Kivun mittauksen ja kivun hoidon kliinisiä tutkimuksia iäkkäillä potilailla pitkäaikaishoidossa ja sydänkirurgian jälkeen

The proportion of patients over 75 years of age, receiving all different types of healthcare, is constantly increasing. The elderly undergo surgery and anaesthetic procedures more often than middle-aged patients. Poor pain management in the elderly is still an issue. Although the elderly consumes the greatest proportion of prescribed medicines in Western Europe, most clinical pharmacological studies have been performed in healthy volunteers or middle-aged patients. The aim of this study was to investigate pain measurement and management in cognitively impaired patients in long term hospital care and in cognitively normal elderly patients after cardiac surgery. This thesis incorporated 366 patients, including 86 home-dwelling or hospitalized elderly with chronic pain and 280 patients undergoing cardiac surgery with acute pain. The mean age of patients was 77 (SD ± 8) years and approximately 8400 pain measurements were performed with four pain scales: Verbal Rating Scale (VRS), the Visual Analogue Scale (VAS), the Red Wedge Scale (RWS), and the Facial Pain Scale (FPS). Cognitive function, depression, functional ability in daily life, postoperative sedation and postoperative confusion were assessed with MMSE, GDS, Barthel Index, RASS, and CAM-ICU, respectively. The effects and plasma concentrations of fentanyl and oxycodone were measured in elderly (≥ 75 years) and middle-aged patients (≤ 60 years) and the opioid-sparing effect of pregabalin was studied after cardiac surgery. The VRS pain scores after movement correlated with the Barthel Index. The VRS was most successful in the groups of demented patients (MMSE 17-23, 11-16 and ≤ 10) and in elderly patients on the first day after cardiac surgery. The elderly had a higher plasma concentration of fentanyl at the end of surgery than younger patients. The plasma concentrations of oxycodone were comparable between the groups. Pain intensity on the VRS was lower and the sedation scores were higher in the elderly. Total oxycodone consumption during five postoperative days was reduced by 48% and the CAM-ICU scores were higher on the first postoperative day in the pregabalin group. The incidence of postoperative pain during movement was lower in the pregabalin group three months after surgery. This investigation demonstrates that chronic pain did not seem to impair daily activities in home-dwelling Finnish elderly. The VRS appeared to be applicable for elderly patients with clear cognitive dysfunction (MMSE ≤17) and it was the most feasible pain scale for the early postoperative period after cardiac surgery. After cardiac surgery, plasma concentrations of fentanyl in elderly were elevated, although oxycodone concentrations were at similar level compared to middle-aged patients. The elderly had less pain and were more sedated after doses of oxycodone. Therefore, particular attention must be given to individual dosing of the opioids in elderly surgical patients, who often need a smaller amount for adequate analgesia than middle-aged patients. The administration of pregabalin reduced postoperative oxycodone consumption after cardiac surgery. Pregabalin-treated patients had less confusion, and additionally to less postoperative pain on the first postoperative day and during movement at three months post-surgery. Pregabalin might be a new alternative as analgesic for acute postoperative and chronic pain management in the elderly. Its clinical role and safety remains to be verified in large-scale randomized and controlled studies. In the future, many clinical trials in the older category of patients will be needed to facilitate improvements in health care methods.Kivun mittauksen ja kivun hoidon kliinisiä tutkimuksia iäkkäillä potilailla pitkäaikaishoidossa ja sydänkirurgian jälkeen Iäkkäiden potilaiden määrä kasvaa tulevaisuudessa ja yhä suurempi osuus terveydenhuollon resursseita käytettään yli 75-vuotiaiden potilaiden hoitoon. Nykyaikainen lääketiede, uudet kehittyvät hoitomenetelmät ja toimenpiteet parantavat vanhusten elämänlaatua. Monet vaativat leikkaukset ja hoitotoimenpiteet edellyttävät intensiivistä postoperatiivista hoitoa teho-osastolla, sairaalan vuodeosastolla ja myöhemmin aktiivista kuntoutushoitoa perusterveydenhuollossa. Hyvän hoitotulokseen saavuttaminen edellyttää mm. onnistunutta leikkauksen jälkeistä kivunhoitoa. Tehokas kivunhoito perustuu hyvin ja huolellisesti suoritettuun kivunmittaukseen sopivalla menetelmällä sekä mittaustuloksen kirjaamiseen. Kivun mittaamista on tutkittu paljon. Lukuisista tutkimuksista huolimatta erilaiset kivun mittausmenetelmät eivät ole ratkaisseet kivun arviointiin ja seurantaan liittyviä ongelmia vanhuksilla. Tutkimuksia on tehty kuitenkin huomattavan vähän iäkkäillä potilailla sekä muistihäiriöistä kärsivillä dementikoilla. Kansainvälisestikin sydänkirurgian jälkeen kivun mittaamista käsitteleviä julkaisuja on vähän. Väitöskirjan ensimmäisen osatyön tarkoituksena oli selvittää kivun vaikutuksia vanhusten päivittäiseen aktiivisuuteen ja toimintakykyyn, depressioon ja kognitiiviseen toimintakykyyn. Toisessa ja kolmannessa osatyössä tutkittiin neljän erilaisen kivun mittausmenetelmien toimivuutta iäkkäillä muistihäiriöistä kärsivillä potilailla kroonisen kivun arvioinnissa kuntoutus- tai pitkäaikaishoidossa sekä leikkauksen jälkeisen kivun arvioinnissa kognitiivisesti normaaleilla iäkkäillä potilailla sydänkirurgian jälkeen. Myös kliinisiä kipulääketutkimuksia on tehty vähän iäkkäillä potilailla. Useimmat kipulääkeainetutkimukset ovat suoritettu keski-ikäisillä potilailla tai terveillä vapaaehtoisilla, vaikka suurimman osan reseptillä määrätyistä lääkityksistä käyttävät iäkkäät potilaat, joko avoterveydenhuollossa tai sairaaloissa. Monien yleisesti käytössä olevien lääkitysten tarkkoja vaikutuksia ei ole tutkittu laajalti vanhuksilla eikä kaikkien lääkeaineiden yhteis- ja sivuvaikutuksia tunneta vanhoilla potilailla. Väitöskirjan neljännessä työssä tutkittiin anestesian aikana käytettävän opioidin, fentanyylin, ja leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa Suomessa yleisimmin käytetyn opioidin, oksikodonin, farmakokinetiikkaa- ja dynamiikkaa sekä mahdollisia sivuvaikutuksia iäkkäillä sydänkirurgisilla potilailla. Viimeisessä osastyössä tutkittiin, vähentääkö perioperatiivinen pregabaliini oksikodonin tarvetta leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa iäkkäillä sydänkirurgisilla potilailla. Pregabaliini on alunperin epilepsian hoitoon kehitetty lääkeaine, jota käytetään yleisesti kroonisen kivun hoidossa sekä viime aikoina myös akuutin postoperatiivisen kivun hoidossa. Iäkkäiden potilaiden (>75v) sydänkirurgian jälkeisen akuutin kivun hoidossa pregabaliinin käytöstä ei ole tiettävästi aikaisempia tutkimuksia. Tutkimuksiin osallistui 366 potilasta, joista 86 potilasta kärsi kroonisista kivuista kuntoutus- tai pitkäaikaishoidossa ja 280 potilasta, joilla oli leikkauksen jälkeistä akuuttia kipua sydänkirurgian jälkeen. Tutkimuspotilaiden keski-ikä oli 77 vuotta (SD ±8). Kivun voimakkuutta mitattiin verbaalisella sanallisella asteikolla (VRS 0-4), 10 cm pitkällä kipujanalla (VAS), punaisella kipukiilalla (0-50 cm) ja kasvoasteikolla FPS (0-6). Näillä kivunmittausmenetelmillä väitöskirjan tutkimuksissa suoritettiin yhteensä noin 8400 kipumittausta. Muistihäiriötä, depressiota, päivittäistä toimintakykyä, leikkauksen jälkeistä sedaatioastetta ja sekavuutta määritettiin seuraavilla testeillä; MMSE-, GDS-, Barthelin Index-, RASS- ja CAM-ICU. Fentanyylin ja oksikodonin plasmapitoisuuksia tutkittiin iäkkäiltä (≥ 75v) sekä keski-ikäisiltä (≤ 60v) sydänkirurgisilta potilailta yhteensä noin 600 kpl. Pregabaliinin opioidin kulutusta vähentävää vaikutusta tutkittiin leikkauksen jälkeen viiden vuorokauden aikana. Tutkimuksessa, jossa pregabaliinia verrattiin lumelääkkeeseen yli 75-vuotiailla sydänkirurgisilla potilailla. Tutkimustuloksina todettiin, ettei krooninen kipu vähentänyt iäkkäiden potilaiden päivittäistä aktiivisuutta samalla tavalla kuin kognitiivinen toimintahäiriö tai depressio. Kognitiivisesti normaalit tai lievästi muistihäiriöiset onnistuivat käyttämään kaikkia neljä kivunmittausmenetelmää, mutta potilaat, jotka olivat vähintään keskivaikeasti muistihäiriöisiä (MMSE ≤17), käyttivät onnistuneesti vain sanallista kivun mittausmenetelmää (VRS). Sanallisella kivunmittauksella onnistuttiin arvioimaan luotettavimmin myös iäkkäiden sydänkirurgisten potilaiden kipua ensimmäisenä neljänä leikkauksen jälkeisenä päivänä teho- ja vuodeosastolla. Anestesian aikana käytetyn fentanyylin plasmapitoisuudet olivat korkeammat iäkkäillä potilailla leikkauksen lopussa, mutta postoperatiivisen kivunhoidossa käytetyn oksikodonin plasmapitoisuudet olivat samalla tasolla sekä iäkkäillä, että keski-ikäisillä potilailla. Iäkkäät potilaat tarvitsivat oksikodonia harvemmin ja olivat väsyneempiä lääkityksen jälkeen kuin keski-ikäiset potilaat. Pregabaliini vähensi merkittävästi (48%) oksikodonin kulutusta iäkkäillä potilailla sydänleikkauksen jälkeen ensimmäisen viiden vuorokauden aikana. Lisäksi pregabaliiniryhmässä todettiin vähemmän leikkauksen jälkeistä sekavuutta ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen sekä vähemmän liikekipua kolme kuukautta leikkauksen jälkeen

Sairaanhoitajien kokemuksia 0–3- vuotiaiden astman kaltaisia oireita sairastavien lasten lääkehoidon ohjauksesta

Opinnäytetyömme oli osa nelivuotista Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia. Projekti toteutettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun Terveys- ja hoitoalan, HUS Lasten ja nuorten sairaalan sekä pitkäaikaissairaiden lasten hoitoon ja kuntoutukseen liittyvien kolmannen sektorin yhdistysten kanssa. Opinnäytetyömme liittyi tämän hankkeen kolmanteen vaiheeseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia 0–3 -vuotiaiden astman kaltaisia oireita sairastavien lasten lääkehoidon ohjauksesta. Opinnäytetyömme tavoitteena oli käytännön hoitotyön ohjauksen kehittämisen ohella pyrkiä kehittämään myös ohjauksen opetusta ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyössä haimme vastausta kysymyksiin: Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjaustarpeen suunnittelusta? Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjauksen toteutuksesta? Mitä kokemuksia sairaanhoitajilla oli ohjauksen arvioinnista? Miten sairaanhoitajat kokivat interventiomallin mukaisen lapsiperheen ohjauksen? Työ toteutettiin sairaanhoitajien teemahaastatteluna lastenosastolla. Haastattelimme tähän työhön kuutta sairaanhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Opinnäytetyömme tulokset: Tulosten mukaan sairaanhoitajien ohjauksen tavoitteina oli, että lapsi ja perhe ymmärtävät lääkityksen merkityksen sekä hallitsevat lääkkeenantovälineet, jotta lapsi pysyisi oireettomana. Tulosten mukaan perheen ohjaustarve kartoitettiin keskustelemalla ja kysymällä perheeltä aikaisempia tietoja lapsen astmasta. Tietoa annettiin perheelle ohjaustilanteessa suullisesti ja kirjallisesti. Asioita kerrattiin ohjauksen varmistamiseksi. Vuorovaikutus oli ohjauksessa hyvää, vaikka osa sairaanhoitajista koki ilmapiiriin vanhempien osalta kiireiseksi. Ohjausta arvioitiin tekemällä vanhemmille kysymyksiä ohjatuista asioista. Ohjaukselle asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Sairaanhoitajat pitivät interventiomallin mukaista ohjausta mielekkäänä, vaikka se lisäsi heidän työtään. Johtopäätökset: Osa sairaanhoitajista oli antanut ohjausta kuten aina ennenkin. Ohjausta oli tapahtunut koko lapsen sairaalassa oloajan. Tavoite oli saada perhe motivoitumaan lapsen hoi-toon.Our final project was a part of a 4- year-long Patient Education of Children, Adolescents and Their Families project. The project was accomplished in co-operation with the Helsinki Metropolia University of Applied Sciences, HUCH Hospital for Children and Adolescents, Finland and third sector associations which are related to the care of long term sick children and their rehabilitation. Our study belonged to the third part of this project. The study described the practical nurses’ experiences when guiding medical treatment for 0-3 year old children with asthma like symptoms. The goal of our final project was to develop the guidance of practical nursing and also to develop the teaching of guidance in the University of Applied Sciences. In our study, we tried to the find answers to following questions: What kind of experiences registered practical nurses had in planning the need for guidance? What kind of experiences practical nurses had concerning the execution of guidance? What kind of experiences practical nurses had about the evaluation of the guidance? How did the practical nurses experience the guidance of family based intervention model? The data was collected with a theme interview for practical nurses in a department for children. Six practical nurses were interviewed for this study. The data of this study was analysed by using inductive analysis. Results of our final project: According to results, the objective in guidance of practical nurses was that both the child and the family understand the significance of medication and that they are able to control the medical devices needed for medication to keep the child without symptoms. According to the results, family’s need for guidance was determined in discussions and by asking information from the family on the child’s earlier experiences concerning asthma. Information was given to the family both orally and in writing. Instructions were repeated to make sure the guidance was understood. The interaction in guidance was good even though some of the practical nurses felt that the atmosphere was busy when dealing with the parents. The evaluation of the guidance was made by making questions to parents about guided issues. The aims of the guidance were well accomplished. Practical nurses liked the intervention model guidance even though it increased their work load. Conclusions: Some of the practical nurses gave guidance as earlier. Guidance had been given continuously when the child was in the hospital. The aim was to motivate the family to treat the child

Novel Zero-Heat-Flux Deep Body Temperature Measurement in Lower Extremity Vascular and Cardiac Surgery

Objective: The aim of this study was to compare deep body temperature obtained using a novel noninvasive continuous zero-heat-flux temperature measurement system with core temperatures obtained using conventional methods. Design: A prospective, observational study. Setting: Operating room of a university hospital. Participants: The study comprised 15 patients undergoing vascular surgery of the lower extremities and 15 patients undergoing cardiac surgery with cardiopulmonary bypass. Interventions: Zero-heat-flux thermometry on the forehead and standard core temperature measurements. Measurements and Main Results: Body temperature was measured using a new thermometry system (SpotOn; 3M, St. Paul, MN) on the forehead and with conventional methods in the esophagus during vascular surgery (n = 15), and in the nasopharynx and pulmonary artery during cardiac surgery (n = 15). The agreement between SpotOn and the conventional methods was assessed using the Bland-Altman random-effects approach for repeated measures. The mean difference between SpotOn and the was +0.08 degrees C (95% limit of agreement-0.25 to +0.40 degrees C). During cardiac surgery, during off CPB, the mean difference between SpotOn and the pulmonary arterial temperature was-0.05 degrees C (95% limits of agreement-0.56 to +0.47 degrees C). Throughout cardiac surgery (on and off CPB), the mean difference between SpotOn and the nasopharyngeal temperature was-0.12 degrees C (95% limits of agreement-0.94 to +0.71 degrees C). Poor agreement between the SpotOn and nasopharyngeal temperatures was detected in hypothermia below approximately 32 degrees C. Conclusions: According to this preliminary study, the deep body temperature measured using the zero-heat-flux system was in good agreement with standard core temperatures during lower extremity vascular and cardiac surgery. However, agreement was questionable during hypothermia below 32 degrees C. (C) 2016 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

Effectiveness Evaluation on Entrepreneurship Education

In EU there are hundreds and thousands ESF funded projects and several studies of these projects effectiveness have been done, but how many of these studies are focused on changes in entrepreneurship education specially in teachers thinking and action and changes on the organizational level? Note so many. That’s why I try to discover answers to the question: Is it possible and how it is possible to evaluate the Entrepreneurship Education project or program especially when taking teachers changes in thinking and action and changes on the organizational level. In the AUSESBC (Aalto University School of Economics Small Business Center) there is the effectiveness evaluation project, funded by ESF, whom called “Entrepreneurship Education joint and evaluation “YKOONTI. Project has been carried out 1.9.2010 – 30.04.2012 in Finland. The main idea of the project “YKOONTI” is to collect data and evaluate the Entrepreneurship Education ESF funded project’s which have been taken during 2000 – 2010. In this paper there were described some detail of the frame effectiveness evaluation and described one project which was evaluated during the project “YKOONTI”. The project evaluated in this paper was “FIRMA” which was carried in South Finland in the Vocational College “ESEDU”. Researcher has been decided to use in evaluation the frame of Kirkpatricks (1959, 2006) effectiveness evaluation four level model. Model is well known when evaluated effectiveness in management program but not so known when evaluating entrepreneurship education program or project. When thinking why evaluation is important is has been said, “Evaluation is about revealing the value of a project” (ETUI‐REHS Project monitoring and evaluation – guidelines). The EU has been said “The purpose of evaluation is to examine how well a project answers to the need it is done for, that is to evaluate the results and effects of the project. The method of implementation of the evaluation depends, among other things, on the stage it is done in and on who does it. The function of evaluation is also to yield information for the planning of the project, to help in the effective division of resources and to improve the quality of the project.” (European Commission 2004, 9.

Aivo-selkäydinnestenäytteen ottaminen ja siihen liittyvät komplikaatiot

English summar