkimusta. Kyselykaavake lähetettiin 406 henkilölle, joilla oli todettu YE ulostenäytteessä. Kyselyyn vastanneista 295 henkilöstä 120 ilmoitti niveloireita YE-infektioon liittyen. Heidät haastateltiin puhelimitse ja kutsuttiin kliiniseen tutkimukseen ja verikokeisiin. Reaktiivinen artriitti ja entesiitti/ tendiniitti määritettiin varmaksi, mikäli diagnoosi perustui kliiniseen tutkimukseen tai haastatteluun, ja mahdolliseksi, jos diagnoosi perustui kyselykaavakkeen tietoihin. Kolmannessa osatyössä (III) 526 vapaaehtoista pyydettiin antamaan ulostenäyte ennen ulkomaanmatkaa sekä heti matkan jälkeen ja edelleen vielä 3 viikkoa kotiinpaluun jälkeen. Näytteistä tutkittiin qPCR-menetelmällä ulostepatogeenit, joihin sisältyi myös DEC. Monimuuttuja-analyysiä käytettiin tunnistamaan tuki- ja liikuntaelinoireiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Henkilöt, joilla todettiin DEC sekä uusia niveloireita, haastateltiin puhelimitse ja kutsuttiin kliiniseen tutkimukseen sekä laboratoriokokeisiin. Neljännen osatyön (IV) 104 peräkkäistä potilasta oli lähetetty reumapoliklinikalle alle 6 kuukauden ajan esiintyneiden tulehduksellisten niveloireiden vuoksi. Kliinisen tutkimuksen lisäksi laboratoriokokeilla pyrittiin selvittämään mahdolliset edeltävät infektiot ennen niveltulehduksen alkua. Potilaita seurattiin 6 kk ajan, jolloin diagnoosi ja laboratoriotutkimukset tarkistettiin. Potilaat kutsuttiin seurantatutkimukseen keskimäärin 14 vuoden kuluttua. Tulokset Ensimmäisessä osatyössä (I) 4.4 %:lla (22/496) todettiin ReA ja 13.7 %:lla reaktiivinen tendiniitti, entesiitti tai bursiitti salmonellainfektion jälkeen. Niveltulehdus esiintyi enimmäkseen yhdessä tai muutamassa nivelessä. HLA–B27 oli positiivinen 42 %:lla ReA-potilaista. Salmonella enteritidis oli yleisin serotyyppi. Eri O-antigeeniryhmien esiintyvyydessä ei ollut tilastollista eroa niveloireisilla henkilöillä. Toisessa osatyössä (II) tutkittiin 100 henkilöä, joista 68 %:lla oli YE biotyyppi 1A-, 16 %:lla YE bio/serotyyppi 4- ja 1 %:lla biotyyppi 2-infektio; lopuilla 15 %:lla löytyi erilaisia tyypittämättömiä YE kantoja. 21 potilaalla todettiin ReA ja 14:lla reaktiivinen tendiniitti. ReA-diagnoosi oli varma 9:llä ja mahdollinen 12 potilaalla. Reaktiivinen tendiniitti arvioitiin varmaksi seitsemällä ja mahdolliseksi seitsemällä potilaalla. YE biotyyppi 1A:n laukaisema ReA oli kliiniseltä kuvaltaan samankaltainen kuin muiden YE bio/serotyyppien laukaisema ReA. Osatyössä III osoitettiin, että altistuminen DEC:lle oli yhteydessä niveloireiden kehittymiseen matkailijoilla (OR 3.9, 95 % CI 1.2–13.3). Tutkituista 151:llä löytyi ulostenäytteestä vain DEC ja heistä neljälle (2.6 %) kehittyi ReA, kahdelle (1.3 %) reaktiivinen tendiniitti ja kolmelle (2.0 %) nivelkipu. ReA oli enimmäkseen taudinkuvaltaan lievä ja kaikki ReA-potilaat olivat HLA–B27 negatiivisia. Neljännessä osatyössä (IV) ReA, määrittämätön niveltulehdus ja nivelreuma olivat yleisimmät diagnoosit kaikilla käynneillä. Seurantatutkimukseen 14 vuoden kohdalla osallistui 80, potilasta, joista 53.8 %:lla oli ollut positiivinen infektioserologia alkutilanteessa ja 30 %:lle oli kehittynyt krooninen reumasairaus. Alkuvaiheen moniniveltulehdus ja positiivinen reumatekijä ennustivat niveltulehduksen kroonistumista. Alkuvaiheen infektioilla ei ollut yhteyttä niveltaudin kroonistumiseen. ReA-potilaista 7.3 %:lla sairaus oli edennyt selkärankareumaksi. Yhteenveto Salmonellan sairastaneista 4.4 % kehitti ReA:n ja vuotuinen insidenssi tutkimuksen ajankohtana oli 1.8/100 000. Salmonella-serotyyppien välillä ei havaittu eroja artritogeenisyydessä. Perinteisten suolistopatogeenien lisäksi YE biotyyppi 1A ja DEC voivat laukaista ReA:n. Vaikka puolella varhaista artriittia sairastavista oli alkuvaiheessa merkkejä edeltävistä infektioista, niillä ei ollut osuutta kroonisen reumasairauden kehittymiseen

Reaktiivinen artriitti ja muut muskuloskeletaalioireet Escherichia coli-infektion yhteydessä

Objectives Using a prospective research design, we evaluated the association between acquisition of diarrhoeagenic Escherichia coli (DEC) and development of reactive arthritis (ReA) and other reactive musculoskeletal (MSK) symptoms among international travellers. Methods A total of 526 study participants were asked to provide pretravel and post-travel stool samples and fill in questionnaires (pretravel, post-travel and 3-week follow-up). A multiplex quantitative PCR assay was deployed to detect five DEC comprising enteroaggregative E. coli, enteropathogenic E. coli, enterotoxigenic E. coli, enterohaemorrhagic E. coli and enteroinvasive E. coli and Salmonella, Shigella, Campylobacter, Yersinia, and Vibrio cholerae. Multivariate analysis was employed to identify factors predisposing to MSK symptoms. New post-travel MSK symptoms reported by participants with DEC were assessed by phone interviews and, if needed, clinically confirmed. Results From among the total of 224 volunteers who returned all questionnaires and stool specimens, 38 (17.0%) reported MSK symptoms. Multivariate analysis revealed that acquisition of DEC was associated with MSK symptoms (OR 3.9; 95% CI 1.2 to 13.3). Of the 151 with only-DEC, four (2.6%) had ReA, two (1.3%) reactive tendinitis and three (2.0%) reactive arthralgia. ReA was mostly mild, and all patients with ReA were negative for human leucocyte antigen B27. Antibiotic treatment of travellers' diarrhoea did not prevent development of MSK symptoms. Conclusion A total of 17% of volunteers reported post-travel MSK symptoms. DEC acquisition was associated with an increased risk of developing them, yet the ReA incidence remained low and the clinical picture mild. Antibiotic treatment did not protect against development of MSK symptoms.Peer reviewe