Lasten välinen vallankäyttö lastentarhanopettajien kokemana

Tiivistelmä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lastentarhanopettajien kokemuksia 0–6-vuotiaiden lasten välisestä vallankäytöstä, sekä lastentarhanopettajien osaamista ja voimavaroja lasten välisen vallankäyttöön liittyen. Aiempi tutkimus lasten välisestä vallankäytöstä on vähäistä. Lasten välisiä vuorovaikutussuhteita on tutkittu muista näkökulmista, esimerkiksi kiusaamisen näkökulmasta. Kiinnostus aiheeseen lähti päiväkotiharjoitteluistamme, joissa lasten välistä vallankäyttöä tapahtui paljon. Tästä syystä selvitämme: mikä lasten välisen vallankäytön ilmiö on, miten se ilmenee lasten vertaissuhteissa ja mitä syitä sen taustalla on. Tutkimuksen toinen tavoite nousi siitä, että päiväkotiharjoitteluissa lastentarhanopettajat eivät aina kiinnittäneet asianmukaista huomiota lasten vallankäyttöön. Siksi tutkimme myös, onko lastentarhanopettajilla riittävästi osaamista ja voimavaroja lasten välisen vallankäytön kohtaamiseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena Webropol -työkalun avulla. Tutkimukseen osallistui 13 lastentarhanopettajaa, joilla oli työkokemusta 2–39 vuoden väliltä. Koulutustaustaltaan he olivat opistotasoisia lastentarhanopettajia, sosionomeja, kasvatustieteen kandidaatteja ja kasvatustieteen maistereita. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on edetty aineisto edellä säilyttäen monipuolisesti sen eri näkökulmat läpi tutkimuksen. Tulosten mukaan lasten välinen vallankäyttö oli yleistä ja sitä tapahtui kaikissa arjen tilanteissa. Lasten välisessä vuorovaikutuksessa korostui negatiivinen vallankäyttö. Valtaa käytettiin psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti. Lastentarhanopettajat kuvasivat vallankäytön olevan yksisuuntaista vaikuttamista, jossa vallankäyttäjä käyttää valtaa vallankäytön kohteeseen. Vallankäyttöä ei ollut aina helppo havaita ja siinä voi olla kiusaamisen aineksia. Lisäksi ilmeni, että vallankäytön syyt ovat moninaisia. Lastentarhanopettajat tunnistivat erilaisia resursseja lasten välisen vallankäytön kohtaamiseen. Näitä olivat henkilökohtaiset ja ammatilliset ominaisuudet, materiaalit ja toimintatavat, sosiaaliset suhteet ja työn taustaresurssit. Osa lastentarhanopettajista koki tarvitsevansa lisää ammatillisia resursseja, kun taas osa koki omaavansa niitä jo tarpeeksi. Tuloksia voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen arjessa lasten välisten vallankäytön havaitsemiseksi ja siihen vaikuttamiseksi. Tutkimus tuo esille lasten välisen vallankäytön ilmiötä, sen ilmenemistapoja ja syitä. Lisäksi se auttaa kasvattajia tunnistamaan omia ammatillisia resurssejaan, joita voidaan hyödyntää lasten välisen vallankäytön kohtaamisessa. Tutkimuksen lopussa esitetään havainnollistava kuvio, joka auttaa ymmärtämään syvällisemmin tutkimuskysymysten välisiä syy-seuraussuhteita

The interlayer cohesive energy of graphite from thermal desorption of polyaromatic hydrocarbons

We have studied the interaction of polyaromatic hydrocarbons (PAHs) with the basal plane of graphite using thermal desorption spectroscopy. Desorption kinetics of benzene, naphthalene, coronene and ovalene at sub-monolayer coverages yield activation energies of 0.50 eV, 0.85 eV, 1.40 eV and 2.1 eV, respectively. Benzene and naphthalene follow simple first order desorption kinetics while coronene and ovalene exhibit fractional order kinetics owing to the stability of 2-D adsorbate islands up to the desorption temperature. Pre-exponential frequency factors are found to be in the range $10^{14}$-$10^{21} s^{-1}$ as obtained from both Falconer--Madix (isothermal desorption) analysis and Antoine's fit to vapour pressure data. The resulting binding energy per carbon atom of the PAH is $52\pm$5 meV and can be identified with the interlayer cohesive energy of graphite. The resulting cleavage energy of graphite is $61\pm5$~meV/atom which is considerably larger than previously reported experimental values.Comment: 8 pages, 4 figures, 2 table

Sosiaalisten taitojen kehittyminen ja ilmeneminen alle 7-vuotiailla lapsilla

Tutkielman tavoitteena oli selvittää alle 7 -vuotiaiden lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä. Aihetta käsiteltiin aluksi varhaisen vuorovaikutuksen näkökulmasta, ja miten siihen liittyvät tekijät vaikuttavat tuleviin sosiaalisiin taitoihin. Lisäksi sosiaalisten taitojen kehittymistä tarkasteltiin niiden toimivuuden ja puutteellisuuden näkökulmasta, sekä kuinka sosiaaliset taidot ilmenevät vertaissuhteissa, ja miten niitä voi oppia. Sosiaalisten taitojen merkityksen tutkiminen on ajankohtaista, koska aiheesta ei ole saatavilla yhteen koottua tietoa, ja koska sosiaalisten taitojen vähäinen arvotus näkyy esimerkiksi nykyisissä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa aiheen huomiotta jättämisenä. Tutkielmalla haluttiin tuoda ilmi sosiaalisten taitojen merkitys niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, eli aihetta tarkasteltiin teoreettisen tiedon ja oman pohdinnan kautta. Aihetta ei voitu tutkia vain yhdestä näkökulmasta, sillä se asettuu kasvatustieteen, kehityspsykologian ja sosiologian tieteenaloille. Tutkielmassa käytettiin lähteinä alan keskeisintä kirjallisuutta ja tutkimuksia. Tutkielmassa selvisi, että ihmisen sosiaalisen luonteen vuoksi jo pienellä lapsella on halu vuorovaikutukseen syntymästä lähtien. Vanhemman tärkeä tehtävä on huolehtia siitä, että lapsen sosiaalisiin tarpeisiin vastataan, ja että lapsen sosiaalinen kehitys pääsee alkamaan. Niin lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa, kuin myöhemmissä vertaissuhteissakin, monilla tekijöillä on merkitystä lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Tuloksena oli myös, että sosiaaliset taidot ovat toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Niiden puuttuessa lapsi ei välttämättä pääse osaksi vertaissuhteita tai -ryhmää. Lapsen jäädessä ryhmän ulkopuolelle, hänen mahdollisuutensa sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen heikkenevät. Se voi vaikuttaa hänen koko myöhempään elämäänsä. Jos yksilö ei tulevaisuudessakaan saa mahdollisuutta olla osana vertaissuhteita ja -ryhmiä, eikä harjoitella sosiaalisia taitoja, voi seurauksena olla syrjäytyminen. Sosiaaliset taidot ovat olennaisia yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta. Lisäksi tutkielmassa ilmeni, että sosiaalisesti taitava toiminta on yleisesti hyväksyttyä, ja keskeistä siinä on vastavuoroisuus, toisen asemaan asettuminen sekä syy-seuraus -suhteiden ymmärtäminen. Sosiaalisesti taitava lapsi pystyy selviytymään haastavistakin vuorovaikutustilanteista aiheuttamatta negatiivista ilmapiiriä. On tavallista, että pienillä lapsilla on puutteita sosiaalisissa taidoissaan, mutta huomiota herättävään, esimerkiksi aggressiiviseen käytökseen on puututtava. Sosiaalisia taitoja on mahdollista kehittää, sillä ne ovat opittuja. Aikuisen rooli lapsen sosiaalisten taitojen oppimisessa on merkittävä