Teno- ja Inarijokeen nousevien lohien kaikuluotausseurannat v. 2018-2019

Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti vuosina 2018 ja 2019 lohien kaikuluotauslaskennat Tenojoen pääuomassa ja Tenon latvahaaralla, Inarijoella. Tenon pääuoman kaikuluotauspaikaksi valittiin alin mahdollinen paikka, jossa kaikuluotaus oli teknisesti mahdollista. Se sijaitsi Polmakissa Norjan valtion puolella 55 km jokisuusta ylävirtaan. Inarijoen kaikuluotauspaikka sijaitsi Karigasniemellä, n. 9 km Karasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta ylävirtaan. Tenojoen pääuoman pilottilaskennassa vuonna 2018 jokiuoman leveydestä ja kaikuluotauskaluston teknisistä ongelmista johtuen laskentapaikalle jäi noin 20 m leveä katve-alue, jonka kautta kulkenut kalamäärä jouduttiin arvioimaan. Vuonna 2018 havaitut ongelmat pystyttiin korjaaman kaudelle 2019 ja luotaimilla saatiin kattava kuva käytännössä koko luodattavasti jokiuomasta. Tenon pääuoman kaikuluotauslaskennan lajijakaumana käytettiin Tana Bru – Riksgrensen -kalastusalueen saalistilastojen ajallista lajijakaumaa. Lajijakaumaa tarvittiin pienten lohien, kyttyrälohien, taimenten ja harjusten erottelemiseksi toisistaan kaikuluotausaineistosta. Inarijoelta saatiin molemmilta vuosilta varsin luotettavat tulokset kaikuluotauspaikan ohittaneiden lohien ja muiden kalojen määristä. Laskentapaikan jokiuoma soveltui hyvin kaikuluotauslaskentaan, ja uoman kapeuden vuoksi seurantapaikalla pystyttiin käyttämään vedenalaisia videokameroita kalojen lajintunnustuksen varmistamiseksi. Vuonna 2018 Tenon pääuoman kaikuluotauspaikan arvioitiin ohittaneen yhteensä 32 500 lohta. Samana vuonna Inarijoen kaikuluotauspisteen ohi arvioitiin nousseen 2 850 lohta. Vuonna 2019 nouslohimäärät olivat molemmilla seurantapaikoilla selvästi edellisvuotta vähäisempiä ja erityisesti pienikokoisia (<65 cm) lohia nousi merkittävästi vähemmän kuin vuonna 2018. Tenon pääuoman kaikuluotauspisteen ohi arvioitiin vuonna 2019 nousseen 21 000 ja Inarijoen kaikuluotauspisteen ohi 1 600 lohta seurantajaksojen aikana. Lohien lisäksi kaikuluotausseurannoissa havaittiin kaudella 2019 runsaasti kyttyrälohia, joiden määrä Pohjois-Atlantilla on ollut voimakkaassa kasvussa parittomina vuosina vuodesta 2017 alkaen. Tenojoen pääuoman seurantapaikan ohitse arvioitiin vaeltaneen vähintään 4 500 ja Inarijoella 350 kyttyrälohta. Tenojoen pääuoman ja Inarijoen kaikuluotausseurannat osoittautuivat toimiviksi seurantamenetelmiksi lohimäärien laskentaan ja niiden avulla saatiin merkittävää uutta tietoa vesistön lohikantojen tilasta, vuosien välisestä vaihtelusta sekä kutukantatavoitteiden täyttymisasteista. Kaikuluotausseurannat tulevat jatkossakin olemaan aktiivisessa käytössä Tenojoen alueella ja ne muodostavat vesistön lohiseurantojen keskeisen rungon.202

Sonar counting of the River Neidenelva salmon in 2022

Biological reference points in a form of spawning targets have been estimated and established for the whole Neidenelva system in 2022. These spawning targets give now a biological goal, number of female salmon, that should be annually reached to ensure the long-term viability of the Neidenelva salmon populations. For estimating the spawning target attainment, information on the salmon run size together with salmon catches are needed. To estimate the salmon run size, all fish ascending to the River Neidenelva were monitored during the summer 2022, for the first time ever, by using an ARIS-sonar close to the river mouth. Sonar monitoring was a joint Finnish-Norwegian project and was executed by the Natural Resources Institute Finland (Luke). Underwater video cameras were used in parallel with the sonar for species determination. The total salmon run estimate in 2022 was c. 6900 individuals. Proportion of small (50–65cm), medium (65–90 cm) and large salmon (≥90 cm) were 49 %, 47 % and 4 %, respectively. Salmon migration was most active from mid-June to mid-July, whereafter the migration activity decreased significantly. In addition to salmon c. 300 sea trout ≥45 cm was estimated to ascend to Neidenelva. Significant numbers of large whitefish were also detected at the monitoring site, but their numbers were not estimated because of frequent back-and-forth movements. Based on long-term catch statistics and salmon counts at the Skoltefossen fishway, the salmon season 2022 was estimated to be poor. If the current relationship between the sonar count and catch/fishway data was used as a predictor, the salmon run sizes could have been c. 3 times higher (c. 20 000 salmon) in the best years during the period 2006–2022. Overall, the salmon run estimate contains some significant uncertainty. First, high incidence of back-and forth swimming complicated the counting process. Secondly, it was estimated that proportionally more downstream migrating fish are undetected compared to upstream migrating fish, i.e., the total run estimate is most probably an overestimate. Thirdly, sonar length measurement results indicate that especially smaller fish may have been measured too large, affecting the estimated salmon size distribution. The use on video cameras considerably decreased the above-mentioned problems. When considering the challenges observed in the sonar monitoring in 2022, it would be reasonable to re-evaluate the location of the sonar site for future studies. An obvious choice would be a site shortly above the Skoltefossen waterfall. This location would basically exclude other species (e.g., whitefish) than salmon and sea trout. It would also most probably reduce the number of back-and-forth movements of salmon and sea trout clarifying and quickening the sonar data analysis

Kivisimppu Tenojoen vesistössä : Esiintyminen ja levittäytyminen v. 1979–2020

Kivisimppu ei kuulu Tenojoen vesistön luontaiseen kalalajistoon. Oletus on, että kivisimppu on tuotu Tenoon ihmisen toimesta, mahdollisesti kalankuljetusten yhteydessä. Kivisimppu (Cottus gobio) havaittiin ensimmäisen kerran Tenojokeen laskevasta Utsjoesta vuonna 1979 vuosittaisten sähkökoekalastusten yhteydessä. Tämän jälkeen kivisimppujen määrä Utsjoessa on kasvanut merkittävästi. Suurimmat keskitiheydet havaittiin Utsjoen vakioiduilla koealoilla vuonna 2005 (keskitiheys >30 yksilöä/100 m2), jolloin kivisimppu oli jo levittäytynyt koko Utsjoen pääuoman alueelle. Ensimmäinen kivisimppuhavainto Tenojoen pääuomassa tehtiin vuonna 2000 lähellä Utsjokisuuta. Myöhemmin kivisimppu on levittäytynyt suureen osaan Tenojoen vesistöä. Vuonna 2020 etäisimmät havainnot tehtiin Tenojoen yläjuoksulta Outakoskelta ja alajuoksulta Tana brusta (Norjassa), eli lähes 150 km:n mittaiselta jokiosuudelta. Havaitut kivisimppumäärät Tenojoen pääuomassa ovat toistaiseksi olleet pieniä. Tenojoen vesistöalue on erittäin tärkeä Atlantin lohen (Salmo salar) lisääntymisalue ja lohenkalastuksella on suuri merkitys mm. alueen taloudelle ja saamelaiselle kalastuskulttuurille. On mahdollista, että kivisimppu vaikuttaa negatiivisesti lohen poikastuotantoon. Tästä ei kuitenkaan ole viitteitä alueella aikaisemmin tehdyissä tutkimuksissa, eikä negatiivista korrelaatiota kivisimppu- ja lohenpoikastiheyksien välillä havaittu tämänkään raportin aineiston perusteella. Tämän kivisimpun esiintymistä ja levittäytymistä koskevan raportin aineistona oli pääasiassa Tenojoen vesistössä tehdyt sähkökoekalastustulokset yli neljältä vuosikymmeneltä. Toistaiseksi kivisimppuja on havaittu ainoastaan Utsjoessa ja sen sivuvesissä, Tenojoen pääuomassa ja Pulmankijärvessä. Vaikka muualla simppuja ei ole vielä havaittu, on mahdollista, että niitä esiintyy alueilla, joista ei ole tietoa. Mikäli kivisimpun levittäytyminen jatkuu kuten tähän saakka, tullaan kivisimppuhavaintoja tekemään tulevaisuudessa yhä laajemmalta alueelta Tenojoen vesistöä

Inarijärven ja sen sivuvesistöjen kalataloudellinen velvoitetarkkailu 2021

Julkaisussa esitetään Inarijärven kalataloudellisen velvoitetarkkailun tulokset vuoteen 2021 asti. Inarijärven kokonaissaalis oli noin 143 tonnia vuonna 2021, josta kaupallisten kalastajien saalisosuus oli 37 %. Vuonna 2021 siian saalisarvio oli 71 tonnia, taimenella 18, hauella 17 ja ahvenella lähes 10 tonnia. Inarijärven saaliista saatiin 71 % verkoilla. Taimenen ja raudun alamittatappiot olivat tehtyjen ilmoitusten mukaan lähes 40 000 kappaletta. Arvio on luultavasti liian pieni, koska eri kalastajaryhmillä oli epäuskottavan suuria eroja alamittaisten yksikkösaaliissa. Istutettujen pohjasiikojen osuus saaliissa on ollut viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 27 %, mikä tarkoittaa, että pohjasiika lisääntyy luontaisesti tehokkaasti. Vuonna 2021 istukkaiden osuus pohjasiioista oli vain 12 %, joka johtunee selvästi alemmista istutusmääristä vuosina 2015–2018. Taimenella istukkaiden osuus on ollut viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 59 %, ja vuonna 2021 se oli 63 %. Nieriällä istukkaiden osuudessa on ollut suurta vaihtelua (28–81 %), joka johtunee luontainen lisääntyminen vaihtelusta ja istutusmäärien vaihtelusta. Vuonna 2021 istukkaiden osuus oli 38 % nieriällä. Harmaanieriästä ja järvilohesta ei saatu yhtään näytettä vuonna 2021. Nämä lajit todennäköisesti kuolevat sukupuuttoon lähivuosina Inarissa. Vanhempien (5–8 vuotta) pohjasiikojen kasvu nopeutui vuosina 2014–2020, mutta hidastui vuonna 2021. 3- ja 4-vuotiaiden pohjasiikojen kasvu pysyi alhaisella tasolla vuonna 2021. Taimenen ja nieriän kasvu on hidastunut voimakkaasti vuodesta 2016 lähtien, eikä siihen tullut muutosta vuonna 2021. Taimenilla ja rauduilla on ollut puutetta pienikoisesta kalaravinnosta, kuten nuorista muikuista. Taimenen ja nieriän loisinta väheni vuonna 2021: 80–90 % kaloista oli vähän tai ei ollenkaan lokkilapamatoa. Taimenen jokipoikastiheydet ovat laskeneet Ivalojoessa ja sen sivujoissa vuoden 2017 jälkeen jatkuvasti. Juutuan ja Siuttajoen jokipoikastiheyksissä ei ole tapahtunut vastaavaa vähentymistä. Tämä viittaa siihen, että Ivalojoen taimenen kutukanta on pienentynyt viime vuosina. Alustavien tulosten perusteella virikekasvatus ei paranna taimenistutusten tuloksellisuutta

Kalastuksen muutokset Keski-Suomessa — osakaskuntien raportoinnin hyödyntäminen

Kalastuksen määrän mittaaminen on olennainen osa kalastuksen ohjauksessa ja kalavesienhoidossa tarvittavassa tiedonkeruussa. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin uudella tavalla osakaskuntien vuosikertomuksia kalastuksen määrälliseen mittaamiseen. Sähköiseen muotoon kirjattiin liki 1 500 keskisuomalaisen osakaskunnan vuosikertomusta vuosien 1966—2016 väliltä. Tästä aineistosta valittiin 35 osakaskuntaa, joilta löytyi riittävän kattava ja luotettava aineisto. Samalla saatiin mielenkiintoista historiallista tietoa kalastuksen kehityksestä Keski-Suomessa yli 50 vuoden ajalta. Aineistosta oli kerättävissä saalistietoja eri kalalajien osalta ja tietoja kalastajien sekä pyydysten määrästä. Erityisenä tarkastelukohteena tutkimuksessa olivat kalastaja- ja pyydysmäärät. Keski-Suomen kalastaja- ja pyydysmäärät olivat huipussaan 1990-luvun alussa ja esimerkiksi verkkomäärät lisääntyivät vuosina 1966—1994 yli 140 %. Vuosien 1994—2016 välillä verkkomäärät olivat vähentyneet n. 25 %. Tietoja verrattiin myös toteutuneisiin kalaistutusmääriin ja tarkasteltiin mahdollisia korrelaatioita. Saalismäärät noudattivat samaa trendiä istutusmäärien kanssa mutta kuhan osalta saalisrunsaus nousi, vaikka istutusmäärä laski. Tämä kertoo kotiuttamisen onnistumisesta, kun kuha on monin paikoin istutusten myötä alkanut lisääntymään luonnollisesti

Vimpan päälle : raportti Vantaanjokeen nousevien kalojen ylisiirtoprojektista vuonna 2009

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura järjesti yhdessä Helsingin kaupungin liikuntaviraston, Riista- ja kalantutkimuslaitoksen ja useiden tukijoiden kanssa Vantaanjoen Vanhankaupunginkoskella kalojen ylisiirtoprojektin, joka sai projektinimekseen Vimpan Päälle. Ylisiirrettäväksi kohteeksi valittiin särkikaloihin kuuluva vimpa (Vimba vimba L.) joka on vuodesta 1985 ollut uhanalaisuusarviossa luokiteltuna silmälläpidettäväksi lajiksi (Rassi ym., 2001). Projekti sai kevään aikana runsaasti julkisuutta mediassa, mikä lisäsi tämän vähäarvoisena pidetyn lajin tunnettavuutta, sekä kohensi urbaanin likaviemärin mainetta kantaneen Vantaanjoen julkisuuskuvaa monimuotoisena luontoparatiisina, jonka tilasta välitetään. Vanhankaupunginkoskella on vanha museoviraston suojelema voimalaitospato. Kosken itäiseen haaraan on vuonna 1999 valmistunut luontoa mukaileva kalatie. Koski on kuitenkin osoittautunut kaloille hankalasti noustavaksi ja ainoastaan taimen ja lohi ovat pystyneet todistettavasti nousemaan koskesta kohtalaisen hyvin. Vimpoja pyydettiin Vanhankaupunginkosken alapuolelta, minkä jälkeen ne merkattiin ja siirrettiin padon yläpuolelle tai kuljetettiin ylemmäksi vesistöön. Vimpojen pyynnissä padon alapuolelta käytettiin pitkävartista perinnekalastusmenetelmiä; lippoa sekä katiskaa. Sen lisäksi Vanhankaupunginkosken suvantoon asetettiin tätä projektia varten kehitetyt sumput, johon kalamiehet saivat lahjoittaa saamiaan vimpojaan. Vimpoja siirrettiin 562 kpl, mikä on huomattavasti suurempi määrä kuin alun perin oli tavoitteena. Ylisiirtomenetelmä todettiin vimmalle erittäin toimivaksi ja menetelmää pystyy hyvin soveltamaan muualla, vastaavissa kohteissa. Myös uusi merkintätapa T-ankkurimerkeillä osoittautui käyvän myös särkikalojen merkintään, mistä ei ollut aikaisempaa kokemusta ainakaan Suomessa. Projektivuonna havaittiin ensimmäisen kerran myös pienen määrän vimpoja nousevan omin avuin kalatiestä ylös, johon selvää syytä emme vielä tiedä.The Finnish fishing tourism promotion society (Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura; SKES) organized a project of fish transferring over a dam at Vanhankaupunginkoski at the river Vantaa in cooperation with Helsinki Sports Department, Finnish Game and Fisheries Research Institute and many other supporters. The project was named Vimpan Päälle. Vimba (Vimba vimba L.) was chosen to be the species to be transferred. Since 1985 it has been classified in an endangered class as a species which should be observed. The project caught a lot of publicity in the media, which increased the recognizability of this species that was not rated very high in Finland and improved the imago of Vantaanjoki which was mostly known as a sewer before. Now its imago has became closer to a diverse nature paradise of which status is taken good care of. At Vanhankaupunginkoski, there is an old dam of power plant that is protected by the National Board of Antiquities. In the year 1999 a natural-like fish path was built to the eastern side of the rapids. It turned out that the rapid was too hard for the fish to migrate and only trout and salmon have probably been able to could migrate from the rapids fairly well. Vimbas were caught at the stream pool of Vanhankaupunginkoski and after that they were marked and carried above the dam or transferred to the upper parts of the river. The methods used for catching fish were traditional scoop-net and small fish traps. In addition to that we placed fish-wells to the stream pool under Vanhankaupunginkoski where the fishermen could give the vimbas they had caught. The fish-wells used were specially developed for this project. The number of transferred vimbas was 562 pieces, which is much more than what was set as a goal at first. It can be concluded that this fish transferring method works very well with vimbas and these methods can easily be adapted elsewhere at similar destinations. Also the new way of marking with T-tags proved to work with the Cyprinid as well. There was no previous experience of that in Finland. During the same year with the project there was also a small number of vimbas noticed to migrate by themselves by the fish way for the first time ever. The reason for that is still unknown

Monitoring the pink salmon invasion in Tana us-ing eDNA. Assessment of pink salmon, Atlantic salmon and European bullhead

Fossøy, F., Erkinaro, J., Orell, P., Pohjola, J.-P., Brandsegg, H., Andersskog, I.P.Ø. & Siverts-gård, R. 2022. Monitoring the pink salmon invasion in Tana using eDNA. Assessment of pink salmon, Atlantic salmon and European bullhead. NINA Report 2213. Norwegian Institute for Nature Research. Human introduction of non-native species is a major threat to biodiversity, and early detection is crucial for implementing conservation mitigations. The pink salmon (Oncorhynchus gorbuscha) is originally native to rivers draining to the Pacific ocean, but reports on occurrence of pink salmon in Norway have increased sharply in recent years. Pink salmon is an anadromous species with a two-year life cycle where both males and females die after spawning. In Norway, the odd-year spawners are dominating with large numbers of fish recorded in 2017, 2019 and 2021. Monitoring presence and abundance of pink salmon is crucial for implementing possible mitigation efforts. Analyses of environmental DNA (eDNA) is a new cost-efficient method for detecting rare and invasive species. Here we report the results from eDNA analyses of the river Tana, including 19 localities in 2019 and 24 localities in 2021. The Tana watercourse constitutes the border between northern Finland and Norway and is supporting the largest Atlantic salmon population in Norway. The eDNA analyses detected Atlantic salmon (Salmo salar) in almost all tributaries in both years, with a pronounced higher DNA-concentration in the middle of the watercourse. In 2019, we detected pink salmon in four different tributaries, representing more or less all parts of the watercourse. In 2021, we detected pink salmon in 15 localities, with somewhat higher DNA-concentrations than in 2019, reflecting the observed increase in pink salmon numbers. The eDNA analyses also included another alien species in the Tana system, the European bullhead (Cottus gobio), where detections were constrained to the lower parts of Tana. We conclude that analysis of eDNA water samples is a cost-efficient method for monitoring the invasion of pink salmon at many localities, with the potential of including analyses of multiple species. We recommend that future monitoring implements a standard design with resampling of the same localities at the same time each year to enable inference on long-term trends in eDNA-concen-trations

Tenojoen taimen: Saaliit ja taimenkannan rakenne vuosina 1981–2020

Tenojoki on yksi maailman tärkeimmistä lohijoista. Lohen ohella Tenon vesistö ylläpitää maamme merkittävimpiä taimenkantoja. Tenon taimenella on monipuolinen elinkiertopiirteiden kirjo aina paikallisesta koko ikänsä purovesissä asuvasta taimenesta merivaelteiseen taimeneen saakka. Lohikantojen tilan turvaamiseksi Tenojoen kalastusta on viime vuosikymmenten aikana rajoitettu useaan otteeseen. Nämä rajoitukset ovat vaikuttaneet positiivisesti myös vesistön taimenkantojen tilaan. Vaikka kalastuksen määrä on vähentynyt, ovat Tenon taimensaaliit pysyneet verraten vakaalla tasolla ja selvästi vakaampana kuin lohella. Saaliiksi saatujen taimenien keskikoko on kasvanut merkittävästi niin verkko- kuin vapakalastuksessa. Uusiempien sukelluslaskentatietojen perusteella taimenten kutukannatkin ovat vahvistuneen ja vesistön latvoille Inarijokeen arvioidaan viime vuosina nousseen n. 300–400 taimenta vuosittain. Tenon taimenkantojen biologisessa rakenteessa on myös tapahtunut merkittäviä pitkäaikaismuutoksia. Vielä 1990-luvulla saaliissa varsin yleisesti esiintyneet pienet, yhden merikasvukauden taimenet ovat lähes kadonneet ja useamman kasvukauden isommat yksilöt ovat lisääntyneet. Tämä ilmiö selittää Tenon taimenen keskikoon kasvua. Samaan aikaan uudelleenkutevien, siis vähintään toisella kutuvaelluksellaan olevien taimenten määrissä on tapahtunut voimakasta kasvua. Taimenet vaikuttavat kalastuspaineen laskiessa kasvavan suuremmiksi ja ne selviytyvät kutemaan aiempaa useammin. Samaan aikaan, kun taimenkannat vaikuttavat vahvistuneen, on Tenon kalastusta lohikantojen suojelemiseksi rajoitettu huomattavasti aiempaa enemmän aivan viime vuosina. Mahdollisuus taimenkantojen kasvun jatkumiselle on siten entistäkin parempi. Näistä syistä johtuen taimenen kalastuksen lisäämiselle Tenojoessa voi olla potentiaalia. Taimenen kalastuksen mahdollisen laajentamisen vaikutuksia taimenkantojen tilaan on kuitenkin seurattava tarkasti. Taimenkantojen tilan seurantaohjelmaa olisi kehitettävä rinnan taimenen kalastusmahdollisuuksien laajentamisen kanssa