Bluetonguen maahantulo ja leviäminen Suomessa : riskiprofiili

Bluetongue (BT) on vektorivälitteinen märehtijöiden virustauti, joka kuuluu Suomessa vastustettavien, helposti leviävien eläintautien ryhmään. Taudin oireet ovat epäspesifisiä, ja niihin kuuluvat muun muassa kuume, haavaumat suun limakalvoilla, nielemisvaikeudet, turvotukset pään alueella ja ontuminen. Bluetongue-tautia ei ole koskaan todettu Suomessa. Viime vuosina BT-tautipurkauksia on todettu aikaisempaa pohjoisempana. Suomen kannalta lähimpiä tautipurkauksia on todettu Ruotsissa ja Norjassa. Tässä riskiprofiilissa tarkastellaan BT:n maahan tuloon ja tartunnan edelleen leviämiseen liittyviä riskitekijöitä sekä tartunnan leviämisen seurauksia. Tarkastelussa on huomioitu Suomen ilmaston ja eläinpopulaation erityispiirteet. Lisäksi on selvitetty taudin mahdollisia seurauksia, sekä millä edellytyksillä tartunta voisi Suomessa jäädä endeemiseksi. Suomessa esiintyy ainakin neljä Culicoides-suvun lajia, jotka on ulkomailla yhdistetty BT-virukseen. Ilmatieteen laitoksen kymmenen viime vuoden tilastojen mukaan lämpötilat ovat olleet riittävän korkeita tarpeeksi pitkään mahdollistaakseen polttiaisen ja BT-viruksen lisääntymisen ja leviämisen koko maassa, mutta ilmastolliset olosuhteet ovat taudin kannalta suotuisimmat Ahvenanmaalla, Etelä- ja Länsi-Suomessa.Blåtunga (BT) är en vektorburen virussjukdom som drabbar idisslare, och räknas i Finland till de djursjukdomar som med lätthet sprider sig och som skall bekämpas genom myndighetsåtgärder. Sjukdomens symptom är ospecifika, men i dem ingår bland annat feber, erosioner i munslemhinnan, svårigheter att svälja, svullnader i huvudregionen och hälta. Blåtunga har aldrig påträffats i Finland. Under de senaste åren har sjukdomsutbrott av BT påträffats längre norrut än tidigare. De för Finland närmaste sjukdomsutbrotten har påträffats i Sverige och Norge. Riskfaktorer som påverkar sjukdomens möjlighet att komma till Finland, dess fortsatta möjlighet att spridas inom landet och dess följder har granskats i denna riskprofil. Klimatförhållanden och djurpopulationens särdrag har speciellt beaktats. Dessutom har sjukdomens konsekvenser och möjligheter att förbli endemisk i landet studerats. I Finland finns åtminstone fyra slag av Culicoides-svidknott som har kopplats ihop med BT-virus utomlands. Enligt Finlands meteorologiska instituts 10 senaste års statistik har temperaturen visat sig ha varit tillräckligt hög tillräckligt länge för att möjliggöra att vektorerna och BT-virus skulle kunna föröka sig och spridas i hela landet, men väderleksförhållandena är ur ett sjukdomsperspektiv mest fördelaktiga på Åland och i södra och västra Finland.Bluetongue (BT) is a vector-borne viral disease of ruminants, which is classified in Finland as an easily spreading disease which has to be controlled. The symptoms of the disease are non-specific, and are for example fever, erosions on the mucous membrane of the mouth, difficulties in swallowing, swellings in the head and lameness. Bluetongue has never been found in Finland. In the last few years, Bluetongue outbreaks have been detected further north than previously. The outbreaks closest to Finland have been in Sweden and Norway. In this risk profile we study the risk factors related to BT coming to Finland and spreading further and what the consequences would be if the disease should spread. In the study, the Finnish climate and the specific features of the animal population have been taken into account. In addition, the possible consequences of the disease and under what conditions the disease could remain endemic in Finland have been investigated. In Finland there are at least four species of the Culicoides family which have been connected with the BT virus abroad. According to the statistics of the Finnish Meteorological Institute for the last ten years, the temperatures have been high enough for long enough in order to make it possible for the Culicoides biting midges and the BT virus to increase and to spread throughout the whole country. The climatic conditions however, are more favourable to the disease on Åland and in Southern and Western Finland

Measuring the costs of biosecurity on poultry farms : a case study in broiler production in Finland

Background: Farm-level biosecurity provides the foundation for biosecurity along the entire production chain. Many risk management practices are constantly in place, regardless of whether there is a disease outbreak or not. Nonetheless, the farm-level costs of preventive biosecurity have rarely been assessed. We examined the costs incurred by preventive biosecurity for Finnish poultry farms. Methods: We used a semi-structured phone interview and obtained results from 17 broiler producers and from 5 hatching egg producers, corresponding to about 10% of all producers in Finland. Results: Our results indicate that the average cost of biosecurity is some 3.55 eurocent per bird for broiler producers (0.10 eurocent per bird per rearing day) and 75.7 eurocent per bird for hatching egg producers (0.27 eurocent per bird per rearing day). For a batch of 75,000 broilers, the total cost would be €2,700. The total costs per bird are dependent on the annual number of birds: the higher the number of birds, the lower the cost per bird. This impact is primarily due to decreasing labour costs rather than direct monetary costs. Larger farms seem to utilise less labour per bird for biosecurity actions. There are also differences relating to the processor with which the producer is associated, as well as to the gender of the producer, with female producers investing more in biosecurity. Bird density was found to be positively related to the labour costs of biosecurity. This suggests that when the bird density is higher, greater labour resources need to be invested in their health and welfare and hence disease prevention. The use of coccidiostats as a preventive measure to control coccidiosis was found to have the largest cost variance between the producers, contributing to the direct costs. Conclusions: The redesign of cost-sharing in animal diseases is currently ongoing in the European Union. Before we can assert how the risk should be shared or resort to the ‘polluter pays’ principle, we need to understand how the costs are currently distributed. The ongoing study contributes towards understanding these issues. The next challenge is to link the costs of preventive biosecurity to the benefits thus acquired

Siipikarjan lintuinfluenssariski Suomessa – riskiprofiili

Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan aiheuttama paine suomalaisiin siipikarjoihin on kohonnut. Tautia on todettu vuoden 2016 jälkeen luonnonvaraisilla linnuilla yhä useammin ja yhä laajemmalla alueella. Kartoitimme riskitekijöitä, jotka voisivat johtaa lintuinfluenssan leviämiseen siipikarjaan Suomessa. Samalla arvioimme siipikarjan alueellista ja ajallista lintuinfluenssatartuntariskiä sekä siipikarjan ulkonapitokiellon tarkoituksenmukaista laajuutta ja ajankohtaa. Aineistona käytimme BirdLifen lintuseuranta-aineistoja, siipikarjan salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien tilojen tarkastuskäyntipöytäkirjoja, Ruokaviraston eläintenpitäjärekisteriä ja lintuinfluenssaseurannan tuloksia, kirjallisuutta sekä asiantuntijahaastatteluista saatua tietoa. Lintuinfluenssalle vähiten alttiit alueet ovat Pohjois- ja Koillis-Suomessa. Altistumisriski on vähäisin talvisin. Ulkonapitokielto vähentää altistumisriskiä, mutta Suomessa on alueita ja ajankohtia, jolloin siipikarjan ulkonapitokiellon laajutta tai ajankohtaa voisi muuttaa. Euroopan kulloisenkin kevään lintuinfluenssatilanne voitaisiin huomioida ulkonapitokiellon ajanjaksoa määriteltäessä. Tehokkain tapa suojata siipikarja lintuinfluenssalta on pitopaikan hyvä tautisuojaus

Comparison of 2016–17 and Previous Epizootics of Highly Pathogenic Avian Influenza H5 Guangdong Lineage in Europe

We analyzed the highly pathogenic avian influenza (HPAI) H5 epizootic of 2016–17 in Europe by epidemiologic and genetic characteristics and compared it with 2 previous epizootics caused by the same H5 Guangdong lineage. The 2016–17 epizootic was the largest in Europe by number of countries and farms affected and greatest diversity of wild birds infected. We observed significant differences among the 3 epizootics regarding region affected, epidemic curve, seasonality, and outbreak duration, making it difficult to predict future HPAI epizootics. However, we know that in 2005–06 and 2016–17 the initial peak of wild bird detections preceded the peak of poultry outbreaks within Europe. Phylogenetic analysis of 2016–17 viruses indicates 2 main pathways into Europe. Our findings highlight the need for global surveillance of viral changes to inform disease preparedness, detection, and control

Comparison of 2016–17 and Previous Epizootics of Highly Pathogenic Avian Influenza H5 Guangdong Lineage in Europe

We analyzed the highly pathogenic avian influenza (HPAI) H5 epizootic of 2016–17 in Europe by epidemiologic and genetic characteristics and compared it with 2 previous epizootics caused by the same H5 Guangdong lineage. The 2016–17 epizootic was the largest in Europe by number of countries and farms affected and greatest diversity of wild birds infected. We observed significant differences among the 3 epizootics regarding region affected, epidemic curve, seasonality, and outbreak duration, making it difficult to predict future HPAI epizootics. However, we know that in 2005–06 and 2016–17 the initial peak of wild bird detections preceded the peak of poultry outbreaks within Europe. Phylogenetic analysis of 2016–17 viruses indicates 2 main pathways into Europe. Our findings highlight the need for global surveillance of viral changes to inform disease preparedness, detection, and control

Hevosen "grass sickness" –tauti : kirjallisuuskatsaus ja potilastapauksia

"Grass sickness" –tauti on lähes 100 vuotta tunnettu vakava hevossairaus. Sitä esiintyy etenkin Iso-Britanniassa mutta myös monissa muissa Euroopan maissa. Sairautta ei ole toistaiseksi raportoitu Suomessa. Sairaustapaukset ovat yleensä laiduntavia nuoria hevosia. Eniten sairastumisia ilmenee huhti – heinäkuussa parin viikon viileän, kuivan sääjakson jälkeen. Sairauden etiologia on tuntematon. Sen aiheuttaa luultavasti neurotoksiini, joka on peräisin sienistä (Fusarium), bakteereista (Clostridium botulinum tyyppi C) tai kasveista. Sairaudessa todetaan neuronien degeneraatiota ja häviämistä autonomisen hermoston ganglioissa ja enteerisessä hermostossa. "Grass sickness" –tauti jaetaan kolmeen muotoon. Akuutissa muodossa hevonen kuolee tai joudutaan lopettamaan kahden päivän sisällä oireiden alkamisesta. Tyypillisiä oireita ovat nielemisvaikeudet, ihonalainen lihasvärinä, hikoilu, molemminpuolinen ptoosi, epätavallisen nopea sydänfrekvenssi, hiljaiset suolistoäänet ja ähkykivut. Refluksia tulee itsestään sieraimista tai letkutuksen yhteydessä nenänieluletkusta. Paksusuolessa on yleensä sekundaarinen ummetusmassa. Subakuutin muodon oireet ovat samankaltaiset mutta lievemmät kuin akuutissa muodossa. Kuiva riniitti on tyypillistä. Sairaus kestää 2-7 päivää ennen hevosen kuolemaa tai lopetusta. Jotkut subakuutit tapaukset etenevät krooniseen muotoon (kesto yli seitsemän päivää). Kroonisessa muodossa ei havaita sekundaarista ummetusta tai refluksia, mutta hevonen on voimakkaasti laihtunut. Diagnostiikassa voidaan käyttää elävällä eläimellä apuna laboratoriotutkimuksia, ruokatorven varjoainekuvausta, endoskopiaa, ileaalibiopsian ottoa laparotomian tai laparoskopian avulla sekä fenyyliefriini-silmätippojen avulla tehtävää testiä. Diagnoosi vahvistetaan histopatologian avulla ileaalibiopsiasta tai ruumiinavauksen yhteydessä otetuista näytteistä. "Grass sickness" –taudin ennuste on huono. Suurin osa sairastuneista kuolee tai joudutaan lopettamaan, mutta osa kroonisista selviää hengissä asianmukaisella hoidolla. Suomessa todettiin ensimmäinen epäilty "grass sickness" –tapaus vuonna 1999. Sen jälkeen samalla hevostilalla ja sen lähitiloilla on todettu useita epäiltyjä tapauksia. Osa tapauksista on histopatologisesti vahvistettu. Työn potilastapausosassa käsitellään kyseisiä tapauksia. "Grass sickness" –tauti tulisi muistaa ähkyoireisen hevosen differentiaalidiagnoosina

Voiko alkioiden sukupuolenmääritykseen tulokseen luottaa?

vo

Turkey pathogens in wild birds submitted for necropsy in Finland

Poster abstract P

Biosecurity in poultry production: a disease classification exercise

In this paper we study the current prioritisation of poultry diseases in Finland using clustering to classify diseases based on their risk management profiles. On basis of the clustering, three cluster types could be found: 1) Risk-based clusters, where the level of risk seems to be a common factor within the clusters; 2) Consequence-based clusters, which have grave consequences and long history of risk management, but unclear probability; and 3) Unclear clusters, which show a wide variability in probability and impacts within the clusters