Climate crisis, intergenerational domination and representation of future generations

Current democratic decision-making is systematically biased in favor of the present people, due to various psychological and institutional factors. Humans are short-termist by nature and willingly discount the interests of future generations, as exemplified by the climate crisis. This thesis argues that climate change is not only a global coordination issue, but an instance of intergenerational domination, in which the present generation subjugates and violates autonomy of future generations. The technological progress has made it possible for us not only to affect posterity, but to arbitrarily determine the conditions of their actions, thereby dominating them. Future generations are vulnerable and without recourse against unconstrained power of the present people. This violates fundamental human interest in autonomy and self-determination. This expansive conception of domination is defended against neorepublican objections. Intergenerational domination is an insidious structural injustice permeating our institutions and even many of the supposed remedies to climate change, such as geoengineering. I argue that intergenerational domination can only be overcome by instituting accountability and limiting the arbitrary power of the present generation. This can be achieved by granting the otherwise voiceless future generations representation in decision-making. However, this has to be done carefully not to violate democratic rights of current people. Due to uncertainty, human biases and legitimacy concerns, I argue that public deliberation is our best option to institutionalize representation for posterity. This deliberation is aimed at protecting autonomy of future generations and empowering them to exercise their democratic sovereignty in the future. Central to deliberation is educative perspective-taking and public reason-giving that encourage people to adopt the viewpoint of posterity. Deliberation also holds present people discursively accountable to the future by incentivizing them to justify their decisions to posterity as if they were present today. Evidence from deliberative mini-publics indicate that they do indeed lead to more long-term policies and consideration of future generations' interests. Public deliberation therefore strikes an ideal balance between effectiveness and democratic legitimacy of representing posterity

Opas tekoälyn etiikkaan

Opas tekoälyn etiikkaan on Turku AI Societyn julkaisema populaariteos tekoälykehitykseen sisältyvistä eettisistä haasteita ja kysymyksistä.</div

Teknologianeutraliteetti ja yhteiskunnan strategiset tavoitteet tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa

Teknologianeutraliteetti on keskeinen sääntelyä ohjaava periaate sekä kansallisella että EU-tasolla, jonka mukaan mitään tiettyjä teknologisia ratkaisuja ei tulisi suosia, vaan jättää teknologiset valinnat markkinoiden tehtäväksi. Periaatteen merkityksestä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja strategisiin valintoihin, kuten kvanttiteknologiaan tai vetytalouteen panostamiseen on kuitenkin vain vähän tutkimusta. Teknologianeutraliteetti ja yhteiskunnan strategiset tavoitteet tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa (TYSTI) -selvityshankkeen tavoitteena oli: • Analysoida nousevien teknologioiden ja teknologianeutraliteetti käsitteiden merkitystä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan strategisten valintojen kannalta. • Kartoittaa, miten teknologianeutraliteetti on otettu huomioon nousevien teknologioiden liittyvässä säädösvalmistelussa ja rahoituksen suuntaamisessa Suomessa. • Määrittää yleiset periaatteet, joiden pohjalta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa voidaan suunnata vaikuttavasti, huomioiden teknologianeutraliteetin periaatteen suhde yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Vaikuttava tutkimus- ja innovaatiopolitiikka edellyttää valtionhallinnolta vahvaa johtajuutta ja ennakointia, TKI-toimijoiden yhteistä jaettua pitkän aikavälin tilannekuvaa sekä teknologianeutraliteetin tarkastelua välineenä – ei päämääränä. Tämä loppuraportti kokoaa yhteen selvityshankkeen tulokset sen eri osatehtävistä ja esittelee sen teknologianeutraliteetin syvennetyn ymmärryksen pohjalta syntyneen kansallisen toimintamallin tutkimus- ja innovaatiopolitiikan vaikuttavaan suuntaamiseen kohti yhteiskunnallisia tavoitteita. Lisäksi esitetään toimenpidesuosituksia mallin toimeenpanoksi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Algoritminen syrjintä ja yhdenvertaisuuden edistäminen : Arviointikehikko syrjimättömälle tekoälylle

Tekoälyn kehitys on edennyt viime vuosina ennennäkemättömällä vauhdilla. Koneoppimiseen perustuvia algoritmeja pidetään lupaavina koulutuksen, terveydenhuollon, rekrytoinnin ja monen muun palvelun parantajana. Algoritminen päätöksenteko luo kuitenkin samaan aikaan myös uhkia yhdenvertaisuudelle ja syrjimättömyydelle. ”Tekoälyn vinoumien välttäminen: suomalainen arviointikehikko syrjimättömille tekoälysovelluksille” tutkimus- ja selvityshankkeen tavoitteena oli: Tuottaa uutta tietoa siitä, millaisia koneoppimiseen pohjautuvia tekoälyjärjestelmiä Suomessa on käytössä, millaiseen vaikutustenarviointiin ne pohjaavat ja mitä syrjiviä vaikutuksia niillä saattaa olla. Arvioida kriittisesti algoritmisten tekoälyjärjestelmien syrjiviä ja perusoikeudellisia vaikutuksia kartoituksen perusteella, huomioiden yhdenvertaisuuslain asettamat velvoitteet. Yhteiskehittää tutkimuksen perusteella arviointikehikko tekoälysovellusten syrjivien piirteiden tunnistamiseksi ja välttämiseksi sekä yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja luoda politiikkasuosituksia algoritmien sääntelyn kehittämiseksi. Tämä loppuraportti kokoaa yhteen hankkeen tulokset ja esittelee sen päätuotteena syntyneen arviointikehikon tekoälyjärjestelmien syrjinnän ja yhdenvertaisuuden arviointiin. Lisäksi tarjoamme politiikkasuosituksia arviointikehikon integrointiin osaksi valtionhallintoa ja vastuullista tekoälyn kehittämistä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Asystole episodes and bradycardia in patients with end-stage renal disease

Background Knowledge of arrhythmias in patients with end-stage renal disease (ESRD) is mainly based on ambulatory electrocardiography (ECG) studies and observations during haemodialysis (HD). We used insertable cardiac monitors (ICMs) to define the prevalence of arrhythmias, focusing on bradyarrhythmias, in ESRD patients treated with several dialysis modes including home therapies. Moreover, we assessed whether these arrhythmias were detected in baseline or ambulatory ECG recordings. Methods Seventy-one patients with a subcutaneous ICM were followed for up to 3 years. Asystole (>= 4.0 s) and bradycardia (heart rate = 4 beats) episodes, ventricular tachyarrhythmias and atrial fibrillation (AF) were collected and verified visually. A baseline ECG and a 24- to 48-h ambulatory ECG were recorded at recruitment and once a year thereafter. Results At recruitment, 44 patients were treated in in-centre HD, 12 in home HD and 15 in peritoneal dialysis. During a median follow-up of 34.4 months, 18 (25.4%) patients had either an asystolic or a bradycardic episode. The median length of each patient's longest asystole was 6.6 s and that of a bradycardia 13.5 s. Ventricular tachyarrhythmias were detected in 16 (23%) patients, and AF in 34 (51%) patients. In-centre HD and Type II diabetes were significantly more frequent among those with bradyarrhythmias, whereas no bradyarrhythmias were found in home HD. No bradyarrhythmias were evident in baseline or ambulatory ECG recordings. Conclusions Remarkably many patients with ESRD had bradycardia or asystolic episodes, but these arrhythmias were not detected by baseline or ambulatory ECG.Peer reviewe