Subsidized Prices vs. Subsidized Quantities : Choosing Simple Instruments in Challenging Policy Regimes

Väitöskirjassani tutkin päästövähennystavoitteita ja päästöjen sääntelykeinojen valintaa. Väitöskirja koostuu teoreettisista tutkimuksista, joissa käytän ja laajennan Martin Weitzmanin klassikkomallia vuodelta 1974. Weitzman jakaa tutkimuksessaan sääntelykeinot hinta- ja määräkeinoihin; säätelijä määrittää joko saasteen yksikköhinnan (hintainstrumentti) tai määräkiintiön suuruuden (määräinstrumentti). Hän osoittaa, että valinta hinta- ja määräinstrumentin välillä on merkittävä. Epäsymmetrinen informaatio säätelijän ja säädeltävien välillä luo kustannuksia, joiden suuruus riippuu valitusta instrumentista. Väitöskirjassa Weitzmanin kehikkoa laajennetaan ottamalla huomioon myös diskreetit valinnat, subventiot ja kustannustehottomuus. Väitöskirjan tutkimukset osoittavat, että laajennukset vaikuttavat voimakkaasti valintaan hinta- ja määräinstrumentin välillä. Diskreetillä valinnalla tarkoitetaan isoa investointihanketta, jossa yhdellä päätöksellä ja suurella rahallisella panostuksella saadaan aikaan huomattava päästövähennys. Yritystä subventoidaan, jos sen ei tarvitse maksaa jokaisesta tuottamastaan päästöyksiköstä. Väitöskirjassa osoitetaan, kuinka saastuttavien yritysten diskreettien valintojen subventointi aiheuttaa päästöleikkausten kustannusten allokoitumisen tehottomasti yritysten kesken. Huomionarvoista on, että työssä tutkitut sääntelymenetelmät ovat tehottomuuden mahdollinen lähde. Sekä ympäristövero (hintainstrumentti) että kaupattavien päästölupien järjestelmä (määräinstrumentti) sisältävät päästöihin sidottuja maksuja. Väitöskirjassa päädytään tarkastelemaan kahta eri tukipolitiikkaa ja niistä kumpuavaa kustannustehottomuutta. Sanotaan, että tehottomuus voi olla luonteeltaan poliittista tai teknistä. Poliittinen tehottomuus liittyy erilaisten sidosryhmien vaikutusvaltaan. Toisin kuin säätelijällä, sidosryhmien tavoitteena ei ole taloudellisen tehokkuuden edistäminen. Säädeltävien yritysten tavoitteena on ennemmin verovähennysten tavoittelu, kun taas ympäristöliikkeet mieluusti edistävät vihreän teknologian tukitoimia. Tekninen tehottomuus on edellistä hienovaraisempi käsite. Se liittyy ristiriitaan, joka vallitsee saastuttavan tuotantoalan monimutkaisuuden ja sitä säätelevien instrumenttien yksinkertaisuuden välillä. Väitöskirjassa kuvatussa monimutkaisuudessa on kyse teknologisesta ulkoisvaikutuksesta eli kasaantumisvaikutuksesta: mitä enemmän yritykset siirtyvät käyttämään vihreää teknologiaa, sitä edullisemmaksi sen käyttö muodostuu. Väitöskirjan analyysin mukaan tehokkuus vaatii vihreän teknologian subventointia, mutta epäsymmetrisen informaation vuoksi toteutus tarvitsee hyvin monimutkaisia instrumentteja. Väitöskirja osoittaa, että mallilaajennukset kehittävät Weitzmanin alkuperäistä näkemystä instrumenttien valinnasta. Mallilaajennusten vaikutukset voidaan tiivistää kolmeen uuteen ilmiöön: lähtökohtailmiöön (base effect), kustannusilmiöön (cost effect) ja määräilmiöön (volume effect). Väitöskirjassa myös osoitetaan, että näiden ilmiöiden yhteisvaikutus riippuu politiikka- ja toimialakohtaisista tekijöistä. Lähtökohtailmiö liittyy sellaisiin säädeltyjen toimialojen kokonaiskustannusten muutoksiin, joihin ei liity tehottomuutta. Tutkimus osoittaa kaksi lähdettä ilmiölle: vapaaehtoisten päästöleikkausten ohjelma ja positiivisten ulkoisvaikutusten olemassaolo. Näiden oletetaan alentavan päästöjen leikkaamisen kustannuksia. Väitöskirjassa esitetään, kuinka leikkauskustannusten laskiessa sääntelijä keskittyy enenevässä määrin sääntelyn ympäristövaikutuksiin ja siten määräsääntelyyn päästöjen kokonaiskiintiön kautta. Väitöskirjan lähtökohtailmiöt suosivatkin aina määräsääntelyä. Kustannusilmiön taustalla on subventoinnin aiheuttama tehottomuus säädellyillä toimialoilla. Väitöskirja osoittaa, että kustannusilmiön rakenne riippuu siitä, onko tehottomuus luonteeltaan poliittista vai teknistä. Toisaalta väitöskirjassa tutkitut tapaukset osoittavat, että kustannusilmiö suosii hintainstrumenttia (ympäristöveroa) poikkeuksetta. Päästökiintiö oletetaan teoreettisissa tutkimuksissa yleensä sitovaksi. Väitöskirjan malleissa esitetään ympäristöpolitiikan toteutuksia, joissa yritysten diskreetit valinnat aiheuttavat lupakiintiön vaihtelua. Tätä kutsutaan määräilmiöksi. Kun kokonaispäästöt seuraavat kiintiötä, määräilmiö muuttaa määräsääntelyssä päästöhaitat arvaamattomiksi. Väitöskirjani kuitenkin osoittaa, että tämä hallinnan menetys ei välttämättä vahingoita määräsääntelyä, sillä menetyksen vastapainoksi yritysten leikkauskustannukset laskevat. Ilmiö ei ole sinällään uusi, sillä jo Marc Roberts ja Michael Spence vuonna 1976 hyödynsivät heiluvaa kokonaiskiintiötä omassa sääntelyehdotuksessaan. Väitöskirjassa tämä löydös saa uuden tulkinnan määräilmiössä.This thesis studies the goals and means for reducing emissions. It consists of theoretical models that apply and extend the classical model that Martin L. Weitzman introduced in 1974. TheWeitzman model restricts the means of regulation to price and quantity policies, which require setting either a price or a quota in the market for emissions production. Weitzman finds that the instruments are not equivalent, as asymmetric information induces societal costs that differ between price and quantity policies. In the thesis, theWeitzman model is extended by incorporating discrete choices, subsidization, and cost inefficiencies. The augmented models demonstrate that the new features change the classical instrument choice formula in significant ways. A discrete choice is a major project that produces considerable emission reductions with a considerable monetary outflow; an investment in green technology is an example of a discrete choice. A regulated firm is subsidized if it does not have to pay for every emission unit it produces. Taken together, the thesis discusses howsubsidization manipulates emissions payments and discrete choices such that aggregate emissions reduction becomes inefficiently organized. Importantly, the thesis studies tradable permits (quantity policy) and environmental taxes (price policy) that both contain emission payments, so the instruments are vulnerable to subsidization and inefficiencies. The thesis traces instances of subsidization and subsequent cost inefficiency in environmental policy and discusses two general sources of inefficiencies in more detail: technical factors and political factors. Political inefficiency is the result of conflict between the regulator and various policy stakeholders. The regulator promotes the efficient use of natural resources, whereas the stakeholders often have other (usually narrower) goals—incumbent polluting firms seek tax exemptions while environmentalists aim for generous support for green technologies. Technical inefficiency is a more subtle concept and refers to the conflict that arises v between the complexity of the regulated industries and the simplicity of the regulatory instruments. In the thesis, an important source of complexity is that technological externalities create agglomeration economies, so, as more companies invest in green technology, additional investments become less expensive. Whenever technological externalities interact with asymmetric information, the thesis shows that an efficient solution involves subsidizing firms, but the policy requires very complicated subsidization designs. The extensions of the original Weitzman model produce novel insights into the rules for the choice of instrument between price policy and quantity policy. The thesis isolates three general effects that influence the classical instrument choice: the base effect, cost effect, and volume effect. Combining these effects, the thesis shows that the overall effect on instrument choice depends on the policy- and industryspecific factors. The base effect originates from changes in the regulated industries’ cost structures in the absence of inefficiencies. The thesis discusses two particular sources of the base effect: programs encouraging voluntary emissions reductions and the presence of positive technological externalities. In both cases, the aggregate abatement costs fall. The thesis argues that the regulator now pays more attention to the damages caused by pollution, favoring the use of pollution quotas. Therefore, the base effect is unilaterally biased toward quantity regulation. The cost effect is primarily the result of inefficient subsidization of polluting firms. The thesis shows that the shape of the cost effect depends on the source of the inefficiency. However, whether inefficiency is technical or political in the models of the thesis, the cost effect invariably favors price instrument—environmental tax—in the instrument choice. Traditionally, an emission quota is modeled as fully binding. The thesis presents policy implementations in which firms’ discrete choices affect the size of the emissions quota. The non-binding quota is labeled as the volume effect. As the emissions follow the quota, the volume effect makes the aggregate damage of emissions uncertain under the quantity regime. Interestingly, mainly because non-binding quota reduces the cost of cutting emissions, the thesis shows that the volume effect may also favor the quantity instrument. Notably, Marc J. Roberts and Michael Spence produced the same finding in their classical study of instrument choice in 1976, so the volume effect can be thought of as a new interpretation of their original idea

Liikenteen päästövähennystoimenpiteiden kokonaisvaltainen taloudellinen arviointi

Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvän tavoitesidonnaisen hyöty-kustannustarkastelun tulee perustua julkisten toimenpidekustannusten, kuluttajien, yritysten ja julkisen sektorin kohtaamien negatiivisten ja positiivisten kustannusvaikutusten kokonaisvaltaiseen arvioimiseen. Kokonaistaloudelliset tarkastelut auttavat julkisten toimien oikean mitoituksen ja tehokkaan kohdentamisen määrittämisessä. Fossiilittoman liikenteen tiekartan keskeisenä tavoitteena on ollut suunnitella ja valita toimia, jotka ovat mahdollisimman kustannustehokkaita, mutta toimenpiteiden kustannusvaikutusten tarkastelut eivät ole olleet tieteellisen kirjallisuuden ja Suomen Ilmastopaneelin suositusten mukaisia. Hankkeen tarkoituksena oli tuottaa yleisesti käyttökelpoinen systemaattinen menetelmäkehikko ja suositukset siitä, millä kattavuudella ja miten liikenteen päästövähennystoimien taloudellisia vaikutuksia tulee arvioida kokonaisvaltaisesti ja toimien elinkaaren pituudelta. Hankkeen lopputuloksena syntyi liikennesektorin ilmastopoliittisten toimenpiteiden kustannusvaikutusten ja kustannusvaikuttavuuden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun soveltuvat henkilö- ja tavaraliikenteen laskentamallit ja ohjeet laskennan suorittamisesta ja toimenpiteiden vertailemisesta. Laskentamallien toimivuus on varmistettu soveltamalla niitä mahdollisten päästöjä vähentävien politiikkatoimien kustannusvaikutusten tarkasteluun.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Incidence of surgically treated post-traumatic hydrocephalus 6 months following head injury in patients undergoing acute head computed tomography

Background Post-traumatic hydrocephalus (PTH) is a well-known complication of head injury. The percentage of patients experiencing PTH in trauma cohorts (0.7-51.4%) varies greatly in the prior literature depending on the study population and applied diagnostic criteria. The objective was to determine the incidence of surgically treated PTH in a consecutive series of patients undergoing acute head computed tomography (CT) following injury. Methods All patients (N=2908) with head injuries who underwent head CT and were treated at the Tampere University Hospital's Emergency Department (August 2010-July 2012) were retrospectively evaluated from patient medical records. This study focused on adults (18 years or older) who were residents of the Pirkanmaa region at the time of injury and were clinically evaluated and scanned with head CT at the Tampere University Hospital's emergency department within 48 h after injury (n = 1941). A thorough review of records for neurological signs and symptoms of hydrocephalus was conducted for all patients having a radiological suspicion of hydrocephalus. The diagnosis of PTH was based on clinical and radiological signs of the condition within 6 months following injury. The main outcome was surgical treatment for PTH. Clinical evidence of shunt responsiveness was required to confirm the diagnosis of PTH. Results The incidence of surgically treated PTH was 0.15% (n = 3). Incidence was 0.08% among patients with mild traumatic brain injury (TBI) and 1.1% among those with moderate to severe TBI. All the patients who developed PTH underwent neurosurgery during the initial hospitalization due to the head injury. The incidence of PTH among patients who underwent neurosurgery for acute traumatic intracranial lesions was 2.7%. Conclusion The overall incidence of surgically treated PTH was extremely low (0.15%) in our cohort. Analyses of risk factors and the evaluation of temporal profiles could not be undertaken due to the extremely small number of cases.Peer reviewe

Liikenteen päästövähennystoimenpiteiden kokonaisvaltainen taloudellinen arviointi

publishedVersio

Incidence of surgically treated chronic subdural hematoma after head injury with normal initial computed tomography

Purpose: The objective was to determine the incidence of surgically treated chronic subdural hematoma (cSDH) within six months after head trauma in a consecutive series of head injury patients with a normal initial computed tomography (CT). Methods: A total of 1941 adult patients with head injuries who underwent head CT within 48 h after injury and were treated at the Tampere University Hospital’s emergency department were retrospectively evaluated from medical records (median age = 59 years, IQR = 39–79 years, males = 58%, patients using antithrombotic medication = 26%). Patients with no signs of acute traumatic intracranial pathology or any type of subdural collection on initial head CT were regarded as CT negative (n = 1573, 81%). Results: Two (n = 2) of the 1573 CT negative patients received surgical treatment for cSDH. Consequently, the incidence of surgically treated cSDH after a normal initial head CT during a six-month follow-up was 0.13%. Both patients sustained mild traumatic brain injuries initially. One of the two patients was on antithrombotic medication (warfarin) at the time of trauma, hence incidence of surgically treated cSDH among patients with antithrombotic medication in CT negative patients (n = 376, 23.9%) was 0.27%. Additionally, within CT negative patients, one subdural hygroma was operated shortly after trauma. Conclusion: The extremely low incidence of surgically treated cSDH after a normal initial head CT, even in patients on antithrombotic medication, supports the notion that routine follow-up imaging after an initial normal head CT is not indicated to exclude the development of cSDH. Additionally, our findings support the concept of cSDH not being a purely head trauma-related disease.Peer reviewe

Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot

Terveellisellä ravitsemuksella on merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Epäterveellisestä ravitsemuksesta ja muista terveydelle epäedullisista elintavoista aiheutuvat kustannukset ovat merkittäviä sekä yksityiselle että julkiselle sektorille. Näillä tekijöillä on välillisiä vaikutuksia työn tuottavuuteen, oppimiseen ja kansanterveyteen ja ne vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti elämänlaatuun. Terveellinen ravitsemus onkin sekä yksilön että yhteiskunnan asia. Tämän tutkimushankkeen tavoitteena oli määritellä terveellisiä ruokavalintoja edistävä ruokaympäristö ja tunnistaa miten kuluttajia voidaan ohjata terveellisempiin ruokavalintoihin. Tutkimushankkeessa hyödynnettiin aiempaa tutkimuskirjallisuutta, osto- ja kyselyaineistoja, viimeaikaisia selvityksiä sekä sidosryhmä- ja asiantuntijaseminaareja. Tutkimushankkeessa kuvattiin suomalaisen ravitsemuksen ja ruoankäytön ominaispiirteitä ja visualisoitiin suomalainen ruokaympäristö toimijoineen. Lisäksi tunnistettiin ja kuvattiin vaikuttavuudeltaan keskeisiä taloudellisia sekä muita ohjauskeinoja, joita ovat saatavuus ja saavutettavuus, joukkotiedotus, sijoittelu, ravintosisältömerkinnät, standardit ja säädökset, promootiot, mainonnan rajoittaminen sekä ohjauskeinojen yhdistelmät. Suositeltavia ohjauskeinoja suomalaisessa ruokaympäristössä ovat standardit ja säädökset, informatiivisten ravintosisältömerkintöjen kehittäminen ja laajempi käyttöönotto sekä erilaisten ruokapalvelujen ja joukkoruokailun saatavuuden parantaminen. Verojen ja tukipalkkioiden avulla voitaneen edistää terveellisempiä ruokavalintoja erityisesti alemmissa sosioekonomisissa väestöryhmissä. Lisäksi tulee varmistaa riittävät resurssit ohjauskeinojen vaikuttavuuden seurannalle ja arvioinnille

Serotonergic Antidepressants and Risk for Traumatic Intracranial Bleeding

Background:Serotonergic antidepressants may predispose to bleeding but the effect on traumatic intracranial bleeding is unknown.Methods:The rate of intracranial bleeding in patients with antidepressant medication was compared to patients not antidepressants in a cohort of patients with acute head injury. This association was examined by using a consecutive cohort of head trauma patients from a Finnish tertiary center emergency department (Tampere University Hospital, Tampere, Finland). All consecutive (2010–2012) adult patients (n = 2,890; median age = 58; male = 56%, CT-positive = 22%, antithrombotic medication users = 25%, antidepressant users = 10%) who underwent head CT due to head trauma in the emergency department were included.Results:Male gender, GCS Conclusions:Serotonergic antidepressant use was not associated with an increased risk of traumatic intracranial hemorrhage.</p

Voluntary opt-in provision and instrument choice in environmental regulation

We study market-based instruments under incomplete participation. Incomplete participation means that the regulation does not cover all emitters that contribute to harmful damages. Our results show that a voluntary opt-in provision should always be incorporated into regulation under incomplete participation as the provision unambiguously increases expected social welfare. Incomplete participation also affects the choice between market-based instruments, tradable permits and environmental taxes, under uncertainty. The impact will depend on whether the voluntary provision is used or not. The voluntary participation does not unambiguously favor one of the instruments, but the advantage is case-specific

Kustannustehokkuuden toteutuminen kaupattavilla päästöluvilla.

Tämän tutkielman aiheena on kaupattavien päästölupien järjestelmä ja sen kustannustehokkuuden toteutumisen ehdot. Kustannustehokkuudella tarkoitetaan halutun ympäristönlaadun saavuttamista minimikustannuksin. Kustannustehokkuutta käsittelemme kahdella tapaa. Esitämme teoreettiset ehdot kustannustehokkuudelle epälineaarisen ohjelmoinnin avulla sekä analysoimme käytännön kokemuksiin perustuen käytännön edellytyksiä toimivalle kaupattavien päästölupien järjestelmälle. Staattisessa tarkastelussa kustannustehokkuusehto on, että saastuttavien yritysten päästöjen vähentämisen rajakustannukset tasaisesti leviävillä saasteilla ovat yhtä suuret. Epätasaisesti leviävillä saasteilla rajakustannusehto koskee paikallisten saastepitoisuuksien vähentämistä. Tarkastelemme, kuinka eri tyyppisillä päästölupajärjestelmillä nämä ehdot toteutuvat. Tutkimme myös mallien oletusten muuttamisen vaikutusta kustannustehokkaan päästöjen allokaation muodostumiseen. Varsinkin epätasaisesti leviävien saasteiden kontrollointi osoittautuu monimutkaiseksi ongelmaksi. Kaupankäyntikustannukset pienentävät yrityksille kannattavien lupakauppojen joukkoa, jolloin myös järjestelmän kustannukset kasvavat minimikustannusratkaisua suuremmaksi. Epätäydellinen kilpailu lupamarkkinoilla vääristää lupien hintoja, jolloin kustannustehokasta allokaatiota ei saavuteta. Käytännön edellytyksiä kustannustehokkaalle lupajärjestelmälle tutkimme analysoimalla Yhdysvalloissa käytössä olleita ja olevia kaupattavien päästölupien järjestelmiä. Havaitsimme ensinnäkin, ettei yhdelläkään järjestelmällä ole saavutettu teoreettista minimikustannusratkaisua, vaikka niillä huomattavia kustannussäästöjä onkin saatu aikaan. Kustannustehokkuuden toteutumisen esteenä ovat yleisimmin olleet sekä korkeat kaupankäyntikustannukset että informaation epätäydellisyys. Myös ylimääräiset kaupankäynnin rajoitteet sekä lupien varallisuusoikeudelliset epäselvyydet ovat rajoittaneet kannattavien lupakauppojen joukkoa. Epätäydellinen kilpailu ei käytännössä ole osoittautunut merkittäväksi haitaksi. Tutkielmamme perusteella kaupattavien päästölupien järjestelmä voi käytännössä aikaansaada merkittäviä kustannussäästöjä ympäristönsuojelussa, mutta säästöjen edellytyksenä on järjestelmän huolellinen suunnittelu ja toteutus

Entry, exit, and instrument choice in environmental regulation

We study market-based regulation where a government tries to avoid excessive firm closures by providing reliefs from emission fees for incumbent firms. Regulation is asymmetric as only incumbents, not new entrants are subsidized by the payment reliefs. We ask whether this feature affects the choice between environmental taxes and tradable permits under uncertainty. We find a trade-off between tax-beneficial inefficiency effect and permit-beneficial volume effect. The latter effect arises as the free quotas makes the number of aggregate permits and the aggregate emissions to fluctuate in the quantity implementation. We show that the subsidization of incumbent firms does not unambiguously favor one of the instruments but the advantage depends on policy- and industry-specific factors