Mansikan fosforilannoituksen tarkentaminen sienijuuren avulla

201

Mansikan fosforilannoituksen tarkentaminen sienijuuren avulla

201

Motives behind Finnish student teachers’ career choices

We acknowledge funding for the project from the Finnish Ministry of Education and Culture under the project Right to Learn – Skills to Teach (OKM/38/592/2018) https://www.hamk.fi/projects/right-to-learn-skills-to-teach/?lang=en.Peer reviewe

Nurmen ravinnetasetutkimus pohjoissavolaisilla tiloilla

Maatilojen ravinnevirtoja tutkittiin kasvukauden 2016 aikana kolmella pohjoissavolaisella maidontuotantotilalla. Tutkimukseen valittiin jokaiselta havaintotilalta eri-ikäinen säilörehulohko. Ennen säilörehunkorjuuta lohkoille tehtiin havaintokäynti, jossa tarkasteltiin lohkon tuoresadon määrää, nurmen aukkoisuutta ja rikkakasvipitoisuutta päisteen, pellon ja renkaanjäljen välillä. Tulosten perusteella sadon määrä päisteissä voi olla merkittävästi matalampi kuin renkaan jäljissä tai muualla pellolla (P < 0.001). Pellon ja renkaanjäljen välillä oli hyvin vähän eroa sadon määrässä tämän aineiston perusteella. Lohkon säilörehukuormat punnittiin ajoneuvovaa´alla lohkon satotason selvittämistä varten. Saadut satotasot olivat ensimmäisen vuoden nurmesta 7900 kg ka ha-1, toisen vuoden nurmesta 9100 kg ka ha-1 ja neljännen vuoden nurmesta 5500 kg ka ha-1. Säilörehuanalyysin, satotason ja toteutuneen lannoituksen perusteella laskettiin lohkoille ravinnetaseet. Ravinnetaseiden avulla voidaan tarkastella, onko lohkolta saatu satotaso ja lannoitus tasapainossa. Lannoitus on onnistunut ravinnetaseen ollessa lähellä nollaa tai negatiivinen. Lannoitus toteutettiin fosforin ja kaliumin osalta pääosin naudan lietelannalla, jota täydennettiin typpi- ja kaliumlannoitteilla. Fosforin ravinnetaseet olivat negatiiviset jokaisella havaintolohkolla (–8 kg ha-1, –20 kg ha-1, –7 kg ha-1) ja samoin kaliumin ravinnetaseet (–133 kg ha-1, –204 kg ha-1, –55 kg ha-1). Typpitase on laskettu liukoisella typellä sekä kokonaistypellä. Kokonaistyppitaseet olivat 35 kg ha-1, 16 kg ha-1 ja 69 kg ha-1 ja vastaavat liukoisen typen taseet –1 kg ha-1, 1 kg ha-1 ja 45 kg ha-1. Saadut tulokset ovat linjassa ja tukevat aiemmin koeolosuhteissa tehtyjä kokeita. Ravinnetasetulosten perusteella nurmi on tehokas ravinteiden hyödyntäjä ja pystyy tehokkaasti hyödyntämään maan ravinnereservejä. Runsaan kaliumoton vuoksi säilörehun kaliumpitoisuudet olivat korkeita vaihdellen niittojen välillä 25.0–29.5 g kg ha-1. Lannoituksen suunnittelussa tulisikin viljavuusanalyysin tuloksen lisäksi käyttää maan reservikaliumin määritystä sekä säilörehun kivennäisanalyysiä. Karjanlannan ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen takia karjanlanta tulisi levittää niin, että levityksen jälkeen korjataan vielä kaksi satoa. Karjanlannan levittämisen yhteydessä typpitaseet jäivät reilusti positiivisiksi kyseisessä sadossa. Seuraavan sadon typpitaseet olivat negatiiviset. Uusien jalostettujen nurmilajikkeiden käyttö, korkeiden satotasojen tavoittelu ja kolme korjuuta voivat luoda ongelman ravinteiden riittävyyteen sekä köyhdyttää maan ravinnevaroja. Ravinnetaseiden avulla nurmenlannoitus voidaan suunnitella ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaksi ja taloudellisemmaksi viljelijän kannalta

Terveysmetsätoiminta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

Luontoympäristöt ovat suomalaisille tärkeitä vapaa-ajanvieton ja harrastamisen paikkoja. Suomalaisten mielipaikat löytyvät metsistä ja järvien rannoilta. Luonto rauhoittaa, kannustaa liikkumaan ja voi olla paikka ihmisten välisille tapaamisille. Vapaa-ajan omaehtoinen toiminta luonnossa tukee terveyttä ja hyvinvointia, mikä on tärkeää kansanterveydellisesti. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä luontokontaktien määrää voidaan lisätä esimerkiksi arki- ja virkistysympäristöjen suunnittelun keinoin. Luontoperustaisia toimintatapoja on mahdollista lisätä myös monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaiden kuntoutus- ja hoitosuunnitelmiin perustuen. Julkaisu esittelee tietoa ja käytännön vinkkejä luontokontaktien lisäämiseen ja ohjattuun luontoavusteiseen toimintaan ja palveluihin. Terveysmetsiä on perustettu eri puolilla maailmaa. Suomessakin erityisiä terveysmetsäalueita ja -reittejä on perustettu hiljattain sairaaloiden läheisyyteen. Julkaisu sisältää sekä koottua tutkimustietoa että Kainuun Terveysmetsämallit työ- ja toimintakyvyn edistämisessä -hankkeessa opittua kokemuksellista tietoa terveysmetsätoiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta. Julkaisussa esitellään Kajaanin Sairaalanrinteen terveysmetsä. Toisena esimerkkinä terveysmetsä-toimintaan soveltuvasta kohteesta kuvataan Metsähallituksen retkeilykohde Kuhmossa. Myös muualla Suomessa on toteutettu samaan aikaan terveysmetsäkonsepteja, joista tässä julkaisussa esitellään syyskuussa 2023 avattu Lahden terveysmetsä sekä lokakuussa 2023 avattu Kouvolan terveysmetsä. Terveysmetsät voivat lisätä tietoisuutta ja kiinnostusta metsäluonnon terveysvaikutuksista. Julkaisu on tarkoitettu kaikille luontoperustaisista hyvinvointiratkaisuista kiinnostuneille. Sitä voivat hyödyntää esimerkiksi kuntien hyvinvointikoordinaattorit ja -suunnittelijat, liikuntapalveluiden, nuorisotyön, kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset sekä työllisyyspalveluiden asiantuntijat. Hyvinvointialueilla julkaisun tarjoamaa tietoa voidaan soveltaa esimerkiksi perusterveydenhuollossa, terapiapalveluissa ja kuntoutuksessa, psykiatrian yksiköissä, perhetyössä ja sosiaalityössä. Soveltamismahdollisuuksia on myös esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutuksessa, kehitysvammaisten ja ikäihmisten päivätoiminnassa, sekä mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Tietoa voivat soveltaa myös esimerkiksi yksityiset tai julkiset luontoalan toimijat, työterveyshuollon ammattilaiset sekä järjestöjen ja yhdistysten työntekijät ja vapaaehtoiset

Sienijuuri vähentää mansikan fosforilannoitustarvetta

Sienijuuriymppäys keinotekoiseen kasvualustaan sekä peltomaan luontainen sienijuuri edistivät merkitsevästi mansikan kasvua alhaisilla fosforitasoilla astiakokeissa. Myös peltokokeissa mansikka sai sienijuurisymbioosin avulla fosforiköyhästä, karkeasta kivennäismaasta riittävän määrän fosforia, jotta kykeni täysipainoiseen kasvuun ja sadontuottoon ilman fosforilannoitusta kolmen viljelyvuoden aikana.Luke Sotkamon kolmivuotinen peltokoe perustettiin fosforiköyhälle lohkolle (mHe / mhsHHt) vuonna 2014. Fosforipitoisuus ennen lannoitusta oli keskimäärin 3,1 mg l-1. Fosforilannoitus annettiin pitoisuuksilla 30/15, 60/30 ja 90/45 kg P ha-1, joista ensimmäinen vuosi rakeisena ja muut vuodet nestemäi-senä. P0 kontrollina toimi fosforilannoittamaton peltomaa.Luke Laukaan kaksivuotisessa astiakokeessa vuonna 2014 käytettiin kasvualustaseosta, jonka fosfori-pitoisuus ennen lannoitusta oli 0 mg l-1. Muut fosforitasot olivat 10, 20, 30 ja 50 mg l-1. Kasvualustalle tehtiin ymppäyskäsittely (Myko-Ymppi®) ja kontrollina toimi ymppäämätön kasvualusta. Vuonna 2015 käytettiin luontaista sienijuurta sisältävää peltomaata (mhsHHt), jonka fosforipitoisuus oli 4,9 mg l-1. Muut fosforitasot olivat 10, 20 ja 40 mg l-1. Kontrollina toimi höyrytetty peltomaa. Muiden ravinteiden riittävä saanti turvattiin pelto- ja astiakokeissa lannoittein. Koetaimina käytettiin mikrolisättyä, jatkuvasatoista Ria-lajiketta, joka tuotti jo istutusvuonna satoa.Fosforilannoitus ei vaikuttanut myönteisesti peltokokeen sadontuottoon. Lannoittamattomaan kontrollikäsittelyyn nähden fosforilannoituskäsittelyt tuottivat tilastollisesti analysoituna joko heikomman tai yhtä suuren sadon. Istutusvuonna mansikka näytti lisäksi hyötyvän alhaisesta fosforipitoisuudesta tuottamalla enemmän juuri- ja lehtimassaa kuin runsaan fosforilannoituksen saaneet taimet. Sienijuuren kolonisaatioanalyysit osoittivat, että edellytykset mansikan sienijuurisymbioosiin olivat olemassa kaikilla peltokokeen lannoitustasoilla jo istutusvuonna.Astiakokeiden turvepohjaisessa kasvualustassa fosforilannoitus 20 mg l-1 toi parhaan sadon eikä sienijuuren lisäyksellä ollut merkitsevää vaikutusta. Sienijuurta sisältävässä peltomaassa fosforipitoisuus 5 mg l-1 riitti kuitenkin tuottamaan muita käsittelyjä vastaavan sadon. Sienijuuri edisti mansikan kasvua alhaisilla fosforitasoilla kasvualustasta riippumatta. Sienijuurettomat mansikat jäivät kuivapainoltaan selvästi muita heikommiksi, kun fosforia oli vähän tarjolla. Sienijuuri aikaisti myös kukinnan alkua ja voimisti rönsyntuottoa.Tutkimus oli osa Makeran rahoittamaa Vihannesten ja marjakasvien tasapainoinen N- ja P-lannoitus ja ravinnepäästöjen vähentäminen –hankett

Ryvässipulia viljelyyn

Ryvässipuli (Allium cepa Aggregatum-ryhmä) on perinteinen Suomessa viljelty kepasipulin muoto, joka jakautuu kasvunsa aikana useaksi sipuliksi. Ryvässipuli oli 1950-luvulle asti tärkein sipulimme kotitarve- ja ammattiviljelyssä, ja sillä on merkittävä arvo Suomen vihanneskasvien historiassa. Nykyisin kasvia viljellään lähinnä kotipuutarhoissa. Eri kantojen monimuotoisuutta on onnistuttu säilyttämään melko hyvin sekä harrasteviljelyn että virallisen geenivarasäilytyksen avulla. Geneettisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ryvässipulit ovat ainutlaatuisia ja monimuotoisia. Eri sipulikannat eroavat toisistaan mm. sipuleiden muodon, kuoren ja mallon värin sekä lehdistön kasvutavan suhteen. Osa kannoista voi muodostaa kukkavarsia, toiset eivät lainkaan. Myös kantojen satoisuus vaihtelee. Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiön rahoittamassa Sipulit jakoon – ryvässipulin viljely nousuun (SIPULI)-hankkeessa tutkittiin vuosina 2020–2022 ryvässipulikantojen kemiallisia ominaisuuksia sekä virustauteja. Lisäksi koostettiin uutta ja vanhaa tietoa ryvässipuleiden viljelystä, käytöstä ja markkinoista. Tätä tietoa on koottu kattavasti tähän raporttiin viljelijöiden ja muiden ryvässipulista kiinnostuneiden hyödynnettäväksi. Ryvässipulikannat eroavat toisistaan fenolisten yhdisteiden ja sokereiden pitoisuuksien suhteen. Vertailtaessa Etelä- ja Pohjois-Suomessa viljeltyjen, samaa kantaa edustavien näytteiden pitoisuuksia todettiin, että etelässä viljellyt sipulit sisälsivät enemmän flavonoideja, mutta vähemmän sokereita kuin pohjoisessa viljellyt erät. Tulokseen saattaa vaikuttaa osaltaan sipuleiden erilainen koko ja erilaiset kasvuolosuhteet. Virustutkimus osoitti, että sipulin keltakääpiökasvuvirusta (OYDV) ja salotin piilovirusta (SLV) esiintyy yleisesti ryvässipuleissa, mutta myös testattujen virusten suhteen terveitä näytteitä löytyi viljelijöiltä. Kasvintuhoojien seuranta ja hallinta on tärkeää jatkossakin, jotta ryvässipulia voi menestyksekkäästi viljellä. Neljästä sipulikannasta tuotettiin virustestattua lisäysmateriaalia, joista on kasvatettu terveitä sipuleita kasvihuoneoloissa. Nämä sipulit toimitetaan jatkokasvatukseen kiinnostuneille viljelijöille keväällä 2023, tavoitteena parantaa kotimaisen ryvässipulin saatavuutta erityisesti kotitarveviljelijöille