Ikääntyneiden asuinpaikat nyt ja tulevaisuudessa

Seuraavien vuosikymmenten aikana ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä kasvaa merkittävästi. Vuonna 2030 Suomessa on väestöennusteen mukaan noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta, mikä on neljännes koko maan väestöstä. Tässä raportissa tarkastellaan ikääntyneiden eli yli 65-vuotiaiden asuinpaikkoja ja asumista valtakunnallisten paikkatietoaineistojen avulla. Alueellinen tarkastelu on tehty pääosin kuntarajoista riippumattomilla alueluokituksilla, jotka kuvaavat erityyppisiä alueita ja asuinympäristöjä. Tarkat rekisteripohjaiset lähtöaineistot ja niistä kootut aikasarjat ovat mahdollistaneet ikääntyneiden muuttoliikkeen ja asukaspysyvyyden aiempaa tarkemman tarkastelun koko väestön tasolla. Tutkimuksen tulokset kertovat ikääntymisen kokonaiskuvasta, sen alueellisista ja kuntakohtaisista eroista sekä aluetyyppien välisistä eroista. Tulokset hyödyttävät erityisesti erilaisten ikääntyneiden asumista tukevien toimenpiteiden suunnittelua ja kohdentamista koskevaa päätöksentekoa. Määrällisesti ikääntyneiden ikäluokkien kasvu tulee olemaan suurinta suurissa kaupungeissa. Suuret ikäluokat ja lähivuosina 65 vuoden iän saavuttavat asuvat vanhempia ikäluokkia yleisemmin kaupungeissa ja kaupunkien autovyöhykkeillä, eli omakotitaloalueilla kaupunkien reunoilla. Tämä vaikuttaa tulevaisuudessa ikääntyneiden alueelliseen jakaumaan. Ikääntyneiden osuus puolestaan kasvaa nopeimmin suurten kaupunkien kehyskunnissa. Ikääntyneiden muuttoalttius on matalampi kuin muiden ikäluokkien, joten merkittävä osa ikääntyneistä ikääntyy tutussa asunnossa ja asuinympäristössä. Ikääntyneiden asumistoiveissa on kuitenkin viitteitä halusta muuttaa palvelujen lähelle keskustoihin ja taajamiin sekä kerrostaloasuntoihin, vaikka omakotitaloasuminen olisikin monelle ihanneasumismuoto. Väestörakenteen alueellisten erojen takia ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin tarvitaan eri alueiden erityispiirteet huomioivaa suunnittelua. Kasvavilla kaupunkialueilla paine tulee kohdistumaan ensisijaisesti palveluiden riittävyyteen ja ikääntyneille sopivan asuntokannan saatavuuteen. Taantuvilla alueilla haasteena on ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä ja palveluiden saatavuus. Jatkossa suunnittelun haasteeksi nousee se, kuinka olemassa olevia asuinalueita voidaan muuttaa vastaamaan ikääntyneiden tarpeita. Nämä tarpeet, kuten lähipalvelujen saavutettavuus ja asuinalueen esteettömyys, tulee ottaa huomioon yhdyskuntasuunnittelussa ja pyrkiä yhteistyöhön kaavoituksen, rakentamisen ja palveluiden suunnittelun välillä

Impacts and prioritization of fixed automatic speed enforcement – assessing the impacts on road sections where speed cameras were introduced between 2007 and 2014 and sections where they should be introduced in the future

Valtakunnallista liikenneturvallisuustyötä ohjaa nollavisio, jonka mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Yhtenä konkreettisena tavoitteena on saada ajonopeudet vastaamaan paremmin säädettyjä nopeusrajoituksia. Maanteillä tehokkaaksi nopeudenhallintamenetelmäksi on osoittautunut kiinteä automaattinen nopeusvalvonta, joka on parantanut tieliikenteen turvallisuutta niin Suomessa kuin muissa maissa. Automaattista nopeusvalvontaa voidaankin pitää yhtenä 2000-luvun alun tehokkaimmista liikenneturvallisuustoimenpiteistä. Vaikka liikenneturvallisuustilanne on Suomessa parantunut, on myönteinen kehitys kuitenkin hidastunut, eikä valtakunnallisia tavoitteita ole aivan saavutettu. Liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttääkin pitkäjänteistä työtä, ja myös automaattivalvontajärjestelmä on uudenlaisten haasteiden edessä. Suomen maanteillä on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana otettu käyttöön toista kymmentä automaattista nopeusvalvontajaksoa. Tässä työssä tarkastellaan uusimpien, vuosina 2007–2014 käyttöön otettujen automaattivalvontajaksojen nopeus- ja liikenneturvallisuusvaikutuksia sekä selvitetään valvonnan tehokkuutta ja kohdentamista erityyppisillä teillä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisilla teillä ja millaisissa tienkohdissa valvontapisteiden tulisi sijaita, jotta valvonnasta saatavat hyödyt olisivat mahdollisimman suuret. Tutkimuskirjallisuuden ja uusien valvontajaksojen vaikutusten perusteella kartoitetaan myös uusia valvontakohteita Uudenmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueilla tienkäyttäjien turvallisuuden edistämiseksi. Automaattivalvonnan vaikutuksia on tarkasteltu vertailemalla ajonopeuksia ja onnettomuusmääriä ennen ja jälkeen valvonnan käyttöönottoa. Yleisessä kehityksessä tapahtuneet muutokset on tunnistettu tutkimalla vastaavia muutoksia vertailuteillä, joilla ei ole ollut käytössä automaattivalvontaa. Tutkimuksen aineistona on käytetty liikenteen automaattisten mittausasemien (LAM)tallentamia nopeustietoja, onnettomuusaineistoja sekä erilaisia tiestötietoja. Tutkimuksessa on hyödynnetty tilastollisia ja paikkatietomenetelmiä. Ajonopeudet laskivat automaattivalvontajaksoilla keskimäärin 2 km/h, kun vastaava vähenemä vertailuteillä oli 1,2 km/h. Tutkimuksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että ajonopeudet ovat laskeneet ainakin osittain automaattivalvonnan ansiosta myös valvonnan ulkopuolisella päätieverkolla. Valvonnan vaikutukset eivät myöskään ole heikentyneet ajan myötä, sillä ajonopeudet olivat laskeneet 2 km/h myös pitkän aikavälin tarkastelussa. Ajonopeudet laskivat enemmän talvella (-2,4 km/h) kuin kesällä (-1,8 km/h). Myös liikenneturvallisuuskehitys oli valvontajaksoilla yleistä kehitystä myönteisempää, joskaan onnettomuustarkastelun tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Henkilövahinko-onnettomuuksien määrä väheni valvontajaksoilla 25 % ja vertailuteillä 18 %. Omaisuusvahinko-onnettomuuksien osalta vähenemä puolestaan oli valvontajaksoilla 26 % ja vertailuteillä 15 %. Tutkimuksen tulosten sekä aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta laadittiin kriteerit uusien valvontajaksojen kartoittamiseksi, ja niiden perusteella tunnistettiin neljä mahdollista valvontajaksoa Uudenmaan ELY-keskuksen alueella sekä kolme jaksoa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella.Under the vision zero, which guides national traffic safety work, the traffic system should be designed so that nobody needs to die or suffer serious injuries in road traffic. One concrete goal is to ensure better observance of speed limits. In road traffic, automatic speed enforcement with fixed cameras has proved to be an efficient method for ensuring this and it has helped to improve road safety in Finland and in other countries. In fact, automatic speed enforcement can be seen as one of the most effective traffic safety measures of the past 15 years. Even though traffic safety in Finland has improved, the positive trend has slowed down and national targets have not been fully met. Achieving improvements in traffic safety is a long-term effort and there are also new challenges facing automatic speed enforcement. Over the past decade, about a dozen road sections in Finland have been equipped with speed cameras. This report discusses the speed and traffic safety impacts of the speed cameras installed between 2007 and 2014 as well as the effectiveness and prioritizing of the automatic speed enforcement on different types of roads. The report also examines on which roads and on which road sections the cameras should be located so that the benefits of the surveillance can be maximised. Using research literature and the impacts of the existing speed cameras as a basis, the report also discusses on which road sections located in the areas of the ELY Centres for Uusimaa and Southwest Finland additional speed cameras could be installed so that the traffic safety can be improved. The impacts of automatic speed enforcement are discussed by comparing driving speeds and the number of accidents before and after the introduction of the camera surveillance. Overall trends have been identified by examining similar changes on reference roads with no automatic speed enforcement. Speed data stored by automatic traffic measurement stations, as well as accident data and a broad range of different road-related data have been used as material for the research. Statistical and geographic information methods have also been used in the research. On average, driving speeds decreased by 2 km/h on the sections with speed cameras, whereas on the reference roads, the reduction was 1.2 km/h. However, the results suggest that automatic speed enforcement has also had influence on speed reduction on the main roads with no speed cameras. Furthermore, the impacts of the speed enforcement have not weakened over the years, as the driving speeds had also decreased by 2 km/h in the long term. The reductions in driving speeds were more substantial in winter (-2.5 km/h) than in the summer months (-1.8 km/h). The improvements in traffic safety were also more substantial on the sections with speed cameras even though the results of accident surveys were not statistically significant. The number of accidents resulting in deaths or injuries decreased by 25% on the sections with speed cameras, while the reduction on reference roads was 18%. At the same time, the reduction in acci-dents with material damage was 26% and 15%, respectively. Based on the research results and existing research literature, criteria were prepared for new road sections with speed cameras. On the basis of the criteria, four potential road sections were identified in the area of the ELY Centre for Uusimaa and three sections in the area of the ELY Centre for Southwest Finland

Asukkaiden kokemuksellisen tiedon käytettävyys kaavoituksessa : Tapaustutkimus Lahden jatkuvasta yleiskaavaprosessista

Discussion about public participation, interaction and citizen power has been on-going since the end of the 1960s. Resident's options for participation started to increase in the following decades after the communicative turn in urban theory. In Finland, the Land Use and Building Act of 2000, enhanced resident's possibilities for participation in urban planning. Finnish municipalities started to develop new participation methods, and the interaction between different parties and actors became more influential. According to previous research, the usability of empirical knowledge and integrating local knowledge into the public sector planning process are still significant challenges of urban planning. The aim of this study is to examine the usability of residents' empirical knowledge in urban planning and the effects of citizen participation on the process and the results of planning. This case study examines the role of citizen participation in the continuous master plan process in the city of Lahti. The research material mainly consists of two parts: the qualitative workshop material generated in the My Lahti citizen workshops and interviews with planning and service design professionals. The research material also includes relevant literature and previous studies concerning citizen participation in urban planning, GIS data, and planning documents of the city of Lahti. The methods used for the study are qualitative content analysis based on textual data and GIS research methods. The current challenges of citizen participation have been tackled in Lahti by using the continuous master plan process, which enables residents to participate more continuously and regularly in the process. In addition, My Lahti workshops arranged in spring 2014 have been used in order to enhance possibilities for participation and to improve the usability of local knowledge. My Lahti workshops were put together in collaboration with city planning staff and the service design team of Lahti University of Applied Sciences. Workshops were mainly based on two map exercises with themes of mobility and services in Lahti. In terms of transport, the development objectives especially raised as being most important were related to cycling, walking and public transport. Participants' comments regarding the living environment and services highlighted the importance of nature and recreational functions and areas of the city. Retaining and developing public and private services were also seen as important goals in terms of future planning. Participants' feedback on the workshops was very positive, but some were sceptical about their actual possibilities to influence on city development. The workshops were also seen as successful from the viewpoint of planning professionals, and a similar concept is intended to be utilised to allow public participation in the next cycle of the continuous planning process. According to this study, the city of Lahti gained valuable information about participants' opinions and ideas for a better city. This information has also been used quite successfully as part of the city's master planning process. Two concrete examples of utilising participants' knowledge are the city master plan map and more importantly, the plan commentary highlighting the ideas raised in workshops. My Lahti data has also been used as background information in other participatory methods and it still has potential for further use. However, there have been challenges in the usability of empirical knowledge, and they are mostly related to technical issues and slowly changing public processes and organisational culture. Communication about the results of participation has also been problematic, and residents may still be dubious about the effectiveness of their contribution. The continuous master plan process in Lahti offers a chance for regular participation and therefore enhances the visibility and awareness of participation possibilities from the residents' perspective. The continuous process also makes empirical local knowledge more visible for planners and provides better conditions for the change of working culture.Keskustelua osallisuudesta, vuorovaikutuksesta ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista päätöksenteossa on käyty jo 1960-luvun lopulta saakka. Suunnittelun kommunikatiivisen käänteen myötä myös asukkaiden osallistumismahdollisuudet alkoivat korostua kaupunkisuunnittelussa. Suomessa asukkaiden osallistumismahdollisuuksien kehitystä edisti erityisesti vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki. Kunnissa alettiin kehittää voimakkaasti uudenlaisia osallistumismenetelmiä, ja vuorovaikutuksen rooli suunnittelussa kasvoi. Tutkimusten mukaan asukkaiden kokemusperäistä tietoa ei kuitenkaan ole pystytty hyödyntämään suunnittelussa toivotulla tavalla, ja tiedon liittäminen osaksi julkishallinnon käytäntöjä on yhä haaste. Työn tarkoituksena on tutkia, miten asukkailta kerättyä kokemuksellista tietoa voidaan hyödyntää yleiskaavoituksessa, ja millaisia vaikutuksia asukkaiden osallistumisella on suunnitteluprosessin ja suunnittelun lopputuloksen kannalta. Tapaustutkimuksessa käsitellään asukasosallistumisen roolia osana Lahden jatkuvaa yleiskaavaprosessia. Aineisto koostuu pääosin kahdesta osasta: Oma Lahti -illoissa kerätystä laadullisesta työpaja-aineistosta sekä asiantuntijahaastatteluista. Lisäksi aineistona on käytetty paikkatietoaineistoja ja kirjallisia lähteitä, kuten Lahden kaupungin suunnitteluasiakirjoja ja alan aiempia tutkimuksia. Menetelminä on käytetty aineistolähtöistä sisältöanalyysiä sekä paikkatietomenetelmiä. Lahdessa osallisuuden haasteisiin on pyritty vastaamaan hyödyntämällä jatkuvaa yleiskaavaprosessia, joka mahdollistaa entistä jatkuvamman ja säännöllisemmän asukasosallistumisen toteuttamiseen. Lisäksi keväällä 2014 järjestettyjen Oma Lahti -iltojen avulla on pyritty parantamaan asukkaiden osallistumismahdollisuuksia ja samalla tarttumaan tiedon käytettävyyden haasteisiin. Oma Lahti -illat toteutettiin yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun kanssa tavoitteena hyödyntää asukaslähtöisiä palvelumuotoilun menetelmiä. Karttatyöskentelyyn perustuvien työpajojen erityisteemoina olivat liikkuminen ja lähipalvelut. Arkiliikkumisen kannalta kehityskohteina nähtiin erityisesti pyöräily, jalankulku ja julkinen liikenne. Palveluiden osalta taas puhuttivat erityisesti luontoalueet ja virkistysmahdollisuudet, joita osallistuneet pitivät erittäin tärkeinä. Myös julkisten ja kaupallisten palveluiden kehittämistä ja säilyttämistä toivottiin. Asukkaiden palaute Oma Lahti -illoista oli erittäin myönteistä, mutta osa osallistujista suhtautui epäillen todellisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Myös haastatellut asiantuntijat olivat tyytyväisiä työpajoihin, ja samankaltaista konseptia on tarkoitus käyttää myös seuraavalla yleiskaavakierroksella. Tutkimuksen perusteella kaupunki sai runsaasti käyttökelpoista kokemusperäistä tietoa työpajoista, ja sitä on myös onnistuttu hyödyntämään osana yleissuunnittelua. Asukkailta saatua tieto näkyy konkreettisesti esimerkiksi yleiskaavakartalla ja kaavaselostuksessa, jonne on merkitty näkyvästi työpajoissa esiin nousseita teemoja. Oma Lahti -aineistoa on käytetty pohjatietona myös muussa osallistumisessa, ja sen hyödyntäminen jatkuu edelleen. Tiedon käytettävyydessä on kuitenkin ollut haasteita esimerkiksi teknisten ongelmien ja hitaasti muuttuvan toimintakulttuurin vuoksi. Haasteita on ollut myös jälkiviestinnässä, ja asukkaat ovat saattaneet jäädä epätietoisiksi osallistumisensa tuloksista ja vaikuttavuudesta. Jatkuva yleiskaavaprosessi tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden säännölliseen osallistumiseen ja edistää osallistumismahdollisuuksien näkyvyyttä ja tunnettuutta asukkaiden keskuudessa. Julkisen hallinnon ja suunnittelijoiden kannalta jatkuva prosessi tuo näkyvämmin esiin kokemuksellista tietoa ja tarjoaa paremmat edellytykset toimintakulttuurin muutokseen

Kundlojalitet inom Hilton HHonors

Uppsatsens syfte var att undersöka kundlojalitetens beroende av lojalitetsprogrammet Hilton HHonors på tre Hiltonägda hotell i Stockholmsregionen. Författarna använde sig av metodtriangulering i form av informationssök, litteraturstudier samt ett flertal olika intervjuer med både personal och hotellgäster för att samla in data till studien. Informationen utmynnade till ett antal variabler som hade lojalitetsskapande förutsättningar inom lojalitetsprogram; klagomålshantering, ”service minded” personal, kundavhopp, kundinriktning, fortlöpande information, kommunikationskanaler, uppmuntran till köp, monetära förmåner samt värde förmåner. Därefter analyserades dessa, vilket resulterade till slutsatsen att samtliga valda variabler hade lojalitetsskapande egenskaper. Samtidigt studerades kundlojaliteten hos hotellgäster utifrån variabler ur teoriavsnittet som mäter kundlojalitet. Dessa var; besöksfrekvens, återköpsfrekvens, antal företag kunden växlar emellan, rekommenderar företaget, vana samt kunden köper där denne vet vad denne får. För alla variabler utom vana var resultatet att medlemmarna var mer lojala än icke-medlemmarna. För variabeln vana var icke-medlemmen mer lojal än medlemmen på två av hotellen. Kundlojalitet kan även enligt teorin bero på omgivningsfaktorer så till ovanstående lades variabeln vad som var huvudorsaken till att kunden valt aktuellt hotell. Det som förekom genomgående var närhet i olika former

Road safety audit for highway 2012 from Turku to Vahto

Maantie 2012 kulkee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Turusta kantatien 40 pohjoispuolelta Vahtoon. Tiejaksolla toteutettiin liikenneturvallisuustarkistus tien turvallisuustilanteen edistämiseksi. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen liikenneturvallisuussuunnitelmassa on esitetty konkreettisia tavoitteita tienkäyttäjien liikenneturvallisuuden edistämiseksi, ja suunnittelun lähtökohtana on liikenneturvallisuuden nollavisio, jonka mukaan ”liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä”. Nykytilanteen ja onnettomuusanalyysin sekä maastokäyntien pohjalta laadittiin toimenpideohjelma tiejaksolla toteutettavista parantamistoimenpiteistä. Yhteensä 67 toimenpide-ehdotusta luokiteltiin kolmeen kategoriaan A) Ajoratamaalaukset, B) Liikennemerkkijärjestelyt ja C) Infratoimenpiteet, ja raportissa on esitetty toimenpide-esimerkkejä valokuvineen kaikista kategorioista. Liikenneturvallisuustoimenpiteet on jaoteltu kolmeen kiireellisyysluokkaan, ja niille on laadittu karkeat kustannusarviot. Kaikkien parannusten yhteenlaskettu kustannusarvio on noin 213 600 euroa. Lisäksi toimenpiteiden liikenneturvallisuusvaikutukset on arvioitu Tarva-ohjelmalla, ja henkilövahinko-onnettomuuksien yhteenlaskettu vähenemä on noin 0,53 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta vuodessa. Varsinais-Suomen ELY-keskus pyrkii resurssiensa puitteissa toteuttamaan tulevina vuosina esitettyjä toimenpiteitä