Metsätalouden vaikutukset purojen ja jokien biologiseen tilaan – MEBI -hankkeen tulokset

Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi

Maa- ja metsätalouden kuormittamien pintavesien ekologinen tila ja sen seuranta

Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on laaja-alaisimmin Suomen vesien tilaa heikentävä tekijä, mutta tietämys kuormituksen vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan on ollut puutteellista. Tähän julkaisuun on koottu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hajakuormituksen vesistövaikutusten seurannan (ns ”MaaMet-seuranta”) ensimmäisten vuosien 2007-2012 tulokset. Työssä tarkastellaan 152 hajakuormitetun joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostuman ekologista tilaa fysikaalis-kemiallisten (ravinteet) ja biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö, kalasto) perusteella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti laatutekijöiden tila-arvioiden suhdetta ihmistoiminnan aiheuttamiin ympäristöpaineisiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen on edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle. Tulosten perusteella hajakuormitus on merkittävä ekologista tilaa huonontava tekijä. Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilaluokassa oli fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella 69 % joki-, 66 % järvi- ja 98 % rannikkokohteista, kun taas vähintään yhden biologisen laatutekijän mukaan tilaluokka oli hyvää huonompi 68 % jokikohteista, 87 % järvistä ja 100 % rannikkovesikohteista. Fysikaalis-kemiallisilla tilamuuttujilla oli voimakas yhteys valuma-alueen peltoisuuteen. Samoin useimmilla biologisilla tilamuuttujilla oli yhteys valuma-alueen peltojen osuuteen ja ravinnepitoisuuksiin. Selvimmin tämä ilmeni jokimuodostumissa. Karkeasti arvioiden jokikohteet olivat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa niiden valuma-alueen peltoisuuden ylittäessä 10–15 % ja järvet peltoisuuden ylittäessä 5–10 %. Vasteiden voimakkuus ja muoto kuitenkin vaihtelivat merkittävästi sekä ekosysteemien (joet, järvet ja rannikot) että laatutekijöiden välillä. Useamman laatutekijään perustuva ekologisen tilan arviointi vähensi virhettä ja voimisti paineyhteyttä. Monipuolinen ekologisen tilan arviointi parantaakin ihmistoiminnan aiheuttaman ekologisen tilan muutoksen arviointia. Biologisten muuttujien arvoissa oli paljon vaihtelua. Tämä aiheutuu sekä luontaisista tekijöistä että näytteenoton ja luokittelujärjestelmän epätarkkuudesta. Tutkimus on tuonut esille useita oleellisia kehittämistarpeita ekologisen tilan arviointijärjestelmässä. MaaMet-seuranta tuottaa tärkeää uutta tietoa Suomen hajakuormitettujen vesien tilasta. Jatkossa kun ekologista tilaa kuvaavien muuttujien vaihtelun suuruus ja syyt tiedetään paremmin, voidaan tarkemmin ymmärtää hajakuormituksen vaikutukset pintavesien ekologiseen tilaan. Näin seurannan tulosten arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. Paikallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva hajakuormitettujen vesien seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle ja niiden vaikutusten luotettavalle todentamiselle pyrittäessä kohti jokien, järvien ja rannikkovesien hyvää ekologista tilaa

Liikunnan merkitys työstä palautumiselle – Perheellisten mikroyrittäjien kokemuksia

Yrittäjyyteen liittyy usein terveyttä kuormittavia tekijöitä, jotka voivat heikentää työstä palautumista ja pitkällä aikavälillä vaarantaa työkyvyn ja työssä jaksamisen. Liikunta on yksi keino edistää työstä palautumista. Työikäisistä pienten lasten vanhemmat kuitenkin liikkuvat vähemmän kuin muut. Opinnäytetyömme tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten perheelliset mikroyrittäjät kokevat liikunnan vaikuttavan työstä palautumiseensa. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Työterveyslaitoksen johtaman Promo@Work-hankkeen kanssa. Tutkimuksemme tarkoitus on kuvailla, millainen merkitys liikunnalla on perheellisten mikroyrittäjien arjessa, työssä ja työstä palautumisessa. Selvitimme, millaiset asiat tukevat tai rajoittavat heidän liikkumistaan ja mikä merkitys pienillä lapsilla on heidän liikkumiselleen. Tutkimuksemme on laadullinen ja menetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelimme neljää mikroyrittäjää, joilla on yksi tai useampi kouluikäinen lapsi. Analysoimme aineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Liikunta edisti perheellisten mikroyrittäjien työstä palautumista viemällä ajatukset pois työasioista ja edesauttamalla kehon ja aivojen lepoa. Työstä palauttava liikunta oli jokaiselle hieman erilaista ja heillä oli myös muita palautumiskeinoja. Haastateltavien liikuntatottumukset muuttuivat pienten lasten myötä. Säännöllinen ja tavoitteellinen liikunta väheni. Liikkuminen muotoutui ajan ja paikan suhteen joustavaksi, hyötyliikunnaksi ja lähellä tapahtuvaksi perheliikunnaksi. Liikkumiseen kannustivat erityisesti oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito, sosiaalisuus ja liikkumisen mallin antaminen lapselle. Liikkumista rajoittivat työasiat, omat voimavarat sekä ajan puute. Tulostemme mukaan sekä työstä palautumisen keinot että liikunnan palautumista edistävät elementit ovat yksilöllisiä. Pienten lasten myötä liikkuminen vaatii enemmän järjestelyä ja omien tapojen tarkastelua. Perheellisten mikroyrittäjien elintapaohjauksessa tulisi huomioida koko perheen elämäntilanne liikunnan sovittamiseksi osaksi arkea. Jatkossa voisi tutkia käytännössä, millainen ohjaus palvelee heidän tarpeitaan parhaiten.Entrepreneurship is often characterized by stress-related health implications, such as long working hours and little free time, which can deteriorate ability to work and endanger coping at work. Physical exercise is one way to promote recovery from work. However, the parents of small children exercise less than other working age people. The thesis has been made in collaboration with the project Promo@Work led by the Finnish Institute of Occupational Health. The aim of our study is to add understanding of how micro-entrepreneurs experience the effect of physical exercise on their recovery from work. The study focused on which factors can support or restrict the physical activity among micro-entrepreneurs and what kind of effects small children have on the physical exercise of their entrepreneur parent. The study used thematic interviews and the informants consisted of four micro-entrepreneurs who had a child or children under school age. The data were analyzed by using inductive content analysis. According to our results, active physical exercise contributed to the recovery from work. Micro-entrepreneurs considered physical exercise as a means to relax and detach from work. However, the recovering elements of exercise seemed to be diverse. In addition to physical exercise, there were some other ways to recover. Having small children changed the exercising habits of the micro-entrepreneurs. Physical exercise became less regular and less goal-oriented. The entrepreneurs favored flexible ways of exercising and exercising with their families close by home. Exercising was supported by the desire to promote personal health and well-being, social relations and by setting an example to the child. On the contrary, work as well as personal resources and lack of time seemed to restrict exercising. As the study shows, the ways of recovery from work as well as the recovering elements of physical exercise are individual. With small children exercising requires organizing and changing habits. Health counseling requires consideration of the entrepreneur’s current family and life situation so that physical exercise could become a part of his/her every-day life. Further research topics could include practical counselling methods suitable for micro-entrepreneurs

Suurkasvillisuus jokien ekologisen tilan arvioinnissa

Suomen vesienhoitolaki edellyttää pintavesien ekologisen tilan arviointia ja seurantaa. Laki perustuu Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiiviin, jonka tavoitteena on jäsenmaiden vesistöjen erinomainen tai hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Ekologisen tilan arviointi perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin. Suurkasvit, eli vesisammalet, suurlevät ja vedessä kasvavat putkilokasvit, ovat yksi virtavesien ekologisen tilan arvioinnissa käytettävä elementti. Tässä tutkimuksessa pyrittiin kehittämään Suomen jokien suurkasvillisuuden tilan arviointia. Tavoitteena oli suurkasviyhteisöjen luonnollisen vaihtelun kuvaaminen, vaihtelun lähteiden tunnistaminen ja näihin perustuva vertailuolojen määrittely. Samalla arvioitiin Suomen kansallisen jokityypittelyn ympäristötekijöiden (valuma-alueen koko, valuma-alueen maaperän laatu, sijainti) merkitystä ja jokityypittelyn toimivuutta suurkasvien tilan arviointiin. Tavoitteena oli lisäksi löytää ekologisesti merkitykselliset, kasviyhteisöjen rakennetta kuvaavat luokittelumuuttujat, joita voitaisiin käyttää kasvillisuuden tilan arviointiin. Lisäksi tarkastelin yhteisöjen ja alustavien luokittelumuuttujien yhteyttä ihmistoimintaa kuvaaviin muuttujiin. Tutkimuksessa oli mukana 28 lähes luonnontilaista vertailupaikkaa ja 44 maa- ja metsätalouden merkittävästi kuormittamaa jokipaikkaa kuudesta jokityypistä eri puolilta Suomea. Luontaisista tekijöistä suurkasvien yhteisökoostumusta parhaiten selittivät pohjoisuus ja korkeus meren pinnasta. Valuma-alueen maaperän laatu selitti yhteisökoostumusta enemmän kuin joen valuma-alueen koko. Tämän vertailuaineiston perusteella Suomen kansallinen jokityypittely selittää jonkin verran suurkasviyhteisöjen luonnollista vaihtelua, mutta ei selkeästi jaa yhteisöjä luontaisesti samanlaisiin ryhmiin. Koska tyypittelytekijät näyttävät selittävän melko heikosti suurkasviyhteisöjen vaihtelua, karkeaan jaotteluun perustuvaa jokityypittelyä parempi vaihtoehto vertailuolojen määrittelyyn voisi tulevaisuudessa olla jatkuviin ympäristömuuttujiin perustuva mallintaminen. Koska alustavat luokittelumuuttujat, prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA) ja havaittujen taksonien suhde odotettuihin taksoneihin (O/E-indeksi), reagoivat veden laatuun ja valuma-alueen ihmistoimintaa kuvaaviin muuttujiin, ne ovat potentiaalisia luokittelumuuttujia suurkasvien ekologisen tilan arviointiin. Suurkasvien ekologisen tilan arviointia varten olisi hyvä kartoittaa sekä koskia että suvantoja. Lisäksi suurkasvien tilan arviointi tulisi perustaa laajempaan vertailuaineistoon

Disentangling the responses of boreal stream assemblages to low stressor levels of diffuse pollution and altered channel morphology

201