At the Intersection of Theatre and Social Work in Orissa, India: Natya Chetana and Its Theatre

Tutkimus on etnografia Intiassa Orissan osavaltiossa toimivasta Natya Chetana (Tietoisuuden Teatteri) -teatteriryhmästä, ja ryhmän työstä sosiaalityönä. Natya Chetanan kautta avautuvista näkökulmista käsin tutkimus osallistuu myös sosiaalityön kansainvälisiä ja globaaleja kysymyksiä, tehtäviä ja painotuksia koskevaan keskusteluun. Alunperin tutkimus virisi havainnosta, että yhtäällä itsestään selvästi sosiaalityöksi miellettyjä käytäntöjä ja lähestymistapoja ei välttämättä tunnisteta tai edes hyväksytä sosiaalityöksi toisaalla. Sosiaalityö herättää monia mielipiteitä, ja erilaiset toimijat eri puolilla maailmaa tulkitsevat sosiaalityötä hyvinkin eri tavoin. Tutkimuksen lähestymistapa on monitieteinen: sosiaalityön tutkimuksen ohella se ammentaa antropologisesta, teatterin, jälkikoloniaalisesta ja Etelä-Aasian tutkimuksesta. Tutkimuksen osapuolet ovat suomalainen, yliopistossa sosiaalityöntekijäksi kouluttautunut tutkija, ja intialainen, ennen kaikkea orissalainen teatteriryhmä Natya Chetana. Natya Chetanan jäsenet eivät saa työstään varsinaisesti palkkaa, eikä heillä ole sosiaalialan koulutusta. Sekä ryhmä itse että sen tuntevat paikalliset ihmiset pitävät ryhmän työtä teatterin ohella sosiaalityönä. Tutkijan ja teatteriryhmän erilaiset lähtökohdat nostavat esiin laajempia, paikallisesti ja globaalisti jännitteisiä ja kilpailevia sosiaalityön ulottuvuuksia. Tehtävänään selvittää, millaista sosiaalityötä Natya Chetanan tekemä teatterityö on, tutkimus pyrkii kulttuuriseen käännökseen tutkimusosapuolten edustamien erilaisten lähestymistapojen välillä. Samalla se sivuaa useita sosiaalityön perimmäisiä kysymyksiä, kuten mitä sosiaalityö on, miksi ja keille sitä tehdään, mitä ajatella sosiaalityötä tekevien ammattilaisten ja vapaaehtoisten välisestä suhteesta, ja millainen rooli aktivismilla, hengellisyydellä tai taiteella voi olla sosiaalityössä. Tutkimuksen aineisto koostuu Natya Chetanan kanssa 2000-luvun alussa eri pituisissa jaksoissa tehdystä kenttätyöstä ja sen kuluessa kerätystä ja tuotetusta aineistosta, kuten muistiinpanoista, valokuvista, ääni- ja videotallenteista, ja Natya Chetanan itsensä tuottamasta materiaalista. Kuvaamalla Natya Chetanan työtä tutkimus konkretisoi teatteria sosiaalityönä jälkikoloniaalisessa Intiassa. Orissassa Natya Chetana tunnetaan omaleimaisesta teatterityylistään ja kahdesta esitystyypistään, polkupyörä- ja intiimiteatterista. Polkupyöräteatterikiertueilla ryhmä pyöräilee maaseutukylissä esittämässä lyhyitä, maataloustyön rytmiin sopivia, ajankohtaisia kysymyksiä käsitteleviä näytelmiä. Intiimiteatterin esitykset ovat kestoltaan pidempiä, ja suunnattu kaupunkien keskiluokkaisille katsojille. Molemmat näytelmätyypit pohjautuvat paikallisiin tapahtumiin tai tarinoihin ja taustatutkimukseen. Näytelmien harjoitusprosessiin kuuluu erilaisia osallistavia elementtejä, ja mukaan halutaan ja otetaan myös ensikertalaisia. Temaattisesti näytelmät käsittelevät rakenteellista väkivaltaa ja etenkin heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten perustarpeiden ja -oikeuksien puutteita. Ongelmien esiin nostamisesta ja analysoinnista huolimatta näytelmät eivät tarjoa ratkaisuja käsiteltyihin ongelmiin. Tavoitteena on "häiritä yleisöjen mieltä", saada katsojat miettimään omaa suhdettaan käsiteltyihin asioihin, ja keskustelemaan niistä muiden kanssa. Teatteriryhmäksi Natya Chetanalla on erityisiä sosiaalisia sitoumuksia, ja siksi sen teatterityö on sosiaalityötä. Ryhmän näkökulmasta sosiaalityö on työtä ohjaava ideologia, jonka puitteissa voi tehdä erilaisia asioita, kunhan ne edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ryhmä ei kannata hyväntekeväisyyttä tai eskapistista viihdettä, vaan kriittistä, poliittista sosiaalityötä ja teatteria. Natya Chetanan teatterin uskottavuuden kannalta on tärkeää, että sosiaalityö ei rajoitu vain ryhmän esityksiin, vaan kattaa sen koko kollektiivisen elämäntavan. Ryhmään kuuluminen edellyttääkin kykyä sitoutua tiiviiseen yhteiselämään, verraten niukkaan elämäntapaan, jopa halua uhrautua yhteiskunnan ja taiteen hyväksi. Natya Chetana lähestymistavasta on löydettävissä yhtymäkohtia muun muassa kriittisen, konstruktiivisen, eko-sosiaalisen, ja poliittisen sosiaalityön kanssa. Samalla ryhmän teatteri- ja sosiaalityö käy esimerkiksi niin kotoperäisestä (indigenous) intialaisesta sosiaalityöstä kuin sosiaalisesti sitoutuneesta teatterista. Natya Chetanan työn tunteminen kehottaa kyseenalaistamaan ja ylittämään niin ammattilaisten ja amatöörien, kuin sosiaalityön ja teatterin välisiä raja-aitoja. Suhteessa kansainvälistä ja/tai globaalia sosiaalityötä luotaavaan akateemiseen keskusteluun, se todentaa erilaisten paikkasidonnaisten identiteettien ja näkökulmien tunnistamisen ja tunnustamisen tärkeyttä. Kaiken kaikkiaan tutkimus peräänkuuluttaa sosiaalityön monimuotoisuuden syvempää ymmärtämistä ja jälkikoloniaalisen analyysin hyödyntämistä sosiaalityössä.The study is an ethnography on the theatre group Natya Chetana (Theatre for Awareness) working in the state of Orissa in Eastern India, and the group?s work as social work. At the same time, relying on its empirical standpoints, the study participates in the discussion on international, increasingly global social work. The study departed from the observation that practices acknowledged as social work in one place are not necessarily accepted as such elsewhere. Social work raises a number of opinions and is comprehended differently by a variety of actors around the globe. This study, although driven by social work interest, is strongly interdisciplinary: besides social work, anthropological, theatre, postcolonial and South Asian studies also inform the subject matter of the work. The main aim of the study is to figure out what Natya Chetana?s social work is like. How does Natya Chetana comprehend social work, how is it involved in social change, and how could its approach be understood from a more ?Western?, such as Finnish, perspective to social work? Answers to these questions are based on ethnographic fieldwork with Natya Chetana during early 2000s, and material gained or produced at the course of it (e.g. field notes, photographs, minidisk recordings, video recordings, material produced by Natya Chetana). The parties of the study are a researcher from Finland, qualified through a university-level training in social work, and an Indian, specifically Orissan, theatre group ? Natya Chetana. While no member of the Natya Chetana team of volunteers has an educational background in social work or related subjects, the group, as well as local people that know the group, regard the group?s theatre work as social work. The study is essentially an attempt at a cultural translation between the two different social work approaches that the parties embody. However, the composition also brings forward broader locally and globally strained, occasionally competing dimensions of social work. In so doing, it touches on a number of social work discussions, such as what and why social work is, what professionalism and volunteerism imply, and what kind of role activism, spirituality, or art have in social work. Most importantly, the study illustrates theatre as social work in postcolonial India, calling acknowledgement for the diversity of social work, as well as postcolonial analysis to deepen the self-understanding of social work both locally and globally. The study illustrates that Natya Chetana is first and foremost a theatre group, but with specific social agenda. The group has developed two theatrical formats of its own, ?cyco theatre?, performed to rural audiences during bicycle tours, and ?intimate theatre?, targeted at urban, largely middle class audiences. Both of the forms are principled constellations starting from the process of the theatre making to the aesthetic choices on the stage. Natya Chetana?s plays are largely grounded on local stories and background research, and built up through a participatory process. Thematically, they depict and address structural violence, lack of social justice, and unmet basic needs in society, but do not offer solutions to the issues discussed on stage. Instead, the aim is to ?disturb the minds of the audiences?, in other words to activate the audiences to think, reflect and discuss the issues from their own perspectives. All in all, in attesting the importance of witnessing and story telling, Natya Chetana?s plays refuse to bypass and forget suffering. While refraining from further suggestions, most of the plays emphasise the importance of united attempts in solving social problems. From Natya Chetana?s perspective, social work and theatre are not separate entities. For the group, its work is social work because of its content and commitments. Thus, as long as the goal is a more just and equal society, social work is an umbrella term for various possible practices. Yet, while the only cure Natya Chetana can offer for the ills of the society is its theatre, the group stands for critical, political social work and theatre, not for remedial work or charity. Furthermore, for the group social work is not limited to stage, rather it covers the entire, collective lifestyle. The emphasis is on volunteerism and personal sacrifices for the sake of society and art, such as being able to live on a meagre and insecure income and take what follows from that. Belonging to the group also necessitates the capability to adjust tight group work and life. Natya Chetana?s approach has parallels, for example, to critical, activist, constructive and eco-social social work approaches elsewhere. The group?s approach can be also seen both as an example of indigenous social work and a local expression of the global movement of socially committed theatre. In attempts to think about social work on a international/global scale, the case of Natya Chetana highlights the importance of dialogue and productive border-crossing between amateurism and professionalism. Furthermore, it stresses the importance of location. Although not confined to this, social work, like theatre, must be understood in their cultural, political and economic contexts. The study also underlines the need to learn from postcolonial analysis, for it can give social work new clues for tracking past and present oppression, marginalisation and resistance

Sosiaalityön tulevaisuuden etiikka epävarmuuden ja ympäristökriisien maailmassa

peerReviewe

A social work perspective to the neoliberal mining boom in Finland and the possibility of an ecosocial response

peerReviewe

Whether and How Social Work Could Address the Long-Term Socio-environmental Risks Caused by the Mining Industry in Northern Finland

Despite underlining the importance of the commitment of states and international organizations, the discourse on human security is seldom explicit about who the actors or frontline workers are that operationalize the framework. One such group of practitioners that is possibly involved, but largely unacknowledged, is social workers, especially as social work as a discipline, profession and social movement has a value base and overall goals that are very similar to the human security approach. In social work, the categories of economic, food, environmental and community security fall within the discourse of human security, particularly with the currently evolving ecosocial (ecological/environmental/green) approach. The paradigm of social work thus exemplifies an important holistic orientation. Based on the understanding that social and environmental vulnerabilities are interlinked and that the extractive model of development often eats away and alters the land and ecosystems, this article discusses mineral extraction and its consequences from a social work perspective in the context of northern Finland. Of particular interest is the long-term socio-environmental risks associated with metal mining and the actual and possible roles of social work in relation to them. The article rests upon thematically analyzed semistructured interviews and participant observation conducted in one mining region in Northern Finland.peerReviewe

Tulevat ilmastot ja sosiaalityön etiikka

Sosiaalityössä olisi kiireesti terävöitettävä tilallisesti ja ajallisesti kaukaisia toisia koskevaa etiikka, jotta ala kykenisi nykyistä paremmin reagoimaan globaaleihin tai ajan myötä kumuloituviin uhkiin ja niiden aiheuttamaan haavoittuvuuteen. Erityisen ajankohtaiseksi asian tekee ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, joka lisää jo nyt (noin +1⁰ esiteollisesta ajasta) eriarvoisuutta ja haavoittuvuutta esimerkiksi konfliktien, siirtolaisuuden, ruokapulan ja sairauksien taustatekijänä. Vaikka kukaan ei ole suojassa ilmaston lämpenemisen vaikutuksilta, kaikkein suojattomimpia ovat köyhät, marginalisoidut ja muuten haavoittuvissa asemissa olevat ihmiset, joiden resurssit suojautua ja sopeutua ovat vähäiset. Monimutkaisten ja toisiinsa kytkeytyneiden ongelmien maailmassa käsistä riistäytyvä ilmastonmuutos johtaisi todennäköisesti laajamittaiseen selviytymistaisteluun. Ilmastonmuutos voi pahimmillaan tuhota kaiken, minkä puolesta sosiaalityö on kamppaillut.nonPeerReviewe

At the Intersection of Theatre and Social Work in Orissa, India: Natya Chetana and Its Theatre

Tutkimus on etnografia Intiassa Orissan osavaltiossa toimivasta Natya Chetana (Tietoisuuden Teatteri) -teatteriryhmästä, ja ryhmän työstä sosiaalityönä. Natya Chetanan kautta avautuvista näkökulmista käsin tutkimus osallistuu myös sosiaalityön kansainvälisiä ja globaaleja kysymyksiä, tehtäviä ja painotuksia koskevaan keskusteluun. Alunperin tutkimus virisi havainnosta, että yhtäällä itsestään selvästi sosiaalityöksi miellettyjä käytäntöjä ja lähestymistapoja ei välttämättä tunnisteta tai edes hyväksytä sosiaalityöksi toisaalla. Sosiaalityö herättää monia mielipiteitä, ja erilaiset toimijat eri puolilla maailmaa tulkitsevat sosiaalityötä hyvinkin eri tavoin. Tutkimuksen lähestymistapa on monitieteinen: sosiaalityön tutkimuksen ohella se ammentaa antropologisesta, teatterin, jälkikoloniaalisesta ja Etelä-Aasian tutkimuksesta. Tutkimuksen osapuolet ovat suomalainen, yliopistossa sosiaalityöntekijäksi kouluttautunut tutkija, ja intialainen, ennen kaikkea orissalainen teatteriryhmä Natya Chetana. Natya Chetanan jäsenet eivät saa työstään varsinaisesti palkkaa, eikä heillä ole sosiaalialan koulutusta. Sekä ryhmä itse että sen tuntevat paikalliset ihmiset pitävät ryhmän työtä teatterin ohella sosiaalityönä. Tutkijan ja teatteriryhmän erilaiset lähtökohdat nostavat esiin laajempia, paikallisesti ja globaalisti jännitteisiä ja kilpailevia sosiaalityön ulottuvuuksia. Tehtävänään selvittää, millaista sosiaalityötä Natya Chetanan tekemä teatterityö on, tutkimus pyrkii kulttuuriseen käännökseen tutkimusosapuolten edustamien erilaisten lähestymistapojen välillä. Samalla se sivuaa useita sosiaalityön perimmäisiä kysymyksiä, kuten mitä sosiaalityö on, miksi ja keille sitä tehdään, mitä ajatella sosiaalityötä tekevien ammattilaisten ja vapaaehtoisten välisestä suhteesta, ja millainen rooli aktivismilla, hengellisyydellä tai taiteella voi olla sosiaalityössä. Tutkimuksen aineisto koostuu Natya Chetanan kanssa 2000-luvun alussa eri pituisissa jaksoissa tehdystä kenttätyöstä ja sen kuluessa kerätystä ja tuotetusta aineistosta, kuten muistiinpanoista, valokuvista, ääni- ja videotallenteista, ja Natya Chetanan itsensä tuottamasta materiaalista. Kuvaamalla Natya Chetanan työtä tutkimus konkretisoi teatteria sosiaalityönä jälkikoloniaalisessa Intiassa. Orissassa Natya Chetana tunnetaan omaleimaisesta teatterityylistään ja kahdesta esitystyypistään, polkupyörä- ja intiimiteatterista. Polkupyöräteatterikiertueilla ryhmä pyöräilee maaseutukylissä esittämässä lyhyitä, maataloustyön rytmiin sopivia, ajankohtaisia kysymyksiä käsitteleviä näytelmiä. Intiimiteatterin esitykset ovat kestoltaan pidempiä, ja suunnattu kaupunkien keskiluokkaisille katsojille. Molemmat näytelmätyypit pohjautuvat paikallisiin tapahtumiin tai tarinoihin ja taustatutkimukseen. Näytelmien harjoitusprosessiin kuuluu erilaisia osallistavia elementtejä, ja mukaan halutaan ja otetaan myös ensikertalaisia. Temaattisesti näytelmät käsittelevät rakenteellista väkivaltaa ja etenkin heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten perustarpeiden ja -oikeuksien puutteita. Ongelmien esiin nostamisesta ja analysoinnista huolimatta näytelmät eivät tarjoa ratkaisuja käsiteltyihin ongelmiin. Tavoitteena on "häiritä yleisöjen mieltä", saada katsojat miettimään omaa suhdettaan käsiteltyihin asioihin, ja keskustelemaan niistä muiden kanssa. Teatteriryhmäksi Natya Chetanalla on erityisiä sosiaalisia sitoumuksia, ja siksi sen teatterityö on sosiaalityötä. Ryhmän näkökulmasta sosiaalityö on työtä ohjaava ideologia, jonka puitteissa voi tehdä erilaisia asioita, kunhan ne edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ihmisten keskinäistä tasa-arvoa. Ryhmä ei kannata hyväntekeväisyyttä tai eskapistista viihdettä, vaan kriittistä, poliittista sosiaalityötä ja teatteria. Natya Chetanan teatterin uskottavuuden kannalta on tärkeää, että sosiaalityö ei rajoitu vain ryhmän esityksiin, vaan kattaa sen koko kollektiivisen elämäntavan. Ryhmään kuuluminen edellyttääkin kykyä sitoutua tiiviiseen yhteiselämään, verraten niukkaan elämäntapaan, jopa halua uhrautua yhteiskunnan ja taiteen hyväksi. Natya Chetana lähestymistavasta on löydettävissä yhtymäkohtia muun muassa kriittisen, konstruktiivisen, eko-sosiaalisen, ja poliittisen sosiaalityön kanssa. Samalla ryhmän teatteri- ja sosiaalityö käy esimerkiksi niin kotoperäisestä (indigenous) intialaisesta sosiaalityöstä kuin sosiaalisesti sitoutuneesta teatterista. Natya Chetanan työn tunteminen kehottaa kyseenalaistamaan ja ylittämään niin ammattilaisten ja amatöörien, kuin sosiaalityön ja teatterin välisiä raja-aitoja. Suhteessa kansainvälistä ja/tai globaalia sosiaalityötä luotaavaan akateemiseen keskusteluun, se todentaa erilaisten paikkasidonnaisten identiteettien ja näkökulmien tunnistamisen ja tunnustamisen tärkeyttä. Kaiken kaikkiaan tutkimus peräänkuuluttaa sosiaalityön monimuotoisuuden syvempää ymmärtämistä ja jälkikoloniaalisen analyysin hyödyntämistä sosiaalityössä.The study is an ethnography on the theatre group Natya Chetana (Theatre for Awareness) working in the state of Orissa in Eastern India, and the group?s work as social work. At the same time, relying on its empirical standpoints, the study participates in the discussion on international, increasingly global social work. The study departed from the observation that practices acknowledged as social work in one place are not necessarily accepted as such elsewhere. Social work raises a number of opinions and is comprehended differently by a variety of actors around the globe. This study, although driven by social work interest, is strongly interdisciplinary: besides social work, anthropological, theatre, postcolonial and South Asian studies also inform the subject matter of the work. The main aim of the study is to figure out what Natya Chetana?s social work is like. How does Natya Chetana comprehend social work, how is it involved in social change, and how could its approach be understood from a more ?Western?, such as Finnish, perspective to social work? Answers to these questions are based on ethnographic fieldwork with Natya Chetana during early 2000s, and material gained or produced at the course of it (e.g. field notes, photographs, minidisk recordings, video recordings, material produced by Natya Chetana). The parties of the study are a researcher from Finland, qualified through a university-level training in social work, and an Indian, specifically Orissan, theatre group ? Natya Chetana. While no member of the Natya Chetana team of volunteers has an educational background in social work or related subjects, the group, as well as local people that know the group, regard the group?s theatre work as social work. The study is essentially an attempt at a cultural translation between the two different social work approaches that the parties embody. However, the composition also brings forward broader locally and globally strained, occasionally competing dimensions of social work. In so doing, it touches on a number of social work discussions, such as what and why social work is, what professionalism and volunteerism imply, and what kind of role activism, spirituality, or art have in social work. Most importantly, the study illustrates theatre as social work in postcolonial India, calling acknowledgement for the diversity of social work, as well as postcolonial analysis to deepen the self-understanding of social work both locally and globally. The study illustrates that Natya Chetana is first and foremost a theatre group, but with specific social agenda. The group has developed two theatrical formats of its own, ?cyco theatre?, performed to rural audiences during bicycle tours, and ?intimate theatre?, targeted at urban, largely middle class audiences. Both of the forms are principled constellations starting from the process of the theatre making to the aesthetic choices on the stage. Natya Chetana?s plays are largely grounded on local stories and background research, and built up through a participatory process. Thematically, they depict and address structural violence, lack of social justice, and unmet basic needs in society, but do not offer solutions to the issues discussed on stage. Instead, the aim is to ?disturb the minds of the audiences?, in other words to activate the audiences to think, reflect and discuss the issues from their own perspectives. All in all, in attesting the importance of witnessing and story telling, Natya Chetana?s plays refuse to bypass and forget suffering. While refraining from further suggestions, most of the plays emphasise the importance of united attempts in solving social problems. From Natya Chetana?s perspective, social work and theatre are not separate entities. For the group, its work is social work because of its content and commitments. Thus, as long as the goal is a more just and equal society, social work is an umbrella term for various possible practices. Yet, while the only cure Natya Chetana can offer for the ills of the society is its theatre, the group stands for critical, political social work and theatre, not for remedial work or charity. Furthermore, for the group social work is not limited to stage, rather it covers the entire, collective lifestyle. The emphasis is on volunteerism and personal sacrifices for the sake of society and art, such as being able to live on a meagre and insecure income and take what follows from that. Belonging to the group also necessitates the capability to adjust tight group work and life. Natya Chetana?s approach has parallels, for example, to critical, activist, constructive and eco-social social work approaches elsewhere. The group?s approach can be also seen both as an example of indigenous social work and a local expression of the global movement of socially committed theatre. In attempts to think about social work on a international/global scale, the case of Natya Chetana highlights the importance of dialogue and productive border-crossing between amateurism and professionalism. Furthermore, it stresses the importance of location. Although not confined to this, social work, like theatre, must be understood in their cultural, political and economic contexts. The study also underlines the need to learn from postcolonial analysis, for it can give social work new clues for tracking past and present oppression, marginalisation and resistance