Julkiso ongelmissa : Toimijaverkkoteorian ja tieteentutkimuksen näkökulmia julkison käsitteeseen

Julkiso-termiä on ehdotettu 1990-luvun lopulla suomalaisessa viestinnän tutkimuksessa englannin ’public’-substantiivin käännökseksi, termin yleisö vastinpariksi. Julkisolla on viitattu ennen kaikkea aktiiviseen, julkiseen elämään astuvaan, kriittisesti keskustelevaan kansalaisuuteen. Tutkielmassa pyritään kehittämään ja tarkentamaan julkison käsitettä, sillä sen käyttö tutkimuskäsitteenä on osoittautunut aiemmassa tutkimuksessa haasteelliseksi. Julkiso analyyttisena käsitteenä sekoittuu tutkimuksen kohteeseen eli julkiseen toimintaan ryhtyneisiin kansalaisten ryhmiin; tutkimuksen kohteesta tulee analyyttisen käsitteen kaltainen. Ongelmanasettelua tutkielmassa ohjaa myös pyrkimys siirtää julkisuusteorian näkökulma pois erilaisista julkisen elämän ja julkisuuden ihannemalleista. Tutkielman aloittavan kriittisen katsauksen perusteella erilaiset pluralistiset julkisuuden teoriat ymmärtävät julkisot kansalaisyhteiskunnasta nouseviksi, toimintaan ryhtyviksi ryhmiksi, joita yhdistää jokin identiteetti, intressi tai puheenaihe sekä aikomus tuoda itsensä osaksi julkista elämää. Julkison käsite siis samastuu tutkimuksen kohteena oleviin ryhmiin. Tutkielmassa kehitettävä uusi näkökulma julkison käsitteeseen poikkeaa viestinnän tutkimukselle tavanomaisesta julkisuuden teoriasta. Tieteen- ja teknologiantutkimuksen (Science and Technology Studies) sekä toimijaverkkoteorian (actor-network theory) avulla julkison käsitteen fokus pyritään vaihtamaan niihin ongelmiin ja huolenaiheisiin, jotka saavat aikaan poliittista toimintaa. Lähtökohtia eivät olisikaan siis normatiiviset demokratian ihanteet tai ennakko-oletukset yhteiskunnan eri ryhmien intresseistä, identiteeteistä tai arvoista. Päinvastoin, niiden rakentuminen tieteellisten ja poliittisten ongelmien käsittelyn käytännöissä on ilmiö, jota tulisi kuvata. Tutkielmassa analysoidaan tieteentutkimuksen piirissä 1990-luvulta asti käytyä, julkisen osallistumisen demokraattista merkitystä pohtivaa keskustelua. Tieteentutkimuksessa julkiso ymmärretään tiedettä ja politiikkaa välittäväksi tekijäksi, takeeksi tieteellis-poliittisten ongelmien määrittelyn ja käsittelyn demokraattisuudesta. Merkittäväksi nousee monien tieteentutkijoiden vaatimus siitä, että julkisoilla on oltava mahdollisuus vaikuttaa ongelmien määrittelyyn – siihen, mistä sekä tieteellisissä ongelmissa että poliittisessa päätöksenteossa itse asiassa on kyse. Toimijaverkkoteorian ja sen kehittäjän Bruno Latourin ajattelun avulla julkison käsite irrotetaan yksinomaan inhimillisestä poliittisesta subjektiviteetista ja yhteisöllisyydestä. Niiden sijaan julkisen elämän kirvoittajiksi nähdään ongelmat ja huolenaiheet. Huolenaiheilla toimijaverkkoteoriassa tarkoitetaan kiistattomien faktojen vastakohtaa, vielä määrittymätöntä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden verkkoa. Sen muodostuminen julkiseksi, yhteiseksi poliittiseksi ongelmaksi vaatii kokoonpanoa, jossa tieteellistä tietoa ja poliittisia arvoja ei ole lähtökohtaisesti erotettu toisistaan, vaan ne muodostuvat suhteessa toisiinsa. Lopuksi tutkielmassa analysoidaan tieteentutkimuksellisella ja toimijaverkkoteoreettisella otteella kahta julkisuuden teorian klassikkoa, John Deweya ja Walter Lippmannia sekä heidän julkisokäsityksiään. Heidän ajattelustaan uutetaan julkiso, joka on yhteiskunnan uusiin, määrittelyä ja käsittelyä vaativiin ongelmiin tarttuva ja uutta luova olio. Deweylle ja Lippmannille julkison tehtävä demokratiassa on ottaa haltuun ja tehdä näkyviksi ongelmia, joihin muilla yhteiskunnan instituutioilla ei ole ratkaisua. Tutkielman merkittävimpänä kontribuutiona muotoillaan tieteentutkimuksen, toimijaverkkoteorian sekä Deweyn ja Lippmannin debatin motivoima ongelmalähtöisen julkison käsite. Ongelmalähtöisyys irrottaa julkison viittaussuhteesta aktuaalisiin julkisesti toimiviin sosiaalisiin yhteisöihin aiempaa suomenkielistä tutkimusta korostetummin. Ongelmalähtöinen julkiso on yhteiskunnan ongelmiin tarttumisen ja määrittelyn seuraus ja efekti – yksinomaan analyyttinen käsite. Demokratian toteutumisen kannalta ratkaisevaksi muodostuu se, kulkeeko yhteiskunnan ongelmien käsittely julkison kautta

Travels and Trials of Climate Knowledge in Finnish Municipalities

We examine why implementing climate aims has proven challenging for municipalities. Recognising that climate policy research identifies ‘barriers’ to the forward motion of environmental knowledge, we use STS tools to dismantle ‘barrier thinking’ and analyse the dynamics of climate knowledge in municipal organisations. The primary data are 21 interviews with climate change and risk management experts in Finnish municipalities. We employ the idea of ‘trials of strength’ to analyse not mere barriers but gatherings, translations, and implementations of environmental knowledge. We argue that four kinds of trials are crucial in transforming climate knowledge so it can cohere with ongoing processes: it is gathered and condensed at the organisation’s borders; climate experts embody and transmit the knowledge; meeting tables form obligatory passage points for its implementation; and road maps draw actors together to circulate it. While traveling around municipal organisations, climate knowledge is often sidetracked but can sometimes become unexpectedly effective.Peer reviewe

Kriisinkestävä Kotka Systeeminen tulevaisuusajattelu osaksi kaupungin strategista varautumista

Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama WISE-tutkimushanke (wiseproject.fi) ja Kotkan kaupunki järjestivät yhteistyössä kokeellisen, strategisen riskienhallinnan harjoituksen tammi–maaliskuussa 2021. Harjoitus pyrkii parantamaan kaupunkien ja kuntien kriisinkestävyyden pitkän aikavälin suunnittelua. Se laajentaa perinteisen kriisivarautumisen ja kriisien akuutin operatiivisen hallinnan näkökulmaa tulevaisuuteen ja sinne asetettuihin strategisiin tavoitteisiin. WISE-hankkeen tutkijoiden ja Kotkan eri toimialojen asiantuntijoiden kanssa yhdessä luodulla harjoitusmenetelmällä voidaan mallintaa ja arvioida keskeisiä riskejä kaupungin strategisten tavoitteiden kannalta. Pilottikokeilussa simuloitiin teollisuuskemikaalien kuljetukseen liittyvää onnettomuutta ja sen aiheuttamia vahinkoja ympäristölle, ihmisille sekä kaupungin eri toiminnoille. Harjoitus toteutettiin koronavirusrajoitusten vuoksi täysin etäyhteydellä Microsoft Teams -alustalla. Harjoitus toteutettiin kolmessa tapaamisessa, joissa edettiin akuutin onnettomuuden pidemmän aikavälin seurausten laadullisesta syy-seurausanalyysista kohti numeerista todennäköisyyspohjaista tarkastelua. Prosessin aikana tunnistettiin tekijöitä, jotka voisivat vahvistaa kaupungin kriisinkestävyyttä pitkälle tulevaisuuteen. Harjoituskonseptin on tarkoitus auttaa hahmottamaan monimutkaisiin kriiseihin liittyviä epävarmuuksia, joiden systemaattinen jäsentäminen ilman vastaavia työkaluja on hankalaa tai mahdotonta. Raportissa esitellään ensin harjoituksen kulku ja työvaiheet sekä käytetyn todennäköisyysmallinnuksen periaatteet. Mallinnuksen tulosten ja yhteisen työskentelyn pohjalta WISE-tutkijat ja kaupungin asiantuntijat ovat määritelleet joukon Kotkan kriisinsietokyvyn eli resilienssin kannalta merkittäviä tekijöitä ja toimenpiteitä. Lopuksi tutkijoiden johtopäätöksissä nostetaan esille viisi keskeistä resilienssiteemaa ja pohditaan, millaisia valmiuksia harjoitusmenetelmä tarjoaa niihin tarttumiseksi.</p

Kriisinkestävä Kotka : Systeeminen tulevaisuusajattelu osaksi kaupungin strategista varautumista

Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama WISE-tutkimushanke (wiseproject.fi) ja Kotkan kaupunki järjestivät yhteistyössä kokeellisen, strategisen riskienhallinnan harjoituksen tammi–maaliskuussa 2021. Harjoitus pyrkii parantamaan kaupunkien ja kuntien kriisinkestävyyden pitkän aikavälin suunnittelua. Se laajentaa perinteisen kriisivarautumisen ja kriisien akuutin operatiivisen hallinnan näkökulmaa tulevaisuuteen ja sinne asetettuihin strategisiin tavoitteisiin. WISE-hankkeen tutkijoiden ja Kotkan eri toimialojen asiantuntijoiden kanssa yhdessä luodulla harjoitusmenetelmällä voidaan mallintaa ja arvioida keskeisiä riskejä kaupungin strategisten tavoitteiden kannalta. Pilottikokeilussa simuloitiin teollisuuskemikaalien kuljetukseen liittyvää onnettomuutta ja sen aiheuttamia vahinkoja ympäristölle, ihmisille sekä kaupungin eri toiminnoille. Harjoitus toteutettiin koronavirusrajoitusten vuoksi täysin etäyhteydellä Microsoft Teams -alustalla. Harjoitus toteutettiin kolmessa tapaamisessa, joissa edettiin akuutin onnettomuuden pidemmän aikavälin seurausten laadullisesta syy-seurausanalyysista kohti numeerista todennäköisyyspohjaista tarkastelua. Prosessin aikana tunnistettiin tekijöitä, jotka voisivat vahvistaa kaupungin kriisinkestävyyttä pitkälle tulevaisuuteen. Harjoituskonseptin on tarkoitus auttaa hahmottamaan monimutkaisiin kriiseihin liittyviä epävarmuuksia, joiden systemaattinen jäsentäminen ilman vastaavia työkaluja on hankalaa tai mahdotonta. Raportissa esitellään ensin harjoituksen kulku ja työvaiheet sekä käytetyn todennäköisyysmallinnuksen periaatteet. Mallinnuksen tulosten ja yhteisen työskentelyn pohjalta WISE-tutkijat ja kaupungin asiantuntijat ovat määritelleet joukon Kotkan kriisinsietokyvyn eli resilienssin kannalta merkittäviä tekijöitä ja toimenpiteitä. Lopuksi tutkijoiden johtopäätöksissä nostetaan esille viisi keskeistä resilienssiteemaa ja pohditaan, millaisia valmiuksia harjoitusmenetelmä tarjoaa niihin tarttumiseksi

Tulevaisuusresilienssi ja strateginen ennakointi: kriisinkestävyyden harjoittelua bayeslaisella kausaalimallinnuksella

The article presents a method for exercising strategic future resilience. The exercise concept is based on representing scenarios with probabilistic causal inference and modelling using Bayesian Networks. The concept has been tested with experts of a Finnish city organisation to map the long-term consequences of a simulated chemical logistics disaster. The method yields an internally consistent and quantitatively reinforced representation, a model of how the expert users conceive of possible worlds unfolding as a system of causal paths. The result is not a traditional quantitative ‘decision support tool’ detached from actual decisions and the qualitative judgment on which they are based. Rather, the method is used to systematically map and trace the rationales and inferences that lead to decisive actions. The method allows strategic foresight and planning to be tenaciously calibrated with the uncertainties and complexities brought on by disruptive crises – a kind of futures resilience.</p

Frictional rhythms of climate work in city governance

Cities are crucially but problematically positioned to take on the climate crisis. Although local governance seems an appropriate scale for adaptation and mitigation measures, numerous barriers to implementing them effectively have been diagnosed. We argue that a focus on pinpointable barriers neglects the intrinsic organisational dynamics that often impede effective climate action. Drawing on interviews with climate specialists in Finnish municipalities, we engage with local governance practices and study how the interviewees experience and negotiate the complexities of climate work. Using Henri Lefebvre's rhythmanalysis, we find that municipalities treat climate issues as auxiliary concerns and subsume them as separate, precarious projects. The various and conflicting rhythms that constitute the relations of organisational practices leave climate and environmental experts in a contentious state. They must not only endure constant sidelining by the core functions of their organisations but also devise strategies to keep climate issues on the agenda. We suggest that organisational practices are constituted by diverging and often conflictual rhythms. Analysing their expressions in everyday climate work, we show how a composed functioning of municipal organisations serves to persistently defer a change of pace towards achieving ambitious climate goals.Peer reviewe