Genetic and Environmental Influences on Chemosensory Perception and Preferences

Chemosensory perceptions have biological relevance in aiding the recognition of nutrients and toxins, and initiating physiological processes that affect the digestion system. Food is first and foremost a source of nutrition affecting our well-being, but it is also characterized by one s culture and is a great source of pleasure and satisfaction. Affective responses to sensory characteristics of foods are the best predictor of human food choice in the absence of economic and availability constraints. The aim of this work was to elucidate the impact of genes and environment on responses and preference for astringent, pungent (sensory burn caused by spicy foods) and sour perceptions. Furthermore, a coherent picture of the chemosensory preferences and their underlying causes in young adulthood was achieved. Extensive data from 331 Finnish twins (21-25 years, 146 men, 185 women) were collected as part of FinnTwin12-study including pleasantness and intensity responses to samples spiked with sour, pungent, umami, and astringent stimuli (subgroup for astringency n=194, 96 men, 98 women). Liking and use-frequency responses for variety of food and beverage names representing these chemosensory qualities were collected. In addition, eating behavior related traits (e.g. food neophobia) were measured with validated scales. The heritabilities of chemosensory traits and food preferences were estimated. Furthermore, subgroups of respondents were identified based on preferences to sour, pungent and umami foods. Differences in food behavior and sensory responses, and the impact of genes were explored in the obtained subgroups. Sensory pleasantness and intensity responses to sourness and pungency showed modest heritabilities (12-31%) whereas astringency perception showed no inheritance. However, suggestive evidence that salivary secretion related to astringent stimulation is under genetic control was observed (heritability 43-51%). The preference for foods with sour and spicy flavor qualities showed a clearer and higher impact of genes (heritability 45-50%). Two subgroups of respondents were identified. The basic group was less dramatic in their flavor preferences, whereas the adventurous favored foods with sour and pungent qualities. The adventurous, were also less food neophobic and exhibited more tolerance for the sensory burn caused by capsaicin compared to the basic subgroup. The influence of genes underlying the subgrouping was discovered (heritability 66%). Being adventurous was suggestively found to be in linkage with umami and sour coding taste receptor genes: TAS1R1 and PKD1L3, respectively. This is the first work to demonstrate the role of genetics and environment in perceptions and preference for astringent and pungent flavor qualities, and one of the few to study the heritability of sour taste. It was demonstrated that preference for sour and pungent flavors was partially inherited. Furthermore, two subgroups of individuals were found differing in their flavor preferences. Genetic variability together with food neophobic tendency partially explained these differences. Food neophobia and genetic differences may form a barrier through which individual flavor preferences are generated.Kemiallisilla aistimuksilla on biologinen merkitys syötäväksi kelpaavan ravinnon tunnistamisessa sekä ruoansulatusjärjestelmän fysiologisten prosessien alkuun saattamisessa. Ruoka on kulttuurin ilmentymä, joka ravinnon ja terveysvaikutusten lisäksi on myös mielihyvän lähde. Makumieltymykset selittävätkin pitkälti ruokavalintoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin geenien ja ympäristön osuutta astringoivan, polttavan (mausteiden aiheuttama) ja happaman maun mieltymyksissä. Työssä selvitettiin myös nuorten makumieltymysten kokonaiskuvaa ja mieltymysten taustaa. Aineisto kerättiin suomalaisilla kaksosilla (21-25 v., 146 miestä, 185 naista) osana Kaksosten kehitys- ja terveystutkimusta (FinnTwin12). Mieltymystä ja aistimuksen voimakkuutta (makumittaus) mitattiin maistamalla erilaisia näytteitä, joihin oli lisätty hapanta, polttavaa, umamia tai astringoivaa yhdistettä (alaryhmä astringoivuusmittauksissa n=194, 96 miestä, 98 naista). Ruokakyselyllä kartoitettiin mieltymyksiä ja käyttöuseutta happamien, polttavien, umami- ja astringoivien ruokien suhteen. Ruokakäyttäytymistä (esim. uusien ruokien pelkoa) mitattiin useilla validoiduilla mittareilla. Aistimusten miellyttävyydelle, voimakkuudelle sekä ruokakyselyn perusteella muodostetuille makumuuttujille määritettiin periytyvyysaste. Lisäksi vastaajat jaettiin alaryhmiin mieltymysten suhteen (happamat, polttavat ja umamia sis. ruoat). Ala-ryhmien välisiä eroja ruokakäyttäytymisen ja aistimusten suhteen sekä geenien vaikutusta tutkittiin. Makumittauksen happaman ja polttavan maun miellyttävyydestä sekä voimakkuudesta vain pieni osa selittyi perinnöllisillä tekijöillä (12-31%). Astringoivuuden aistiminen ei tämän tutkimuksen mukaan ollut periytyvä ominaisuus, mutta viitteitä saatiin aistimusta osittain selittävän syljentuotannon perinnöllisistä ominaisuuksista (perityvyysaste 43-51%). Ruokakyselyssä lähes puolet mieltymyksistä happamiin ja polttaviin ruokiin selittyi perinnöllisillä tekijöillä (periytyvyysaste 45-50%). Vastaajat voitiin jakaa kahteen ala-ryhmään. Perusryhmä oli flavorimieltymysten suhteen maltillisempi verrattuna seikkailijat -ryhmään, joka suosi ruokien happamia ja polttavia ominaisuuksia. Seikkailijoiden keskuudessa uusien ruokien pelko oli vähäisempää ja he osoittivat suurempaa sietokykyä makumittauksissa polttavalle näytteelle. Ryhmittelyn taustalla todettiin geneettinen vaikutus (periytyvyysaste 66%). Viitteitä saatiin umamin ja happaman aistimuksia säätelevien geenien (TAS1R1 ja PKD1L3) ja seikkalijat-ryhmän välisestä kytkennästä. Tämä työ on ensimmäinen, jolla havainnollistettiin geenien ja ympäristön osuutta astringoivuuden ja polttavuuden aistimuksissa sekä mieltymyksissä. Työ on myös yksi harvoista, jossa on tutkittu happaman maun periytyvyyttä. Voitiin osoittaa, että mieltymys happamiin ja polttaviin ruokiin on osittain periytyvä ominaisuus. Vastaajat voitiin jakaa kahteen ala-ryhmään flavorimieltymysten suhteen. Eroja selittivät osittain uusien ruokien pelko ja periytyvät ominaisuudet. Yksilölliset flavorimieltymykset voivatkin ilmentyä uusien ruokien pelon ja geneettisten erojen kautta

Role of Academic Biobanks in Public-Private Partnerships in the European Biobanking and BioMolecular Resources Research Infrastructure Community

Public-private partnerships (PPP) are an efficient means to advance scientific discoveries and boost the medical innovations needed to improve precision medicine. The increasing number and novel nature of such collaborations is keeping the biomedical field in a constant flux. Here we provide an update on PPP development involving academic biobanks in the BBMRI community (the European Biobanking and BioMolecular Resources Research Infrastructure) and report the views on PPP of 20 key players from this field. The interviewed academic representants broadly show interest for their institution to establish PPP and initiate or partner with BBMRI expert centers. The results indicate that PPP has gained foothold in this area of biomedical research, with great promise to facilitate access to samples and data and to improve data interoperability and reproducibility.Peer reviewe

Oroantrala komunikācija, ārstēšanas iespējas

ZobārstniecībaVeselības aprūpeDentistryHealth CareMērķis bija noskaidrot, kura ārstēšanas metode ir vispiemērotākā, laika taupīšana, viegli prasmīga un lētāka iespēja, ko vispārējs zobārsts var veikt, nenosūtot pacientus pie sejas un žokļu ķirurga Uzdevumi bija izpētīt un analizēt riska faktorus, diagnostiku, dažādas ārstēšanas metodes un komplikācijas attiecībā uz OAC. Materiāli un metodes: Rakstu atlase tika veikta manuāli. Tika pētīts 531 raksts, un no tiem šim rakstam tika atlasīti 70 raksti. Visbiežāk OAC (patoloģiska komunikācija starp mutes dobumu un augšžokļa sinusu) rodas zobu ekstrakcijas, cistu noņemšanas, traumu dēļ labdabīgu vai ļaundabīgu audzēju, zobu infekciju, sekundāru ortodontisko vai implantu operāciju dēļ, staru terapijas dēļ, neveiksmīgas ārējas sinusa grīdas pacēlums un palielinājums, vai arī tas var būt idiopātisks. OAC, ko izraisa zobu ekstrakcija, parasti rodas sakņu virsotņu un sinusa tuvuma dēļ, sarežģītas ekstrakcijas zobu leņķēšanas dēļ un pacienta vecuma dēļ augšžokļa sinusa maksimālā izmēra sasniegšanas dēļ dzīve. Pirmie molāri ir vairāk izplatīti, lai izraisītu OAC, īpaši garākās palatālās saknes dēļ. Ja OAC neārstē, pacienti var iegūt sinusītu 48 stundas pēc OAC attīstības un 90% pacientu pēc 2 nedēļām būs sinusīts, ja OAC nav pienācīgi slēgts. Radioloģiskās izmeklēšanas zelta standarta metodes, lai izslēgtu augšžokļa sinusa iesaistīšanos, ir CT un/vai CBCT skenēšana. Diagnoze tiek veikta, veicot rūpīgu medicīnisko un zobu pārbaudi un pacienta anamnēzi. Neviena ķirurģiska tehnika nav pārspējīgāka par citu, jo tām visām ir savas priekšrocības un trūkumi. Visizplatītākās ārstēšanas metodes ir mīksto audu atloki, piem. vaiga, palatāla un vaiga tauku spilventiņš. Aizvēršanu var panākt arī ar citiem atlokiem, dažāda veida potzariem un alogēniem materiāliem. Ir arī dažas neparastas ārstēšanas metodes, piemēram, autogēns ausu skrimšļa transplantāts, starpsienas skrimšļi, deguna starpsienas audu atloks un apgāšanās tehnika. Tika ierosināts, ka bioloģiski noārdāmās poliuretāna putas varētu būt droša, neķirurģiska un nekomplicēta metode, kā parastam zobārstam slēgt OAC.The aim was to find out which treatment method is the most appropriate, time saving, easy skilled and less costly option for a general dentist to perform without needing to refer patients to a maxillofacial surgeon The tasks were to research and analyze risk factors, diagnostics, different treatment methods and complications in regards of OAC. Materials and methods: The selection of articles was done manually. 531 articles were studied and from these, 70 articles were selected for this literature review. Most commonly OAC (a pathological communication between oral cavity and the maxillary sinus) results from tooth extractions, removal of cysts, trauma, due to benign or malignant tumors, dental infections, secondary to orthodontic or implant surgeries, due to radiation therapy, failed external sinus floor elevation and augmentation, or it can also be idiopathic. OAC caused by tooth extraction, commonly occurs due to the close proximity of the root apices and the sinus, difficult extractions due to angulation of teeth and because of the age of the patient due to the maxillary sinus reaching its maximum size in the third decade of life. First molars are more prevalent to cause OAC, especially due to the longer palatal root. If OAC is left untreated, patients can acquire sinusitis 48h after the development of an OAC and 90% of patients will have sinusitis after 2 weeks, if OAC is not appropriately closed. The golden standard methods for radiological examination, to rule out the involvement of maxillary sinus are CT and/or CBCT scans. Diagnosis is made by a thorough medical and dental examination and patient anamnesis. No surgical technique is more surpassing than another because all of them have their advantages and disadvantages. Most common treatment methods are soft tissue flaps e.g. buccal, palatal and buccal fat pad. Closure can be achieved also with other flaps, different kind of grafts and allogenous materials. There are also some uncommon treatment methods, for example autogenous auricular cartilage graft, septal cartilage, nasal septum tissue flap and a turn over technique. It was suggested that biodegradable polyurethane foam could be a safe, nonsurgical and uncomplicated method for a regular dentist to close an OAC

BBMRI-ERIC as a resource for pharmaceutical and life science industries: the development of biobank-based Expert Centres

Molecular Technology and Informatics for Personalised Medicine and Healt