Consenso Mexicano para el Tratamiento de la Hepatitis C

El objetivo del Consenso Mexicano para el Tratamiento de la Hepatitis C fue el de desarrollar un documento como guía en la práctica clínica con aplicabilidad en México. Se tomó en cuenta la opinión de expertos en el tema con especialidad en: gastroenterología, infectología y hepatología. Se realizó una revisión de la bibliografía en MEDLINE, EMBASE y CENTRAL mediante palabras claves referentes al tratamiento de la hepatitis C. Posteriormente se evaluó la calidad de la evidencia mediante el sistema GRADE y se redactaron enunciados, los cuales fueron sometidos a voto mediante un sistema modificado Delphi, y posteriormente se realizó revisión y corrección de los enunciados por un panel de 34 votantes. Finalmente se clasificó el nivel de acuerdo para cada oración. Esta guía busca dar recomendaciones con énfasis en los nuevos antivirales de acción directa y de esta manera facilitar su uso en la práctica clínica. Cada caso debe ser individualizado según sus comorbilidades y el manejo de estos pacientes siempre debe ser multidisciplinario. Abstract The aim of the Mexican Consensus on the Treatment of Hepatitis C was to develop clinical practice guidelines applicable to Mexico. The expert opinion of specialists in the following areas was taken into account: gastroenterology, infectious diseases, and hepatology. A search of the medical literature was carried out on the MEDLINE, EMBASE, and CENTRAL databases through keywords related to hepatitis C treatment. The quality of evidence was subsequently evaluated using the GRADE system and the consensus statements were formulated. The statements were then voted upon, using the modified Delphi system, and reviewed and corrected by a panel of 34 voting participants. Finally, the level of agreement was classified for each statement. The present guidelines provide recommendations with an emphasis on the new direct-acting antivirals, to facilitate their use in clinical practice. Each case must be individualized according to the comorbidities involved and patient management must always be multidisciplinary

Konserni-intressin edistäminen yhtiön toiminnan tarkoituksena

Konserniksi järjestäytyneelle yritykselle voidaan erottaa yrityksen muodostaman taloudellisen kokonaisuuden yhteinen etu, ns. konserni-intressi. Konsernissa määräysvaltaa tosiasiallisesti käyttävä konsernihallinto edellyttää usein yksittäisiltä konserniyhtiöiltä erilaisten konserni-intressiä edistävien oikeustoimien toteuttamista. Useinkaan tällaisista oikeustoimista ei seuraa välitöntä hyötyä ne toteuttavalle konserniyhtiölle. Konsernin luonteesta juridisena rakenteena ja siitä seuraavasta konserniyhtiöiden itsenäisyydestä seuraa, että konserniyhtiöiden johdon on tarkasteltava kaikkia konserniyhtiön toteuttamia oikeustoimia kyseisen konserniyhtiön intressiä vasten. Tätä konserni-intressin ja yhtiöintressin vastakkainasettelua kutsutaan tutkielmassa konserniongelmaksi. Konserniongelmaa on tutkielmassa lähestytty osakkeenomistajien tahdonvaltaisuuden näkökulmasta. Osakkeenomistajat voivat määrätä yhtiön toiminnasta yhtiöjärjestyksessä ja siten sovittaa osakeyhtiön omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Tämä tutkielmaa pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voidaanko konserniongelma ratkaista tai siitä konsernille seuraavaa haittaa vähentää muuttamalla yhtiön toiminnan tarkoitukseksi konserni-intressin edistäminen. Tutkimus on toteutettu tunnistamalla ensin konserniongelman tyyppitilanteita ja tarkastelemalla sitten mitkä osakeyhtiölain säännökset aiheuttavat jännitteen konserni-intressin ja yhtiöintressin välille. Tutkielmassa tunnistetut konserniongelman tyyppitilanteet ovat ali- ja ylihintaisia suoritteet, konserniavustus, lähipiirilainat, vierasvelkavakuudet ja konsernikassajärjestelyt. Näiden tyyppitilanteiden perusteella erotetut konserni-intressin kannalta ongelmalliset osakeyhtiölain säännökset ovat ennen kaikkea OYL 1:8:stä johtuva yhtiön johdon velvollisuus edistää yhtiön etua, OYL 1:5:n mukainen yhtiön voitontuottamistarkoitus ja OYL 13 luvun varojen käyttöä koskeva sääntely (erityisesti varojen käytön liiketaloudellisen perusteltavuuden vaatimus). Tutkielmassa esitetyn perusteella yhtiön toiminnan tarkoituksen muuttaminen konserni-intressin edistämiseksi laajentaa yhtiön johdon kelpoisuutta kahdella tavalla. Ensinnäkin, toiminnan tarkoituksen muuttaminen laajentaa OYL 1:8:n mukaisen yhtiön edun käsitettä siten, että yhtiön etu samaistuu konserni-intressiin, konserniyhtiön välittömän osakkeenomistajan sijaan. Toiseksi, yhtiön toiminnan tarkoituksen muuttaminen laajentaa yhtiön johdon kelpoisuutta ja toimivaltaa siten, että myös yhtiön johto voi toteuttaa varojenjaoksi katsottavia oikeustoimia. Konserni-intressiä koskeva kysymys nousee esiin ennen kysymyksenä siitä, voiko konserni-intressiin perustuva konsernitason liiketaloudellinen perusteltavuus korvata yhtiötason liiketaloudellisen perusteltavuuden puutteen? Suomalaisessa kontekstissa vastaus on kieltävä: varojen käytölle on oltava yhtiön näkökulmasta liiketaloudellinen peruste. Tästä lähtöasetelmasta tutkielmassa esitetään kuitenkin liiketaloudelliselle perusteltavuudelle sellainen tulkinta, joka mahdollistaa yhtiölle konserniin kuulumisesta kertyvien etujen huomioon ottamisen oikeustoimen liiketaloudellista perusteltavuutta arvioitaessa. Velkojainsuojaan on tällaisessa tulkinnassa kiinnitettävä erityistä huomiota, minkä johdosta tutkielmassa on edellytetty OYL 13:2:n mukaista maksukykyisyystestiä vastaavan testin suorittamista silloin, kun varojen käytön liiketaloudellinen perusteltavuus perustuu vastaisuudessa kertyviin konsernietuihin

Position statement on the use of albumin in liver cirrhosis

Cirrhosis is characterized by a prolonged asymptomatic period in which the inflammation persists, increasing as the disease progresses. Proinflammatory cytokines and pro-oxidant molecules are key in the development of organ dysfunction. Cirrhosis progression and worsening of portal hypertension bring about bacterial translocation and systemic dissemination via portal circulation of bacterial products, and molecular patterns associated with damage, which exacerbate the systemic Inflammation. Albumin is a molecule that undergoes structural and functional changes as liver damage progresses, affecting its antioxidant, immunomodulatory, oncotic, and endothelial stabilizing properties. Our knowledge of the properties of albumin reveals a molecule with multiple treatment options, capable of targeting several physiopathological aspects of cirrhosis. For the elaboration of the present manuscript on the uses of albumin in liver cirrhosis, several experts in the field of hepatology in Mexico were divided into 5 working groups to summarise and formulate, when appropriate, position statements: 1)pathophysiology of cirrhosis and properties of albumin; 2)proven uses of albumin [large-volume paracentesis, spontaneous bacterial peritonitis (SBP), hepatorenal syndrome (HRS)]; 3)controversial/emerging uses of albumin (long-term use, acute decompensation, liver transplant, non-HRS kidney injury, muscle cramps, non-SBP infections, hyponatremia, encephalopathy); 4)use of albumin in acute-on-chronic liver failure, immunomodulation, and systemic Inflammation; 5)pharmacoeconomics