No longer believing in belonging : A longitudinal study of Finnish Generation Y from confirmation experience to Church-leaving

The prevailing attitude to the national churches in the Nordic countries has often been described as ‘believing in belonging’. Based on a longitudinal survey data, this article argues that this notion no longer applies to the younger generation, often referred to as Generation Y. Instead, they are challenging traditional reasons for belonging to national churches. The number of church-leavers has been unusually high in Finland since the beginning of the 21st century, the vast majority of them young adults. These same young adults were confirmed in the church only a few years earlier. This study aims to understand why such a high number of young people leave the Evangelical Lutheran Church soon after confirmation. The study shows that for Generation Y, the Church-leaving process is linked to personal beliefs and values. They leave the Church because they do not find it to be in line with their own beliefs. Tradition and culture alone are not enough to keep them as members.Peer reviewe

Sanomalehdet uskonnollisen muutoksen edelläkävijöinä: Uskonto pohjoismaisessa lehdistössä 1988–2008

Artikkelissa tarkastellaan uskonnon näkyvyyttä ja sen muutosta pohjoismaisissa sanomalehdissä 1988, 1998 ja 2008. Analyysi pohjautuu 14 eri pohjoismaisessa sanomalehdessä julkaistuun, noin 5000 sanomalehtiartikkeliin, joita on tarkasteltu kvantitatiivisen sisällönerittelyn keinoin. Artikkeli linkittyy pohjoismaiseen tutkimushankkeeseen ”The role of religion in the public sphere” (Norel). Tulokset osoittavat viiden Pohjoismaan välillä niin huomattavia eroja kuin yhtäläisyyksiä. Luterilaista kirkkoa koskevat artikkelit ovat vähentyneet lähes kaikissa maissa, erityisen voimakkaasti Ruotsissa. Tutkimuksen perusteella Islanti ja Suomi ovat kuitenkin traditionaalisempia, ja luterilaisen kirkon näkyvyys lehdistössä on niissä suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa lehtien kuva uskonnosta on kirjavampi, ja erityisesti Tanskassa ja Ruotsissa luterilainen kirkko saa vain vähän palstatilaa lehdissä. Kokonaisuudessaan tutkimuksen tulokset antavat tukea uskonnollisen monimuotoisuuden vahvistuneelle asemalle ja näkyvyydelle sekä perinteisen uskonnollisuuden ja luterilaisen kirkon aseman heikentymiselle. Sanomalehdissä tämä muutos näkyy vielä korostetummin kuin esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen jäsentilastoissa

Itsesäätelyn kehitys varhaislapsuudessa ja varhaiskasvatuksen opettaja lapsen kanssasäätelijänä

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla itsesäätelyn kehittymistä varhaislapsuudessa ja sitä, millainen rooli varhaiskasvatuksen opettajalla on lapsen itsesäätelytaitojen tukemisessa alle kolmevuotiaiden lasten ryhmässä. Itsesäätelyn kehittyminen on rajattu 0–3-vuotiaisiin lapsiin siitä syystä, että itsesäätelytaidot kehittyvät voimakkaimmin varhaisina vuosina ja tämän vuoksi on hyvin tärkeää tietää, miten itsesäätelykyvyn optimaaliseen kehittymiseen voidaan vaikuttaa. Itsesäätelytaitojen tukeminen muodostaa keskeisen osan pienten lasten pedagogiikassa, joten varhaiskasvatuksen opettajan merkitystä lapsen itsesäätelykyvyn tukemisessa on tärkeää tutkia. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu itsesäätelyyn liittyvistä keskeisistä käsitteistä, jotka alle kolmevuotiaan lapsen kohdalla ovat itsesäätelyn eri osa-alueet ja biologinen perusta, kanssasäätely, sekä turvallinen kiintymyssuhde. Lapsen varhaisina vuosina kiintymyssuhdeteorian turvallinen kiintymyssuhde ja kanssasäätely muodostavat pohjan itsesäätelytaidoille. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta opettajan keskeinen tehtävä on luoda turvallinen kiintymyssuhde lapseen ja toimia laadukkaan vuorovaikutuksen kautta lapsen kanssasäätelijänä emotionaalisella, kognitiivisella ja käyttäytymisen säätelyn osa-alueilla. Tutkielma pohjautuu keskeisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin lapsen itsesäätelyä koskeviin teoksiin sekä tutkimuksiin. Tutkimustulosten mukaan alle kolmevuotiaan lapsen emotionaalisen, kognitiivisen ja käyttäytymisen itsesäätelyn osa-alueet kehittyvät tiiviisti toisiaan tukien vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Tuloksista ilmeni, että mitä paremmin lapsi tunnistaa omia sekä muiden ihmisten tunteita, sitä paremmin hän kykenee säätelemään omaa käyttäytymistään sosiaalisesti sopivalla tavalla. Lapsen kognitiivinen kehitys puolestaan tukee lapsen mahdollisuuksia säädellä sekä omia tunteitaan että käyttäytymistään. Lisäksi hyvin keskeisen osan pienen lapsen itsesäätelykyvyssä muodostaa biologinen perusta, jolla tarkoitetaan lapsen aivojen kehittymistä, mikä näkyy hyvin selkeästi alle kolmevuotiaan lapsen itsesäätelyn mahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa ilmeni tutkijoiden yksimielisyys varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä itsesäätelytaitojen kehittymisessä. Turvallinen kiintymyssuhde ja laadukas kanssasäätely luovat optimaalisen pohjan lapsen itsesäätelytaidoille. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että varhaiskasvatuksen opettajalla on merkittävä rooli oman pedagogisen työn kautta lapsen itsesäätelytaitojen tukemisessa, sekä mahdollisuus vaikuttaa siihen, että jokaisella varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella, on tasavertaiset mahdollisuudet taustastaan riippumatta saada hyvä pohja itsesäätelytaidoille

What makes urban greenspace unique – relationships between citizens’ perceptions on unique urban nature, biodiversity and environmental factors

Maintaining urban greenspace is important for stimulating diverse human-nature interactions. Yet, which greenspace to prioritize for conservation under threat of urban densification is a major planning challenge. Besides ecological knowledge and objective use, people’s subjective perception or opinion of urban greenspace has been emphasized in assessing the conservation value of urban greenspace and guiding present-day urban planning. Better understanding on people’s perception of urban greenspace and its influencing factors are, therefore, needed. Here we employ a Public Participatory Geographic information System (PPGIS) survey on “unique urban nature” in the city of Helsinki to explore people’s perceived uniqueness (i.e., perceived conservation value) of urban forest patches. We use generalized linear modeling (GLM) and structural equation modeling (SEM) to estimate the relationship between this perceived uniqueness and measurable conservation factors, specifically four biodiversity indicators (BDIs) and seven environmental factors characterizing vegetation structure, landscape features and urban context of the forest patch. Results show that biodiversity has a strong positive impact on perceived uniqueness (PU), while environmental factors have variable impacts on PU, either directly or indirectly through their impacts on biodiversity. While the size and surrounding population density of an urban forest are positively correlated with both biodiversity and PU, its connectivity, surrounding constructed land-use, and canopy cover exhibit negative correlations with PU. Our results highlight the importance of biodiversity in affecting PU both as a direct influencing factor and as a mediator of the impact of environmental factors. We detected distinct effects of environmental factors (e.g., connectivity, canopy cover) on biodiversity and PU, implying different responses of biodiversity and PU to these factors, and a potential trade-off between biodiversity (natural conservation value) and people’s conservation value when managing urban forests.peerReviewe

Uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden muutos ja siirtyminen sukupolvelta toiselle suomalaisissa perheissä

Peer reviewe