Kultaiset kahleet : 10 askelta kohti vapaampaa kansalaisyhteiskuntaa

Runsaskätinen julkinen rahoitus on kesyttänyt suomalaisen kansalaisyhteiskunnan käytännössä osaksi julkista sektoria. Aidon kansalaisyhteiskunnan synnyttäminen edellyttää julkisen tuen vähentämistä, jakoperusteiden muuttamista ja avustusten irrottamista rahapelijärjestelmästä. Valtiosta riippumaton kansalaistoiminta on avoimen yhteiskunnan keskeisiä tunnusmerkkejä. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana. Kansalaistoiminnan tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde. Suomessa kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan julkisesti ainakin sadoilla miljoonilla, ellei enemmän. Monet suuret kansalaisjärjestöt saavat käytännössä kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta. Ne ovat oikeastaan enemmän osa julkista sektoria kuin osa kansalaisyhteiskuntaa.Runsaskätinen julkinen rahoitus on kesyttänyt suomalaisen kansalaisyhteiskunnan käytännössä osaksi julkista sektoria. Aidon kansalaisyhteiskunnan synnyttäminen edellyttää julkisen tuen vähentämistä, jakoperusteiden muuttamista ja avustusten irrottamista rahapelijärjestelmästä. Valtiosta riippumaton kansalaistoiminta on avoimen yhteiskunnan keskeisiä tunnusmerkkejä. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana. Kansalaistoiminnan tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde. Suomessa kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan julkisesti ainakin sadoilla miljoonilla, ellei enemmän. Monet suuret kansalaisjärjestöt saavat käytännössä kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta. Ne ovat oikeastaan enemmän osa julkista sektoria kuin osa kansalaisyhteiskuntaa. Suomessa on myös hyvin vähän merkittävää kansalaistoimintaa, joka ei saisi julkista tukea. Ajautuminen julkisen sektorin kultaisiin kahleisiin vaarantaa kansalaistoiminnan riippumattomuuden. Nyt pitäisikin vakavasti pohtia onko valtion osallistuminen kansalaistoimintaan tässä mittakaavassa avoimen yhteiskunnan periaatteiden mukaista. Vaikka laaja julkinen tuki katsottaisiin tarkoituksenmukaisesti, jakoperiaatteita pitäisi muuttaa.Runsaskätinen julkinen rahoitus on kesyttänyt suomalaisen kansalaisyhteiskunnan käytännössä osaksi julkista sektoria. Aidon kansalaisyhteiskunnan synnyttäminen edellyttää julkisen tuen vähentämistä, jakoperusteiden muuttamista ja avustusten irrottamista rahapelijärjestelmästä. Valtiosta riippumaton kansalaistoiminta on avoimen yhteiskunnan keskeisiä tunnusmerkkejä. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana. Kansalaistoiminnan tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde. Suomessa kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan julkisesti ainakin sadoilla miljoonilla, ellei enemmän. Monet suuret kansalaisjärjestöt saavat käytännössä kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta. Ne ovat oikeastaan enemmän osa julkista sektoria kuin osa kansalaisyhteiskuntaa

Aksiomaattinen indeksiteoria ja kolmen faktorin indeksikaavat

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Deskriptiivisen indeksiteorian lähtökohtana on perinteisesti ollut hintojen ja määrien ajallisten muutosten tai paikallisten erojen vertailu siten, että hinta- ja määrävertailut ovat keskenään sopusoinnussa. Tutkielman tarkoituksena on yleistää indeksiteorian kehikkoa tilanteeseen, jossa tarkasteltavana on kahden komponentin, esimerkiksi hinnan ja määrän lisäksi jokin kolmas tekijä. Näkökulma on aksiomaattinen. Tutkielmassa näytetään, että toisin kun optimistisesti on väitetty, aksiomaattisen lähestymistavan avulla tuskin pystytään rajaamaan kaikkia selvästi hyödyttömiä funktioita indeksikaavojen joukon ulkopuolelle. Aksiomatiikkaa olisikin syytä pitää käsitteellisenä apuvälineenä, joka, kuten sanottua, tekee ylipäänsä mahdolliseksi puhua indeksikaavoista selkeästi määriteltynä joukkona funktioita, ei niinkään välineenä huonojen ja hyvien indeksikaavojen erotteluun. Tämä erottelu on tehtävä jollakin muulla tavalla. Määritellään kolmen faktorin indeksiongelma ja osoitetaan, että aksiomaattinen indeksiteoria on mahdollista yleistää koskemaan tätä. Esitellään menetelmä, jonka avulla on mahdollista johtaa tavanomaisista indeksikaavoista uusia, kolmen faktorin indeksikaavoja, sekä tutkitaan mitkä näiden indeksikaavojen ominaisuuksista periytyvät johdetuille indekseille. Ajanvaihtotestin läpäiseminen periytyy alkuperäisiltä indeksikaavoilta johdetuille kolmen faktorin indeksikaavoille, toisin kuin faktorien vaihtotesti. Laspeyres- ja Paasche-indeksien vastakappaleominaisuus, joka on Fisher-indeksin hyvien ominaisuuksien perusta, ei periydy Laspeyres- ja Paasche-indekseistä johdetulle indekseille. Fisher-tyyppinen lähestymistapa on kuitenkin mahdollinen myös kolmen faktorin indeksikaavojen konstruoinnissa. Laspeyres- tai Paasche-indeksistä voidaan johtaa ajan- ja faktorien vaihtotestin läpäisevä indeksi, mutta indeksikaava, jota voidaan pitää kolmen faktorin Fisher-indeksinä ei ole yhtä yksinkertainen kuin alkuperäinen Fisher-indeksi. Se on geometrinen keskiarvo paitsi Laspeyres- ja Paasche-indeksistä, myös kahdesta muusta indeksikaavasta. Faktorien vaihtotesti ei siis yleisesti ottaen periydy kahden faktorin indeksikaavoista johdetuille indeksikaavoille. Määrätyntyyppisille log-muutokseen perustuville indekseille ominaisuus kuitenkin periytyy, esimerkiksi Törnqvist-indeksille, Sato-Vartia ja Montgomery-Vartia -indeksille. Aggregoitumista käsittelevässä luvussa näytetään, että Vartian konsistentin aggregoitumisen määritelmä on ristiriitainen. Esitetään uusi, korjattu määritelmä. Vastaavan määritelmän soveltaminen kaikille kolmen faktorin indeksikaavoille ei suoraan onnistu. Kahden faktorin kaavoista johdetuille kolmen faktorien indeksikaavoille määrittely onnistuu, ja johdettu indeksikaava on konsistentisti aggregoituva täsmälleen silloin kun alkuperäinen indeksikaava on konsistentisti aggregoituva. Vielä näytetään, minkätyyppisillä ehdoilla kolmen faktorin indeksikaavojen soveltaminen parantaa indeksilaskennan tarkkuutta. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa ovat teokset Vartia (1976): Relative Changes and Index Numbers ja Stuvel (1989): The Index Number Problem and Its Solution

Consistent aggregation methods and index number theory

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.In calculation of economic aggregates it is often necessary to compute the value of such aggregates for some relevant subgroups of statistical units as well as for the entire population of interest. A method of aggregation is said to be consistent in aggregation if it gives the same result regardless of whether the method is applied directly to the whole data or in two (or more) steps. The latter route consists of first partitioning the data into subgroups and applying the aggregation method in these, and then in the second step aggregating these sub-aggregates into a total aggregate using the same method. This intuitively appealing and practically important property has lacked a general definition until now. In this thesis such a definition is given and it is shown that any aggregation method with this property corresponds to repeated application of an Abelian semigroup operation and vice versa. The range of aggregation problems the result covers is quite broad, as semigroup operations may be defined for example on sets of real numbers, vectors of real numbers, sets, functions such as stochastic processes etc. The semigroup interpretation makes it possible to formulate many classical aggregation problems using algebraic concepts such as isomorphisms between semigroups, sub-semigroups and homomorphisms. The strength of the algebraic approach is demonstrated by applying algebraic techniques to index number theory. One of the main results is that under general conditions an index number formula that is consistent in aggregation has a simple quasilinear representation, that is, the semigroup that defines the index number formula is isomorphic to an addition semigroup. This representation allows the use of functional equations techniques to prove many results concerning the possible functional form of formulas that satisfy interesting axiomatic criteria, such as reversibility and proportionality tests. Finally, the relation of these results, which are in the axiomatic or test-theoretic tradition of index number theory, to utility-maximizing behaviour, is explored. First a critical review of the economic approach is presented, and a large class of new, asymmetric superlative index number formulas emerges as a by-product. It is then shown, that the quasilinear indices and their subindices quadratically approximate meaningful economic indices and sub-indices under standard regularity assumptions.Taloudellisia aggregaatteja, kuten esimerkiksi hintaindeksejä, laskettaessa on usein välttämätöntä suorittaa laskelmat koko tarkastelun kohteena olevan perusjoukon lisäksi myös joillekin osajoukoille. Esimerkiksi kuluttajahintaindeksiin sisältyy kokonaisindeksin lisäksi myös useita eri hyödykeryhmien osaindeksejä. Aggregointimenetelmää kutsutaan aggregointikonsistentiksi, mikäli se tuottaa aina täsmälleen saman tuloksen, suoritettiinpa aggregointi kerralla tai kahdessa (tai useammassa) vaiheessa. Kaksivaiheisessa menettelyssä aggregointi suoritetaan ensin jonkin perusjoukon osituksen osajoukoille ja näin saadut aliaggregaatit aggregoidaan toisessa vaiheessa kokonaisaggregaatiksi samaa menetelmää käyttäen. Tälle intuitiivisesti miellyttävälle ja käytännössä tärkeälle ominaisuudelle ei kuitenkaan ole aiemmin esitetty yleistä määritelmää. Väitöskirjassa esitetään tällainen määritelmä, ja osoitetaan, että konsistenssiominaisuudella varustetut menetelmät voidaan aina esittää jonkin Abelin puoliryhmäoperaation toistettuna soveltamisena ja päinvastoin. Tulos soveltuu hyvin monenlaisiin aggregointiongelmiin, mikä johtuu Abelin puoliryhmän (vaihdannaisen ja liitännäisen magman) yleisyydestä käsitteenä. Puoliryhmäesitys mahdollistaa monien klassisten aggregointiongelmien tutkimisen algebrallisiin käsitteisiin perustuen. Tämän lähestymistavan käyttökelpoisuus osoitetaan väitöskirjassa soveltamalla algebrallisia menetelmiä laajalti aksiomaattiseen indeksiteoriaan. Yksi päätuloksista on se, että konsistentisti aggregoituvilla hintaindekseille on väljien ehtojen vallitessa aina ns. kvasilineaarinen esitys, so. indeksikaavan määrittelevä puoliryhmä on isomorfinen jonkin vektorien yhteenlaskupuoliryhmän kanssa. Tämä mahdollistaa funktionaaliyhtälöiden teorian soveltamisen sen tutkimiseen, millaiset funktiomuodot ovat toteuttavat erilaisia klassisia indeksitestejä, kuten käännettävyys- ja proportionaalisuustestejä. Lopuksi tarkastellaan tulosten yhteyttä maksimointikäyttäytymiseen perustuvaan standarditalousteoriaan. Tässä yhteydessä esitetyn kriittisen ns. taloudellista indeksiteoriaa koskevan katsauksen yhteydessä esitetään laaja ns. superlatiivisten indeksien perhe, johon sisältyy varsin erikoisia funktioita. Lisäksi osoitetaan, että monet kvasilineaariset indeksit ja ennen kaikkea niiden osaindeksit approksimoivat standardioletusten vallitessa eräitä mielekkäitä taloudellisia suureita

Impact of School Quality on Educational Attainment - Evidence from Finnish High Schools

We analyze differences in school quality using a comprehensive panel data set covering all upper secondary school graduates in Finland during the years 2002-2013. School quality is defined as the effect of the school on matriculation exam results controlling for quality of student intake. In other words, the quality difference between two schools is the expected difference in exam results for a randomly chosen student switching schools. Using methods similar to Chetty, Friedman and Rockoff (2013) we are able to measure both cross-sectional differences in school quality and the persistence of these differences over time. We also control for the uncertainty inherent in assessing the quality of smaller schools with a relatively low number of graduates. We use each pupil's comprehensive school grades to control for previous education / pupil quality. Also, comprehensive school fixed effects are used to control for differences in comprehensive school grading as well as unobserved socioeconomic factors. The method is potentially sensitive to bias induced by school selection. To assess the potential bias we partially match our student sample to a spatial database by home address and use this to assess bias. We find no evidence of significant bias. Our first result is that there are significant cross-sectional differences in school quality even after controlling for student intake quality. The quality difference between the top schools and bottom schools each year measured in average matriculation score points is around one grade point in a scale of 1 to 7. In Finland university entry is partly controlled by these matriculation exam results. A one-point difference in grade averages will significantly affect the chances of entry into the most competitive university curricula. This result must, however, be qualified in a number of ways. First, large differences are observed only between the very top and bottom institutions. Most schools are much closer to each other in quality: the interquartile range each year is only about a fifth of a grade average point. Most schools are thus clustered quite close to each other in quality. Also, while there is persistence over time in school quality, this is far from complete. This means that the ranking of the middling-quality majority of schools is highly unstable over time, making any yearly league tables highly suspect. There is more persistence in the very top and bottom institutions, which are roughly the same during the whole period under consideration. Finally, school quality seems to be for the most part evenly distributed regionally. While there are certainly good schools in the largest cities, the success of the most selective institutions is mostly explained by quality of intake rather than teaching

Julkisten palvelujen tuottavuusseurannan kehittäminen

Raportti kartoittaa julkisen sektorin tuottavuuskehityksen seurantaan soveltuvia aineistoja ja sisältää ehdotuksia tiedonkeruun kehittämisestä. Tuottavuusseurannan näkökulmasta keskeinen ongelma on toimipaikka- ja asiakaskohtaisen tiedon saatavuus. Eri palvelusektorien välillä on huomattavia eroja tuotos- ja vaikuttavuustiedon laadussa. Erikoissairaanhoidossa tuotetaan paljon korkealaatuista potilastason tietoa, mutta tietoa ei hyödynnetä täysimääräisesti tuottavuusseurannassa. Perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa aineistotilanne on heikompi, mutta uusien rekistereiden myötä paranemassa. Koulutuspalveluissa tilanne vaihtelee koulutusalasta riippuen, oppimistuloksista ei kuitenkaan ole kattavia tietoja. Keskeisinä kehityskohteita ovat toimipaikka- ja asiakaskohtaisen tiedon saatavuuden parantaminen, Tilastokeskuksen tuottavuustilaston kehittäminen, laatu- ja vaikuttavuusindikaattoreiden kytkeminen tuottavuustutkimukseen sekä koulutuspalveluita koskevien tuottavuusaineistojen kehittäminen

Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vaikutusten arviointi

Raportissa esitetään kustannus-hyötyanalyysiin perustuva tarkastelukehikko kuntien tehtävien arviointiin. Hankkeen keskeinen tavoite on ollut kehittää taloustieteeseen perustuva systemaattinen lähestymistapa, jota voidaan soveltaa lakimuutosten vaikutusten arviointiin kuntien talouden ja kuntalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Selvityksen esimerkkiaineistona on yhteensä 24 kuntien eri tehtäviä koskevaa lakimuutosta tai lakiehdotusta. Lakimuutokset koskevat kahdeksaatoista lähinnä opetus- ja kulttuuritoimen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tehtävää. Tarkasteltavia lakimuutoksia/-ehdotuksia arvioidaan käyttäen yhtenäistä lähestymistapaa. Aluksi esitetään yhteenveto politiikkamuutoksen taustasta ja mahdollisista vaikutuksista. Tämän jälkeen arvioidaan kustannusten ja hyötyjen kohdentumista ja suuruusluokkaa kolmella tasolla: kohderyhmään kuuluvien henkilöiden, muiden kuntalaisten ja muun yhteiskunnan näkökulmasta. Hyödyistä ja kustannuksista pyritään esittämään numeerinen arvio silloin, kun se on mahdollista. Lisäksi esitellään lyhyesti kutakin politiikkamuutosta koskevaa kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta. Tehtävät, joista on valmiina hyvää tutkimustietoa, ovat suhteellisen harvinaisia. Niiden tehtävien osalta, joissa tutkimustietoa ei ole lainkaan tai sitä on vain hyvin vähän, tehdään luettelo keskeisistä odotettavissa olevista kustannuksista ja hyödyistä

Alueellistamisen taloudelliset vaikutukset

Valtiovarainministeriön toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä tarkastellaan valtion työpaikkojen sijoittamisen alueellistamisen, erityisesti alueellistamisen taloudellisia vaikutuksia kohdealueella. Tarkastelun kohteena ovat mm. sijoitusalueen työpaikkojen määrä, yritysten määrä, tulotaso ja asuntojen hinnat. Pääasiallisena tuloksena on se, ettei myönteisiä työllisyysvaikutuksia havaita. Muiden vaikutusten kohdalla tulokset ovat suureksi osaksi samanlaisia: valtion työpaikoilla ei havaita merkittäviä myönteisiä vaikutuksia alueen talouteen.This report was commissioned by the Ministry of Finance. It studies whether an increase of the number of central government jobs has any effect on the local economy, especially the labour market. The main result is negative: no effect of government jobs is found on the number of private sector jobs, the number of firms, income level or house prices