Studying industrial oral history during the pandemic – ethical and methodological questions

This article discusses an oral history project that examines homer production at the Högfors Ironworks in Karkkila. This was a cooperative project of the University of Helsinki, the Finnish Labour Archives and the Finnish Foundry Museum in Karkkila. A “homer” (firabeli in Finnish) is an object made for one’s own benefit by a worker using his or her factory’s equipment and materials. The article focuses on ethical and methodological issues affecting the study of industrial oral history during the COVID-19 pandemic. What kind of practical and ethical challenges were faced, how could they be solved and how did they affect a project? These issues are reflected in relation to recent academic discussions on conducting oral history interviews during the pandemic. The COVID-19 pandemic affected the process in numerous ways. The conducting of interviews required a unique solution based on the local services of Karkkila. The risks for interviewers and interviewees were minimized. However, the downside was that a video interview during the long pandemic period might have been a psychologically stressing experience for some interviewees. The interviewees’ ideas about homer practices were similar to those of the previous oral history collections. The major distinction between the Karkkila collection and the previous collections lies in the foundry industry itself.Non peer reviewe

Firabelityö ja suomalaisen työelämän murros 1900-luvun alusta 1960-luvulle

Tutkimus tarkastelee firabelitöiden näkökulmasta suomalaisen tehdastyön ja työelämän murrosta 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa firabelitöiden historiallista luonnetta. Firabelitöillä tarkoitetaan töitä, joita työntekijät tekivät itselleen työpaikalla, työnantajan välineillä ja materiaaleilla. Yleensä firabelitöinä tehtiin erilaisia kodin hyödykkeitä. Firabelityöt ovat olleet osa paternaalista vaihtojärjestelmää, jossa tehtaanomistaja huolehti työntekijöilleen työn uusintamisen kannalta välttämättömät elinolot niin palkkana kuin luontaisetuina. Firabelityöt sijoittuivat luontaisetujen ja työpaikalta varastamisen väliselle harmaalle alueelle. Tutkimusajan sisällä Suomessa siirryttiin paternaalisista työyhteisöistä sopimusyhteiskuntaan, jossa työehdot sovitaan työnantajien ja työntekijöiden ammattiliittojen välisissä neuvotteluissa. Tutkimus jäsentyy siten, että alkuun firabelityöt kontekstualisoidaan 1900-luvun työelämään vertaamalla niitä luontaisetuihin ja työpaikalta näpistämisiin. Historiallisen taustan jälkeen tutkimus käsittelee firabelitöiden tekemisen luvallisuutta ja luvattomuutta. Firabelitöiden luvanvaraisuuteen liittyy työnantajan, työnjohdon ja työntekijän erilaiset näkökulmat. Lopuksi käsittelen muistitiedon vaikenemista firabelitöistä 1970-luvun alkuun tultaessa. Päälähteenä tutkimuksessa on muistitietoaineistot neljästä eri arkistosta. Aineistot on kerätty vuosien 1967-2012 välisenä aikana. Muistitietoaineistojen lisäksi tutkimuksessa käytetään lähteenä neljän eri tehtaan arkistoaineistoja vuosilta 1901-1970. Firabelityöt pitivät sisällään työväestön omapäisyyden ja samanaikaisesti työnantajien joustovaran palkanmaksukyvyn ollessa heikko. Firabelityöt palasivat työntekijöiden luvallisiksi tai luvattomiksi palkanlisiksi 1930-luvun pula-aikana ja säilyivät sellaisina säännöstelyn päättymiseeen vuoteen 1956 asti. Firabelitöitä tehtiin eniten metalliteollisuudessa. Firabelitöiden aineellisen hyödyn lisäksi niiden tekeminen kehitti työntekijöiden ammatillista osaamista ja kohotti työntekijöiden ryhmähenkeä. Vaikka firabelitöitä koskevat muistelmat päättyvät vuoteen 1970, ei niiden tekeminen välttämättä ole päättynyt.Siirretty Doriast

Luvalla tai ilman. Firabelityöt 1900-luvun alusta 1960-luvulle

Pete Pesonen toteaa artikkelissaan, että teollisuuden työpaikoissa tehdyt niin sanotut firabelityöt saattoivat erityisesti poikkeusaikoina olla kaivattu lisä perheen talouteen. Toisaaltaerilaisten arkipäivän tarvekalujen tekeminen oli osa työyhteisön kulttuuria ja ”me-hengen” luomista. Pesonen uskoo, että firabelitöiden tekeminen nousi uuteen kukoistukseen toisen maailmansodan jälkeen. Monilla tehtailla elvytettiin myös perinteisiä luontaisetuja, kuten työntekijöiden yhteisiä perunamaita. Kiinnostavaa on, että työntekijät tekivät selkeän eron varastamisen ja firabelityön välillä. Voikin kysyä, minkälaisen lisän firabelityöt ja luontaisedut toivat perhetalouteen toisen maailmansodan jälkeisen säännöstelyn kautena, jolloin myös mustan pörssin kaupalla oli oma tärkeä merkityksensä

Studying Industrial Oral History during the Pandemic – Ethical and Methodological Questions

This article discusses an oral history project that examines homer production at the Högfors Ironworks in Karkkila. This was a cooperative project of the University of Helsinki, the Finnish Labour Archives and the Finnish Foundry Museum in Karkkila. A “homer” (firabeli in Finnish) is an object made for one’s own benefit by a worker using his or her factory’s equipment and materials. The article focuses on ethical and methodological issues affecting the study of industrial oral history during the COVID-19 pandemic. What kind of practical and ethical challenges were faced, how could they be solved and how did they affect a project? These issues are reflected in relation to recent academic discussions on conducting oral history interviews during the pandemic. The COVID-19 pandemic affected the process in numerous ways. The conducting of interviews required a unique solution based on the local services of Karkkila. The risks for interviewers and interviewees were minimized. However, the downside was that a video interview during the long pandemic period might have been a psychologically stressing experience for some interviewees. The interviewees’ ideas about homer practices were similar to those of the previous oral history collections. The major distinction between the Karkkila collection and the previous collections lies in the foundry industry itself. </p

Valvottu ja kuritettu työläinen

Kuri ja valvonta ovat keskeisiä näkökulmia työväen historiaan. Työväestön kontrollointi on ollut monitasoista ja se on kohdistunut työväkeen työvoimana, poliittisen toiminnan subjektina, kuluttajana, paikallisyhteisön jäsenenä ja sosiaalipoliittisten järjestelmien huollon kohteena. Valvontaa ja rankaisua ovat harjoittaneet valtiovalta, työnantajat ja erilaiset kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät - myös työntekijät ja työväenliike itse.Vuosikirjan artikkelit tarkastelevat kuria ja valvontaa useista eri näkökulmista. Ne käsittelevät kontrollia muun muassa työpaikoilla, paikallisyhteisössä, viranomaisasioinnissa ja poliittisissa verkostoissa. Samalla artikkelit kuvaavat tapoja, joilla kuri ja kontrolli operoivat. Klassisen kurinpitovallan ohella artikkeleissa analysoidaan ohjailun, suostuttelun ja itsekontrollin mekanismeja sekä työntekijöiden keinoja vältellä ja vastustaa itseensä kohdistuvaa kontrollia.         </p

Valvottu ja kuritettu työläinen

Kuri ja valvonta ovat keskeisiä näkökulmia työväen historiaan. Työväestön kontrollointi on ollut monitasoista ja se on kohdistunut työväkeen työvoimana, poliittisen toiminnan subjektina, kuluttajana, paikallisyhteisön jäsenenä ja sosiaalipoliittisten järjestelmien huollon kohteena. Valvontaa ja rankaisua ovat harjoittaneet valtiovalta, työnantajat ja erilaiset kansalaisyhteiskunnan ryhmittymät - myös työntekijät ja työväenliike itse.Vuosikirjan artikkelit tarkastelevat kuria ja valvontaa useista eri näkökulmista. Ne käsittelevät kontrollia muun muassa työpaikoilla, paikallisyhteisössä, viranomaisasioinnissa ja poliittisissa verkostoissa. Samalla artikkelit kuvaavat tapoja, joilla kuri ja kontrolli operoivat. Klassisen kurinpitovallan ohella artikkeleissa analysoidaan ohjailun, suostuttelun ja itsekontrollin mekanismeja sekä työntekijöiden keinoja vältellä ja vastustaa itseensä kohdistuvaa kontrollia.         </p

Työväestö demokratian laajentajana ja haastajana

Demokratia eli kansanvalta on länsimaiden keskeisimpiä poliittisia käsitteitä. Demokratia viittaa sekä periaatteeseen, jolla legitimoidaan poliittista valtaa, että käytännöllisiin hallinnon ja päätöksenteon muotoihin. Vaikka demokratialla on vakiintuneita merkityksiä, kuten kansan harjoittama valta, ja käytännön sovelluksia, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, ovat demokratian periaatteet ja käytännöt myös jatkuvia poliittisen kamppailun kohteita. Kiistat koskevat esimerkiksi sitä, miten kansa voi käytännössä käyttää valtaansa ja tehdä kollektiivisia päätöksiä tai sitä, ketkä kansaan ylipäänsä kuuluvat. Vakiintunut vastaus on kansallisvaltioihin rajattu edustuksellinen demokratia, mutta myös tätä periaatetta on haastettu historian saatossa