Uskonnollisuus vanhuusiässä : Merkitysten muotoutuminen ikä- ja kohorttitekijöiden näkökulmista

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vanhuusiän uskonnollisuutta. Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen merkitys kristinuskolla on vanhuusiässä ja miten nämä merkitykset ovat muodostuneet. Aihetta on aikaisemmin lähestytty teoreettisesti ikääntymiskehityksen ja yhteisten kohorttikokemusten näkökulmista. Tämä tutkimus käsittelee ja kommentoi haastatteluaineiston avulla näitä kahta teoriaa ja sitä, miten ne jäsentävät ikäihmisten itse kokemaansa uskonnollisuutta. Tässä tutkimuksessa käytetään apuvälineenä substanssin ja funktion käsitteitä selvittämään, vaikuttavatko ikääntymiskehitys ja kohorttikokemukset eri tavoin uskonnollisuuden eri puoliin ja merkitystasoihin. Substanssilla viitataan uskonsisältöihin ja niiden merkitykseen itseisarvona, funktiolla uskonnollisuuden rooliin esimerkiksi hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja elämänhallinnan kannalta. Tutkimuksen aineisto muodostui yhdeksästä teemahaastattelusta, joihin osallistui yhteensä kaksitoista 78–89 -vuotiasta ikäihmistä. Haastattelut tehtiin talvella 2012–2013 Helsingissä ja Parkanossa. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineiston analyysimetodi on sisällönanalyysi. Tämän tutkimuksen mukaan iän karttuminen on muokannut keskeisimmin uskonnollisuuden merkitystä funktionaalisella tasolla. Ikäihmiset saavat uskonnollisuudesta välineitä kohdata ikääntymisen haasteita, jäsentää mennyttä elämää, käsitellä luopumisia ja ylläpitää sosiaalista toimijuutta sekä elämän merkityksellisyyden kokemusta. Kohorttikokemukset puolestaan vaikuttavat substanssin tasolla eli siinä, mitä uskonsisällöt merkitsevät ikäihmisille itseisarvona. Haastateltavat kuvaavat kodin ja koulun uskontokasvatuksen, herätysaaltojen sekä yhteisen mentaalihistorian ja ihanteiden vaikutuksia heidän uskonnollisuuteensa. Näiden prosessien myötä omaksuttu uskonnollisuus näyttää pysyvän samana, vaikka ikää karttuu. Ikä- ja kohorttinäkökulmat eivät kuitenkaan kuvaa tyhjentävästi vanhuusiän uskonnollisuuden taustoja. Henkilökohtaiset elämäntapahtumat eivät ole aina sidoksissa ikään tai historialliseen aikaan. Esimerkiksi sairaus, onnettomuus tai muutokset sosiaalisissa suhteissa vaikuttavat yksilöllisesti uskonnollisuuteen sekä substanssin että funktion tasoilla

Näkymätön mieskuva pukusuunnitteluprosessissa

Tutkin opinnäytteessäni mitä mieskuva tarkoittaa esittävien taiteiden teoksissa ja mistä se muodostuu. Pohdin, miksi mieskuvasta keskustelu on niin vähäistä esittävien taiteiden alalla ja miten yhteiskunnan ylläpitämät mieskuvat ovat kytköksissä esitysten mieskuviin. Pukusuunnittelijan näkökulmasta jaan mieskuvan kolmeen osioon: roolihenkilön ulkoiseen olemukseen, luonteenpiirteisiin ja ympäristön suhtautumiseen. Käsittelen mieskuvaa perinteisen fyysisyyttä ja tunteitaan peittävän mieskuvan kautta. Tätä mieskuvaa ylläpitää yhteiskunnassamme maskuliininen hegemonia, miehuusriitit ja feministinen erilaisuusteoria. Uudemmista mieskuvista esittelen suomalaiset ”hipsterit” ja ”nörtit”. Kerron myös esimerkkejä ulkomaalaisen viihdeteollisuuden mieskuvista, jotka ovat luonteeltaan lempeitä ja huolehtivaisia sekä arvostavat perhe-elämää. Kartoitan kokemuksieni kautta suomalaisen teatterialan suhdetta mieskuvaan ja pohdin näyttelijän sukupuolen suhdetta roolihenkilön sukupuoleen. Pohdin esittävien taiteiden alan suunnittelijoille antamaa painetta luoda positiivinen naiskuva ja vastaavan paineen puuttumista mieskuvien luomisessa. Analysoin miten perinteinen tai prosessinomainen työtapa vaikuttaa pukusuunnittelijan vaikutusvaltaan teoksen mieskuvaa luodessa. Pohdin kolmen esimerkin kautta minkälaisia mieskuvia minä olen pukusuunnittelijana ollut mukana luomassa ja miten ne ovat suhteessa maskuliinisen hegemonian ihannoimaan mieskuvaan. Haluan esittävien taiteiden alalla edistää keskustelua mieskuvasta työryhmien sisällä sekä herättää kriittistä pohdintaa esitysten mieskuvista niitä kokiessa

Temperamentin ja frontaaliasymmetrian yhteys vauvojen univaikeuksiin 8 kuukauden iässä

Vauvojen univaikeudet, kuten nukahtamisvaikeudet ja yöheräily ovat vauvaperheissä yleisiä kuormitustekijöitä. Niiden taustalla on osoitettu olevan useita aivojen kehitykseen, temperamenttiin, vanhemmuuteen ja nukkumisjärjestelyihin liittyviä syitä. Haastavan temperamentin on havaittu olevan yhteydessä pidempään nukahtamisaikaan sekä yöunen laatuun ja määrään. Vauvan temperamentin ja univaikeuksien välisiä vaikutusmekanismeja ei vielä täysin tunneta. Temperamenttipiirteistä erityisesti negatiivisen affektiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä univaikeuksiin. Neuraalisella tasolla negatiivinen affektiivisuus on liitetty otsalohkojen oikeanpuoleiseen frontaaliasymmetriaan (alfa-taajuisen aktivaation jakautuminen aivopuoliskojen välillä). Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voidaanko tyypillisesti kehittyneiden vauvojen kohdalla univaikeuksien määrää selittää negatiivisella affektiivisuudella ja muuntaako frontaaliasymmetria vauvan negatiivisen affektiivisuuden ja univaikeuksien välistä yhteyttä. Tutkimus toteutettiin osana Lapsen uni ja terveys -hanketta, jossa tutkitaan lapsen unen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuskohteena olivat Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2011–2012 syntyneet lapset perheineen. Tutkimuksen otoksen muodostivat 62 vauvaa, joilta mitattiin kotona valveilla ollessa lepotilanaikaista aivosähkökäyrää (elektroenkefalografia, EEG). Aineistosta laskettiin alfataajuisen aktivaation asymmetria-arvot. Vanhemmilta kerättiin tietoa lapsen unesta osin ISQ-kyselyyn (Insomnia Symptom Questionnaire) perustuvalla kyselylomakkeella, jonka osioista muodostettiin keskiarvomuuttujat rauhoittumisvaikeus ja yöheräily. Vauvan temperamenttia mitattiin vanhempien täyttämällä IBQ-R temperamenttikyselyllä. Aineiston analysointiin käytettiin korrelaatiokertoimia ja lineaarista regressioanalyysiä. Tulokset tukivat hypoteesia, jonka mukaan negatiivinen affektiivisuus on yhteydessä vauvan univaikeuksiin 8 kuukauden iässä. Vauvoilla, joilla äidit arvioivat voimakkaampaa negatiivista affektiivisuutta, esiintyi enemmän rauhoittumisvaikeutta ja yöheräilyä. Kuitenkin, kun mallissa huomioitiin taustamuuttujat ikä ja sukupuoli, negatiivisen affektiivisuuden päävaikutus yöheräilyyn ei säilynyt tilastollisesti merkitsevänä. Toisen hypoteesin mukaista asymmetria-arvon yhteyttä vauvojen univaikeuksiin ei pystytty tämän tutkimuksen perusteella osoittamaan. Myöskään kolmas hypoteesi frontaaliasymmetrian moderaatiovaikutuksesta vauvan negatiivisen affektiivisuuden ja univaikeuksien välillä ei saanut tämän tutkimuksen perusteella tukea. Tutkimus syventää tietoa vauvojen univaikeuksien ja temperamentin yhteydestä. Tulosten mukaan negatiivinen affektiivisuus on yhteydessä erityisesti rauhoittumisvaikeuteen eli siihen, miten paljon aikaa ja vanhemman rauhoittelua vauvan nukahtaminen edellyttää iltaisin tai vauvan herättyä yöllä. Jatkossa olisi tärkeää tutkia univaikeuksien ja frontaaliasymmetrian yhteyttä motivationaalisesti yhdenmukaisiin temperamenttipiirteisiin, kuten pelokkuuteen sekä sitä, muuntaako frontaaliasymmetria erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta unitoimintoihin

Anti-Inflammatory Effects of Flavonoids: Genistein, Kaempferol, Quercetin, and Daidzein Inhibit STAT-1 and NF-κB Activations, Whereas Flavone, Isorhamnetin, Naringenin, and Pelargonidin Inhibit only NF-κB Activation along with Their Inhibitory Effect on iNOS Expression and NO Production in Activated Macrophages

In inflammation, bacterial products and proinflammatory cytokines induce the formation of large amounts of nitric oxide (NO) by inducible nitric oxide synthase (iNOS), and compounds that inhibit NO production have anti-inflammatory effects. In the present study, we systematically investigated the effects of 36 naturally occurring flavonoids and related compounds on NO production in macrophages exposed to an inflammatory stimulus (lipopolysaccharide, LPS), and evaluated the mechanisms of action of the effective compounds. Flavone, the isoflavones daidzein and genistein, the flavonols isorhamnetin, kaempferol and quercetin, the flavanone naringenin, and the anthocyanin pelargonidin inhibited iNOS protein and mRNA expression and also NO production in a dose-dependent manner. All eight active compounds inhibited the activation of nuclear factor-κB (NF-κB), which is a significant transcription factor for iNOS. Genistein, kaempferol, quercetin, and daidzein also inhibited the activation of the signal transducer and activator of transcription 1 (STAT-1), another important transcription factor for iNOS. The present study characterises the effects and mechanisms of naturally occurring phenolic compounds on iNOS expression and NO production in activated macrophages. The results partially explain the pharmacological efficacy of flavonoids as anti-inflammatory compounds

Down-Regulation of Tristetraprolin Expression Results in Enhanced IL-12 and MIP-2 Production and Reduced MIP-3α Synthesis in Activated Macrophages

In inflammation, the post-transcriptional regulation of transiently expressed genes provides a potential therapeutic target. Tristetraprolin (TTP) is of the factors regulating decay of cytokine mRNAs. The aim of the present study was to identify cytokines whose expression is regulated by TTP. We established a TTP knock-down cell line by expressing shRNA against TTP (shTTP cell line). A cytokine antibody array was used to measure cytokine production in macrophages exposed to lipopolysaccharide (LPS). Cytokines IL-6, IL-12, TNF-α, and MIP-2 (a homologue to human IL-8) were expressed at higher levels whereas MIP-3α was produced at lower levels in LPS-treated shTTP cells than in control cells suggesting that the expression of these cytokines is regulated by TTP. The present data provide IL-12, MIP-2, and MIP-3α as novel inflammatory cytokine targets for TTP-mediated mRNA decay and stress the role of TTP in the regulation of the inflammatory process

JAK Inhibitors AG-490 and WHI-P154 Decrease IFN-γ-Induced iNOS Expression and NO Production in Macrophages

In inflammation, inducible nitric oxide synthase (iNOS) produces nitric oxide (NO), which modulates inflammatory processes. We investigated the effects of Janus kinase (JAK) inhibitors, AG-490 and WHI-P154, on iNOS expression and NO production in J774 murine macrophages stimulated with interferon-γ (IFN-γ). JAK inhibitors AG-490 and WHI-P154 decreased IFN-γ-induced nuclear levels of signal transducer and activator of transcription 1α (STAT1α). JAK inhibitors AG-490 and WHI-P154 decreased also iNOS protein and mRNA expression and NO production in a concentration-dependent manner. Neither of the JAK inhibitors affected the decay of iNOS mRNA when determined by actinomycin D assay. Our results suggest that the inhibition of JAK-STAT1-pathway by AG-490 or WHI-P154 leads to the attenuation of iNOS expression and NO production in IFN-γ-stimulated macrophages

Hearing outcome in congenitally CMV infected children in Finland - Results from follow-up after three years age

Objectives: Cytomegalovirus (CMV) is the most common congenital infection affecting about 0.6% of all newborns in developed countries. Vertical transmission to fetus can take place either after maternal primary or non-primary CMV infection during pregnancy. It is the most common infectious agent for sensorineural hearing loss (SNHL) in young children. The hearing loss after congenital CMV (cCMV) may be present at birth, or may develop after months or even years. In this study, we evaluated hearing outcome at 3-4 years of age in children (n 32) with cCMV identified in universal saliva CMV-PCR-based screening.Methods: Study population consisted of mainly asymptomatic children (median age 3.1 years) with cCMV identified in newborn CMV screening. The type of maternal CMV infection (primary or non-primary) was determined by analyzing CMV antibodies (IgM, IgG and IgG avidity) from preserved maternal serum samples drawn in the end of first trimester of pregnancy. Hearing was evaluated with pure tone audiometry (PTA), or transient-evoked otoacoustic emission (TEOAE) and sound field audiometry (SF).Results: Unilateral hearing loss occurred in 5/32 (16%) of the children with cCMV. None of the subjects in our cohort had bilateral hearing loss. Hearing loss occurred in 3/15 (20%) of children who were born to mothers with non-primary CMV infection during pregnancy, and in 2/10 (20%) of children whose mother had had a primary CMV infection during the 2-3 trimester. None of the additional 6 children, whose mother had primary infection in the first trimester, had hearing loss by age of 3-4 years. Two children with normal hearing at 1 years age had developed unilateral hearing loss by the age of three.Conclusions: Unilateral hearing loss was relatively common among the mainly asymptomatic children with cCMV identified in screening. Long-term follow up of children with cCMV is essential to identify the children with late-onset hearing loss.Peer reviewe

Adipokine resistin predicts anti-inflammatory effect of glucocorticoids in asthma

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Adipokines are protein mediators secreted by adipose tissue. Recently, adipokines have also been involved in the regulation of inflammation and allergic responses, and suggested to affect the risk of asthma especially in obese female patients. We assessed if adipokines predict responsiveness to glucocorticoids and if plasma adipokine levels are associated with lung function or inflammatory activity also in non-obese (body mass index (BMI) ≤ 30 kg/m²) women with newly-diagnosed steroid-naïve asthma.</p> <p>Methods</p> <p>Lung function, exhaled NO, plasma levels of adipokines leptin, resistin, adiponectin and adipsin, and inflammatory markers were measured in 35 steroid-naïve female asthmatics and in healthy controls. The measurements were repeated in a subgroup of asthmatics after 8 weeks of treatment with inhaled fluticasone. Adipokine concentrations in plasma were adjusted for BMI.</p> <p>Results</p> <p>High baseline resistin concentrations were associated with a more pronounced decrease in serum levels of eosinophil cationic protein (ECP) (r = -0.745, p = 0.013), eosinophil protein X (EPX) (r = -0.733, p = 0.016) and myeloperoxidase (MPO) (r = -0.721, p = 0.019) during fluticasone treatment. In asthmatics, leptin correlated positively with asthma symptom score and negatively with lung function. However, no significant differences in plasma adipokine levels between non-obese asthmatics and healthy controls were found. The effects of resistin were also investigated in human macrophages in cell culture. Interestingly, resistin increased the production of proinflammatory factors IL-6 and TNF-α and that was inhibited by fluticasone.</p> <p>Conclusions</p> <p>High resistin levels predicted favourable anti-inflammatory effect of inhaled glucocorticoids suggesting that resistin may be a marker of steroid-sensitive phenotype in asthma. High leptin levels were associated with a more severe disease suggesting that the link between leptin and asthma is not restricted to obesity.</p

Dual Specificity Phosphatase 1 Regulates Human Inducible Nitric Oxide Synthase Expression by p38 MAP Kinase

The role of dual specificity phosphatase 1 (DUSP1) in inducible nitric oxide synthase (iNOS) expression in A549 human pulmonary epithelial cells, J774 mouse macrophages and primary mouse bone marrow-derived macrophages (BMMs) was investigated. iNOS expression was induced by a cytokine mixture (TNF, IFNγ and IL-1β) in A549 cells and by LPS in J774 cells, and it was inhibited by p38 MAPK inhibitors SB202190 and BIRB 796. Stimulation with cytokine mixture or LPS enhanced also DUSP1 expression. Down-regulation of DUSP1 by siRNA increased p38 MAPK phosphorylation and iNOS expression in A549 and J774 cells. In addition, LPS-induced iNOS expression was enhanced in BMMs from DUSP1(−/−) mice as compared to that in BMMs from wild-type mice. The results indicate that DUSP1 suppresses iNOS expression by limiting p38 MAPK activity in human and mouse cells. Compounds that enhance DUSP1 expression or modulate its function may be beneficial in diseases complicated with increased iNOS-mediated NO production

Adiponectin is associated with dynamic hyperinflation and a favourable response to inhaled glucocorticoids in patients with COPD

SummaryObjectivesAdipokines are protein mediators first described as products of adipose tissue regulating energy metabolism and appetite. Recently, adipokines have also been found to modulate inflammation and smooth muscle cell responses. Therefore we investigated the association of two adipokines, adiponectin and leptin, with the degree of emphysema, pulmonary function, symptoms and glucocorticoid responsiveness in patients with COPD.MethodsPlasma adiponectin and leptin levels, spirometry, body plethysmography and symptoms were measured in 43 male COPD patients with smoking history ≥ 20 pack-years, post bronchodilator FEV1/FVC < 0.7 and pulmonary emphysema on HRCT. The measurements were repeated in a subgroup of patients after 4 weeks' treatment with inhaled fluticasone.ResultsIn patients with COPD, plasma adiponectin levels correlated positively with airway resistance (Raw) (r = 0.362, p = 0.019) and functional residual capacity (FRC) (r = 0.355, p = 0.046). Furthermore, the baseline adiponectin concentration correlated negatively with the fluticasone induced changes in St George's Respiratory questionnaire (SGRQ) symptom score (r = −0.413, p = 0.040) and in FRC % pred (r = −0.428, p = 0.003), i.e. a higher baseline plasma adiponectin level was associated with more pronounced alleviation of symptoms and dynamic hyperinflation. Plasma leptin levels were not related to the measures of lung function, symptoms or glucocorticoid responsiveness.ConclusionsPlasma adiponectin levels were associated with peripheral airway obstruction and dynamic hyperinflation in patients with COPD. A higher adiponectin level predicted more favourable relief of symptoms and hyperinflation during glucocorticoid treatment. Adiponectin may have a role in the COPD pathogenesis; it may also be a biomarker of disease severity and treatment responses in this disease