Työnantajan vaikutusmahdollisuudet epäasialliseen kohteluun ja asiakasväkivallan uhkaan

Tutkimusnäyttö epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivaltatilanteiden vahingollisista vaikutuksista hyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn on vankkaa. Työnantajat tarvitsevat kuitenkin lisää keinoja näihin konfliktitilanteisiin puuttumiseen ja niiden ehkäisyyn. Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla työyhteisöt voivat kehittää omaa toimintaansa kohti epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivallan nollatoleranssia. Tutkimusaineisto oli Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimuksesta vuosilta 2017–2022. Testasimme työpajatyöskentelynä toteutettua kehittämistoimintaa (=interventiota), jonka vaikutuksia arvioitiin pitkittäisaineiston avulla kvasikokeellisella asetelmalla. Vaikka interventiolla ei voitu osoittaa suoria eikä epäsuoria vaikutuksia epäasialliseen kohteluun tai asiakasväkivaltaan, mallinnus kuitenkin osoitti, että interventio vaikutti osassa työyksiköitä myönteisesti psykososiaalisiin työoloihin. Interventiosta riippumatta myönteiset muutokset psykososiaalisissa työoloissa (lähiesihenkilön ja työyhteisön toiminta) vähensivät sekä epäasiallista kohtelua että asiakasväkivalta- tai sen uhkatilanteita. Interventiotutkimuksen lisäksi teimme riskiennustemallinnusta. Ensiksi mallinsimme tekijöitä, jotka lisäävät epäasiallisen kohtelun riskiä. Epäasiallisen kohtelun alkamiseen olivat yhteydessä syrjintäkokemukset, liiallinen työmäärä, työtehtävien lakkauttamisen uhka sekä lyhempi aika tehtävässä. Epäasiallisen kohtelun alkamiselta puolestaan suojasi kokemus siitä, että tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi työyksikössään ja luottamus lähiesihenkilöön. Tämän kuuden muuttujan mallin ennustetarkkuus (66 %) ei riitä epäasiallisen kohtelun riskin ennustamiseen yksilötasolla, mutta sitä voidaan hyödyntää tunnistettaessa työyhteisöjä, joissa on kohonnut riski epäasiallisen kohtelun alkamiseen tai lisääntymiseen. Toiseksi mallinsimme, mitkä työyhteisöpiirteet ovat yhteydessä asiakasväkivaltatilanteiden lisääntymisen riskiin korkean väkivaltariskin ammateissa: sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla; lähihoitajilla; sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä; ja opettajilla. Hoitajilla vuorotyö, suuret työn vaatimukset ja työyksikön psykologinen turvattomuus olivat yhteydessä lisääntyneen väkivallan riskiin. Muut lisääntyneeseen väkivaltariskiin yhteydessä olleet tekijät vaihtelivat ammateittain. Myös mallien ennustetarkkuus vaihteli ammateittain (63–72 %). Lopuksi tutkimme, miten ympäristötekijät, eli koulualueen huono-osaisuus, heijastuvat opetushenkilöstön väkivaltariskiin ja miten siihen mahdollisesti voidaan vaikuttaa. Kaikkein huono-osaisimpien alueiden kouluissa opetushenkilöstöllä oli suurempi väkivaltatilanteiden riski kuin hyväosaisimpien alueiden koulujen opetushenkilöstöllä. Tärkeä havainto oli kuitenkin, että koulujen psykososiaaliset voimavarat, eli kollegojen tuki, yhteistyön kulttuuri, laadukas johtaminen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus vähensivät väkivallan riskiä. Kun nämä tekijät olivat kunnossa, hyvä- ja huono-osaisten koulualueiden välillä ei ollut enää eroa opetushenkilöstön väkivaltariskissä. Hankkeemme tulokset osoittavat, että sekä epäasialliseen kohteluun että asiakasväkivaltatilanteiden yleisyyteen voidaan vaikuttaa kehittämällä psykososiaalisia voimavaratekijöitä, kuten esihenkilötyötä ja työyhteisöjen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Nollatoleranssi kannattaa panostaa sekä interventiotutkimuksen että riskiennustemallinnusten perusteella, sillä myönteisiä psykososiaalisia muutoksia tapahtui useammin, jos epäasiallista kohtelua ja/tai asiakasväkivaltaa oli vähemmän. Riskiennustemallinnuksessa havaittiin, että epäasiallisen kohtelun alkamiseen yhteydessä olevia tekijöitä oli löydettävissä, kun taas sen loppumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ei pystytty ennustamaan edes kohtuullisella tarkkuudella

Elinkaaripäästöihin perustuva kulutusverotus

Sekä kotimaisia että tuontituotteita koskeva elinkaaripäästöihin perustuva kulutusvero on yksi ehdotettu tapa kompensoida ilmastopolitiikan luomia eroja kustannustasossa sekä hillitä mahdollista hiilivuotoa. Kulutusverot edellyttävät huolellista harkintaa ja laajaa tietopohjaa. Jotta voitaisiin arvioida veron tuottamia päästövähennyksiä suhteessa veron vaikutuksiin kuluttajien hyvinvointiin, tulisi tietää, missä määrin vero siirtyy tuotteen hintaan ja kuinka muuttunut hinta vaikuttaa kuluttajien valintoihin. Elinkaaripäästöihin perustuvassa kulutusverossa toinen suuri tietotarve liittyy päästötietoihin. Vaikka tuotteiden hiilijalanjälkiä koskeva tiedontuotanto on kehittynyt viime vuosina ja kasvaa nopeasti, niin se ei ole kuitenkaan vielä riittävän vakiintunut niin tarkaksi ja yksiselitteiseksi mitä kulutusvero vaatisi. Erityisesti maankäytöstä aiheutuvat päästöt tunnetaan vielä huonosti. Rajatumpi päästöperusteinen kulutusvero voisi soveltua tuotteisiin, joiden päästöt ovat suuret eivätkä kuulu laajasti muun päästöohjauksen piiriin. Esimerkiksi eläinperäiset elintarvikkeet olisivat tällainen tuoteryhmä. Parhaat mahdollisuudet saavuttaa kokonaisuudessaan hyvinvointia lisäävä ohjausvaikutus on silloin, kun tuotteiden päästöt eivät eroa merkittävästi tuottajien välillä. Nykytiedoilla tällaisen veron kustannukset voisivat kuitenkin monien tuotteiden osalta olla suuremmat kuin hyödyt.En föreslagen metod för att kompensera de skillnader i kostnadsnivån som klimatpolitiken ger upphov till och att begränsa ett eventuellt koldioxidläckage vore en konsumtionsskatt som baserar sig på livscykelutsläpp och som skulle gälla både inhemska och importerade produkter. Konsumtionsskatter förutsätter noga övervägande och en bred kunskapsbas. För att skatten ska leda till utsläppsminskningar och därtill inte onödigt minska konsumenternas välfärd, bör det finnas kännedom om i vilken mån skatten överförs till produktpriserna och hur de förändrade priserna påverkar konsumenternas val. Ett annat stort behov av kunskap inom konsumtionsskatten som baserar sig på livscykelutsläpp gäller informationen om utsläpp. Även om framtagandet av information om produkternas koldioxidavtryck har utvecklats under de senaste åren och ökar i snabb takt, har den ännu inte stabiliserats till en så noggrann och entydig nivå som konsumtionsskatten skulle kräva. I synnerhet är kännedomen om utsläpp som orsakas av markanvändning fortfarande dålig. En konsumtionsskatt som baserar sig på utsläpp kunde vara lämplig för produkter med stora utsläpp som inte i stor omfattning ingår i annan utsläppsstyrning. Livsmedel av animaliskt ursprung är ett exempel på en sådan produktgrupp. Enligt aktuella uppgifter skulle kostnaderna för en sådan skatt dock för många produkter vara större än fördelarna med skatten.A consumption tax based on life cycle emissions placed on both domestic and foreign products has been suggested as an instrument to level cost differences among producers that are caused by climate policies, and to alleviate possible carbon leakage. Consumption taxes require careful consideration and lots of information. To assess the emission reductions and welfare effects of a consumption tax, to ensure that the welfare gains from emission reductions offset welfare losses from changes in consumption, information is needed on the pass-through of the tax to prices and on how the changed price affects consumers’ choices. Another information requirement is products’ carbon footprint data. The data on carbon footprints has improved recently both in terms of quality and coverage, but it is not yet accurate and harmonized enough to be applied as a base for a consumption tax. Especially the emissions associated with land-use are still quite poorly known. A carbon footprint tax could be applied to products that have high emissions and are not subject to other emission reduction instruments in a substantial way and when the emissions of a product do not significantly differ across producers. For example, animalbased food products are this kind of product group. With the current knowledge the cost of a carbon footprint tax could, in many cases, exceed the benefits.nonPeerReviewe

Elinkaaripäästöihin perustuva kulutusverotus

Sekä kotimaisia että tuontituotteita koskeva elinkaaripäästöihin perustuva kulutusvero on yksi ehdotettu tapa kompensoida ilmastopolitiikan luomia eroja kustannustasossa sekä hillitä mahdollista hiilivuotoa. Kulutusverot edellyttävät huolellista harkintaa ja laajaa tietopohjaa. Jotta voitaisiin arvioida veron tuottamia päästövähennyksiä suhteessa veron vaikutuksiin kuluttajien hyvinvointiin, tulisi tietää, missä määrin vero siirtyy tuotteen hintaan ja kuinka muuttunut hinta vaikuttaa kuluttajien valintoihin.Elinkaaripäästöihin perustuvassa kulutusverossa toinen suuri tietotarve liittyy päästötietoihin.Vaikka tuotteiden hiilijalanjälkiä koskeva tiedontuotanto on kehittynyt viime vuosina ja kasvaa nopeasti, niin se ei ole kuitenkaan vielä riittävän vakiintunut niin tarkaksi ja yksiselitteiseksi mitä kulutusvero vaatisi. Erityisesti maankäytöstä aiheutuvat päästöt tunnetaan vielä huonosti. Rajatumpi päästöperusteinen kulutusvero voisi soveltua tuotteisiin, joiden päästöt ovat suuret eivätkä kuulu laajasti muun päästöohjauksen piiriin. Esimerkiksi eläinperäiset elintarvikkeet olisivat tällainen tuoteryhmä. Parhaat mahdollisuudet saavuttaa kokonaisuudessaan hyvinvointia lisäävä ohjausvaikutus on silloin, kun tuotteiden päästöt eivät eroa merkittävästi tuottajien välillä. Nykytiedoilla tällaisen veron kustannukset voisivat kuitenkin monien tuotteiden osalta olla suuremmat kuin hyödyt. Julkaisu on päivitetty 17.4.2023, s. I, 1, 3, 4, 5, 8

Putting a Price on Carbon – Econometric Essays on the European Union Emissions Trading Scheme and its Impacts

This dissertation examines the main instrument of the European Union climate policy, the emissions trading scheme (EU ETS) during its first years. Emission trading provides a cost-efficient way to reduce emissions. It creates a price on carbon dioxide and thereby incentives for cleaner production. The four empirical studies in this dissertation provide new information on the price determination in the emissions trading market, market efficiency and market interactions with the electricity markets. This information is useful for many purposes. It benefits the market participants who make choice between trading of emission allowances in the market and abatement of emissions. For the authorities and policy planners the price signal and the efficiency of the markets reveal unique real-time information on marginal abatement costs, impacts of policy decisions and impacts of institutional design of this policy instrument. To be a well-functioning policy instrument the EU ETS should create a credible price signal and efficient markets for trading allowances. The objective of this dissertation is to analyze the EU ETS markets and the price of the European Union emissions allowance, EUA, with econometric time series models. A large data set on market fundamentals is used to analyze the price series. The results of this dissertation reveal that EU ETS is functions well. Carbon has a price that reflects to a large extent the market fundamentals in the study period. The markets are maturing even if not fully informational efficient yet. Interactions with electricity markets are close. The impact of price of carbon on the price of electricity is positive but spatially uneven. In the long run, also climate change affects the electricity bill. The first study of this dissertation investigates the price determination in the market. The empirical results based on years 2005–2011 show that the price of the EUA is largely determined by the market fundamentals. Especially the price of coal, gas, oil and the price of German electricity are reflected in the price of EUA. In the second study we build up forecasting models and use a trading simulation to study the informational efficiency of the market. Results reveal that the market is not fully efficient but maturing. There might have been possibilities to make economic profit during the second period in the EU ETS market. The last two papers focus on the interaction of emissions trading with electricity markets. The third study looks at the impact of EUA price on the integrating European electricity markets. The electricity markets are integrating but the positive impact of carbon price on the electricity price is uneven depending on the fuel mix in regional electricity markets. The last study analyses the impact of increasing mean temperature due to climate change and the EUA price on the electricity bill in the EU. Warming climate affect the electricity bill unevenly: in the southern European countries the bill is expected to increase due to the increased demand for cooling, whereas the northern and central parts of the continent may face decreasing costs as the winters get warmer.Väitöskirjassa tutkitaan Euroopan unionin ilmastopolitiikan keskeisen ohjauskeinon, päästöoikeuskaupan toimintaa ekonometrisin menetelmin. Päästökauppa on kustannustehokas tapa vähentää päästöjä. Se luo hiilidioksidille hinnan ja kannustaa siirtymään puhtaampiin tuotantomuotoihin. Väitöskirja tuottaa uutta tietoa päästökauppamarkkinoiden toiminnasta ja tehokkuudesta. Päästökaupan toiminnan tunteminen ja markkinoiden tehokkuuden arvioiminen on tärkeää. Se auttaa markkinatoimijoita valitsemaan päästöoikeuksien ostamisen ja oman tuotannon päästöjen puhdistamisen välillä. Viranomaisille ja ympäristöpolitiikan säätäjille se paljastaa ainutkertaista informaatiota puhdistamisen rajakustannuksista, joka muutoin on yritysten yksityistä tietoa. Jotta päästökauppa toimisi halutulla tavalla, markkinoiden tuottaman hintasignaalin tulee olla luotettava ja markkinoiden tehokkaat. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että tutkimusperiodin 2005–2011 aikana EU:n päästökauppamarkkinat toimivat hyvin. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan hinnan määräytymistä markkinoilla. Työssä osoitetaan, että päästöoikeuden hinta heijastelee markkinafundamentteja. Empiiriset tulokset vuosilta 2005–2011 osoittavat, että fundamenttitekijät, kuten sähkön ja polttoaineiden hinnat selittävät merkittävän osan päästöoikeuden hinnan vaihteluista. Toisessa esseessä tutkitaan päästöoikeusmarkkinoiden tehokkuutta kaupankäyntisimulaation avulla. Tulokset osoittavat, että päästöoikeusmarkkinoilla olisi ollut mahdollista tehdä taloudellista voittoa toisella kauppakaudella. Tämä viittaa siihen, että kehittyvät päästökauppamarkkinat eivät olisi vielä toimineet täysin informaatiotehokkaasti. Kolmannessa esseessä keskitytään tarkastelemaan eurooppalaisten sähkömarkkinoiden integraatiota ja arvioimaan, kuinka päästökaupan mukaantulo on vaikuttanut siihen. Hintasarjojen integroituvuutta tutkimalla todetaan, että alueellisten sähkön hintojen välille löytyy pitkän aikavälin tasapainorelaatioita eli yhtenäisten sähkömarkkinoiden luominen on kehittynyt. Päästökaupan vaikutus sähkömarkkinoihin kuitenkin vaihtelee. Pääasiallinen vaikutus päästökaupasta sähkön hintaan tulee sähköntuotannon hiilidioksidipitoisuuden kautta: mitä hiiliintensiivisempää tuotanto on, sen suurempi on päästöoikeuden hinnan vaikutus myös sähkön hintaan. Päästökaupan mukaantulo voi siten aluksi jopa eriyttää sähkönhintoja. Ilmastonmuutoksen myötä sähkönkulutuksessa tapahtuu alueellisia muutoksia ja sähkön kysyntä muuttuu niin ilmastoinnin kuin lämmitystarpeenkin osalta. Työn viimeisessä osajulkaisussa osoitetaan, että ottamalla huomioon ilmastonmuutosskenaarioiden mukainen ilmaston lämpeneminen sekä päästökaupan vaikutus sähkön hintaan, sähkölasku tulisi nousemaan Etelä-Euroopassa kun taas Pohjois-Eurooppa voisi säästää leudontuvien talvien ansiosta lämmityskuluissa, jos viilennystarve ei nouse liian suureksi

Dimming Hopes for Nuclear Power: Quantifying the Social Costs of Perceptions of Risks

The preferences expressed in voting on nuclear reactor licenses and the risk perceptions of citizens provide insights into social costs of nuclear power and decision making in energy policy. We show analytically that these costs consist of disutility caused by unnecessary anxiety - due to misperceived risks relating to existing reactors - and where licenses for new nuclear reactors are not granted, delayed or totally lost energy production. Empirical evidence is derived from Finnish surveys utilizing alternative risk rating scales and framing in elicitation of risk perceptions associated with nuclear power across contexts. We find a considerable negative impact of a high perceived risk of nuclear accident on the probability to support nuclear power. This result holds across a number of robustness checks including an instrumental variable estimation and a model validation by observed voting behavior of the members of Parliament. The public's risk perceptions translate into a significant social cost, and are likely to affect the revenues, costs and financing conditions in the nuclear power sector in the future. 7.11.2014 released WP was reissued 7.7.2016

Quantifying the social costs of nuclear energy: Perceived risk of accident at nuclear power plants

The preferences expressed in voting on nuclear reactor licenses and the risk perceptions of citizens provide insights into social costs of nuclear power and decision making in energy policy. We show analytically that these costs consist of disutility caused by unnecessary anxiety - due to misperceived risks relating to existing reactors - and where licenses for new nuclear reactors are not granted, delayed or totally lost energy production. Empirical evidence is derived from Finnish surveys eliciting explicitly the importance of risk perceptions on preferences regarding nuclear power and its environmental and economic impacts. We show that the estimated marginal impact of a high perceived risk of nuclear accident is statistically significant and that such a perception considerably decreases the probability of a person supporting nuclear power. This result holds across a number of robustness checks including an instrumental variable estimation and a model validation by observed voting behavior of the members of Parliament. The public's risk perceptions translate into a significant social cost, and are likely to affect the revenues, costs and financing conditions in the nuclear power sector in the future.peerReviewe