Millaista demokratiaa mitataan? : Tutkimus valtioiden demokraattisuutta mittaavien menetelmien käsitteellisestä perustasta sekä monipuolisemman mittaamisen mahdollisuuksista

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan valtioiden demokraattisuuden mittaamiseen kehitettyjen menetelmien eli demokratiamittareiden käsitteellistä perustaa. Länsimainen demokratiatraditio pitää sisällään useita erilaisia näkemyksiä siitä, mitä demokratialla tulisi tarkoittaa. Demokratian mittaamisen menetelmät perustuvat aina joillekin näistä käsityksistä ja ovat niitä mukaillen normatiivisia. Mittausmenetelmiin piiloutuvat normatiiviset näkemykset demokratiasta välittyvät sovellusten mukana tutkimustuloksiin ja poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimusongelma on kaksiosainen: (1) Millaista demokratiaa valtavirran demokratiamittarit edustavat? Millaisia demokratiakäsityksiä ne pitävät sisällään? (2) Onko demokratiamittareiden käsitteelliseen monipuolistamiseen tarvetta? Miten menetelmiä tulisi edelleen kehittää? Tutkimusongelman taustalla on konstruktivistisia oletuksia. Tutkimusote on käsiteanalyyttinen, menetelmä laadullinen, ja näkökulma kriittinen. Ensimmäiseen ongelmaan etsitään ratkaisua vertaamalla tutkimuksissa paljon käytettyjä valtioiden demokraattisuuden tason mittaamiseksi kehitettyjä menetelmiä (Freedom in the World Survey ja Polity IV) kolmeen tärkeään länsimaiseen demokratiamalliin. Malleja toisistaan erottavat ulottuvuudet paikannetaan länsimaisen demokratiatradition historiallis-teoreettisen tarkastelun avulla. Viitekehyksen muodostavat lakiin perustuvan demokratian, liberaalisynteesin sekä osallistuvan demokratian mallit, joiden katsotaan eroavan toisistaan demokratian alaan, osallistumisen muotoon ja inklusiivisuuteen sekä talousjärjestelmään liittyvien kysymysten kohdalla. Analyysi osoittaa valtavirran demokratiamittarit käsitteellisesti yksipuolisiksi, laillista demokratiamallia lähinnä oleviksi. Mittareiden kuvaama demokratia sisältää huomattavasti enemmän angloamerikkalaisen suojelevan liberaalidemokraattisen mallin kuin rousseaulaisen kehittävän republikanismin piirteitä. Toisen ongelmakokonaisuuden käsitteleminen vaatii globaalinäkökulman huomioimista: ulkoiset tekijät rajoittavat voimakkaasti kansallisen demokraattisen päätöksenteon autonomiaa. Mittausmenetelmien kehittäminen aikaisempaa monipuolisimmiksi vaatii kansainvälisten rajoitusten huomioimista, jotta demokratiakäsitteen sisältö säilyisi merkityksellisenä. Uusia mittareita tarkastelemalla saadaan vihjeitä siitä, kuinka menetelmiä voitaisiin kehittää monipuolisemmiksi. Mahdollisuudet ovat sekä metodologisia että käsitteellisiä. Uuden ja monipuolisen menetelmän tulisi luopua tiukasta pyrkimyksestä yhteen demokraattisuutta kuvaavaan aggregaattilukuun. Tilalle olisi luotava laaja, demokratian ominaisuuksia monipuolisesti kuvaava indikaattoripankki, josta kukin menetelmän soveltaja voisi valita indikaattoreita oman tutkimustarpeensa ja demokratiakäsityksensä perusteella. Aikaisempiin demokratiamittareihin verrattuna erityisesti osallistumista ja tasa-arvoa kuvaavia indikaattoreita tulisi lisätä. Globaalin ulottuvuuden huomioiminen vaatii joko ulkopuolisten vaikutusten ”määrän ja laadun” arviointia tai sitten päätöksenteon eri tasojen demokraattisuuden yhtäaikaista mittaamista

Kansainväliset rankingit hallinnan välineinä

Quantitative knowledge plays an increasing role in transnational governance, even when not explicitly part of formal processes of decision making. This study consists of five research articles that individually and together deal with the subtle ways by which socio-political quantification influence governance and politics. Rather than looking at the direct impact a specific ranking has on a particular policy or set of policies, the articles focus on processes that precede and frame individual and institutional decision making and conduct. As such, this research aligns with certain variants of new institutionalist literature, the theory of interactive governance and the idea of metagovernance (Torfing et al. 2011), and with the Foucault-inspired studies in governmentality. The empirical cases - democracy and good governance, and higher education policies and university autonomy - demonstrate how quantification constitutes (1) knowledge in setting the parameters within the limits of which a concept, idea, domain, empirical fact or a policy prescription comes to be understood collectively; (2) identities in individualizing social units, making them appear separate, self-sufficient, responsible and competitive; (3) authority in transferring legitimacy to the participants of the numbers industry, bestowing on them an aura of expertise, or to those who numbers present in a favorable light. Comparative rankings tell us what the world is like, who we are, what we should accomplish, how we can reach our objectives, and who we should look up to. In addition to shedding light on and systematizing the ways in which quantification functions as a mechanism of governing, the empirical cases build up evidence for arguing that the contemporary trend for quantification - manifest in the proliferation of demands for evidence-based policy making, managerial reforms in national public administration and supranational efforts to produce accessible knowledge for various purposes - is often premised on an atomistic social ontology that reinforces the ideology of competition and supports economistic problem setting and policy solutions. Whether or not one likes the role quantification plays in governing, there is no doubt that the analysis of socio-political quantification forms an important aspect of governance research, which the articles in this thesis strongly confirm.Kansainvälinen numeerinen ja vertailukelpoinen tieto on nykyisin näkyvä osa julkista keskustelua, hallinnollista toimintaa ja poliittista päätöksentekoa. Erityisen näkyviä ovat poikkikansalliset vertailut, jotka erilaisten indikaattorien ja laskentakaavojen perusteella järjestävät valtioita, yhteiskuntia ja organisaatioita paremmuusjärjestykseen mitä moninaisimmilla ulottuvuuksilla. Globaalit rankingit kertovat nopeasti, mikä maa on demokraattisin, kilpailukykyisin, vähiten korruptoitunein tai onnellisin. Väitöskirjassa esitetään sisältämiinsä tapaustutkimuksiin ja teoreettiseen kirjallisuuteen perustuen, ettei kansainvälisiä vertailuja tulisi yhtäältä ohittaa merkityksettömänä viihteenä eikä toisaalta ymmärtää yksinomaa muuttujaperusteisen tutkimuksen tarpeita palvelevaksi neutraaliksi aineistoksi. Numeeriset vertailut ovat myös monin tavoin toimivia hallinnan tekniikoita ja siten itsessään kiinnostavia tutkimuskohteita politiikan ja vallantutkimukselle. Väitöskirja koostuu viidestä tutkimusartikkelista, joissa demokratian, hyvän hallinnon ja korkeakoulutuksen määrällistämistä - mittaamisen menetelmiä, sisältöjä ja tuotoksia sekä mittaajia ja heidän verkostojaan - käsittelevien yksityiskohtaisten tapaustutkimusten avulla analysoidaan rankingien usein näkymättömiksi tai julkilausumattomiksi jääviä hallinnallisia funktiota. Koska numeeristen vertailujen hallinnalliset vaikutukset ovat paljolti kollektiivisiin ideoihin ja representaatioihin sitoutuneita ja siten formaalia päätöksentekoprosessia edeltäviä ja rakenteistavia, on niiden tarkastelu erityisen mielenkiintoista globaalin hallinnan näkökulmasta. Empiirisiin osatutkimuksiin vedoten väitöskirjassa esitetään, että rankingien hallinnallisuus toteutuu (1) todellisuutta ja toivottavia asiantiloja kuvaavan tiedon avulla, (2) konstituoimalla mm. itsehallintaan ohjaavia identiteettejä sekä (3) legitimoimalla asiantuntijuuteen ja mitattuun suoritukseen perustuvaa auktoriteettia. Artikkeleissa esitetyt analyysit ovat lähellä diskursiivista uusinstitutionalistista hallinnan tutkimuksen traditiota sekä Michel Foucault n inspiroimaa hallinnan ja hallintamentaliteettien tutkimuskenttää. Yleisen hallinnan mekanismien analyysin rinnalla osatutkimukset paljastavat sisällöllisesti, kuinka kansainväliset rankingit, atomistisen logiikan pohjalle rakentuessaan, vahvistavat ja ylläpitävät yleistä kilpailuideologiaa sekä tukevat uusliberaalin taloudellisen argumentaation ensisijaisuutta julkishallinnossa ja korkeakoulupolitiikan alalla

Kestävyysarvioinnin toimintamalli : Keskustelualoite

Valtioneuvoston kanslia aloittaa vuosittaisen yhteiskunnallisen kestävyysarvioinnin vahvistamaan kokonaiskuvaa suomalaisen yhteiskunnan kestävyyshaasteiden nykytiloista, ylivaalikautisista kehitysnäkymistä ja keskinäisriippuvuuksista. Laajasti suomalaista yhteiskuntaa tarkastelevalla kestävyysarvioinnilla voidaan tunnistaa myös merkittäviä poikkihallinnollisia ja monisektorisia vipuvaikutustekijöitä. Arviointi luo parempia edellytyksiä priorisoida toimia, vahvistaa yhteiskunnan myönteisiä kehityskulkuja sekä välttää ja lieventää ratkaisuja, jotka vastatessaan tiettyyn haasteeseen luovat samaan aikaan merkittäviä ei-toivottuja sivuvaikutuksia toisaalle. Arviointiin osallistetaan ministeriöiden lisäksi laajemmin yhteiskunnan toimijoita ja sidosryhmiä. Arviointia tehdään samanaikaisesti viidestä kestävyyden näkökulmasta. Valitut näkökulmat ovat ekologinen kestävyys, inhimillinen ja kulttuurinen kestävyys, sosiaalinen ja terveydellinen kestävyys, taloudellinen kestävyys sekä turvallisuuden, oikeusvaltion ja demokratian kestävyys. Kestävyysarvioinnissa ei ole kyse hallituksen toimien tai onnistumisen arvioinnista. Kyseessä on valtioneuvostotasoinen työkalu, jonka avulla 1) selkeytetään kestävyyksien yhteyksiä toisiinsa ja tunnistetaan niistä nousevia systeemisiä mahdollisuuksia ja riskejä sekä keskeisiä vaikutuskanavia ja vipuvaikutuskohtia 2) luodaan tilannekuvaa eri kestävyyksien nykytilasta ja viime vuosien kehityksestä 3) tunnistetaan muutosajureita ja vaihtoehtoisia kehityskulkuja ylivaalikautisesti, jotta tuleviin haasteisiin voidaan vaikuttaa ennakoivasti ja tavoitteiden mukaisesti. Keskustelualoite esittelee kestävyysarvioinnin ideaa, tavoitteita ja metodologiaa. Kestävyyshaasteiden monimutkaisia riippuvuuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia havainnollistetaan kolmella esimerkillä, joita ovat energiajärjestelmän murros, osaavan työvoiman saatavuus ja kohtaanto sekä sosiaalinen koheesio

Trapped in university rankings : bridging global competitiveness and local innovation

For over a decade, global university rankings have played a growing role in the status competition in higher education. More recently, we have seen a proliferation in rankings of innovation and urbanization. In this article, we argue that while these new measurements bring with them some conceptual adjustments, they draw heavily on existing rankings and embrace the embedded competitive logic. Local rankings of innovation objectify higher education as an element of global competitiveness. Furthermore, we argue that this logical shift is made with the help university rankings that now come to bridge global competition and local innovation; the existing global university rankings are directly used in the composite indicators of local innovation or their methodology is copied. Consequently, political imaginaries of global competition are now projected to regional and city level.Peer reviewe