Herb yield and essential oil of dill (Anethum graveolens L.) at different locations

A study on the effect of growing site on the growth of the dill herb at three locations (Helsinki, Sahalahti, Inari) in Finland and at Freising, West Germany, was carried out in 1985. The growing medium was fertilized peat of the same quality at each location. Dill (’Dura’) was sown twice, in early spring and 2—3 weeks later at all growing sites. The herb crop was harvested just when the first flower buds had developed. The later sowings gave significantly larger yields than the earlier ones. The herb yields were largest at the most southern location. The fresh yield was the larger the more rain there was, and the warmer the growing season was. The significantly highest oil contents were recorded in the herb of the later sowings at Freising and Sahalahti. Otherwise, no differences in the oil content were recorded. The correlation between the oil content and degree days was positive. The total amount of components responsible for the aroma varied between 4.5 and 7.9 mg/g dry weight. The amount of essential oil and that of a typical aroma compound in dill, 3.6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, were not significantly affected by the location

Kasvupaikan vaikutus tillisatoon ja sen haihtuvaan öljyyn

A study on the effect of growing site on the growth of the dill herb at three locations (Helsinki, Sahalahti, Inari) in Finland and at Freising, West Germany, was carried out in 1985. The growing medium was fertilized peat of the same quality at each location. Dill (’Dura’) was sown twice, in early spring and 2—3 weeks later at all growing sites. The herb crop was harvested just when the first flower buds had developed. The later sowings gave significantly larger yields than the earlier ones. The herb yields were largest at the most southern location. The fresh yield was the larger the more rain there was, and the warmer the growing season was. The significantly highest oil contents were recorded in the herb of the later sowings at Freising and Sahalahti. Otherwise, no differences in the oil content were recorded. The correlation between the oil content and degree days was positive. The total amount of components responsible for the aroma varied between 4.5 and 7.9 mg/g dry weight. The amount of essential oil and that of a typical aroma compound in dill, 3.6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, were not significantly affected by the location.Tilli on tärkeä Suomessa viljelty yrttimauste, jota käytetään tuoreena ja kuivattuna koti- ja suurtalouksien lisäksi elintarviketeollisuudessa. Keski- ja Etelä-Euroopassa tilliä viljellään lähinnä sen siementen takia. Vuonna 1985 tehdyissä astiakokeissa selvitettiin kasvupaikan sijainnin vaikutusta tillisadon määrään, sekä öljynmäärään ja koostumukseen kolmella paikkakunnalla Suomessa ja Freisingissa, Länsi-Saksassa. Suomen koepaikat olivat Helsinki, Sahalahti ja Inari. Tilli kylvettiin kaksi kertaa, aikaisin keväällä ja 2—3 viikkoa myöhemmin samanlaiselle turvealustalle kullakin koepaikalla. Sato korjattiin juuri ensimmäisten kukkanuppujen kehittyessä. Haihtuvan öljyn määrä ja koostumus analysoitiin kaasukromatografi-massaspektrometrian avulla. Myöhäinen kylvö tuotti suurimman tillisadon. Haihtuvan öljyn määrä oli suurin eteläisimmällä koepaikalla Freisingissa ja Sahalahdella. Yrttisadon ja sademäärän välillä oli selvin positiivinen korrelaatio. Eniten sato saatiin eteläisimmällä ja vähiten pohjoisimmalla paikkakunnalla. Öljypitoisuus lisääntyi tehoisan lämpötilan summan lisääntyessä. Myös lehtitillin öljyn tärkeimmän yhdisteen, anethofuraanin ja tehoisan lämpötilan summan välillä oli positiivinen korrelaatio. Viljelypaikan maantieteellinen sijainti (pohjoinen-etelä) ei vaikuttanut johdonmukaisesti tillisadon eikä haihtuvan öljyn määrään

Studies on fertilization of dill (Anethum graveolens L.) and basil (Ocimum basilicum L.) : II Oil yield of dill affected by fertilization

vokkirjasto Aj-KTillin ja basilikan lannoitus : II lannoituksen vaikutus tillin (Anethum graveolens L.) öljysatoo

Tillin ja basilikan lannoitus: ll Lannoituksen vaikutus tillin (Anethum graveolens L.) öljysatoon

The influence of different levels of basic fertilization and nitrogen top-dressing on the herb and oil yield of dill (Anethum graveolens L.) was studied in 1984 and 1985 in Finland. The total nitrogen doses were 0, 15, 30, 40, 80, 120 and 160 kg/ha. The crop in 1984 yielded 12 000—34 000 kg/ha fresh dill herb and 10.3—21.1 kg/ha essential oil. The figures in 1985 were 10600—21 000 and 9.4—16.6 kg/ha, respectively. Of the 22 volatile components identified by gas chromatography mass spectrometry, the four most abundant compounds were analysed quantitatively. These compounds were a-phellandrene, 3,6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, β-phellandrene and limonene, composing 70—95 % of the total aroma content. The optimum basic fertilization for the herb yield proved to be a compound fertilizer of the rate of 40-16-68 kg NPK/ha. The small nitrogen doses (30—40kg N/ha) gave also good results in respect to oil yield and the amount of 3,6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, the most important aroma compound in the dill herb.Pääravinteista typpi vaikuttaa selvimmin maustekasvien satoon ja haihtuvien öljyjen määrään. Lannoituksen kannalta hankaluutena on se, että kasvimassan ja öljyn tuotantoon tarvittavat optimilannoitemäärät ovat usein erilaiset. Typen lisäksi tillin viljelyssä myös fosfori on tärkeä; lajia pidetään yhtenä fosforin puutteeseen herkästi reagoivana kasvina. Kaliumlannoituksen vaikutus on sen sijaan vähäisempi. Vuosina 1984 ja 1985 tutkittiin moniravinteisen peruslannoituksen (10-4-17) ja kalkkisalpietarina (NO3-N 16, Ca 20) annetun lisälannoituksen vaikutusta tillin lehtisatoon ja haihtuvan öljynmäärään ja laatuun. Typen määrinä ilmoitetut lannoitekäsittelyt olivat 0, 15, 30, 40, 80, 120 ja 160kg N/ha. Analysoitaessa perus- ja lisälannoituksen vaikutusta tillisatoon havaittiin, että sadon vaihtelu selittyi yksinomaan peruslannoituksella. Optimilannoitemäärä oli 40-16-68 kg NPK/ha. Pienet lannoitemäärät (30—40 kg N/ha) olivat edullisimmat myös haihtuvan öljyn määrälle ja laadulle. Vuonna 1984 jo pienimmällä lannoituksella saatiin merkitsevästi enemmän satoa (32 500kg/ha) kuin lannoittamattomalta alueelta, eikä lannoituksen lisäys lisännyt enää satomäärää. Vuonna 1985 sadot olivat pienemmät, lannoitetuilla alueilla 13800—21 000 kg/ha. Typpilannoitus selitti vain 31—37 % satovaihtelusta vuonna 1985. Vuonna 1984 haihtuvan öljyn sato oli 10.3—21.1 kg/ha ja vuonna 1985 9.4—16.6 kg/ha. Tuoreesta tillinäytteestä tunnistettiin 22 yhdistettä kaasukromatografia-massaspektrometrian avulla. Tärkeimmät haihtuvat yhdisteet olivat a-fellandreeni, 3,6-dimetyyli-2,3,3a,4,5,7a-heksahydrobentsofuraani, limoneeni ja β-fellandreeni. Näiden yhdisteiden osuus oli 70—95 % kokonaisöljystä. Lehtitillin aromin kannalta tärkeimmän yhdisteen, 3,6-dimetyyli-2,3,3a,4,5,7a-heksahydrobentsofuraanin, korkein pitoisuus saavutettiin jo pienellä lannoituksella

Kasvupaikan vaikutus tillisatoon ja sen haihtuvaan öljyyn

A study on the effect of growing site on the growth of the dill herb at three locations (Helsinki, Sahalahti, Inari) in Finland and at Freising, West Germany, was carried out in 1985. The growing medium was fertilized peat of the same quality at each location. Dill (’Dura’) was sown twice, in early spring and 2—3 weeks later at all growing sites. The herb crop was harvested just when the first flower buds had developed. The later sowings gave significantly larger yields than the earlier ones. The herb yields were largest at the most southern location. The fresh yield was the larger the more rain there was, and the warmer the growing season was. The significantly highest oil contents were recorded in the herb of the later sowings at Freising and Sahalahti. Otherwise, no differences in the oil content were recorded. The correlation between the oil content and degree days was positive. The total amount of components responsible for the aroma varied between 4.5 and 7.9 mg/g dry weight. The amount of essential oil and that of a typical aroma compound in dill, 3.6-dimethyl-2,3,3a,4,5,7a-hexahydrobenzofuran, were not significantly affected by the location.Tilli on tärkeä Suomessa viljelty yrttimauste, jota käytetään tuoreena ja kuivattuna koti- ja suurtalouksien lisäksi elintarviketeollisuudessa. Keski- ja Etelä-Euroopassa tilliä viljellään lähinnä sen siementen takia. Vuonna 1985 tehdyissä astiakokeissa selvitettiin kasvupaikan sijainnin vaikutusta tillisadon määrään, sekä öljynmäärään ja koostumukseen kolmella paikkakunnalla Suomessa ja Freisingissa, Länsi-Saksassa. Suomen koepaikat olivat Helsinki, Sahalahti ja Inari. Tilli kylvettiin kaksi kertaa, aikaisin keväällä ja 2—3 viikkoa myöhemmin samanlaiselle turvealustalle kullakin koepaikalla. Sato korjattiin juuri ensimmäisten kukkanuppujen kehittyessä. Haihtuvan öljyn määrä ja koostumus analysoitiin kaasukromatografi-massaspektrometrian avulla. Myöhäinen kylvö tuotti suurimman tillisadon. Haihtuvan öljyn määrä oli suurin eteläisimmällä koepaikalla Freisingissa ja Sahalahdella. Yrttisadon ja sademäärän välillä oli selvin positiivinen korrelaatio. Eniten sato saatiin eteläisimmällä ja vähiten pohjoisimmalla paikkakunnalla. Öljypitoisuus lisääntyi tehoisan lämpötilan summan lisääntyessä. Myös lehtitillin öljyn tärkeimmän yhdisteen, anethofuraanin ja tehoisan lämpötilan summan välillä oli positiivinen korrelaatio. Viljelypaikan maantieteellinen sijainti (pohjoinen-etelä) ei vaikuttanut johdonmukaisesti tillisadon eikä haihtuvan öljyn määrään

Effects of different degradation methods for solubility and bioactive properties of ovomucin

vokBEL/PR