ASPERGER-OPPILAS OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA ­ HAASTE VAI RIKKAUS?

Tässä tutkimuksessa käsittelemme luokanopettajien ja erityisopettajien kokemuksia ja valmiuksia kohdata Asperger-oppilas. Pyrimme selvittämään minkälaiset koulujärjestelyt sopivat parhaiten Asperger-oppilaalle ja mitä opettajan tulee huomioida opetustilanteessa. Tutkimuksemme tarkoituksena on tarkastella mahdollisia eroja luokanopettajien ja erityisopettajien tavoissa toimia, kun luokassa on Asperger-oppilas. Asperger-oppilas ja koulun arki kiinnostivat meitä, koska käytännön keinot ja työskentelytavat muotoutuvat työtä tehdessä. On olemassa vain vähän kirjallisuutta, missä kerrotaan käytännössä havaittuja hyviä tapoja ja keinoja toimia Asperger-oppilaan kanssa. Tästä syystä olimme halukkaita tutkimaan miten opettajat toimivat käytännössä Asperger-oppilaidensa kanssa. Olemme jo kohdanneet ja tulemme varmasti myös tulevaisuudessa kohtaamaan Asperger-oppilaita, siksi aihe tuntui mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta. Tutkimuksen tarkoituksena on esittää teoriaosassa lyhyt katsaus autismista, koska Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon. Lisäksi tuomme esiin keskeisimmät asiat Asperger oireyhtymästä. Tutkimusosa koostuu kahden luokanopettajan, kahden erityisopettajan ja yhden sairaanhoitajan haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä olemme käyttäneet tapaustutkimusta. Haastattelimme jokaista haastateltavaa yhden kerran. Tutkimuksemme tarkoituksena on haastatteluiden avulla selventää teoriaa ja analysoida käytännönläheisesti opettajien tapoja toimia Asperger-oppilaan kanssa. On muistettava, että tutkimuksessa opettajien näkemykset ja tavat ovat heidän omakohtaisia, joten mitään yleistyksiä heidän toimintatavoista ja mielipiteistä emme voi tehdä. Tutkijoina voimme vertailla vain tässä tutkimuksessa olleiden neljän opettajan haastatteluista esiin tulleita näkökulmia. Jokainen Asperger-oppilas on yksilö. Oireyhtymä ilmenee jokaisen oppilaan kohdalla omalla persoonallisella tavalla. Kahta samanlaista tapausta tuskin löytyy. Luokanopettajien suhtautuminen Asperger-oppilaaseen osoittautui hyvin läheiseksi, kun mielestämme erityisopettajat kokivat Asperger-oppilaan yhtenä erityisoppilaana muiden joukossa. Tutkimus osoitti myös, että jokaisen Asperger-oppilaan kohdalla tulisi tarkkaan miettiä, millainen koulumuoto olisi toimivin ratkaisu. Avainsanat; autismi, Asperger-oireyhtymä, struktuur

ASPERGER-OPPILAS OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA ­ HAASTE VAI RIKKAUS?

Tässä tutkimuksessa käsittelemme luokanopettajien ja erityisopettajien kokemuksia ja valmiuksia kohdata Asperger-oppilas. Pyrimme selvittämään minkälaiset koulujärjestelyt sopivat parhaiten Asperger-oppilaalle ja mitä opettajan tulee huomioida opetustilanteessa. Tutkimuksemme tarkoituksena on tarkastella mahdollisia eroja luokanopettajien ja erityisopettajien tavoissa toimia, kun luokassa on Asperger-oppilas. Asperger-oppilas ja koulun arki kiinnostivat meitä, koska käytännön keinot ja työskentelytavat muotoutuvat työtä tehdessä. On olemassa vain vähän kirjallisuutta, missä kerrotaan käytännössä havaittuja hyviä tapoja ja keinoja toimia Asperger-oppilaan kanssa. Tästä syystä olimme halukkaita tutkimaan miten opettajat toimivat käytännössä Asperger-oppilaidensa kanssa. Olemme jo kohdanneet ja tulemme varmasti myös tulevaisuudessa kohtaamaan Asperger-oppilaita, siksi aihe tuntui mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta. Tutkimuksen tarkoituksena on esittää teoriaosassa lyhyt katsaus autismista, koska Aspergerin oireyhtymä kuuluu autismin kirjoon. Lisäksi tuomme esiin keskeisimmät asiat Asperger oireyhtymästä. Tutkimusosa koostuu kahden luokanopettajan, kahden erityisopettajan ja yhden sairaanhoitajan haastatteluista. Tutkimusmenetelmänä olemme käyttäneet tapaustutkimusta. Haastattelimme jokaista haastateltavaa yhden kerran. Tutkimuksemme tarkoituksena on haastatteluiden avulla selventää teoriaa ja analysoida käytännönläheisesti opettajien tapoja toimia Asperger-oppilaan kanssa. On muistettava, että tutkimuksessa opettajien näkemykset ja tavat ovat heidän omakohtaisia, joten mitään yleistyksiä heidän toimintatavoista ja mielipiteistä emme voi tehdä. Tutkijoina voimme vertailla vain tässä tutkimuksessa olleiden neljän opettajan haastatteluista esiin tulleita näkökulmia. Jokainen Asperger-oppilas on yksilö. Oireyhtymä ilmenee jokaisen oppilaan kohdalla omalla persoonallisella tavalla. Kahta samanlaista tapausta tuskin löytyy. Luokanopettajien suhtautuminen Asperger-oppilaaseen osoittautui hyvin läheiseksi, kun mielestämme erityisopettajat kokivat Asperger-oppilaan yhtenä erityisoppilaana muiden joukossa. Tutkimus osoitti myös, että jokaisen Asperger-oppilaan kohdalla tulisi tarkkaan miettiä, millainen koulumuoto olisi toimivin ratkaisu. Avainsanat; autismi, Asperger-oireyhtymä, struktuur

Könsmönster i barnlitteraturen : Förskollärares uppfattningar

Vår studie handlar om förskollärares uppfattningar och arbete med könsmönster i barnlitteraturen. Studien tittar närmare på vilken påverkan som könsmönster kan ha på barn, och hur förskollärares arbete med könsmönster i barnlitteratur kan utföras. Tidigare forskning visar att kvinnliga karaktärer är underrepresenterade och lyfter de traditionella föreställningar som finns gällande manligt och kvinnligt i barnlitteraturen. Av den anledningen ville vi undersöka förskollärares uppfattningar, för att ta reda på deras syn på könsmönster och hur deras genusarbete tar sig uttryck i förskolans verksamhet med särskild hänsyn till barnlitteratur. Studien har en kvalitativ metod och insamlingen av data skedde i form av intervjuer med sex förskollärare. Analysen av data genomfördes med hjälp av tematisk analys, för att skapa teman utifrån respondenternas svar. Utöver tematisk analys har vi använt Hirdmans genusteori (1988, 2001) som utgångspunkt i studien. Resultatet visade att arbetet med könsmönster i barnlitteratur ser olika ut hos förskollärarna. Vissa förskollärare arbetar med könsmönster i barnlitteraturen på ett medvetet sätt, i andra fall sker arbetet med könsmönster i andra former i verksamheten. För att skapa diskussion och reflektion bland barnen, har högläsning framkommit som en användbar metod. Högläsning kan därmed motverka de traditionella föreställningarna inom könsmönster som existerar angående vad som anses vara manligt och kvinnligt. Den mest centrala slutsatsen visade hur viktigt det är att inleda arbetet med könsmönster i barnlitteraturen redan med de yngsta barnen, mot den bakgrunden att barn skapar kön redan i tidig ålder.Betyg i Ladok 210606.</p