Leikki-ikäisen lapsen postoperatiivinen kivunhoito : -Kirjallinen ohje lastenosaston sairaanhoitajille

Tämän Seinäjoen keskussairaalan lastenosastolle hankkeistetun opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallinen ohje sairaanhoitajille lasten postoperatiivisen kivun arvioinnista ja hoitamisesta, sekä esitellä työ lastenosaston sairaanhoitajille osastotunnilla keväällä 2014. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston sairaanhoitajien tietämystä lasten kivunhoitotyön merkityksestä leikkauksen jälkeen sekä lisätä kipumittareiden käyttöä osastolla. Tämän ansiosta lasten postoperatiivinen kivunhoitotyö voi kehittyä ja asianmukaisen kivunhoidon ansiosta lasten sairaalakokemuksista tulee mielekkäämpiä. Lisäksi tavoitteena oli myös lisätä omaa tietämystämme leikki-ikäisen lapsen leikkauksen jälkeisestä kivunhoitotyöstä, sekä saada sitä kautta valmiuksia työelämää varten. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää: kuinka sairaanhoitaja voi arvioida leikki-ikäisen lapsen kipua, millaista on hyvä leikkauksen jälkeinen kivun hoitotyö, miten sairaanhoitaja voi hyödyntää kipumittaria leikki-ikäisen lapsen kivun arvioinnissa, sekä kuinka tehdä kirjallinen ohje sairaanhoitajille? Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä tehden kirjallisuuteen ja tutkimuksiin pohjatuvan tiedon pohjalta opas sairaanhoitajille lasten postoperatiivisesta kivunhoidosta. Tuotoksena syntyvä kirjallinen ohje tuli Seinäjoen keskussairaalan lastenosaston sairaanhoitajien käyttöön. Opinnäytetyössä käsiteltiin leikki-ikäisen lapsen kipua, kivun tunnistamista sekä arvioimista kipumittareiden avulla. Lisäksi työssä käsiteltiin lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä kivunhoitokeinoja. Jatkossa voisi tehdä ohjeen vanhemmille, sekä ohjeen sairaanhoitajille perehtyen jonkin tietyn operaation jälkeisen kivun hoitotyön erityispiirteisiin.The purpose of this thesis was to gather written instruction of children’s post-operative pain assessment and management for nurses who work in the pediatric ward of Seinäjoki Central Hospital, and then to introduce it to nurses and practical nurses working on the ward during a session in the spring of 2014. The aim of this thesis was to improve nurses’ knowledge regarding the importance of children’s pain management after an operation, as well as to increase the use of pain indicators. Due to this, children’s post-operative pain management can develop and, therefore, the hospital experiences of children may become more agreeable. Moreover, another aim of the thesis was to improve our knowledge concerning children’s post-operative pain management and to prepare us to for such duties. The tasks of this thesis were to clarify the following: how nurses can assess tod-dlers’ pain, what good pain management after an operation is like, how nurses can take advantage of pain meters in toddlers’ pain assessment and how to gather written instruction for nurses. The functional method was used in this thesis to prepare written instructions for nurses based on literature and studies concerning children’s post-operative pain management. The written instructions were written to be used by nursing staff of the pediatric ward in the Central Hospital. The thesis consisted of non-pharmacological and pharmacological methods to relieve pain. In the future, there could be developed instructions for parents and for nurses to become familiar with particular post-operative pains

Yläleuan ja ylähammaskaaren levitys miniruuvikiinnitteisillä oikomiskojeilla lapsilla ja nuorilla

Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee miniruuvikiinnitteisten oikomiskojeiden käyttöä yläleuan ja ylähammaskaaren levittämisessä lapsilla ja nuorilla. Käsittelemme miniruuvien käytön indikaatioita, asentamista ja haittavaikutuksia. Tarkastelemme kojeiden käyttöä eri ikäisillä potilailla; kasvuikäisillä sekä kasvuiän päättymisen jälkeen. Lisäksi vertailemme miniruuvikiinnitteisiä kojeita perinteisiin hampaistokiinnitteisiin kojeisiin. Kapeaan ylähammaskaareen liittyy usein sivualueen ristipurentaa tai ahtautta, jota pyritään oikomishoidolla korjaamaan. Yläleuan levityksessä käytetään useimmiten hampaistokiinnitteisiä kojeita, mutta myös miniruuvikiinnitteiset kojeet tuottavat hyviä hoitotuloksia. Yläleuka on kaksiosainen luu, joita yhdistää keskisauma. Keskisauma alkaa hiljalleen luutua teini-ikäisillä, jonka jälkeen yläleuan levittämiseksi tarvitaan enemmän voimaa. Kun oikomiskoje ankkuroidaan miniruuveilla suoraan suulakeen, pystytään yläleukaa levittämään vielä luutumisen jälkeenkin. Miniruuvikiinnitteisillä kojeilla pystytään maksimoimaan levityksen aikaansaamat luustovaikutukset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella miniruuvikiinnitteisten kojeiden todettiin olevan varteenotettava oikomismenetelmä hampaistokiinnitteisten kojeiden rinnalla. Niiden todettiin vähentävän epätoivottuja sivuvaikutuksia, kuten hampaiden epätoivottua kallistumista. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytetty lähdemateriaali on etsitty PubMed -tietokannasta. Lisäksi käytimme lähteenä oikomishoidon oppikirjoja. Asiasanat: oikomishoito, miniruuvi, yläleuan levitys, RM

Mental health problems among clients with substance use problems: a nationwide time-trend study

PurposeMental health and substance use disorders are notable contributors to the global total burden of disease. On a population level, co-occurring mental health and substance use problems are estimated to account for 2–4%. In clinical samples, estimate is even higher. The aim of this study was to examine changes in recognized mental health problems (MHPs) and in the substance use profiles among clients with substance use problems in Finland.MethodsData concerning individuals with substance use entering Finnish social and health care services during 1 day were collected nationwide at three time-points in 2007, 2011, and 2015. Cross-tabulations and logistic regression were used for statistical analysis.ResultsCo-occurring MHPs and substance use problems were common: 56–60% of the clients with substance use problems were reported to have had MHPs between the years 2007 and 2015. The proportion of MHPs remained rather stable among them. Substance use profiles have changed: the proportion of illicit drug use among those who had MHPs has increased in health care services, social services, and substance use problem services.ConclusionCo-occurring substance use and MHPs among clients with substance use problems are common, and substance use profile is shifting from using alcohol only towards illicit drug use. This may even bring along more challenges for the treatment system and should be considered in future service planning.KeywordsSubstance use Mental health problems Treatment system Co-occurrence </div

Self-reported health problems due to prescription drug use and non-medical use of prescription drugs–a population-based study

Objective: We examined the association between the non-medical use of prescription drugs (NMUPD) and self-reported health problems due to the use of prescription drugs (hypnotics, sedatives, or strong painkillers), and whether it differed by social background among the general Finnish population. Methods: Population-based (aged 15–69) Drug Surveys conducted in Finland in 2014 and 2018 were used. NMUPD was measured by the past-year use and social background by the educational level and employment status. Self-reported health problems due to prescription drug use was used as an outcome. A multinomial logistic regression was used. Results: NMUPD was associated with self-reported health problems due to prescription drug use. The effect was modified by the social background and hazardous alcohol use: NMUPD was associated with health problems among those who had a high education, were employed or outside the workforce, and who used alcohol hazardously. Conclusions: Although the findings may partly be explained by the differences in health literacy, they indicate health problems with NMUPD despite the social background. Therefore, when prescribing psychoactive prescription drugs, it is important to monitor the non-medical use of these drugs and inform patients of their possible association with health problems, irrespective of the patient’s social background.acceptedVersionPeer reviewe

Äitien fyysisen kuntoutumisen tukeminen synnytyksen jälkeen : Kysely Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille

Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat kuuluvat ammattiryhmään, joka kohtaa raskaana olevat ja synnyttäneet naiset. Terveydenhoitajat tukevat sekä äitiä, lasta että koko perhettä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Kentällä toimivien fysioterapeuttien keskuudesta on noussut toive fysioterapeuttien ja terveydenhoitajien välisen yhteistyön kehittämisestä. Yhteistyön myötä molempien osapuolten ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää äitien fyysisen kuntoutumisen tukemisessa synnytyksen jälkeen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kyselyn avulla, miten terveydenhoitajien kokemusten mukaan Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloissa huomioidaan äidin fyysistä kuntoutumista synnytyksen jälkeen. Fyysisen kuntoutumisen osalta opinnäytetyö keskittyi keskivartalon ja lantionpohjan alueeseen. Työelämän yhteistyökumppaneina toimivat Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvolat sekä Suomen Äitiysfysioterapeutit ry. Kysely sisälsi väittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin sähköisesti Espoon kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden 113 terveydenhoitajalle ja vastausprosentti oli 23 %. Väittämät analysoitiin määrällisen tutkimuksen periaatteiden mukaan käyttämällä SPSS-ohjelmaa. Avointen kysymysten analysoinnissa noudatettiin laadullisen tutkimuksen aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita. Tulosten perusteella vaikuttaa, että terveydenhoitajilla on aikaa huomioida äidin fyysistä kuntoutumista, ja varsinkin yli 10 vuotta terveydenhoitajana toimineet kokevat ajan riittävän. Lähes kaikki vastanneista terveydenhoitajista kysyvät äideiltä suoraan, onko heillä huolia fyysiseen palautumiseen liittyen. Puolet vastaajista kysyy suoraan virtsankarkailusta, alle puolet paineen tunteesta emättimessä ja neljäsosa ulosteen karkailusta. Hieman yli puolet vastaajista olettaa, että äiti tuo itse esille, jos hänellä on huolia fyysiseen palautumiseen liittyen. Sosiaali- ja terveysalan lisäkoulutusta omaavilla terveydenhoitajilla tämä olettamus ei ole niin vahva. Yli kolme neljäsosaa vastaajista kokee tietävänsä, milloin äiti on syytä ohjata fysioterapiaan. Samoin yli kolme neljäsosaa kaipaa fyysiseen palautumiseen liittyviä lisäkoulutuksia ja -työkaluja. Varsinkin alle 6 vuotta äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajan työssä olleet kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta sekä tietoa fysioterapian mahdollisuuksista äidin tukemisessa.Public health nurses in maternity clinics are occupational professionals who encounter all pregnant mothers and those who have already given birth. It is unclear for physiotherapists how the public health nurses guide, give information and take into consideration the physical rehabilitation of the mothers postpartum. The purpose of this thesis was to find out how physical rehabilitation of mothers who have given birth was taken into consideration in the maternity clinics in the city of Espoo. The physical rehabilitation part of the thesis focused on midriff and pelvic floor areas. Electronical survey was sent to 113 public health nurses who work in maternity clinics in the city of Espoo, 26 of the public health nurses participated and answered the survey. Because the total response rate is 23% it needs to be taken into consideration as a diminishing factor. The survey had closed and open-ended questions. SPSS program was used as an analysis method on the multiple-choice questions and content analysis for the open-ended questions. The results show that the public health nurses have time to pay attention to the mothers’ physical rehabilitation, especially those who have worked as a public nurse for over ten years felt that they have enough time to focus on the physical rehabilitation. Almost all the respondents asked the mother if they had any concerns regarding physical rehabilitation. Half of the respondents asked about urinary incontinence, less than a half asked about pressure in vagina and only one in four asked about stool incontinence. A bit over a half of the respondents assume that the mother will bring up any concerns they have regarding physical rehabilitation, those of the respondents whom have had further training do not assume this. More than three out of four respondents feel that they know when the mother should be guided to see a physiotherapist. More than three out of four public health nurses feel like they need more training and tools regarding physical rehabilitation, especially those who have less than six years of work experience need further training on the subject. It would be crucial to create a check list that maps out the risks of physical rehabilitation of the mothers for the public health nurses. It would be good to target trainings regarding the possibilities of physical therapy in mothers’ rehabilitation for those public health nurses who do not have a lot of working life experience

Mental health problems among clients with substance use problems: a nationwide time-trend study

Published: 04 September 201