Safety of tacrolimus 0.03% and 0.1% ointments in young children with atopic dermatitis: a 36-month follow-up study

Summary Background Topical tacrolimus is used off-label in young children, but data are limited on its use in children under 2?years of age and for long-term treatment. Aim To compare safety differences between topical tacrolimus (0.03% and 0.1% ointments) and topical corticosteroids (mild and moderate potency) in young children with atopic dermatitis (AD). Methods We conducted a 36-month follow-up study with 152 young children aged 1?3?years with moderate to severe AD. The children were followed up prospectively, and data were collected on infections, disease severity, growth parameters, vaccination responses and other relevant laboratory tests were gathered. Results There were no significant differences between the treatment groups for skin-related infections (SRIs) (P?=?0.20), non-SRIs (P?=?0.20), growth parameters height (P?=?0.60), body weight (P?=?0.81), Eczema Area and Severity Index (EASI) (P?=?0.19), vaccination responses (P?=?0.62), serum cortisone levels (P?=?0.23) or serum levels of interleukin (IL)-4, IL-10, IL-12, IL-31 and interferon-?. EASI decreased significantly in both groups (P?Peer reviewe

Are Infants and Toddlers with Moderate-to-severe Atopic Dermatitis Undertreated? Experiences of a Finnish Tertiary Care Hospital

Peer reviewe

Lapsuusiän atooppinen ihottuma : Allerginen herkistyminen, pitkäaikaishoito sekä genetiikka

Atopic dermatitis (AD) is one of the most common chronic skin diseases. The highest incidence of AD is in infancy and early childhood. While many experience remission, later relapses are possible. Some may continue on a more severe pattern. Early-onset, severe AD is associated with the highest risk of atopic sensitisation, particularly food sensitisation. Later allergic rhinitis and asthma are also common. It is unclear whether, or how, the possible atopic multimorbidity risk-pattern, the sequence of atopic conditions, can be predicted, and which of the conditions are, in fact, linked. The aim of this thesis was to study whether secondary prevention, effective eczema treatment, could have an inhibitory effect on possible AD progression. Specific aims were 1) to collect to collect evidence and safety data for topical tacrolimus in small children and compare its usage with topical corticosteroid in moderate‐to‐severe AD, 2) to determine whether eczema treatment affects airway inflammation or bronchial hyperresponsiveness, and 3) to investigate the effect of coding variation in FLG and 13 other genes with epidermal barrier or immune function in children with moderate-to-severe AD. A prospective, open-label comparative long-term study was conducted at outpatient clinic of Skin and Allergy Hospital in Helsinki, Finland during 2013-2019. In total, 152 children (varied from 75 to 152 between studies), aged from one—to three-year-old with moderate-to-severe AD, participated in the trial. Eczema treatment consisted of either topical mild-to-moderate corticosteroids (TCS) or 0.03 and 0.1% tacrolimus (TAC). Patients were followed up with study visits until 36 months. Data were collected on eczema efficacy parameters, infections, growth parameters, vaccination responses, and other relevant laboratory tests and outcomes. Atopic sensitisation was determined, and respiratory function tests performed to assess airway inflammation and bronchial hyperresponsiveness. Blood samples for genotyping were gathered. Changes in eczema efficacy parameters were similar in TCS and TAC groups during the study. More potent ointment regimen was required by nearly 70% (52/75) of the patients. No signs of skin atrophy were documented, and none suffered from any serious adverse event like serious infections or malignancies. More than half of the patients were sensitised to food thorough the study. Aeroallergen sensitisation increased from one third to nearly half of the patients at study-end. Allergic rhinitis was documented in around every other patient. One third of the patients who completed the study (122) had exercise-induced bronchoconstriction (EIB) at the end, often combined with allergic rhinitis (67%) and parental atopy (88%). There were no differences between TSC and TAC treatments according to allergic sensitisation, allergic rhinitis, or airway inflammation and bronchial hyperresponsiveness. In the genotype analysis, FLG loss-of-function (LoF) variant was found in 20 of 140 patients with significantly higher variant frequency than in controls (7.14 % vs. 2.34%) and the previous Finnish adult AD cohort (5.6%). Carrier status was associated with higher transepidermal water loss values. In conclusion, this study found both eczema treatments, TCS and TAC, to be effective and well tolerable without differences in efficacy in treatment of childhood moderate-to-severe AD. The use of both 0.03 and 0.1% concentrations of TAC from one year’s age onwards was demonstrated safe as was the use of both mild and midpotent TCS in long-term treatment of the same age group. There were no serious adverse events in either group. Atopic sensitisation was common in both groups and one third of the patients had exercise-induced bronchial hyperresponsiviness at the end of follow-up. In general, there were no differences in sensitisation patterns or airway outcomes between treatments. FLG LoF- variant was found in 14.3% of the patients which could contribute to epidermal barrier impairment due to lack of moisturizing effect of filaggrin protein.Atooppinen ihottuma (AD) on yleinen, usein jo varhaislapsuudessa alkava ihosairaus. Kun osalla ihottuma rauhoittuu, toisilla se ilmenee alusta alkaen hankalampana. Tällöin riski atooppiselle eli allergiselle herkistymiselle on kasvanut. Erityisesti riski herkistyä ruoka-aineille on kohonnut. Myös allergista nuhaa ja astmaa saattaa ilmetä. Tavoitteenamme oli tutkia, voiko ihottuman tehokkaalla hoidolla olla estävää vaikutusta mahdolliseen muuhun atooppiseen sairastavuuteen. Tavoitteena oli erityisesti 1) kerätä tietoa takrolimuusivoiteen (TAC) käytön turvallisuudesta pienillä lapsilla ja verrata sen käyttöä kortikosteroidivoiteisiin (TCS) keskivaikeassa tai vaikeassa AD:ssa, 2) selvittää, vaikuttaako ihottuman hoito hengitysteiden tulehdukseen tai keuhkoputkien supistumisherkkyyteen ja 3) tutkia ihon läpäisyesteeseen tai tulehdusvasteeseen vaikuttavien geenien, kuten filaggriinin ilmaantumista lapsilla, joilla on keskivaikea tai vaikea AD. Tutkimus suoritettiin 2013-2019 Iho- ja allergiasairaalassa Helsingissä. Rekrytoimme 152 lasta (vaihdellen 75:stä 152:een tutkimusten välillä), jotka olivat iältään 1–3-vuotiaita, ja joilla oli keskivaikea tai vaikea AD. Ihottumahoito koostui joko paikallisista miedoista tai keskivahvoista kortikosteroideista (TCS) tai 0,03- tai 0,1 %- vahvuisista takrolimuusivoiteista (TAC). Tietoja kerättiin 3 vuoden ajan ihottumahoidon tehokkuudesta, infektioista, kasvusta, rokotusvasteista ja muista keskeisistä laboratoriotesteistä ja tuloksista kuten atooppisesta herkistymisestä. Hengitysteiden tulehduksen sekä keuhkojen supistumisherkkyyden määrittämiseksi suoritettiin hengitysteiden toimintakokeet. Geenimäärityksiä varten otettiin verikoe. Ihottumahoidon tehossa ei ollut eroa TCS- ja TAC-ryhmien välillä. Lähes 70 % (52/75) tarvitsi tehokkaampaa voidetta. Viitteitä ihon ohentumisesta ei esiintynyt. Vakavia haittatapahtumia kuten infektioita tai pahanlaatuisia kasvaimia ei ilmaantunut. Yli puolet potilaista oli herkistynyt ruoka-aineelle. Ilmaväitteisille allergeeneille herkistyminen lisääntyi joka kolmannesta lähes puoleen potilaista. Allergista nuhaa esiintyi noin joka toisella. Kolmanneksella loppuun asti mukana olleista potilaista (122) ilmeni rasituksen aiheuttama keuhkojen supistumistaipumus (EIB), johon liittyi usein allerginen nuha (67 %) ja vanhemmilla esiintyvä atopia (88 %). TSC- ja TAC-hoitojen välillä ei ollut eroja allergisen herkistymisen, allergisen nuhan tai hengitysteiden tulehduksen tai keuhkoputkien yliherkkyyden suhteen. Geenianalyysissä FLG:n ns. nollavariaatio (LoF) esiintyi 20/140 potilaalla. Esiintyvyys oli yleisempää kuin verrokkeilla (7,14 % vs. 2,34 %) sekä verrattuna vastaaviin suomalaisiin aikuispotilaisiin (5,6 %). Kantajuus liittyi ihon lisääntyneeseen veden haihtumiseen. Molemmat ihottumahoidot, TCS ja TAC, olivat yhtä tehokkaita, hyvin siedettyjä ja turvallisia lapsuuden keskivaikean ja vaikean AD:n pitkäaikaishoidossa yhden vuoden iästä alkaen. Kummassakaan ryhmässä ei esiintynyt vakavia haittatapahtumia. Atooppinen herkistyminen oli yleistä molemmissa ryhmissä, ja kolmanneksella potilaista esiintyi seurannan lopuksi rasituksen aiheuttamaa keuhkoputkien supistusherkkyyttä. Yleisesti ottaen hoitojen välillä ei ollut eroja allergisessa herkistymisessä tai hengitysteiden toimintaa koskevissa tuloksissa. FLG LoF-variaatio löytyi 14,3 %:lla potilaista, millä saattaa olla vaikusta ihon läpäisyesteen toimintaan kosteuttavan filaggriiniproteiinin puuttuessa

ISBAR tutuksi Oulun seudun yhteispäivystyksessä : Koulutus ISBAR-menetelmän käytöstä Oulun seudun yhteispäivystyksen henkilökunnalle

Järjestelmällinen ja hallittu raportointi ovat keskeisiä tekijöitä potilasturvallisuuden varmistamisessa ja haittatapahtumien ehkäisemisessä. Tutkimuksissa on arvioitu, että jopa 70 prosentissa tervey-denhuollon haittatapahtumista osallisena ovat olleet tiedonkulun katkeaminen ja väärinymmärryk-set. ISBAR on erittäin laajasti käytössä oleva konsultointi- ja raportointimenetelmä. Tutkimustulok-set kertovat sen käytön parantavan potilasturvallisuutta, ja helpottavan hoitohenkilökunnan viestin-tää. Yhteispäivystyksessä ei ole vielä käytössä vakinaista raportointi- ja konsultaatiomenetelmää, vaikka yksi potilasturvallisuuden kulmakivistä on järjestelmällinen ja hallittu raportointi. Opinnäytetyömme toimeksiantaja oli Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulun seudun yhteis-päivystys, josta yhteyshenkilöinä toimivat osastonhoitaja, apulaisosastonhoitajat sekä opiskelija-koordinaattori. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa yhteispäivystyksen hen-kilökunnalle koulutus ISBAR-raportointi- ja -konsultaatiomenetelmän käytöstä. Projektimme tavoit-teena oli lisätä ISBAR-menetelmän tunnettavuutta työelämässä ja parantaa potilasturvallisuutta yhtenäistämällä raportointia. Etsiessämme tietoa ISBAR-menetelmästä, sen käytöstä, koulutuksen järjestämisestä aikuisille sekä potilasturvallisuudesta, loimme samalla tietoperustan, jota käytimme opinnäytetyössämme ja koulutuksessamme tietolähteenä. Tietoperustaan löysimme sisältöä muun muassa aiemmista ai-heeseen liittyvistä opinnäytetöistä, Sairaanhoitajaliitolta, kansainvälisistä ja suomalaisista julkai-suista ja tutkimuksista sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Koulutukset pidimme yhteis-päivystyksen tiloissa yhteensä kuutena erillisenä tilaisuutena, jotta mahdollisimman suuri osa hen-kilökunnasta pääsi osallistumaan koulutukseen. Koulutuksen lopuksi keräsimme palautetta koulu-tuksemme laadusta ja hyödyllisyydestä. Suurin osa koulutuksiimme osallistuneista ei ollut kuullut ISBAR-menetelmästä ennen koulutuksia. Saamamme palautteen perusteella lähes kaikki koulutukseen osallistuneet kokivat koulutuksen hyödylliseksi ammatillisen kehittymisensä kannalta. Koulutus koettiin saamamme palautteen pe-rusteella hyvin järjestetyksi ja sisällöltään tilaajan tarvetta vastaavaksi. Jatkotutkimuksena voisi esimerkiksi tutkia ISBAR-menetelmän käytön laajuutta ja vaikuttavuutta potilasturvallisuuteen Oulun seudun yhteispäivystyksessä.Systematic and controlled reporting is one of the key factors in ensuring patient safety and prevent-ing adverse events. Studies have estimated that up to 70 per cent of adverse events in the health care are caused by the disruption in the flow of information and misunderstandings. ISBAR is the name of a very widely used consulting and reporting method. Results in the previous studies have shown that the use of the ISBAR method improves patient safety and facilitates the nursing staff’s communication. The client of our thesis was accident and emergency department of Northern Os-trobothnia Hospital District. The purpose of the thesis was to plan and put into practice a training session for the staff of the accident and emergency department about how to use the ISBAR report and consultation method. Our aim was to improve the patient safety by standardizing the staff’s communication practice. The emergency unit does not have a standard communication method in use yet even though system-atic and controlled reporting is one of the keystones of patient safety. While searching for the information about the ISBAR Method, how to use it, how to organize a training for adults and also about the patient safety, we created a theoretical framework that we used as a data base for our thesis and the training session. For the theoretical framework we searched information from previous studies and theses, Nurse’s Association, Finnish and interna-tional publications and also from the literature related to the topic. We held the training session six times so that as much staff as possible could be trained to use the method. In the end of the training sessions we collected feedback about the quality of our training. As a result of our thesis and the training sessions the staff of the emergency unit of the Northern Ostrobothnia Hospital District has now been educated to use the ISBAR Method and the reporting in the emergency unit has been standardized better. In the future it is easier to create, for example, a form or information system for the reporting since the most of the staff have already been told about a standard, systematic and controlled method of reporting

Mentorointi opiskelijan hyvinvoinnin tukena

Mentorointi on vuorovaikutuksellinen prosessi, joka edellyttää niin aktorin (kokematon henkilö) kuin mentorinkin sitoutumista prosessiin. Prosessissa korostuu aktorin aktiivinen rooli, omien tarpeiden esille tuominen, jotta mentorointia voidaan kohdentaa aktorin tarpeita vastaamaan. Hyvinvointi on käsitteenä laaja, johon vaikuttavat yksilön omat kyvyt, mieltymykset ja elinolot sekä opiskelun ja perheen yhteensovittaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa hyödynnettiin ensimmäisen kerran avoimen ammattikorkeakoulun polkuopinnoissa toimintaterapian monimuoto-opiskelijoiden tukena mentorointia. Opiskelijoiden kokemuksia mentoroinnin toteutumisen lisäksi tarkasteltiin hyvinvoinnin, ammatillisen kasvun ja osaamisen kehittymisen näkökulmista. Tässä opinnäytetyössä kerrotaan opiskelijoiden kokemuksista mentoroinnin merkityksestä heidän hyvinvointiinsa ja toimintaterapian viitekehyksenä käytetään Inhimillisen toiminnan mallia. Opinnäytetyö on laadullinen ja teemahaastatteluun perustuva. Teemahaastatteluun osallistui yhteensä 13 toimintaterapian avoimenpolun opiskelijaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat kokivat mentoroinnin tukeneen hyvinvointia voimaannuttavana ja ammatillista sekä opiskelijoiden välistä osallisuutta tukevana tekijänä. Samaan aikaan käynnissä ollut opiskelijatutorointiin pohjautuva Toivo-ryhmä oli antanut opiskelijoille keinoja omaan jaksamiseen, arjenhallintaan ja opiskelukykyyn liittyviin asioihin, jonka vuoksi opiskelijat eivät kokeneet tarvetta käsitellä niitä mentoroinnissa

Alihoidetaanko pienten lasten atooppista ihottumaa?

Atooppista ihottumaa sairastavat pikkulapset, jotka eivät saa riittävää vastetta miedoille kortikosteroideille, tarvitsevat usein tehokkaampaa hoitoa. Pitkäaikaisessa hoidossa suositellaan takrolimuusivoiteen käyttöä, jos kortikosteroidihoitokuurin loputtua tauti uusii jatkuvasti. 0,03% takrolimuusivoide ja 1% pimekrolimuusivoide on hyväksytty yli 2-vuotiaiden lasten atooppisen ihottuman hoitoon. 0,1% takrolimuusivoide on kuitenkin ollut off label -käytössä lasten atooppisen ihottuman hoidossa, mutta tutkimustietoa puuttuu edelleen alle 2-vuotiaiden pitkäaikaisesta 0,1% takrolimuusihoidosta. Tavoite oli selvittää vahvempien paikallishoitojen käyttöä atooppisen ihottuman hoitoon lapsipotilaiden kohortissamme. Kohortissamme potilaat olivat 1-3 -vuotiaita lapsia, joilla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma (Rajka-Langelandin luokitus). Aineistona käytettiin kolmen vuoden seurantatutkimuksen dataa, jossa 152 lapsipotilasta jaettiin satunnaistetusti tavanomaiseen kortikosteroidihoitoryhmään (1% hydrokortisoni tai tarvittaessa vahvempi hydrokortisoni-17-butyraattivoide) ja takrolimuusihoitoryhmään (0.03% tai tarvittaessa vahvempi 0.1% voide). Tutkimuksen keskeyttäneitä potilaita oli yhteensä 15 ensimmäisen vuoden aikana huonon hoitokomplianssin takia. Potilaiden seurantakäynneillä arvioitiin kliinistä hoidon vastetta ja usein tarve vahvempaan hoitoon ilmeni ensimmäisen seurantavuoden aikana. 51 (85,9%) potilaista kortikosteroidiryhmässä (n=60) ja 50 (78,1%) takrolimuusiryhmästä (n=64) tarvitsivat vahvempaa hoitoa, puutteellisen hoitovasteen takia. Ihottuman vaikeusaste ja EASI-pisteet ennustivat tarpeen vahvemmalle hoidolle (p=0,009, MannWhitney U-testi. Kohortisamme keskivaikea ja vaikea atooppinen ihottuma oli alihoidettua, joka saattaa lisätä kroonistumisen ja liitännäissairauksien kehittymisen riskiä. Tutkimuksemme osoittaa, että pienet lapset, joilla on vaikeahoitoinen atooppinen ihottuma, saattavat hyötyä hoidosta 0,1% takrolimuusivoiteella tai keskivahvoilla kortikosteroideilla

Topical tacrolimus versus corticosteroids in childhood moderate-to-severe atopic dermatitis and the impact on airway inflammation: a long-term randomized open-label study

Childhood moderate-to-severe atopic dermatitis (AD) is often followed by development of other atopic comorbidities like asthma. This 3-year randomized open-label comparative follow-up study of 152 1-3-year-old children with moderate-to-severe AD shows no significant differences in eczema-treatment efficacy or airway inflammation/bronchial hyperresponsiviness between treatment groups (topical corticosteroids vs. tacrolimus) or between early vs. other eczema-treatment responders.Background Childhood atopic dermatitis (AD) is often followed by other atopic comorbidities such as asthma. Aim To compare the effectiveness of topical tacrolimus (TAC) and topical corticosteroids (TCSs) and their impact on airway inflammation and bronchial hyperresponsiveness in patients with paediatric AD. Methods This was a 3-year randomized open-label comparative follow-up study of 152 1-3-year-old children with moderate-to-severe AD (trial registration: EudraCT2012-002412-95). Frequent study visits including clinical examinations, laboratory investigations (total IgE, specific IgEs, blood eosinophils), skin prick and respiratory function tests to assess airway inflammation and bronchial hyperresponsiveness (exhaled nitric oxide, airway responsiveness to exercise and methacholine) were performed. Results Changes in eczema parameters at 36 months were similar in the TCS and TAC groups for mean body surface area (BSA) difference 1.4 [95% confidence interval (CI) -1.48 to 4.19); P = 0.12], mean Eczema Area and Severity Index (EASI) difference 0.2 (95% CI -1.38 to 1.82; P = 0.2), mean Investigator's Global Assessment (IGA) difference, 0.3 (95% CI -0.12 to 0.67; P = 0.12) and mean transepidermal water loss (TEWL) difference at the eczema site, -0.3 (95% CI -4.93 to 4.30; P = 0.96) and at the control site, 1.4 (95% CI -0.96 to 3.60, P = 0.19). The control-site TEWL increased more towards the end of follow-up in the TCS vs. TAC group (mean change difference -4.2, 95% CI -8.14 to -0.29; P = 0.04). No significant impact on development of airway inflammation or bronchial hyperresponsiveness occurred in early effective eczema-treatment responders vs. others ('early' vs. 'other' response was defined as the difference in treatment response to airway outcomes in BSA, EASI or IGA at 3 months). Conclusion Children with moderate-to-severe AD benefit from long-term treatment with TCS or TAC. There were no significant differences in treatment efficacy. No differences in the impact on airways occurred between early effective treatment responders vs. others.Peer reviewe

Multiverse ethnography : A qualitative method for gaming and technology use research

This article introduces multiverse ethnography as a systematic team-based qualitative method for studying the mechanical, structural and experiential properties of video games and other technological artefacts. Instead of applying the ethnographic method to produce a single in-depth account, multiverse ethnography includes multiple researchers carrying out coordinated synergetic ethnographic work on the same research object, thus producing a multiverse of interpretations and perspectives. To test the method, 41 scholars carried out a multiverse ethnography on two video games, Cyberpunk 2077 and Among Us. Explorative thematic findings regarding both titles are reported and methodological implications of multiverse ethnography are discussed.peerReviewe

Multiverse Ethnography: A Qualitative Method for Gaming and Technology Use Research

This article introduces multiverse ethnography as a systematic team-based qualitative method for studying the mechanical, structural, and experiential properties of videogames and other technological artefacts. Instead of applying the ethnographic method to produce a single in- depth account, multiverse ethnography includes multiple researchers carrying out coordinated synergetic ethnographic work on the same research object, thus producing a multiverse of interpretations and perspectives. To test the method, 41 scholars carried out a multiverse ethnography on two videogames, Cyberpunk 2077 and Among Us. Explorative thematic findings regarding both titles are reported and methodological implications of multiverse ethnography are discussed