Childbirth stories on YouTube : How YouTube works as a forum for personal stories in the context of childbirth stories

Perhe ja vanhemmuus ovat keskeisiä yhteiskunnallisia instituutioita ja nykyisin vanhemmuuden normeja ja käytäntöjä rakennetaan yhä enemmän myös verkkoympäristöissä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella vloggaamista yhteiskunnallisena ilmiönä synnytyskertomusten kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1. synnytyskertomukset rakentuvat YouTubessa, 2. miten oman synnytyskokemuksen jakamista YouTubessa perustellaan ja 3. millaisia rooleja kipu saa äitien kertomuksissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 11 litteroidusta vlogimuotoisista synnytyskertomuksista, jotka on kerätty YouTubesta ja julkaistu ajalla 2016–2020. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa narratiivinen tutkimustraditio, jossa kertomuksellisuus ymmärretään tärkeäksi osaksi ihmiselle tavanomaista tapaa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja itseään. Taustalla on ajatus sosiaalisesta konstruktionismista, jonka mukaan sosiaalinen maailma rakentuu ihmisten välisistä merkitysten verkoista. Vlogit ovat tekstimuotoisia kertomuksia monipuolisempi kerronnan muoto: synnytyskertomuksia oli elävöitetty suoran kerronnan lisäksi videoklipeillä, kuvilla, tekstillä ja musiikilla. Synnytyskertomukset olivat rakenteeltaan samankaltaisia, ja ne etenivät tapahtumien ajallisessa järjestyksessä: kertomusten alussa ja lopussa oli arvioiva vaihe, jossa äidit arvioivat omaa kokemustaan ja pyrkivät sitouttamaan katsojia omalle kanavalleen. Kertomukset olivat selviytymistarinoita, joissa synnytyksestä selviäminen oli pääroolissa. Melkein kaikissa vlogeissa perusteltiin erikseen, miksi äidit olivat halunneet tuoda oman synnytyskokemuksensa julki. Kaikista yleisin mainittu syy liittyi vertaistukeen. Äidit kertoivat, että heille on tärkeää, että he voivat omalla kertomuksellaan auttaa muita. Toinen merkittävä motivaatiotekijä oli ennakkoluulojen muuttaminen. Kertomuksissa kuvattiin, kuinka omalla positiivisella synnytyskokemuksella halutaan vähentää synnyttämiseen liittyviä pelkoja. Kipukokemukset olivat keskeinen osa synnytyskertomuksia. Kivulla oli melkein kaikissa kertomuksissa auttava rooli. Kipua kuvailtiin merkkinä synnytyksen luonnollisesta käynnistymisestä ja synnytyksen etenemisestä. Osassa kertomuksista kipu esiintyi vaikeasti hallittavana ja sai vastustajan roolin. Vlogi-muotoiset synnytyskertomukset voidaan ymmärtää eräänlaisena julkisena esityksenä. Vanhemmuuden ja perhe-elämän käytäntöjen ja normien rakentumisesta erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä tarvitaan jatkotutkimusta. YouTuben lisäksi esimerkiksi muut sosiaalisen median palvelut, erilaiset keskustelufoorumit, asiantuntijatekstit, lapsiperheille kohdennetut sivustot sekä keskusteluohjelmat tai tosi-tv formaatit tarjoaisivat aineistoja jatkotutkimukselle

Revideringen av naturvårdslagstiftningen : Intresseorganisationernas roll i beslutsprocessen

I avhandlingen undersöks jordbruksorganisationernas och miljöorganisationernas roll i processen med revideringen av naturvårdslagstiftningen i Finland. Beslutsprocessen följs från beredningen på ministeriet till att riksdagen godkänner lagen. Fokus ligger på att utreda var och när intresseorganisationerna har hörts och kunnat påverka under processens gång. Intresseorganisationerna fyller en viktig del i samhället genom att de representerar de intressen som borde tas i beaktande i beslutsfattningen. Trots att intresseorganisationer stundvis kritiseras för att ha för mycket makt, ses deras medverkan ändå som positiv bland annat för att de kan bidra med expertkunskap. I samhället talar man om en övergång från hierarkiska beslutsstrukturer till strukturer som kännetecknas av nätverk och ett mer komplext beslutsfattande. Det här innebär att intresseorganisationerna måste finna nya sätt för att påverka beslutsfattandet. I avhandlingen görs en genomgång av olika synsätt på förhållandet mellan staten och intresseorganisationerna och slutligen analyseras organisationernas möjligheter till påverkan med hjälp av Lewins rationalistiska strategier. Med tanke på frågeställningen i avhandlingen och ämnet som undersöks krävs ett aktivt förhållningssätt av skribenten för att få fram innehållet i materialet. Således används i avhandlingen kvalitativ innehållsanalys, närmare bestämt textanalys för att utreda vilka strategier intresseorganisationerna använder sig av. Intresseorganisationernas strategier utreds utgående från deras remissutlåtanden till ministeriet och uttalanden i riksdagens utskott. Förutom dessa används också övriga skriftliga källor från Miljöministeriet, riksdagen och intresseorganisationerna. De två största intresseorganisationerna som behandlas i avhandlingen har hörts både under behandlingen i ministeriet och i riksdagens utskott, medan de mindre organisationerna endast hörts under beredningen i ministeriet. Utmärkande för den lagstiftningsprocess som undersöks i avhandlingen är att det varit mest fruktbart för organisationerna att höras under behandlingen i ministeriet, där har de faktiskt kunnat påverka innehållet i regeringspropositionen. Under behandlingen i riksdagens utskott har de två stora organisationerna i större grad haft en expertroll och gett information till beslutsfattarna istället för att ha möjlighet att faktiskt påverka beslutet, då det inte skett några ändringar i propositionen innan riksdagen godkänt lagen. Utgående från fallet med revideringen av naturvårdslagstiftningen är det kanske inte möjligt att göra långtgående generaliseringar av intresseorganisationers politiska påverkan överlag, men trots det går vissa tendenser att urskilja och undersökningen belyser hur förutsättningarna för intresseorganisationernas påverkan har ändrats under den senaste tiden och det är motiverat att undersöka ämnet i fortsatta studier

Genotyyppi-fenotyyppi-korrelaatiot dilatoivassa kardiomyopatiassa

Cardiomyopathies are heart diseases, which are categorized according to morphology and function into hypertrophic, dilated, restrictive and arrhythmogenic right ventricular subtypes with significant genetic and phenotypic overlap. Dilated cardiomyopathy (DCM) is a heart disease characterized by left ventricular dilatation and systolic dysfunction in the absence of abnormal loading conditions or coronary artery disease sufficient to cause the phenotype. The diagnosis is based on echocardiography or other imaging modalities. The prevalence of DCM is estimated to be at least 1:2500. The proportion of familial or genetic DCM is currently estimated to be 30-50%. The mode of inheritance is typically autosomal dominant, but other inheritance patterns have been identified. Over 40 genes have been related to DCM, and about a hundred to cardiomyopathies in general, which is why the genetic etiology has often remained unknown. Next generation sequencing methods allow the sequencing of all known cardiomyopathy-related genes simultaneously. Thus, many DCM patients without a genetic diagnosis are now receiving one. Dilated cardiomyopathy is not a homogeneous disease entity, and some genetic causes produce a distinct phenotype. These genotype-phenotype correlations can help to identify familial disease, lead to successful genetic testing and guide clinical decision-making. The aims of this thesis were the identification of new cardiomyopathy-causing variants, and the description of genotype-phenotype correlations in dilated cardiomyopathy. LMNA mutations are the second most common cause of genetic dilated cardiomyopathy. In this thesis new LMNA mutations were reported, and LMNA mutation carriers were studied in detail to further analyse the phenotype. In study I four cardiomyopathy-causing LMNA variants were identified. One of the mutations was studied in more detail due to its atypical phenotype affecting primarily the right side of the heart. In study II 26 individuals carrying DCM-causing LMNA-mutations were studied repeatedly using spiroergometry. The symptomatic mutation carriers showed changes seen typically in heart failure patients. The findings of the asymptomatic mutation carriers concerning maximal working capacity and oxygen uptake were similar to those of healthy controls. However, the asymptomatic mutation carriers showed also signs of inefficient ventilation during incremental exercise, which might signify evolving cardiomyopathy. In study III clinical follow-up results of 27 LMNA mutation carriers were reported and a new ECG entity, septal remodeling, common in LMNA mutation carriers and rare in other cardiomyopathy patients was introduced. In the clinical follow-up men exhibited cardiomyopathy symptoms earlier than females. Due to rigorous follow-up a very high non-sustained ventricular tachycardia (NSVT) prevalence, 77.8%, was found in LMNA mutation carriers highlighting the need for accurate risk-assessment schemes for clinical decision-making concerning ICD implantation. In study IV a targeted sequencing panel using Os-Seq technology and covering 101 genes associated with cardiomyopathy was used to study 145 Finnish DCM patients. Study IV confirmed the significance of truncating titin variants as the most significant known cause for DCM. Truncating titin variants were found in 20.6% of familial DCM patients and 14.6% of non-familial DCM patients. The overall diagnostic yields were 47.6% for patients with familial disease and 25.6% for those without a family history of cardiomyopathy.Kardiomyopatiat eli sydänlihassairaudet jaotellaan morfologian perusteella ja toiminnallisesti hypertrofiseen, dilatoivaan, restriktiiviseen, oikean kammion arytmogeeniseen ja luokittelematomiin kardiomyopatioihin. Kardiomyopatioiden ilmiasuissa ja genetiikassa on kuitenkin merkittävää päällekkäisyyttä. Dilatoivassa kardiomyopatiassa (DCM) sydämen vasen kammio laajentuu ja sen pumppausteho heikkenee. Diagnoosi perustuu sydämen ultraäänitutkimukseen tai muuhun kuvantamismenetelmään, kuten sydämen magneettikuvaukseen. Muut samankaltaiseen ilmiasuun johtavat tilat tulee sulkea pois ennen diagnoosin asettamista. DCM:n esiintyvyydeksi arvioidaan vähintään 1:2500, ja suvuttaisen taudin osuudeksi 30-50%. Tyypillisin periytymismalli on autosomaalinen dominantti. DCM-tautigeenejä tunnetaan yli 40, ja kardiomyopatiaan yleisesti liitettyjä geenejä noin sata, mistä johtuen DCM:n genetiikan tutkiminen on ollut työlästä perinteisillä menetelmillä. Uuden polven sekvensointimenetelmät (NGS, next generation sequencing) mahdollistavat kaikkien kardiomyopatioihin liitettyjen geenien samanaikaisen tutkimisen. Menetelmien kehityksestä johtuen yhä useammat DCM-potilaat voivat saada tarkan geneettisen diagnoosin kliinisen diagnoosin lisäksi. DCM:n kliininen kuva on vaihteleva, ja jotkut geenivirheet aiheuttavat tyypillisen, muista eroavan ilmiasun. Genotyyppi-fenotyyppi-analyysistä saattaakin olla hyötyä (suvuttaisen) sairauden tunnistamisessa sekä yksilöllisissä hoitoratkaisuissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa uusia kardiomyopatiaa aiheuttavia geenivirheitä sekä kuvata niitä mahdollisimman tarkasti. Osatyöt I-III käsittelivät LMNA-geenivirheitä ja niiden kliinistä kuvaa. Osatyössä I kuvattiin neljä LMNA-mutaatiota, joista yhtä tarkasteltiin tarkemmin, sillä sen ilmiasu oli tavallisesta poikkeava. Kyseisen mutaation kantajilla kardiomyopatia affisioi erityisesti sydämen oikeaa puolta. Osatyössä II tutkittiin 26 LMNA-mutaationkantajaa toistetuilla spiroergometriatutkimuksilla. Oireisten mutaationkantajien spiroergometrialöydökset olivat sydämen vajaatoimintaan sopivia. Oireettomien mutaationkantajien tulokset olivat samankaltaisia kuin terveiden verrokeiden, mutta heilläkin havaittiin viitteitä epätaloudellisesta ventilaatiosta rasituksen aikana. Rasituksenaikainen ventilaation epätaloudellisuus saattaakin olla merkki subkliinisestä kardiomyopatiasta. Osastyössä III raportoitiin 27 LMNA-mutaationkantajan kliinisen seurannan tuloksia. Päälöydöksinä oli, että LMNA-mutaation aiheuttamat sydänpoikkeavuudet ilmaantuvat aikaisemmin miehille kuin naisille. Lisäksi havaittiin, että lyhytkestoiset kammioperäiset rytmihäiriöt ovat hyvin yleisiä LMNA-mutaationkantajilla. Tämän vuoksi vakavien rytmihäiriöiden ilmaantumisriskin arvioimista tulee kehittää näillä potilailla, jotta ennaltaehkäisevät rytmihäiriötahdistimet osataan kohdistaa potilaille, jotka niistä hyötyvät. Osatyössä raportoitiin myös EKG-poikkeavuus, joka on yleinen LMNA-mutaationkantajilla, mutta harvinainen DCM-potilailla, joilla ei ole LMNA-mutaatiota. Osatyössä IV tutkittiin 145 suomalaista DCM-potilasta NGS-teknologiaa hyödyntävällä Os-Seq-menetelmällä, joka kattoi 101 kardiomyopatioihin liitettyä geeniä. Tutkimus vahvisti trunkoivien eli tynkäproteiinin tuotantoon johtavien titiinimutaatioiden (TTNtv) merkityksen DCM:ssä; familiaalisessa DCM:ssä 20,6%:lta löytyi TTNtv ja sporadisessakin 14,6%:lta. Kaiken kaikkiaan todennäköisen geenidiagnoosin sai 47,6% suvuttaista ja 25,6% sporadista tautia sairastavista

Miten huomata yhä moninaisempaa osaamista?

Muistiossa esitellään osaamisen tunnistamiseen liittyviä ilmiöitä, haasteita ja mahdollisuuksia, jotka perustuvat kirjoittajien esittelemään tutkimukseen sekä heidän kokemuksiinsa ja havaintoihinsa. Muistio käsittelee moninaisen osaamisen huomaamisen ja näkyväksi tekemisen kysymyksiä yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan näkökulmista. Kantavana ajatuksena on, että osaaminen on hyvän elämän tärkeä osatekijä.Yksilön näkökulmasta tarkasteltuna osaaminen on nähtävä tutkintoa tai ammattia laajemmin. Osaaminen on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, ja monin tavoin hankittu osaaminen kietoutuu osaksi läpi elämän kehittyvääosaamisidentiteettiä. Osaamisidentiteetin vahvistaminen auttaa yksilöä hyö- dyntämään osaamistaan monipuolisesti työssä ja muussa elämässä. Yhteisöjen osaamisen tunnistamista tarkastellaan muistiossa kahdesta näkökulmasta. Työyhteisöissä on käytäntöjä ja ajattelutapoja, jotka voivat jättää moninaista osaamista piiloon. Työyhteisöissä ja rekrytoinneissa on keskeistä huomata erilaiset ja moninaiset osaamistarpeet sekä tunnistaa, tuoda esiin ja vaalia monenlaisia vahvuuksia. Toinen näkökulma liittyy siihen, etteivät osaamisesta käytetty kieli ja merkitykset aina kohtaa. Avuksi tähän voidaan löytää ratkaisuja esimerkiksi kieliteknologian hyödyntämisestä.Kun tarkastellaan elinikäistä oppimista sekä moninaisen osaamisen kehittymistä ja näkyväksi tekemistä yhteiskunnassa, on tärkeää nostaa esiin maailman monimutkaistuminen ja systeeminen ajattelu. Ratkaisuja onkin haettava monista suunnista. On tunnistettava osaamisen ja oppimisen merkityksellisyys ja tehtävä oman osaamisen kehittäminen mahdolliseksi ihmi- sille elämän kaikissa vaiheissa. Oppiminen ja taitojen hankkiminen tulee nähdä yhteiskunnan tärkeimpänä investointina tulevaisuuteen.</p

Long-term cognitive functioning is impaired in ICU-treated COVID-19 patients : a comprehensive controlled neuropsychological study

Publisher Copyright: © 2022, The Author(s).Background: Cognitive impairment has emerged as a common post-acute sequela of coronavirus disease 2019 (COVID-19). We hypothesised that cognitive impairment exists in patients after COVID-19 and that it is most severe in patients admitted to the intensive care unit (ICU). Methods: This prospective controlled cohort study of 213 participants performed at the Helsinki University Hospital and the University of Helsinki, Finland, comprised three groups of patients—ICU-treated (n = 72), ward-treated (n = 49), and home-isolated (n = 44)—with confirmed COVID-19 between March 13 and December 31, 2020, participating in a comprehensive neuropsychological evaluation six months after the acute phase. Our study included a control group with no history of COVID-19 (n = 48). Medical and demographic data were collected from electronic patient records and interviews carried out four months after the acute phase. Questionnaires filled six months after the acute phase provided information about change in cognitive functioning observed by a close informant, as well as the presence of self-reported depressive and post-traumatic symptoms. Results: The groups differed (effect size η2p = 0.065, p = 0.004) in the total cognitive score, calculated from neuropsychological measures in three domains (attention, executive functions, and memory). Both ICU-treated (p = 0.011) and ward-treated patients (p = 0.005) performed worse than home-isolated patients. Among those with more than 12 years of education, ICU-treated patients performed worse in the attention domain than ward-treated patients (p = 0.021) or non-COVID controls (p = 0.045); ICU-treated male patients, in particular, were impaired in executive functions (p = 0.037). Conclusions: ICU-treated COVID-19 patients, compared to patients with less severe acute COVID-19 or non-COVID controls, showed more severe long-term cognitive impairment. Among those with more than 12 years of education, impairment existed particularly in the domains of attention and for men, of executive functions. Trial registration number: ClinicalTrials.gov NCT04864938, retrospectively registered February 9, 2021.Peer reviewe

Western Diet Deregulates Bile Acid Homeostasis, Cell Proliferation, and Tumorigenesis in Colon

Western-style diets (WD) high in fat and scarce in fiber and vitamin D increase risks of colorectal cancer. Here, we performed a long-term diet study in mice to follow tumorigenesis and characterize structural and metabolic changes in colon mucosa associated with WD and predisposition to colorectal cancer. WD increased colon tumor numbers, and mucosa proteomic analysis indicated severe deregulation of intracellular bile acid (BA) homeostasis and activation of cell proliferation. WD also in-creased crypt depth and colon cell proliferation. Despite increased luminal BA, colonocytes from WD-fed mice exhibited decreased expression of the BA transporters FABP6, OST beta, and ASBT and decreased concentrations of secondary BA deoxycholic acid and lithocholic acid, indicating reduced activity of the nuclear BA receptor FXR. Overall, our results suggest that WD increases cancer risk by FXR inactivation, leading to BA deregulation and increased colon cell proliferation. (C) 2017 AACR.Peer reviewe

Neighborhood Disadvantage, Greenness, and Population Density as Predictors of Breastfeeding Practices : A Population Cohort Study from Finland

Background Many environmental factors are known to hinder breastfeeding, yet the role of the family living environment in this regard is still poorly understood. Objectives We used data from a large cohort to identify associations between neighborhood characteristics and breastfeeding behavior. Methods Our observational study included 11,038 children (0-2 years) from the Southwest Finland Birth Cohort. Participant information was obtained from the Medical Birth Register and municipal follow-up clinics. Neighborhood socioeconomic disadvantage, greenness, and population density were measured for a period of 5 years prior to childbirth within the residential neighborhood on a 250 x 250-m grid. Any breastfeeding and breastfeeding at 6 months were the primary outcomes. Binary logistic regression models were adjusted for maternal health and socioeconomic factors. Results Adjusted analyses suggest that mothers living in less populated areas were less likely to display any breastfeeding (OR: 0.46; 95% CI: 0.36, 0.59) and breastfeeding at 6 months (OR: 0.37; 95% CI: 0.34, 0.40). Mothers living in highly disadvantaged neighborhoods were less likely to display any breastfeeding if the neighborhood was less populated (OR: 0.54; 95% CI: 0.30, 0.95) but more likely to breastfeed at 6 months if the neighborhood was highly populated (OR: 3.74; 95% CI: 1.92, 7.29). Low greenness was associated with higher likelihood of any breastfeeding (OR: 3.82; 95% CI: 1.53, 9.55) and breastfeeding at 6 months (OR: 4.41; 95% CI: 3.44, 5). Conclusions Our results suggest that neighborhood characteristics are associated with breastfeeding behavior in Finland. Unravelling breastfeeding decisions linked to the living environment could help identify interventions that will allow the appropriate support for all mothers and infants across different environmental challenges.Peer reviewe

Associations of subjective and objective cognitive functioning after COVID-19 : A six-month follow-up of ICU, ward, and home-isolated patients

Publisher Copyright: © 2023 The AuthorsBackground: Subjective and objective cognitive dysfunction are reported after COVID-19 but with limited data on their congruence and associations with the severity of the acute disease. The aim of this cohort study is to describe the prevalence of subjective and objective cognitive dysfunction at three and six months after COVID-19 and the associations of subjective cognitive symptoms and psychological and disease-related factors. Methods: We assessed a cohort of 184 patients at three and six months after COVID-19: 82 patients admitted to the Intensive Care Unit (ICU), 53 admitted to regular hospital wards, and 49 isolated at home. A non-COVID control group of 53 individuals was included. Demographic and clinical data were collected. Subjective cognitive symptoms, objective cognitive impairment, and depressive and post-traumatic stress disorder (PTSD) symptoms were assessed. Results: At six months, subjective cognitive impairment was reported by 32.3% of ICU-treated, 37.3% of ward-treated, and 33.3% of home-isolated patients and objective cognitive impairment was observed in 36.1% of ICU-treated, 34.7% of ward-treated, and 8.9% of home-isolated patients. Subjective cognitive symptoms were associated with depressive and PTSD symptoms and female sex, but not with objective cognitive assessment or hospital metrics. Conclusions: One-third of COVID-19 patients, regardless of the acute disease severity, reported high levels of subjective cognitive dysfunction which was not associated with results from objective cognitive screening but with psychological and demographic factors. Our study stresses the importance of thorough assessment of patients reporting long-term subjective symptoms, screening for underlying mental health related factors such as PTSD or depression.Peer reviewe

Psyykkinen oireilu puoli vuotta COVID-19-taudin jälkeen suomalaisessa Recovid-20-aineistossa

TAUSTA : COVID-19-tautiin liittyy mielenterveyden ongelmia, erityisesti ahdistuneisuutta ja masennusta, joita voi ilmetä vielä akuuttivaiheen väistyttyä. Selvitimme suomalaisten COVID-19-potilaiden psyykkistä vointia kuuden kuukauden kuluttua sairauden akuuttivaiheesta. AINEISTO JA MENETELMÄT : Tutkimuksen kliininen aineisto koostui teho- ja muussa osastohoidossa hoidetuista ja kotona sairastaneista COVID-19-potilaista sekä verrokeista, jotka täyttivät kyselyitä kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua sairauden akuuttivaiheesta. TULOKSET : Potilailla havaittiin puolen vuoden seurannassa verrokkeja enemmän ahdistuneisuutta, masennusta, traumaperäistä stressioireilua ja väsymystä. Oireet olivat pääosin lieviä, ja niitä selitti kolmen kuukauden kuluttua akuuttivaiheesta koettu psyykkinen oireilu. Akuuttivaiheessa koettu suurempi psyykkisen tuen tarve oli yhteydessä ahdistuneisuuteen ja traumaperäiseen stressioireiluun puolen vuoden seurannassa. PÄÄTELMÄT : Psyykkinen oireilu tulee ottaa huomioon COVID-19-potilaiden hoidossa. Akuuttivaiheen psyykkisen tuen riittämättömyys voi olla yhteydessä myöhempään ahdistuneisuusoireiluun ja traumaperäisen stressioireilun kokemiseen.Peer reviewe

Parental socioeconomic and psychological determinants of the 2009 pandemic influenza A(H1N1) vaccine uptake in children

Background: Before COVID-19, the previous pandemic was caused by influenza A(H1N1)pdm09 virus in 2009. Identification of factors behind parental decisions to have their child vaccinated against pandemic influenza could be helpful in planning of other pandemic vaccination programmes. We investigated the association of parental socioeconomic and psychosocial factors with uptake of the pandemic influenza vaccine in children in 2009–2010.Methods: This study was conducted within a prospective birth-cohort study (STEPS Study), where children born in 2008–2010 are followed from pregnancy to adulthood. Demographic and socioeconomic factors of parents were collected through questionnaires and vaccination data from electronic registers. Before and after the birth of the child, the mother’s and father’s individual and relational psychosocial well-being, i.e. depressive symptoms, dissatisfaction with the relationship, experienced social and emotional loneliness, and maternal anxiety during pregnancy, were measured by validated questionnaires (BDI-II, RDAS, PRAQ, and UCLA).Results: Of 1020 children aged 6–20 months at the beginning of pandemic influenza vaccinations, 820 (80%) received and 200 (20%) did not receive the vaccine against influenza A(H1N1)pdm09. All measures of parents’ psychosocial well-being were similar between vaccinated and non-vaccinated children. Children of younger mothers had a higher risk of not receiving the influenza A(H1N1)pdm09 vaccine than children of older mothers (OR 2.59, 95% CI 1.52–4.43, for mothers Conclusions: Mother’s younger age and lower education level were associated with an increased risk for the child not to receive the 2009 pandemic influenza vaccine, but individual or relational psychosocial well-being of parents was not associated with children’s vaccination. Our findings suggest that young and poorly educated mothers should receive targeted support in order to promote children’s vaccinations during a pandemic.</p