The role of labour markets in fiscal policy transmission

This paper shows how frictions in the labour market shape the responses of the economy to government spending shocks. The open economy New Keynesian DSGE model is extended by labour market frictions of the Mortensen-Pissarides type and a detailed description of fiscal policy. The nature of offsetting fiscal measures is found to be critical for the effects of fiscal stimulus, due to the different effects of different tax instruments on the labour market. Specifically, shifting the debt-stabilizing burden towards distortionary labour taxes has detrimental effects on the labour market outcome and on overall economic performance in a flexible wage regime. The results show that wage rigidity increases the effectiveness of fiscal policy in the short term but leads to a worse longer term result including unemployment exceeding steady state levels. The analysis suggests that a closer look at the functioning of labour markets may help to identify fiscal policy transmission channels not captured by the standard New Keynesian model.search frictions; wage bargaining; wage and price rigidity; fiscal rules; debt stabilization

Brottslighet bland svenskspråkiga och finskspråkiga niondeklassare : Prevalens och orsaker

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.I undersökningen jämfördes den självdeklarerade brottsligheten bland niondeklassare i finskspråkiga och svenskspråkiga skolor år 2004. Materialet utgörs av en undersökning utförd av rättspolitiska forskningsinstitutet (N =6297 ) som omfattade 5142 finskspråkiga elever och 1137 svenskspråkiga elever i nionde klass. Materialet är det mest omfattande som hittills samlats gällande svenskspråkiga ungdomars avvikande beteende i Finland. Skillnader i språkgruppernas brottsprevalenser beskrivs deskriptivt genom procenttabulering. Fyra brottstyper, som speciellt skiljer åt språkgrupperna, analyseras dessutom genom logistisk regressionsanalys. Centralt undersöks om skillnaderna i språkgruppernas brottsbeteende kunde föras tillbaka på skillnader i socialt kapital och social kontroll. Tidigare forskning indikerar att finlandssvenskarna innehar en positiv avvikelse gentemot majoritetsbefolkningen på flera sätt. I detta arbete konkluderades att man kan tala om att de svenskspråkiga ungdomarna avviker positivt från de finskspråkiga gällande ungdomsbrottslighet. Det finns både skillnader och likheter i språkgruppernas självdeklarerade brottslighet. Finskspråkiga elever stod för ett jämförelsevis större antal brott, allvarligare brott och aktivare sammanlagt brottsbeteende. En större andel finskspråkiga elever var dock helt återhållsamma från brott. Svenskspråkiga elever stod för en större andel bilbrott. Vidare var de svenskspråkiga elevernas brottslighet jämnare fördelat så att ett flertal hade utfört minst ett brott. Detta tolkas som att de finskspråkiga ungdomarnas brottsbeteende är starkare polariserat än de svenskspråkiga ungdomarnas. Olika brottstyper förklarades av olika faktorer. En helhet av socialt kapital förklarar endast delvis varför vissa handlingar var vanligare bland finskspråkiga elever. Skolans storlek och kommun hade betydelse för de handlingar som var vanligare i svenskspråkiga skolor. Regionala faktorer har betydelse för att det finns skillnader i språkgruppernas brottslighet. Alkoholbruket hade ett starkare samband med brottslighet bland finskspråkiga elever, gällande misshandel och omfattande brottslighet. Det finns egenskaper hos det svenskspråkiga samfundet som inte helt kan reduceras till de variabler för socialt kapital som användes. Övriga fenomen har betydelse. Dessa är bland annat kulturella faktorer, såsom omgivningens attityder till alkoholbruk och beteende som i kulturen förknippas med alkoholbruk samt. En kumulering av kulturella och strukturella faktorer har betydelse för att svenskspråkiga ungdomar mera sällan uppvisar allvarligt problembeteende

From the social sector to selective individualized prison practices? : a study on substance abuse among prisoners and its treatment

This doctoral dissertation study analyzed changes in the division of labor between the main societal institutions that handle substance-abuse-related harm, the changes in substance-abuse problems among prisoners that occurred between 1985 and 2006, as well as current prison practices in the assessment and treatment of these problems. The study materials included registers from the social and health authorities, the police and the prisons, along with nationally representative medical studies - Finnish Prisoner Health investigations conducted in 1985, 1992 and 2006. The study shows that substance-abuse-related harm handled within institutions increasingly became a matter for the prison rather than the social-welfare institutions between 1985 and 2006. The number of prisoners with substance-abuse problems in Finnish prisons grew substantially between 1985 and 2006. Addiction to both alcohol and drugs increased. Drug dependence increased to a higher degree and drugs have heavily supplemented alcohol among prisoners. Substance abuse is currently seen as a risk factor that should be tackled in prison in order to reduce reoffending. The study further investigated the degree to which substance-abuse problems are recognized in prisons, comparing the prisoner s sentence plans and risk and need assessments to the independent prisoner health study of 2006. Furthermore the study analyzed interventions given to prisoners whose sentence plans or risk and needs assessments recognized problems related to intoxicant abuse, focusing on prisoners released in 2011 (N=3798). The study shows that longer sentences allow more thorough recognition of problems and leave time for interventions, whereas short sentences seem to warrant both less thorough recognition of problems and fewer interventions. This is a cause for concern given the prominent link between substance abuse and repeat offending among prisoners who receive short sentences. The study suggest that efforts should be made to notice misuse problems in prison and to provide support during the re-entry phase via the providers of social and other services if there is not time during the sentence.Tutkimuksessa analysoitiin sosiaali- ja terveydenhuollon, poliisin ja vankilan välisen työnjaon muutosta vuosina 1985 2006 tarkasteltaessa päihteiden käytöstä johtuvien haittojen käsittelyä laitoksissa sekä vankien päihdeongelmien muutosta samalla ajanjaksolla. Lisäksi analysoitiin vankilan nykyisiä käytäntöjä päihdeongelmien arvioinnissa ja käsittelyssä vuosina 2006 ja 2011. Aineistoina käytettiin sosiaali- ja terveydenhuollon, vankilan ja poliisin rekistereitä yhdistettynä vuosina 1985, 1992 ja 2006 suoritettuihin lääketieteellisiin otantatutkimuksiin suomalaisten vankien terveydestä. Viranomaisten välinen työnjako päihteisiin liittyvien laitosvuorokausien käsittelyssä muuttui vuosien 1985 ja 2006 välillä. Ennen Suomen 1990-luvulle ajoittuvaa talouslamaa huomattavaa oli kuntouttavan päihdehuollon osuuden lisääntyminen ja laman jälkeen päihdeongelmaisten vankien suhteellisesti korkea määrä. Vankien päihteiden käyttö lisääntyi oleellisesti samalla ajanjaksolla. Sekä alkoholiriippuvuus että huumeriippuvuus lisääntyi, mutta huumeriippuvuus huomattavasti enemmän. Nykyajattelun mukaan vangin päihdeongelma on kriminogeeninen riskitekijä, johon olisi pyrittävä puuttumaan vankeusaikana rikosuusimistodennäköisyyden alentamiselle. Tutkimuksessa selvitettiin missä määrin vankien päihdeongelmat havaitaan vankiloiden rangaistusajan suunnitelmissa ja riski- ja tarvearvioissa, vertaamalla niitä 510 vangin osalta heille vuonna 2006 riippumattomassa terveystutkimuksessa tehtyihin diagnooseihin. Lisäksi analysoitiin missä määrin ne vangit, joiden kohdalla vankilassa todettiin päihdeongelma, johon vankeusaikana tulisi vaikuttaa, saivat tukea ongelman käsittelyyn analysoimalla vuonna 2011 vapautuneiden vankien otosta (N=3798). Lyhytaikaisvangit ovat tutkimuksen mukaan huomattavan huonossa asemassa sekä tarkasteltaessa vankilalaitoksen todennäköisyyttä havaita heidän päihdeongelmiaan että ongelmiin puuttumisen todennäköisyyttä. Tämä on ongelmallista, mm. koska tiedetään päihdeongelmien olevan vahvassa yhteydessä lyhytaikaisvankien rikosuusimiseen. Vankeinhoidon käytäntöjen kehittämisessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota lyhytaikaisvankeihin ja heidän päihdeongelmiensa havaitsemiseen ja tuen tarjoamiseen. Jos interventioita ei voida tarjota vankeuden aikana, on suunnattava voimia vapautumisvaiheeseen, edellyttäen eri viranomaisten välistä yhteistyötä

TEM:n oman analyysitoiminnan ulkoinen arviointi

Työministeri Tuula Haatainen nimitti 21.4.2022 dosentti Olli-Pekka Ruuskasen ja kauppatieteen tohtori Meri Obstbaumin selvityshenkilöiksi arvioimaan työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) omaa analyysitoimintaa. Tässä selvityshenkilöiden raportissa kuvataan tehtäväalueen rajausta ja oman analyysitoiminnan kytkentöjä valtionhallinnon tutkimustoimintaan. Raportissa tarkasteltava oma analyysitoiminta keskittyy talouden ja työmarkkinoiden alueelle. Selvityshenkilöt tarkastelevat oman analyysityön resursseja ja organisoitumista, vaikutusarviointia, kansainvälistä yhteistyötä sekä analyysityön tuotoksia ja julkaisuja. Edelleen tarkastellaan käytettyjä tietoaineistoja ja sisäistä datainfrastruktuuria. Raportissa haetaan vastauksia siihen, kuinka analyysitoiminta vastaa sille asetettuja odotuksia, kuinka tuloksia on voitu hyödyntää politiikkavalmistelussa ja päätöksenteossa, miten tutkimuksellista laatua voidaan arvioida, vastaavatko resurssit sille asetettuja tavoitteita, miten tuloksista on onnistuttu kommunikoimaan ja onko analyysityössä substantiaalisia tai osaamiseen perustuvia aukkokohtia. Selvityshenkilöt hakevat vastauksia näihin kysymyksiin toteuttamalla laajasti haastatteluja sekä perehtymällä eri aineistoihin ja julkaisuihin. Lopussa esitetään johtopäätökset ja toimenpidesuositukset

Suomen talouskasvu uhkaa hyytyä ilman panostuksia inhimilliseen ja kiinteään pääomaan: Suomen Pankin pitkän aikavälin ennuste

Väestön ikääntyminen ja hidas tuottavuuskasvu painavat Suomen talouden kasvunäkymiä. Jos nykyiset kehityskulut väestönkasvussa ja koulutuksessa jatkuvat, uhkana on, että inhimillisen pääoman määrä alkaa vähentyä 2040-luvulla. Inhimillisen pääoman heikko kehityskuva voi vaikuttaa negatiivisesti myös kiinteän pääoman investointeihin. Suomen kasvunäkymiin ehditään silti vielä vaikuttaa määrätietoisilla toimilla työikäisen väestön kasvun ja koulutusasteen sekä kiinteiden investointien tukemiseksi

Wages and competitiveness depend on productivity : How can we foster productivity growth?

The report examines Finland's cost-competitiveness, development of earnings, innovation policy and the causes of its exceptionally slow productivity growth. The underlying cause of Finland’s slow productivity growth is the permanent negative technology shock experienced by Finland's electronics industry; the weakened cost-competitiveness of the export industry following the financial crisis, which reduced incentives to invest; and the poor allocation of resources: the most productive companies do not have a sufficiently large share of the labour force. The analysis suggests that the poor allocation of resources significantly reduces productivity. However, this does not seem to be because of a lack of competition or because of the economy renewing slowly due to insufficient business dynamism. Companies seem to be using less labour force and more capital inputs than what would be required to make a profit. On the one hand, this phenomenon indicates that there are problems in the availability of skilled labour and in labour market regulation, and on the other hand, that there are distortions in capital taxation. Finland’s cost-competitiveness has remained reasonable over the past years. The competitiveness decomposition based on registry data indicates that the flexibility of wage formation has supported both cost-competitiveness and the development of earnings. Wages react not only to cyclical fluctuations, but also to differences in productivity and profitability, among other things. This kind of flexibility evens out the consequences of fluctuations and differences in the demand for labour and promotes the stable development of the economy

Palkat ja kilpailukyky tuottavuuden varassa : Miten tuottavuuskasvua voidaan edistää?

Raportti tarkastelee Suomen poikkeuksellisen hitaan tuottavuuskasvun syitä, kustannuskilpailukykyä ja ansioiden kehitystä sekä innovaatiopolitiikkaa. Hitaan tuottavuuskasvun taustalla on Suomen elektroniikkateollisuuden kokema pysyvä negatiivinen teknologiashokki; finanssikriisin jälkeinen vientiteollisuuden heikentynyt kustannuskilpailukyky, joka mm. vähensi kannusteita investoida sekä voimavarojen huono kohdentuminen: tuottavimpien yritysten osuus työvoimasta ei ole riittävän suuri. Analyysi viittaa siihen, että voimavarojen heikko kohdentuminen alentaa merkittävästi tuottavuutta. Tämä ei kuitenkaan näytä johtuvan kilpailun puutteesta tai siitä, että talous uudistuu hitaasti puutteellisen yritysdynamikan vuoksi. Yritykset näyttäisivät käyttävän vähemmän työvoimaa ja enemmän pääomapanoksia kuin voiton tavoittelu edellyttäisi. Ilmiö viittaa yhtäältä ongelmiin osaavan työvoiman saatavuudessa ja työmarkkinoiden sääntelyssä ja toisaalta pääomaverotuksen vääristymiin. Suomen kustannuskilpailukyky on viime vuosina säilynyt kohtuullisena. Rekisteriaineistoihin nojaava kilpailukyvyn hajotelma kertoo, että palkanmuodostuksen joustavuus on tukenut sekä kustannuskilpailukykyä että ansioiden kehittymistä. Palkat reagoivat paitsi suhdannevaihteluun, myös muun muassa tuottavuuden ja kannattavuuden eroihin. Tällainen jousto tasoittaa työvoiman kysynnän heilahduksien ja erojen seurauksia, ja edistää talouden vakaata kehitystä