Frequent Attenders of Occupational Health Primary Care and Work Disability

Terveydenhuollon palveluiden suurkuluttajuus on tutkimuksissa yhdistetty huonoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin. Suurkuluttajat tekevät suuren osan perusterveydenhuollon käynneistä sekä tuottavat huomattavan osan terveydenhuollon kuluista. Suurkuluttajuutta on tutkittu laajalti perusterveydenhuollon kentässä ja erityisesti terveyskeskuksissa, mutta työikäisiin ja erityisesti työllisiin keskittyviä tutkimuksia on vähän. Nykyisen tutkimuksen pohjalta on myös liian vähän tietoa suurkuluttajuuden yhteydestä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tukea työntekijöiden työkykyä sekä ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Tämän toteuttamiseksi on keskeistä tunnistaa yksilöt, joilla on työkyvyttömyyden uhka. Tällä hetkellä sairauspoissaoloseuranta ja kyselyt ovat pääasiallisia keinoja työkyvyttömyysriskin tunnistamiseen, mutta kuntoutuksen ja muiden työkykyä tukevien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden varmistamiseksi, täydentävät ja mahdollisesti varhaisemmat keinot ovat tarpeen. Suurkuluttajuuden yhteys heikkoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin viittaa siihen, että suurkuluttajuus voisi liittyä myös työkyvyttömyyteen. Tämä tutkimus selvittää suurkuluttajuutta työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä keskittyen työssä olevaan väestöön. Tutkimus pyrkii kuvaamaan suurkuluttajia työterveyshuollon sairaanhoidossa ja tutkimaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien eroja. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös suurkuluttajuuden yhteyttä sairauspoissaoloihin ottaen huomioon eri mittaiset ja eri diagnooseilla määrätyt sairauspoissaolot. Lisäksi tutkitaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien ja muiden työterveyshuollon sairaanhoitoa käyttävien potilaiden eroja sairauspoissaoloissa. Yksi keskeinen tutkimuskysymys on suurkuluttajien ja muiden käyttäjien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus ja erot ryhmien välillä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona potilaskertomusrekisteriaineistoa ja yhdistettiin sitä eläkerekisteriaineistoon. Tutkimuksessa oli poikittaistutkimusosio sekä pitkittäistutkimuksia. Aineisto käsittää valtakunnallisen työterveyshuollon toimijan potilasrekisteriaineistoa vuosilta 2014 – 2016 ja Eläketurvakeskuksen aineistoa vuosilta 2015 – 2017. Tutkimuksen alkuperäinen tutkimusjoukko koostui yhteensä 78 507 potilaasta, joista tutkimuksesta riippuen poissulkukriteerien jälkeen tutkittiin 31 960 – 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin ylimmäksi palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi ja yhtenä vuonna kriteerin täyttäneet katsottiin satunnaisiksi suurkuluttajiksi ja kaikkina kolmena tutkimusvuonna kymmenykseen kuuluneet pysyviksi suurkuluttajiksi. Ne palveluita käyttäneet potilaat, jotka eivät kuuluneet ylimpään kymmenykseen olivat referenssiryhmä, ei-suurkuluttajat. Potilaskertomusaineistosta saatiin sairauspoissaolot ja niihin liittyvät diagnoosikoodit ja Eläketurvakeskuskelta työkyvyttömyyteen liittyvät eläkepäätökset. Suurkuluttajuus työterveyshuollon sairaanhoidossa todettiin olevan yhteydessä naissukupuoleen sekä työskentelyyn keskisuurilla ja suurilla työnantajilla sekä teollisuudessa tai sosiaali- ja terveysalalla. Yksi viidestä satunnaisesta suurkuluttajasta jatkoi pysyvänä suurkuluttajana. Yhtenä tutkimusvuonna suurkuluttajat tekivät 36% kaikista sairaanhoidon käynneistä. Kaikkien kolmen vuoden käynneistä suurkuluttajat tekivät 40%. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla oli enemmän ja pidempiä sairauspoissaolojaksoja kuin muilla palveluiden käyttäjillä. Pysyvillä suurkuluttajilla oli kaikkina kolmena tutkimusvuonna toistuvia sairauspoissaoloja ja satunnaisilla suurkuluttajilla oli muita käyttäjiä enemmän sairauspoissaoloja myös sen jälkeen kuin heidän käyntimääränsä olivat vähentyneet. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla todettiin korostunut yhteys pitkiin, yli 15 päivän mittaisiin sairauspoissaoloihin verrattuna muihin palveluiden käyttäjiin. Suurkuluttajilla – satunnaisilla ja pysyvillä – alkoi myös enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä tutkimusaikana. Pysyvistä suurkuluttajista 14.9%, satunnaisista suurkuluttajista 9.6% ja muista kävijöistä 1.6% sai jonkun eläkepäätöksen tutkimusaikana. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet olivat suurin syy eläköitymiseen kaikilla ryhmillä, mutta suurkuluttajilla tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien osuus oli suurempi kuin muilla kävijöillä. Suurkuluttajat käyttävät myös työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä huomattavan osan resursseista ja suurkuluttajuus on yhteydessä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Suurkuluttajuus on yksi mahdollinen indikaattori, jota voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka tarvitsevat palveluiden koordinointia ja kuntoutusta. Käyntitiheyden hyödyntäminen muiden työkyvyttömyysindikaattoreiden kanssa saattaa mahdollistaa työkykyriskien varhaisemman tunnistamisen mahdollistaen oikea-aikaiset toimenpiteet ja seurannan suunnittelun.High consultation frequency in healthcare is associated with ill-health, chronic illnesses and multimorbidity. Frequent attenders (FA) also create a substantial share of primary care’s workload and costs. This phenomenon has been researched widely in the field of general practice, but information is scarce on working-aged patients, not to mention the working population. Additionally, minimal knowledge exists about the association between frequent attendance and sickness absences or disability pensions (DP). Occupational health services (OHS) aim to support work ability and staying in the working life. Identifying individuals at risk of work disability is needed to enable these aims. At the moment, sickness absences and surveys aid in identifying work ability risks but additional and possible earlier measures would be welcome to enable timely actions. The known association between frequent attendance and poor health and chronic illnesses suggests that FAs might also be at risk of disability. This study’s aim was to examine FAs in occupational health (OH) primary care in Finland, focusing on the working population. This study aimed to characterise FAs in this context and examine the differences between occasional and persistent FAs. The present study also looked into sickness absences of different lengths and diagnostic groups leading to sickness absences in different FA-groups compared with other users of OH primary care. This study also aimed to study differences in DPs of different FA groups and compare them to other users of OH primary care. This study combined electronic medical record data and national pensions register data. The study consisted of cross-sectional and longitudinal studies and used routine medical record data (2014–2016) from a nationwide OHS provider in Finland. In total, 78 507 patients constituted the study population before exclusions; after exclusions, the study populations varied between 31 960 – 66 831 patients. FAs were defined across all the studies as the top 10% of patients using services in the study year(s). Patients categorised as FA in one year were considered occasional FA; patients who were FA in all three study years were considered persistent FA. The patients who belonged to the remaining 90% were considered as the reference group, non-FA. Additionally, to sociodemographic and background data, sick-leave episodes and their lengths were collected along with associated diagnostic codes. DP decisions were obtained from the Finnish Centre for Pensions (FCP) from 2015 – 2017 and were linked to the data. Frequent attendance in the context of OH primary care was associated with the female gender, working for medium or large employers and working in the manufacturing industry or human health and social services. One in five occasional FAs continued as persistent FAs for three consecutive years, and in one year, the FAs created 36% of all consultations. FAs created 40% of primary care consultations throughout the study years. Both occasional and persistent FAs had more and longer sick leave (SL) durations than non-FAs through the study years. Persistent FAs had consistently high absence rates, and occasional FAs had elevated absence rates, even 2 years after their frequent attendance period. Both persistent FAs and occasional FAs were associated with long (≥15 days) sickness absences when compared with non- FAs. Occasional and persistent FAs also had more DPs than non-FAs. During follow-up, 14.9% of pFA, 9.6% of 1yFA and 1.6% of non-FA had any of these incidents. Musculoskeletal disorders are the most common reason for illness-based retirement in all groups. However, occasional and persistent FAs had proportionally more DPs based on musculoskeletal disorders than other users of OH primary care and proportionally more than in the whole population as well. FAs spend healthcare resources considerably, and frequent attendance was shown to be a risk for future sickness absence and DPs. Frequency of medical visits is a possible indicator that could be used to identify patients in need of care coordination and rehabilitation. The use of consultation frequency along with other indicators might enable earlier identification of disability risks, thus allowing timely interventions and follow-up planning

Lääkärimentorointi osana lääkäriksi kasvamista : Tampereen mentorointipilottiin osallistuneiden näkemyksiä mentoroinnista

TAUSTA : Lääkärimentoroinnin tavoitteita ovat esimerkiksi ammatillisen kasvun tukeminen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin ylläpito. Erilaisia mentorointihankkeita on järjestetty ympäri Suomea, mutta mentorointi ei ole kiinteä osa lääkärikoulutusta. Suomessa toteutetusta lääkärimentoroinnista on vähän strukturoitua palautetta ja tutkimuksia. AINEISTO JA MENETELMÄT : Tampereen mentorointipilottiin osallistui 25 mentori-aktoriparia, jotka tapasivat keskimäärin 3-4 kertaa helmi-syyskuussa 2019. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkein, ja vastauksia tarkasteltiin laadullisen sisältöanalyysin keinoin. Tavoitteenamme oli kerätä tietoa osallistujien kokemuksista ja löytää näkökulmia mentoroinnin kehittämiseen. TULOKSET : Osallistujat kokivat mentoroinnin tukemisena ja ajatusten jakamisena. Mentorointia tarvittiin yksilötekijöiden, kuten jaksamisen ja epävarmuuden sietokyvyn tukemiseen sekä ammatillisen identiteetin kehittymiseen. PÄÄTELMÄ : Mentoroinnista koettiin olevan hyötyä, eikä koettuja haittoja ollut. Mentorointi voi olla yksi tapa tukea lääketieteen opiskelijoiden ja nuorten lääkärien jaksamista sekä urapolkujen ja ammatillisen identiteetin kehitystä.publishedVersio

Research orientation among general practitioners compared to other specialties

Objective The volume of research work done by general practitioners (GP) is modest compared to other specialties. In order to find out reasons for this we examined the current situation concerning research orientation and factors relating to them among Finnish GPs compared to other specialists. Design and setting Data from The Physician 2018 Study were used for our research. The study was undertaken in collaboration with all five medical faculties in Finland and the Finnish Medical Association. It compiled information on physicians` social background, work history and career and research plans as well as their views regarding undergraduate and specialist training, values, and professional identity. Subjects The basic study population comprised all Finnish doctors under 70 years of age (N = 23,131). Questionnaires were sent to doctors born on even-numbered days (n = 11,336). Altogether 5,214 (45.8%) responded. Responses from GPs (n = 796) were compared with those of doctors in other specialties (n = 3,514). Main outcome measures and results The respondents were asked about their current intention to undertake a doctoral degree. Factors associated with this were analysed. Only 7.3% of GPs had completed a doctoral degree. The corresponding figure in other specialties was 32.3% (p <0.001). In general practice the current intention to undertake a doctoral degree had only slightly increased over ten years. Most GPs had also decided not to undertake a doctorate. The main factors associated with the current intention to complete a doctoral degree were interest in attaining a senior position (OR 3.43, 95% CI 2.25-5.24), a position in a university hospital district (OR 2.89, 95% CI 1.69-4.94) or other sector than primary care (OR 1.87, 95% CI 1.18-2.96), one's father being a doctor (OR 2.01, 95% CI 1.09-3.72) and male gender (OR 1.63, 95% CI 1.05-2.54). Conclusion Research work in primary health care has been quite sparse. In general practice there is a need to increase teaching and guidance in research work.Peer reviewe

Cooperation between public primary health care and occupational health care professionals in work ability-related health issues

Work disability creates significant expenses for nations and causes human suffering by limiting patients’ lives. International studies show that to enhance recognition of and support for work disability, cooperation, mutual trust, and information exchange between public primary health care and occupational health care must be strengthened. However, little is known of how health care professionals experience this cooperation. The aim of this study was to understand how professionals experience the cooperation between public primary health care and occupational health services regarding patients’ work ability. Semi-structured interviews were conducted with 29 health care professionals working in five small cities (publishedVersionPeer reviewe

Occupational health patients’ parallel use of primary- and secondary-care services and linkage to work disability : A follow-up study in Finland

Aims: This study aimed to investigate occupational health (OH) primary-care patients’ use of other health-care services and whether parallel use affects their likelihood to have sickness absences (SA) or disability pensions (DP). Methods: Primary-care services in Finland are provided through three parallel health-care sectors, all available to the working population: public, private and OH sectors. Patients may also be referred to secondary care. This follow-up study combines real-world medical record data containing SA data from a nationwide OH provider with health-care attendance data from public and private primary-care sectors and public secondary care, sociodemographic data and DP decisions. Patients between 18 and 68 years of age who used OH primary care at least once during the study years 2014–2016 were included. The total study population comprised 59,650 patients. Odds ratios were used to analyse association between parallel service use and SA or DP. Results: Females and patients with a lower educational level were more likely to use services in other health-care sectors in addition to OH than others. Those patients who used any other health-care sector in addition to OH primary care had an increased likelihood of having long SA or receiving DP. Conclusions: OH primary-care patients using the services of several health-care sectors in parallel have an increased likelihood of receiving disability benefits – either SA or DP. There is need for care coordination to ensure adequate measures for work-ability support.publishedVersionPeer reviewe

Miten työterveyshuolto kohtaa palvelujen suurkäyttäjät

publishedVersio

Frequent Attenders of Occupational Health Primary Care and Work Disability

Terveydenhuollon palveluiden suurkuluttajuus on tutkimuksissa yhdistetty huonoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin. Suurkuluttajat tekevät suuren osan perusterveydenhuollon käynneistä sekä tuottavat huomattavan osan terveydenhuollon kuluista. Suurkuluttajuutta on tutkittu laajalti perusterveydenhuollon kentässä ja erityisesti terveyskeskuksissa, mutta työikäisiin ja erityisesti työllisiin keskittyviä tutkimuksia on vähän. Nykyisen tutkimuksen pohjalta on myös liian vähän tietoa suurkuluttajuuden yhteydestä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Työterveyshuollon keskeinen tehtävä on tukea työntekijöiden työkykyä sekä ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Tämän toteuttamiseksi on keskeistä tunnistaa yksilöt, joilla on työkyvyttömyyden uhka. Tällä hetkellä sairauspoissaoloseuranta ja kyselyt ovat pääasiallisia keinoja työkyvyttömyysriskin tunnistamiseen, mutta kuntoutuksen ja muiden työkykyä tukevien toimenpiteiden oikea-aikaisuuden varmistamiseksi, täydentävät ja mahdollisesti varhaisemmat keinot ovat tarpeen. Suurkuluttajuuden yhteys heikkoon terveyteen ja kroonisiin sairauksiin viittaa siihen, että suurkuluttajuus voisi liittyä myös työkyvyttömyyteen. Tämä tutkimus selvittää suurkuluttajuutta työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä keskittyen työssä olevaan väestöön. Tutkimus pyrkii kuvaamaan suurkuluttajia työterveyshuollon sairaanhoidossa ja tutkimaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien eroja. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös suurkuluttajuuden yhteyttä sairauspoissaoloihin ottaen huomioon eri mittaiset ja eri diagnooseilla määrätyt sairauspoissaolot. Lisäksi tutkitaan satunnaisten ja pysyvien suurkuluttajien ja muiden työterveyshuollon sairaanhoitoa käyttävien potilaiden eroja sairauspoissaoloissa. Yksi keskeinen tutkimuskysymys on suurkuluttajien ja muiden käyttäjien työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus ja erot ryhmien välillä. Tutkimuksessa käytettiin aineistona potilaskertomusrekisteriaineistoa ja yhdistettiin sitä eläkerekisteriaineistoon. Tutkimuksessa oli poikittaistutkimusosio sekä pitkittäistutkimuksia. Aineisto käsittää valtakunnallisen työterveyshuollon toimijan potilasrekisteriaineistoa vuosilta 2014 – 2016 ja Eläketurvakeskuksen aineistoa vuosilta 2015 – 2017. Tutkimuksen alkuperäinen tutkimusjoukko koostui yhteensä 78 507 potilaasta, joista tutkimuksesta riippuen poissulkukriteerien jälkeen tutkittiin 31 960 – 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin ylimmäksi palveluita käyttäneeksi kymmenykseksi ja yhtenä vuonna kriteerin täyttäneet katsottiin satunnaisiksi suurkuluttajiksi ja kaikkina kolmena tutkimusvuonna kymmenykseen kuuluneet pysyviksi suurkuluttajiksi. Ne palveluita käyttäneet potilaat, jotka eivät kuuluneet ylimpään kymmenykseen olivat referenssiryhmä, ei-suurkuluttajat. Potilaskertomusaineistosta saatiin sairauspoissaolot ja niihin liittyvät diagnoosikoodit ja Eläketurvakeskuskelta työkyvyttömyyteen liittyvät eläkepäätökset. Suurkuluttajuus työterveyshuollon sairaanhoidossa todettiin olevan yhteydessä naissukupuoleen sekä työskentelyyn keskisuurilla ja suurilla työnantajilla sekä teollisuudessa tai sosiaali- ja terveysalalla. Yksi viidestä satunnaisesta suurkuluttajasta jatkoi pysyvänä suurkuluttajana. Yhtenä tutkimusvuonna suurkuluttajat tekivät 36% kaikista sairaanhoidon käynneistä. Kaikkien kolmen vuoden käynneistä suurkuluttajat tekivät 40%. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla oli enemmän ja pidempiä sairauspoissaolojaksoja kuin muilla palveluiden käyttäjillä. Pysyvillä suurkuluttajilla oli kaikkina kolmena tutkimusvuonna toistuvia sairauspoissaoloja ja satunnaisilla suurkuluttajilla oli muita käyttäjiä enemmän sairauspoissaoloja myös sen jälkeen kuin heidän käyntimääränsä olivat vähentyneet. Sekä satunnaisilla että pysyvillä suurkuluttajilla todettiin korostunut yhteys pitkiin, yli 15 päivän mittaisiin sairauspoissaoloihin verrattuna muihin palveluiden käyttäjiin. Suurkuluttajilla – satunnaisilla ja pysyvillä – alkoi myös enemmän työkyvyttömyyseläkkeitä tutkimusaikana. Pysyvistä suurkuluttajista 14.9%, satunnaisista suurkuluttajista 9.6% ja muista kävijöistä 1.6% sai jonkun eläkepäätöksen tutkimusaikana. Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet olivat suurin syy eläköitymiseen kaikilla ryhmillä, mutta suurkuluttajilla tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien osuus oli suurempi kuin muilla kävijöillä. Suurkuluttajat käyttävät myös työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä huomattavan osan resursseista ja suurkuluttajuus on yhteydessä lisääntyneisiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuuteen. Suurkuluttajuus on yksi mahdollinen indikaattori, jota voidaan käyttää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka tarvitsevat palveluiden koordinointia ja kuntoutusta. Käyntitiheyden hyödyntäminen muiden työkyvyttömyysindikaattoreiden kanssa saattaa mahdollistaa työkykyriskien varhaisemman tunnistamisen mahdollistaen oikea-aikaiset toimenpiteet ja seurannan suunnittelun.High consultation frequency in healthcare is associated with ill-health, chronic illnesses and multimorbidity. Frequent attenders (FA) also create a substantial share of primary care’s workload and costs. This phenomenon has been researched widely in the field of general practice, but information is scarce on working-aged patients, not to mention the working population. Additionally, minimal knowledge exists about the association between frequent attendance and sickness absences or disability pensions (DP). Occupational health services (OHS) aim to support work ability and staying in the working life. Identifying individuals at risk of work disability is needed to enable these aims. At the moment, sickness absences and surveys aid in identifying work ability risks but additional and possible earlier measures would be welcome to enable timely actions. The known association between frequent attendance and poor health and chronic illnesses suggests that FAs might also be at risk of disability. This study’s aim was to examine FAs in occupational health (OH) primary care in Finland, focusing on the working population. This study aimed to characterise FAs in this context and examine the differences between occasional and persistent FAs. The present study also looked into sickness absences of different lengths and diagnostic groups leading to sickness absences in different FA-groups compared with other users of OH primary care. This study also aimed to study differences in DPs of different FA groups and compare them to other users of OH primary care. This study combined electronic medical record data and national pensions register data. The study consisted of cross-sectional and longitudinal studies and used routine medical record data (2014–2016) from a nationwide OHS provider in Finland. In total, 78 507 patients constituted the study population before exclusions; after exclusions, the study populations varied between 31 960 – 66 831 patients. FAs were defined across all the studies as the top 10% of patients using services in the study year(s). Patients categorised as FA in one year were considered occasional FA; patients who were FA in all three study years were considered persistent FA. The patients who belonged to the remaining 90% were considered as the reference group, non-FA. Additionally, to sociodemographic and background data, sick-leave episodes and their lengths were collected along with associated diagnostic codes. DP decisions were obtained from the Finnish Centre for Pensions (FCP) from 2015 – 2017 and were linked to the data. Frequent attendance in the context of OH primary care was associated with the female gender, working for medium or large employers and working in the manufacturing industry or human health and social services. One in five occasional FAs continued as persistent FAs for three consecutive years, and in one year, the FAs created 36% of all consultations. FAs created 40% of primary care consultations throughout the study years. Both occasional and persistent FAs had more and longer sick leave (SL) durations than non-FAs through the study years. Persistent FAs had consistently high absence rates, and occasional FAs had elevated absence rates, even 2 years after their frequent attendance period. Both persistent FAs and occasional FAs were associated with long (≥15 days) sickness absences when compared with non- FAs. Occasional and persistent FAs also had more DPs than non-FAs. During follow-up, 14.9% of pFA, 9.6% of 1yFA and 1.6% of non-FA had any of these incidents. Musculoskeletal disorders are the most common reason for illness-based retirement in all groups. However, occasional and persistent FAs had proportionally more DPs based on musculoskeletal disorders than other users of OH primary care and proportionally more than in the whole population as well. FAs spend healthcare resources considerably, and frequent attendance was shown to be a risk for future sickness absence and DPs. Frequency of medical visits is a possible indicator that could be used to identify patients in need of care coordination and rehabilitation. The use of consultation frequency along with other indicators might enable earlier identification of disability risks, thus allowing timely interventions and follow-up planning

Ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn haasteet

publishedVersionPeer reviewe