Effect of remdesivir post hospitalization for COVID-19 infection from the randomized SOLIDARITY Finland trial

We report the first long-term follow-up of a randomized trial (NCT04978259) addressing the effects of remdesivir on recovery (primary outcome) and other patient-important outcomes one year after hospitalization resulting from COVID-19. Of the 208 patients recruited from 11 Finnish hospitals, 198 survived, of whom 181 (92%) completed follow-up. At one year, self-reported recovery occurred in 85% in remdesivir and 86% in standard of care (SoC) (RR 0.94, 95% CI 0.47-1.90). We infer no convincing difference between remdesivir and SoC in quality of life or symptom outcomes (p > 0.05). Of the 21 potential long-COVID symptoms, patients reported moderate/major bother from fatigue (26%), joint pain (22%), and problems with memory (19%) and attention/concentration (18%). In conclusion, after a one-year follow-up of hospitalized patients, one in six reported they had not recovered well from COVID-19. Our results provide no convincing evidence of remdesivir benefit, but wide confidence intervals included possible benefit and harm.Peer reviewe

Organisaatio muutoksessa: työntekijöiden, keskijohdon ja ylimmän johdon kokemuksia muutosprosessista

Tämän pro gradu tutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia erään kansainvälisen konsernin Suomen yksikön toiminto-osaston rakenteellista muutosta ja sen vaikutuksia. Mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on ollut kuulla ihmisiä heidän kokemuksistaan muutoksessa. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kohdeyrityksen henkilökuntaa. Työntekijätaso sekä keskijohto haastateltiin ryhmähaastatteluin ja ylin johto yksilöhaastatteluin. Yhteensä ryhmähaastatteluihin osallistui 37 henkilöä, joista 26 työntekijäpuolen haastatteluihin ja 11 keskijohdon haastatteluihin. Yksilöhaastatteluja oli kolme kappaletta. Haastateltavat kokivat, että muutoksen toteutuksessa olisi ollut parantamisen varaa niin suunnitelmallisuuden, tiedottamisen, osallistamisen kuin tuenkin kannalta. Muutoksesta tiedottaminen oli haastateltavien mielestä hoidettu puutteellisesti. Työntekijäpuolen ja keskijohdon haastateltavat olisivat toivoneet osallistavampaa otetta muutoksen toteuttamisessa. Tukea muutokseen olisivat kaivanneet erityisesti keskijohdon haastateltavat. Ihmisten suhtautumisessa muutokseen oli selkeimmin eroja työntekijäpuolen haastateltavien keskuudessa. Osa ajatteli muutoksen olleen välttämätön, osa taas ei nähnyt muutoksen tarpeellisuutta ja osa ymmärsi kyllä muutoksen tarpeellisuuden, mutta ei ollut vakuuttunut muutoksen toteuttamistavasta. Keskijohto ja ylin johto taas näkivät muutoksen välttämättömänä. Muutoksen mahdollisuuksina nähtiin joustavuuden lisääntyminen, toimintatapojen ja tuotteiden yhtenäistyminen, yhteistyön parantuminen, vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen, uuden oppiminen ja kilpailukyvyn parantuminen. Uhkina tai haasteina taas nähtiin muutoksen aiheuttama epävarmuustila, mahdolliset resurssien karsimiset, liian raskas rakenne, organisaatiokulttuurin muutokset, aikaerojen tuomat haasteet ja uudenlainen kilpailuasetelma. Toiveina ja parannusehdotuksina haastateltavat mainitsivat muutoksen läpinäkyvyyden parantamisen, lopputuloksen selkeämmän visioinnin, muutosviestinnän avoimuuden ja aikataulujen pitämisen, ihmisten paremman osallistamisen, tiimiytymisen tukemisen, muutoksen lopputuleman hahmottelun, esimiesten aktiivisemman roolin, budjetin muutoksen toteuttamiseen ja uusiin työtehtäviin sujuvamman siirtymisen

Covid- 19 pandemian aikaisen työn yhteys psyykkiseen hyvinvointiin sairaanhoitajien kokemana : kirjallisuuskatsaus

Tämän opinnäytetyö tarkoituksena oli kuvata koronapandemian aikaisen työskentelyn yhteyttä sairaanhoitajien psyykkiseen hyvinvointiin, sekä selvittää mitkä tekijät olivat yhteydessä kokemukseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailevan kirjallisuuskatsauksen pohjalta tuoda esiin ajankohtaista tutkimustietoa tekijöistä, joihin tulisi kiinnittää huomiota kehitettäessä tukitoimia sairaanhoitajien psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi, sekä ennaltaehkäistäessä psyykkistä oirehdintaa vastaavien kriisien varalta. Teoreettinen viitekehys muodostui seuraavista osa-alueista: pandemia, sairaanhoitajan työnkuva ja sen muutokset Covid-19 pandemian aikana, psyykkinen hyvinvointi pitäen sisällään koherenssin tunteen ja resilienssin tarkastelua sekä tällä hetkellä työnantajalla tarjolla olevia tukitoimia. Tutkimusaineisto haettiin seuraavista sähköisistä hoitotieteen tietokannoista: Cinahl-, PsycArticles-, PubMed-, Laurea Finna-, Medic- ja ProQuest. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui viisi Euroopassa tehtyä vertaisarvioitua tutkimusta. Tutkimukset oli tehty Suomessa, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa. Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että maasta riippumatta sairaanhoitajien kokemukset koronapandemian aikaisesta työskentelystä olivat yhteneviä. Tutkimuksista löydettiin muun muassa taustatekijöitä, joilla voitiin katsoa olevan yhteys psyykkisten oireiden kokemukseen. Lisäksi tutkimuksista ilmeni erilaisia psyykkisiä oireita sekä tunnetiloja, joita sairaanhoitajat ja hoitohenkilökunta kertoivat kokeneensa pandemia potilaita hoitaessaan. Koherenssin tunteen ja etenkin resilienssin vahvistamisella näyttäisi olevan merkittävä rooli psyykkisen hyvinvoinnin sekä työstä palautumisen ja jaksamisen kannalta. Sairaanhoitajan työ on usein emotionaalisesti kuormittavaa, joten työnantajan näkökulmasta olisi hyvä panostaa myös psyykkistä hyvinvointia vahvistaviin koulutuksiin. Jatkotutkimuksiksi ehdotettiin muun muassa tutkimusta siitä, kuinka psyykkinen hyvinvointi näyttäytyy sairaanhoitajilla, kun pandemia on ohitse ja mitkä keinot sairaanhoitajat kokivat parhaiten toimiviksi psyykkisen hyvinvointinsa kannalta. Toisena jatkotutkimuksena esitettiin eri sairaanhoitopiirien kokemuksia niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon näkökulmista, sekä millaisia eroja näiden välillä mahdollisesti havaitaan vertailtaessa psyykkistä hyvinvointia pandemian aikana

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet 15-17-vuotiaille Keski-Suomessa

Nuorille suunnatut palvelut ovat hajallaan ja tukitoimia on liian vähän. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet ja menetelmät eivät kykene vastaamaan nuorten moninaisiin tarpeisiin ja niitä käytetään suppeasti. Myöskään kehittämishankkeet nuorten avohuollon palveluissa eivät ole vastanneet nuorten tarpeita. Lastensuojelun valmiudet tilanteiden kohtaamiseen vaihtelevat suuresti kuntakohtaisesti. Nuorten avohuoltoa hoidetaan kunnissa liian pienillä resursseilla. Nuorten palveluja tulisi kehittää omana kokonaisuutenaan. Opinnäytetyössä selvitettiin millaisia avohuollon tukitoimia Keski-Suomen kunnat tarjoavat 15 - 17- vuotialle sekä pitäisikö kuntien avohuollon tukitoimia nuorille kehittää ja jos pitäisi, niin miten. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Keski-Suomen Lastensuojelun kehittämisyksikkö. Tutkimus painottui kvantitatiiviseen tutkimukseen. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä Digiumohjelmalla sekä paperiversiokyselynä. Kysely lähetettiin Keski-Suomen kuntien ja Kangasniemen kunnan sosiaalitoimen yhteyshenkilöille. Kyselyyn tuli 14 vastausta. Tutkimuksen mukaan 15 - 17-vuotiaiden lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä on lisääntynyt 2000- luvulla yli puolessa kunnista. Missään tutkimuksen kunnassa asiakasmäärä ei ole vähentynyt. Tuloksissa tuli ilmi, että kolme yleisintä tuentarvetta nuorilla ovat tuki koulunkäyntiin, taloudellinen tuki sekä tuki päihdeongelmiin. Yli puolella kunnista kuntien sosiaalityöllä on mahdollisuus vastata 15 - 17-vuotiaiden nuorten tuen tarpeisiin avohuollollisesti, mutta puolella kunnista ei ole tarpeeksi avohuollon tukitoimia. Suurten ja pienten kuntien välillä on isoja eroja siinä, mitä tukitoimia nuorille voidaan tarjota. Lähes kaikki kuntien vastaajat olivat sitä mieltä, että tukitoimia tulisi kehittää.The services for the young are scattered and there are small amount of child welfare open care methods. These methods can’t respond to the needs of the young. Methods are also used constricted. Also the development projects in open care services haven’t responded to the needs of the young. Opportunities to face the situations in child welfare vary in different areas of Finland. There aren’t enough resources in child welfare. The services of the young should enhance. The purpose of this Bachelor’s Thesis was to find out what kind of methods of open care municipalities of Central Finland can offer to 15 - 17-year old children and should the open care methods to be enhanced. The study was mostly quantitative. The material for the study was gathered by electric Digium questionnaire and paper version of the questionnaire. The questionnaire was sent to the contact people of social work in Central Finland and Kangasniemi. There were 14 answers. The applicant for the study was Development Unit for Child Welfare in Central Finland. According to the study the amount of 15 - 17-year old child welfare open care clients has increased in the 21th century in half of the study municipalities. The amount of the clients hasn’t decreased in any municipalities. Three most common support needs are problems in school, financial problems and use of alcohol and other drugs. Over than in a half of municipalities the social work can respond to the needs of 15 - 17-year old with open care methods. Half of the municipalities don’t have enough open care methods. There are huge differences between small and large municipalities in providing open care methods. Almost all the answerers thought that child welfare open care methods should be developed

FinnGen provides genetic insights from a well-phenotyped isolated population

Population isolates such as those in Finland benefit genetic research because deleterious alleles are often concentrated on a small number of low-frequency variants (0.1% ≤ minor allele frequency < 5%). These variants survived the founding bottleneck rather than being distributed over a large number of ultrarare variants. Although this effect is well established in Mendelian genetics, its value in common disease genetics is less explored1,2. FinnGen aims to study the genome and national health register data of 500,000 Finnish individuals. Given the relatively high median age of participants (63 years) and the substantial fraction of hospital-based recruitment, FinnGen is enriched for disease end points. Here we analyse data from 224,737 participants from FinnGen and study 15 diseases that have previously been investigated in large genome-wide association studies (GWASs). We also include meta-analyses of biobank data from Estonia and the United Kingdom. We identified 30 new associations, primarily low-frequency variants, enriched in the Finnish population. A GWAS of 1,932 diseases also identified 2,733 genome-wide significant associations (893 phenome-wide significant (PWS), P < 2.6 × 10–11) at 2,496 (771 PWS) independent loci with 807 (247 PWS) end points. Among these, fine-mapping implicated 148 (73 PWS) coding variants associated with 83 (42 PWS) end points. Moreover, 91 (47 PWS) had an allele frequency of <5% in non-Finnish European individuals, of which 62 (32 PWS) were enriched by more than twofold in Finland. These findings demonstrate the power of bottlenecked populations to find entry points into the biology of common diseases through low-frequency, high impact variants.Peer reviewe

FinnGen provides genetic insights from a well-phenotyped isolated population.

Population isolates such as those in Finland benefit genetic research because deleterious alleles are often concentrated on a small number of low-frequency variants (0.1% ≤ minor allele frequency < 5%). These variants survived the founding bottleneck rather than being distributed over a large number of ultrarare variants. Although this effect is well established in Mendelian genetics, its value in common disease genetics is less explored1,2. FinnGen aims to study the genome and national health register data of 500,000 Finnish individuals. Given the relatively high median age of participants (63 years) and the substantial fraction of hospital-based recruitment, FinnGen is enriched for disease end points. Here we analyse data from 224,737 participants from FinnGen and study 15 diseases that have previously been investigated in large genome-wide association studies (GWASs). We also include meta-analyses of biobank data from Estonia and the United Kingdom. We identified 30 new associations, primarily low-frequency variants, enriched in the Finnish population. A GWAS of 1,932 diseases also identified 2,733 genome-wide significant associations (893 phenome-wide significant (PWS), P < 2.6 × 10-11) at 2,496 (771 PWS) independent loci with 807 (247 PWS) end points. Among these, fine-mapping implicated 148 (73 PWS) coding variants associated with 83 (42 PWS) end points. Moreover, 91 (47 PWS) had an allele frequency of <5% in non-Finnish European individuals, of which 62 (32 PWS) were enriched by more than twofold in Finland. These findings demonstrate the power of bottlenecked populations to find entry points into the biology of common diseases through low-frequency, high impact variants

Evidence of a causal effect of genetic tendency to gain muscle mass on uterine leiomyomata

Uterine leiomyomata (UL) are the most common tumours of the female genital tract and the primary cause of surgical removal of the uterus. Genetic factors contribute to UL susceptibility. To add understanding to the heritable genetic risk factors, we conduct a genome-wide association study (GWAS) of UL in up to 426,558 European women from FinnGen and a previous UL meta-GWAS. In addition to the 50 known UL loci, we identify 22 loci that have not been associated with UL in prior studies. UL-associated loci harbour genes enriched for development, growth, and cellular senescence. Of particular interest are the smooth muscle cell differentiation and proliferation-regulating genes functioning on the myocardin-cyclin dependent kinase inhibitor 1A pathway. Our results further suggest that genetic predisposition to increased fat-free mass may be causally related to higher UL risk, underscoring the involvement of altered muscle tissue biology in UL pathophysiology. Overall, our findings add to the understanding of the genetic pathways underlying UL, which may aid in developing novel therapeutics.Peer reviewe