Monialainen teatterivaikuttaja Viipurissa : Jalmari Finnen ja Kaarle Kuninkaan metsästys -oopperan (1905) vaikutus suomalaisen oopperan alkuaikoihin ja jatkuvuuteen Suomessa

Tutkielmani tavoitteena on hahmottaa Jalmari Finnen johtajakauden merkitystä Suomalaisessa Maaseututeatterissa sekä Viipurin teatterielämään, että ennen kaikkea suomalaisen oopperatoiminnan jatkuvuuteen Suomessa. Tutkielmani lähtökohtana on tuoda esille Jalmari Finnen monialaista osaamista ja hänen asioitaan oopperan parissa, mistä hänet huonommin tunnetaan. Tarkastelen Finnen johtajakautta pääsääntöisesti esitysten kautta, mutta pohdin tutkielmassa myös sitä, minkälainen kuva Finnestä muodostuu historiallisen narratiivin kautta. Ajallisesti tutkimani aineisto ajoittuu Finnen teatteriuraan, alkaen vuodesta 1896 ja päättyen vuoteen 1914. Teoreettisenä viitekehyksenä käytän muun muassa Thomas Postlewaitin teatterihistorian tutkimusta käsitteleviä julkaisuja, kuten The Cambridge Introduction to Theatre Historiography (2009), sekä Charlotte Canningin ja Thomas Postlewaitin toimittamaa teosta Representing the past: Essays in Performance Historiography (2010). Keskeisinä lähdeteoksinani toimivat Jalmari Finnen oma muistelmateos Ihmeellinen seikkailu (1939), sekä Unto Kanervan toimittama Jalmari Finne: Työn ja mielikuvituksen mies (1974) ja siinä julkaistu Toivo Ilmari Wuorenrinteen artikkeli Jalmari Finne teatterimiehenä. Tarkastelen Finnen toimintaa seuraavien kysymysten kautta: millainen vaikutus Jalmari Finnen toiminnalla ja Kaarle kuninkaan metsästys -oopperalla oli Suomalaisen Oopperan toiminnan jatkumiselle? Miten Finnen johtajakausi Suomalaisessa Maaseututeatterissa vaikutti Viipurin teatterielämään? Miten Finnen johtaminen erosi Bergbomin ja Suomalaisen Teatterin mallista ja mitä yhtäläisyyksiä oli? Tutkielma tuo esiin Finnen monialaisuuden taiteen tekijänä; Hän toimi niin ohjaajana, lavastajana, puvustajana, näytelmäkirjailijana, kääntäjänä, libretistinä, näyttelijänä kuin kapellimestarinakin. Kaarle kuninkaan metsästys -ooppera oli aikanaan suuri menestys ja sen esitykset Viipurissa ja kiertuekaupungeissa innostivat myös muita oopperan pariin ja oopperainnostus johti Kotimaisen Oopperan perustamiseen vuonna 1911. Tutkielma osoittaakin, että Finnen ansiot oopperan parissa ovat murusina ympäriinsä ja siksi häntä ei usein nosteta esiin oopperahistoriassa. Finnen työ kääntäjänä on kuitenkin ollut hyvin merkittävä ja hänen käännöksiään on esitetty oopperassa pitkään. Finne on osaltaan ollut vahvasti vaikuttamassa oopperan jatkuvuuteen Suomessa

One-year Treatment with 0.1% Tacrolimus Ointment versus a Corticosteroid Regimen in Adults with Moderate to Severe Atopic Dermatitis: A Randomized, Double-blind, Comparative Trial

Peer reviewe

High Serum Total IgE Predicts Poor Long-term Outcome in Atopic Dermatitis

Most patients with severe atopic dermatitis have elevated serum IgE levels, but there has been little research into IgE as a predictive biomarker in long-term disease outcome. The aim of this study was to evaluate the predictive value of IgE and other factors in patients with atopic dermatitis in a university clinic setting. There were 169 eligible patients (14-78 years) with a mean follow-up of 4.15 years. High baseline IgE (>= 10,000 IU/ml) was the most important patient-related factor for a poor longterm outcome, being negatively associated with good treatment response (odds ratio (OR) 0.062, p=0.002). Only 14.3% of patients with this high baseline IgE achieved a good treatment response in follow-up, compared with 79.7% in patients with lower (Peer reviewe

Dansk-svensk interaktion mellan andraspråkstalare : analys av annaninitierade reparationssekvenser i dansk-svenska samtal mellan nordiska andraspråkstalare

Tutkielmani käsittelee toisen aloittamia korjausjaksoja kymmenessä tanskalais-ruotsalaisessa keskustelussa, joiden kaikki osallistujat ovat pohjoismaalaisia ja puhuvat tanskaa tai ruotsia toisena kielenään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisiin keskustelussa syntyviin ongelmakohtiin informanttini interaktiivisesti reagoivat, miten korjausjaksot aloitetaan ja miten ongelmat ratkaistaan. Toinen tavoite on selvittää, onko toimiva kommunikaatio skandinaavisilla naapurikielillä (englannin asemesta) ylipäätään mahdollinen vaihtoehto suomalaisille, islantilaisille, färsaarelaisille ja grönlantilaisille. Ruotsi ja tanska ovat läheisiä sukukieliä ja keskenään ymmärrettäviä. Naapurikielinen keskustelu ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä kielissä on eroja foneettisella, prosodisella ja foneemitasolla sekä sanastossa. Useat tutkijat, mm. Delsing ja Åkesson (2005) ovat todenneet suurimpien ongelmien yhteispohjoismaisessa vuorovaikutuksessa olevan juuri ruotsin ja tanskan välillä. Suomalaiset oppivat koulussa ruotsia, islantilaiset, grönlantilaiset ja färsaarelaiset harvoin poikkeuksin tanskaa. Teoriaosuudessa esittelen yhteispohjoismaisen kommunikoinnin tutkimusta sekä yleisellä tasolla että tanskalais-ruotsalaisen kommunikoinnin näkökulmasta. Lisäksi nostan esiin toisen kielen oppimisen tutkimuksen erilaisia suuntauksia, vuorovaikutuksen käyttämistä oppimistilanteissa sekä kommunikointistrategioita ja keskustelutilanteen erilaisten roolien ylläpitämistä. Korjauksella tarkoitetaan keskustelunanalyysissä erilaisia tapoja käsitellä puhumiseen, kuulemiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Vuorovaikutustilanteessa osallistujien yhteisenä tavoitteena on intersubjektiivisuus eli keskinäinen ymmärrys, ja keskustelussa syntyviä ongelmia ratkotaan korjausjäsennyksen keinoin. Korjausjakso koostuu ongelmavuorosta, korjausaloitteesta ja korjauksesta, jonka tekee joko ongelmavuoron puhuja (itsekorjaus) tai joku muu (toisen korjaus). Käsittelen tässä tutkielmassa ainoastaan toisen aloittamia korjausjaksoja eli jaksoja, joissa korjausaloitteen tekijä on joku muu kuin ongelmavuoron puhuja. Tutkielmani aineistona on kymmenen 20 minuuttia kestävää, Skype-pikaviestintäohjelman kautta äänitettyä epämuodollista keskustelua, jossa ilmoittautumisjärjestyksessä pareiksi muodostetut informantit käyvät läpi annettua tehtävää käyttäen ruotsia ja tanskaa. Aineisto kerättiin joulukuun 2013 ja helmikuun 2015 välillä. Aineiston litterointi on suoritettu käyttämällä tavallista oikeinkirjoitusta ja siinä on korostettu sisältöä muodon sijaan. Pidemmät tauot on kuitenkin huomioitu. Esittelen tuloksiani sekä kvantitatiivisesti (taulukoissa) että kvalitatiivisesti siten, että nostan esille esimerkkitapauksia korjauksista. Analyysini osoittaa, että itsekorjaus on huomattavasti toisen korjausta yleisempi. Yleisimmin ongelmia aiheuttavat yhden lauseen muodostamat kokonaisuudet sekä vieraskieliset (useimmiten naapurikieliset) sanat. Tavallisimmat korjausaloitteet ovat pidempi tauko ja varmistuksen pyytäminen epäselvän sanan tai ilmauksen merkityksestä, kysymyssanat ja lyhyet kysymykset. Ruotsia puhuvat ovat aineiston perusteella hieman aktiivisempia korjausaloitteiden tekijöitä (58 % aloitteista). Englantia käytettiin usein yhteisenä kielellisenä resurssina ongelmien ratkaisussa. Valtaosa (78 %) ongelmista tulee ratkaistua, eikä ainuttakaan keskustelua jouduttu keskeyttämään. Informanttini korjasivat kärsivällisesti ongelmia, mikä mielestäni osoittaa, että naapurikielillä tapahtuva toimiva kommunikointi toisen kielen puhujien kesken on mahdollista, vaikka se vaatiikin vaivannäköä

Leg Ulcers Treated with Topical Tacrolimus in Patients with Rheumatoid Arthritis

Non peer reviewe

Filaggriinin nollamutaatioiden hyödyllisyys atopian hoitovasteen ennusteelle: Havaintotutkimus suomalaisissa potilaissa

The contribution of filaggrin null mutations to predicting atopic dermatitis (AD) treatment response is not clear, nor have such mutations been studied in the Finnish population. This study tested the association of the 4 most prevalent European FLG null mutations, the 2 Finnish enriched FLG null mutations, the FLG 12-repeat allele, and 50 additional epidermal barrier gene variants, with risk of AD, disease severity, clinical features, risk of other atopic diseases, age of onset, and treatment response in 501 patients with AD and 1710 controls. AD, early-onset AD, palmar hyperlinearity, and asthma showed significant associations with the combined FLG null genotype. Disease severity and treatment response were independent of patient FLG status. Carrier frequencies of R501X, 2282del4, and S3247X were notably lower in Finns compared with reported frequencies in other populations. This data confirms FLG mutations as risk factors for AD in Finns, but also, questions their feasibility as biomarkers in predicting treatment response.The contribution of filaggrin null mutations to predicting atopic dermatitis (AD) treatment response is not clear, nor have such mutations been studied in the Finnish population. This study tested the association of the 4 most prevalent European FLG null mutations, the 2 Finnish enriched FLG null mutations, the FLG 12-repeat allele, and 50 additional epidermal barrier gene variants, with risk of AD, disease severity, clinical features, risk of other atopic diseases, age of onset, and treatment response in 501 patients with AD and 1,710 controls. AD, early-onset AD, palmar hyperlinearity, and asthma showed significant associations with the combined FLG null genotype. Disease severity and treatment response were independent of patient FLG status. Carrier frequencies of R501X, 2282del4, and S3247X were notably lower in Finns compared with reported frequencies in other populations. This data confirms FLG mutations as risk factors for AD in Finns, but also questions their feasibility as biomarkers in predicting treatment response.Peer reviewe

Aggressive juvenile fibromatosis of the paranasal sinuses: case report and brief review

Desmoid fibromatoses are benign, slow growing fibroblastic neoplasms, arising from musculoaponeurotic stromal elements. Desmoids are characterized by local invasion, with a high rate of local recurrence and a tendency to destroy adjacent structures and organs. Desmoid fibromatoses are rare in children, and though they may occur in the head and neck region, are extremely rare in the paranasal sinuses. Here we report a case of extraabdominal desmoid fibromatosis in a seven-year-old boy involving the sphenoid sinus, one of only six published reports of desmoid fibromatosis of the paranasal sinuses. The expansile soft tissue mass eroded the walls of the sphenoid sinus as well as the posterior ethmoid air cells extending cephalad through the base of the skull. We discuss the clinicopathologic features of this lesion, including structural and ultrastructural characteristics, and we review the literature regarding treatment and outcome

The impact of radiotherapy in the treatment of desmoid tumours. An international survey of 110 patients. A study of the Rare Cancer Network

PURPOSE: A multi-centre study to assess the value of combined surgical resection and radiotherapy for the treatment of desmoid tumours. PATIENTS AND METHODS: One hundred and ten patients from several European countries qualified for this study. Pathology slides of all patients were reviewed by an independent pathologist. Sixty-eight patients received post-operative radiotherapy and 42 surgery only. Median follow-up was 6 years (1 to 44). The progression-free survival time (PFS) and prognostic factors were analysed. RESULTS: The combined treatment with radiotherapy showed a significantly longer progression-free survival than surgical resection alone (p smaller than 0.001). Extremities could be preserved in all patients treated with combined surgery and radiotherapy for tumours located in the limb, whereas amputation was necessary for 23% of patients treated with surgery alone. A comparison of PFS for tumour locations proved the abdominal wall to be a positive prognostic factor and a localization in the extremities to be a negative prognostic factor. Additional irradiation, a fraction size larger than or equal to 2 Gy and a total dose larger than 50 Gy to the tumour were found to be positive prognostic factors with a significantly lower risk for a recurrence in the univariate analysis. This analysis revealed radiotherapy at recurrence as a significantly worse prognostic factor compared with adjuvant radiotherapy. The addition of radiotherapy to the treatment concept was a positive prognostic factor in the multivariate analysis. CONCLUSION: Postoperative radiotherapy significantly improved the PFS compared to surgery alone. Therefore it should always be considered after a non-radical tumour resection and should be given preferably in an adjuvant setting. It is effective in limb preservation and for preserving the function of joints in situations where surgery alone would result in deficits, which is especially important in young patients

Efficacy and Safety of a Traditional Herbal Medicine, Hochu-ekki-to in the Long-term Management of Kikyo (Delicate Constitution) Patients with Atopic Dermatitis: A 6-month, Multicenter, Double-blind, Randomized, Placebo-controlled Study

Hochu-ekki-to is a traditional herbal (Kampo) medicine that has been shown to be effective for patients with Kikyo (delicate, easily fatigable, or hypersensitive) constitution. Previous case reports have suggested that this herbal drug was effective for a certain subgroup of patients with atopic dermatitis (AD). We aimed to evaluate the efficacy and safety of Hochu-ekki-to in the long-term management of Kikyo patients with AD. In this multicenter, double blind, randomized, placebo-controlled study, 91 Kikyo patients with AD were enrolled. Kikyo condition was evaluated by a questionnaire scoring system. All patients continued their ordinary treatments (topical steroids, topical tacrolimus, emollients or oral antihistamines) before and after their protocol entry. Hochu-ekki-to or placebo was orally administered twice daily for 24 weeks. The skin severity scores, total equivalent amount (TEA) of topical agents used for AD treatment, prominent efficacy (cases with skin severity score = 0 at the end of the study) rate and aggravated rate (more than 50% increase of TEA of topical agents from the beginning of the study) were monitored and evaluated. Seventy-seven out of 91 enrolled patients completed the 24-week treatment course (Hochu-ekki-to: n = 37, placebo: n = 40). The TEA of topical agents (steroids and/or tacrolimus) was significantly (P < 0.05) lower in the Hochu-ekki-to group than in the placebo group, although the overall skin severity scores were not statistically different. The prominent efficacy rate was 19% (7 of 37) in the Hochu-ekki-to group and 5% (2 of 40) in the placebo group (P = 0.06). The aggravated rate was significantly (P < 0.05) lower in the Hochu-ekki-to group (3%; 1 of 37) than in the placebo group (18%; 7 of 39). Only mild adverse events such as nausea and diarrhea were noted in both groups without statistical difference. This placebo-controlled study demonstrates that Hochu-ekki-to is a useful adjunct to conventional treatments for AD patients with Kikyo constitution. Use of Hochu-ekki-to significantly reduces the dose of topical steroids and/or tacrolimus used for AD treatment without aggravating AD

Aggressive fibromatosis of the head and neck: a new classification based on a literature review over 40 years (1968-2008)

BACKGROUND: Fibromatosis is an aggressive fibrous tumor of unknown etiology that is, in some cases, lethal. Until now, there has been no particular classification for the head and neck. Therefore, the aim of the present study was to review the current literature in order to propose a new classification for future studies. METHODS: An evidence-based literature review was conducted from the last 40 years regarding aggressive fibromatosis in the head and neck. Studies that summarized patients' data without including individual data were excluded. RESULTS: Between 1968 and 2008, 179 cases with aggressive fibromatosis of the head and neck were published. The male to female ratio was 91 to 82 with a mean age of 16.87 years, and 57.32% of the described cases that involved the head and neck were found in patients under 11 years. The most common localization was the mandible, followed by the neck. All together, 143 patients were followed up, and in 43 (30.07%), a recurrence was seen. CONCLUSION: No clear prognostic factors for recurrence (age, sex, or localization) were observed. A new classification with regard to hormone receptors and bone involvement could improve the understanding of risk factors and thereby assist in future studies