The Individual Blood Cell Telomere Attrition Rate Is Telomere Length Dependent

Age-associated telomere shortening is a well documented feature of peripheral blood cells in human population studies, but it is not known to what extent these data can be transferred to the individual level. Telomere length (TL) in two blood samples taken at ∼10 years interval from 959 individuals was investigated using real-time PCR. TL was also measured in 13 families from a multigenerational cohort. As expected, we found an age-related decline in TL over time (r = –0.164, P<0.001, n = 959). However, approximately one-third of the individuals exhibited a stable or increased TL over a decade. The individual telomere attrition rate was inversely correlated with initial TL at a highly significant level (r = –0.752, P<0.001), indicating that the attrition rate was most pronounced in individuals with long telomeres at baseline. In accordance, the age-associated telomere attrition rate was more prominent in families with members displaying longer telomeres at a young age (r = –0.691, P<0.001). Abnormal blood TL has been reported at diagnosis of various malignancies, but in the present study there was no association between individual telomere attrition rate or prediagnostic TL and later tumor development. The collected data strongly suggest a TL maintenance mechanism acting in vivo, providing protection of short telomeres as previously demonstrated in vitro. Our findings might challenge the hypothesis that individual TL can predict possible life span or later tumor development

Longer Leukocyte Telomere Length Is Associated with Smaller Hippocampal Volume among Non-Demented APOE ε3/ε3 Subjects

Telomere length shortens with cellular division, and leukocyte telomere length is used as a marker for systemic telomere length. The hippocampus hosts adult neurogenesis and is an important structure for episodic memory, and carriers of the apolipoprotein E ε4 allele exhibit higher hippocampal atrophy rates and differing telomere dynamics compared with non-carriers. The authors investigated whether leukocyte telomere length was associated with hippocampal volume in 57 cognitively intact subjects (29 ε3/ε3 carriers; 28 ε4 carriers) aged 49–79 yr. Leukocyte telomere length correlated inversely with left (rs = −0.465; p = 0.011), right (rs = −0.414; p = 0.025), and total hippocampus volume (rs = −0.519; p = 0.004) among APOE ε3/ε3 carriers, but not among ε4 carriers. However, the ε4 carriers fit with the general correlation pattern exhibited by the ε3/ε3 carriers, as ε4 carriers on average had longer telomeres and smaller hippocampi compared with ε3/ε3 carriers. The relationship observed can be interpreted as long telomeres representing a history of relatively low cellular proliferation, reflected in smaller hippocampal volumes. The results support the potential of leukocyte telomere length being used as a biomarker for tapping functional and structural processes of the aging brain

Conditional Immortalization of Human B Cells by CD40 Ligation

It is generally assumed that human differentiated cells have a limited life-span and proliferation capacity in vivo, and that genetic modifications are a prerequisite for their immortalization in vitro. Here we readdress this issue, studying the long-term proliferation potential of human B cells. It was shown earlier that human B cells from peripheral blood of healthy donors can be efficiently induced to proliferate for up to ten weeks in vitro by stimulating their receptor CD40 in the presence of interleukin-4. When we applied the same stimuli under conditions of modified cell number and culture size, we were surprised to find that our treatment induced B cells to proliferate throughout an observation period of presently up to 1650 days, representing more than 370 population doublings, which suggested that these B cells were immortalized in vitro. Long-term CD40-stimulated B cell cultures could be established from most healthy adult human donors. These B cells had a constant phenotype, were free from Epstein-Barr virus, and remained dependent on CD40 ligation. They had constitutive telomerase activity and stabilized telomere length. Moreover, they were susceptible to activation by Toll-like receptor 9 ligands, and could be used to expand antigen-specific cytotoxic T cells in vitro. Our results indicate that human somatic cells can evade senescence and be conditionally immortalized by external stimulation only, without a requirement for genetic manipulation or oncoviral infection. Conditionally immortalized human B cells are a new tool for immunotherapy and studies of B cell oncogenesis, activation, and function

Kirjallisuuden opetuksesta yläkoulussa:opettajien teosvalinnat ja niiden kontekstit

Tämä pro gradu -työ on kontekstuaalinen tutkimus yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen teosvalinnoista. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda kattava kuva siitä, mitkä tekijät ohjaavat kirjallisuuden opetuksen teosvalintoja, mitä teoksia luetaan ja miksi. Peruskoulun kirjallisuudenopetuksen konteksteista käydään läpi muun muassa lakien vaikutusta kirjallisuuden opetukseen, opetussuunnitelmien merkitystä sekä oppiaineen historian näkymistä teosvalinnoissa. Kontekstin ohella tutkimuksen materiaali koostuu kyselytutkimuksella kerätystä aineistosta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2017. Kysely jaettiin yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille Facebookissa Äidinkielen opettajain epävirallisen ryhmän kautta. Kyselyn aineisto koostuu 58 informantin vastauksista. Kyselytutkimuksen tulokset analysoitiin monimenetelmällisesti, sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä käyttäen, suhteessa kirjallisuuden opetuksen konteksteihin. Tutkimuksen aikana nousi esiin lukuisia huomioita yläkoulun kirjallisuudenopetuksesta, teosvalinnoista ja näiden yhteydestä esimerkiksi lukiossa luettaviin teoksiin. Erityisen mielenkiintoisia seikkoja ovat esimerkiksi kouluissa luettavan klassikkokirjallisuuden yhteys kirjallisuudenopetuksen historiaan sekä muut teosvalintoihin liittyvät tekijät. Yläkouluissa luetaan edelleen niitä kotimaisia klassikoita, jotka ovat olleet kirjallisuuden opetuksessa mukana oppiaineen alkutaipaleelta saakka. Tämän lisäksi opetuksessa on mukana myös uudempaa nuortenkirjallisuutta. Lukemisella halutaan parantaa lukutaitoa, antaa kehitysvirikkeitä ja innostaa nuoria lukemaan. Opettajien arvioiden mukaan kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan opetuksessa täyty, mutta kirjallisuuden opetuksella nähdään olevan tästä huolimatta positiivisia vaikutuksia oppilaisiin. Teosvalintoihin ja kirjallisuuden opettamiseen liittyvistä tekijöistä nousevat esiin erityisesti saatavuus ja tätä kautta myös kirjastojen tärkeys oppiaineelle sekä oppiaineen opetettavien sisältöjen suuri määrä. Teosvalinnat olivat useissa tapauksissa sellaisia, joita opettajat eivät mieltäneet oppilaiden mielikirjallisuudeksi. Opetussuunnitelmien merkitys kirjallisuuden opetuksessa ja teosvalinnoissa ilmeni odotettua pienemmäksi. Useissa vastauksissa kävi ilmi, ettei koko luokalle voida luettaa samaa teosta, vaikka opetussuunnitelman perusteet tätä edellyttääkin, sillä samaa teosta ei riittänyt koko opetusryhmälle. Tutkimuksessa näkyy peruskoulun opettajien huoli oppilaiden heikentyneestä lukutaidosta ja välinpitämättömyydestä lukemista kohtaan. Opettajat yrittävät toimia esiin nousseiden ongelmien kanssa parhaansa mukaan, mutta ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan koko opetusjärjestelmää koskevia muutoksia