Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

67 s.Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Kuntoutuksen vaikuttavuus kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä sitä estävät ja edistävät tekijät : Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus

Kehitysvammaisten osallistuminen työelämään on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite eri maissa. Työelämään osallistuminen voi parantaa kehitysvammaisten toimintakykyä, vahvistaa omaa merkityksen tunnetta sekä lisätä elämänlaatua ja osallisuutta. Järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota tietoa kuntoutuksen vaikuttavuudesta kehitysvammaisten toimintakykyyn ja työllistymiseen sekä saada tietoa työllistymistä estävistä ja edistävistä tekijöistä. Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: CINAHL, The Cochrane Library, Embase, Eric, Medic, Medline, OTseeker, PEDro, PsycInfo, PubMed, Socindex ja Web of Science. Lisäksi haku tehtiin Google Scholarista ja BASEsta (Bielefield Academic Search Engine). Katsaukseen hyväksyttiin englanninkieliset vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, jotka oli julkaistu välillä tammikuu 1990–syyskuu 2016. Mukaan otettiin määrälliset, laadulliset ja monimenetelmäiset tutkimukset sekä tapaustutkimukset, joissa kohderyhmänä olivat työikäiset (16–68 v) kehitysvammaiset. Interventiona tutkimuksissa piti olla jokin kuntoutustoimenpide (lääkinnällinen, ammatillinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen tai yhteisöpohjainen). Katsaukseen mukaan hyväksytyissä tutkimuksissa ensisijainen tulosmuuttuja oli työllistyminen avoimille työmarkkinoille joko tavalliseen tai tuettuun työsuhteeseen, tai työssä suoriutuminen. Toissijainen tulosmuuttuja oli henkilön toimintakyky. Näytön aste arvioitiin GRADE-luokituksella (Grading of Recommendations Assessment, Development and Evaluation). Kirjallisuushauissa löytyi 2 142 tutkimusta, joista mukaanottokriteerit täyttyivät 33 tutkimuksessa. Niistä kahdeksan oli määrällistä tutkimusta (satunnaistettu vertailututkimus, ei-satunnaistettu vertailututkimus, kuusi kohorttitutkimusta), viisi laadullista tutkimusta, yksi monimenetelmäinen tutkimus ja 19 tapaustutkimusta. Pääosa tutkimuksista oli korkealaatuisia, mutta koska suurimmassa osassa ei ollut satunnaistettua vertailuryhmää, näytön aste jää niukaksi. Katsauksen perusteella näyttöä on siitä, että toisen asteen koulutuksen ja siihen sisältyvien palvelujen ja työharjoittelun avulla 22–76 % kehitysvammaisista opiskelijoista työllistyi avoimille työmarkkinoille. Näyttöä on myös siitä, että 21–60 % kehitysvammaisista työllistyi tuetun työn avulla avoimille työmarkkinoille. Tulosten perusteella työkeskuksissa työskentely ei lisännyt kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Työllistymistä edistäviä tekijöitä olivat henkilön oma aktiivisuus ja perheen tuki, työvalmennus, työnantajan ja työyhteisön tuki ja työn arvostaminen sekä työympäristön kehittäminen. Kehitysvammaisen yrittäjyyttä mahdollisti oma tukihenkilö. Kehitysvammaisten työllistymisen esteinä oli koulussa koettu syrjintä, huonot kokemukset luokkaopetuksesta, vaikeus päästä työharjoitteluun ja puutteellinen työkokemus. Lisäksi työllistymistä esti se, että palveluntuottajat pyrkivät sovittamaan henkilöitä olemassa oleviin palveluihin vastoin asiakkaiden omia tarpeita. Tapaustutkimusten perusteella erilaisilla teknologisilla tai digitaalisilla ratkaisuilla voitiin tukea kehitysvammaisten työssä suoriutumista ja itsenäisyyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää kehitysvammaisten työllistymisen edistämisessä. Tämä edellyttää työelämän monimuotoisuuden lisääntymistä sekä muutoksia lainsäädännössä, palvelujärjestelmässä, kuntoutuksessa ja ammattilaisten osaamisessa

Decreasing trend and changing indications of hysterectomy in Finland

Introduction Hysterectomy has been one of the most common surgical procedures in women in Finland. We studied the population-based trends of hysterectomy and its indications from 1986 to 2017. Material and methods A retrospective population-based cohort was created from the Care Register for Health Care by identifying women who had a hysterectomy from 1986 to 2017 and calculating the number of women from the Digital and Population Data Services Agency. We estimated the number and incidence of hysterectomy by period and age as well as by indication. We considered the primary diagnosis at the time of surgery as the indication of hysterectomy. Results The number of hysterectomies increased from 7492 procedures in 1986 to 12 404 procedures in 1998, and reduced substantially after that to 5971 procedures in 2017, the turning point being in 1999. The incidence rate of hysterectomy has decreased on average by 2.5% annually from 432.6 per 100 000 women in 1998-2001 to 224.5 per 100 000 women in 2014-2017. The median age at the time of hysterectomy has increased from 51 years in 1998-2001 to 55 years in 2014-2017. The cumulative burden of hysterectomy by age of 60 years has nearly halved from the first 4-year period (23%) to the last (12%). After 2010, the most common indication has been genital prolapse and incontinence, whereas earlier it was uterine fibroids. Conclusions The number and incidence of hysterectomies have fluctuated during the observation period 1986-2017 and decreased considerably during the past 17 years in Finland. This is probably a result of the availability of hormonal and other conservative treatment options for bleeding disorders and uterine fibroids. As hysterectomy practically removes the risk for endometrial cancer, the change in hysterectomy incidence over time emphasizes the importance of correcting endometrial cancer incidence according to hysterectomy incidence.Peer reviewe

Reliability of prehospital patient classification in helicopter emergency medical service missions

Background Several scores and codes are used in prehospital clinical quality registries but little is known of their reliability. The aim of this study is to evaluate the inter-rater reliability of the American Society of Anesthesiologists physical status (ASA-PS) classification system, HEMS benefit score (HBS), International Classification of Primary Care, second edition (ICPC-2) and Eastern Cooperative Oncology Group (ECOG) performance status in a helicopter emergency medical service (HEMS) clinical quality registry (CQR). Methods All physicians and paramedics working in HEMS in Finland and responsible for patient registration were asked to participate in this study. The participants entered data of six written fictional missions in the national CQR. The inter-rater reliability of the ASA-PS, HBS, ICPC-2 and ECOG were evaluated using an overall agreement and free-marginal multi-rater kappa (Kappa(free)). Results All 59 Finnish HEMS physicians and paramedics were invited to participate in this study, of which 43 responded and 16 did not answer. One participant was excluded due to unfinished data entering. ASA-PS had an overall agreement of 40.2% and Kappa(free) of 0.28 in this study. HBS had an overall agreement of 44.7% and Kappa(free) of 0.39. ICPC-2 coding had an overall agreement of 51.5% and Kappa(free) of 0.47. ECOG had an overall agreement of 49.6% and Kappa(free) of 0.40. Conclusion This study suggests a marked inter-rater unreliability in prehospital patient scoring and coding even in a relatively uniform group of practitioners working in a highly focused environment. This indicates that the scores and codes should be specifically designed or adapted for prehospital use, and the users should be provided with clear and thorough instructions on how to use them.Peer reviewe

Expansion of CD16-Negative Natural Killer Cells in the Peripheral Blood of Patients with Metastatic Melanoma

Altered natural killer (NK) cell function is a component of the global immune dysregulation that occurs in advanced malignancies. Another condition associated with altered NK homeostasis is normal pregnancy, where robust infiltration with CD16− CD9+ NK cells can be identified in decidual tissues, along with a concomitant expansion of CD16− NK cells in the maternal peripheral blood. In metastatic melanoma, we identified a similar expansion of peripheral blood CD16− NK cells (median 7.4% in 41 patients with melanoma compared with 3.0% in 29 controls, P < .001). A subset of NK cells in melanoma patients also expresses CD9, which is characteristically expressed only on NK cells within the female reproductive tract. Expansion of CD16− NK cells was associated with elevated plasma transforming growth factor-beta (TGF-β levels (median 20 ng/ml, Spearman's ρ = 0.81, P = .015)). These findings suggest the possibility of exploring anti-TGF-β therapy to restore NK function in melanoma

The dual rod system of amphibians supports colour discrimination at the absolute visual threshold

The presence of two spectrally different kinds of rod photoreceptors in amphibians has been hypothesized to enable purely rod-based colour vision at very low light levels. The hypothesis has never been properly tested, so we performed three behavioural experiments at different light intensities with toads (Bufo) and frogs (Rana) to determine the thresholds for colour discrimination. The thresholds of toads were different in mate choice and prey-catching tasks, suggesting that the differential sensitivities of different spectral cone types as well as task-specific factors set limits for the use of colour in these behavioural contexts. In neither task was there any indication of rod-based colour discrimination. By contrast, frogs performing phototactic jumping were able to distinguish blue from green light down to the absolute visual threshold, where vision relies only on rod signals. The remarkable sensitivity of this mechanism comparing signals from the two spectrally different rod types approaches theoretical limits set by photon fluctuations and intrinsic noise. Together, the results indicate that different pathways are involved in processing colour cues depending on the ecological relevance of this information for each task. This article is part of the themed issue 'Vision in dim light'.Peer reviewe

'Return to Work' Coordinator Model and Work Participation of Employees: A Natural Intervention Study in Finland

Purpose Employers increasingly use 'return to work' (RTW) coordinators to support work ability and extend working careers, particularly among employees with reduced work ability. We examined whether applying this model was associated with changes in employee sickness absence and disability retirements. Methods We used data from the Finnish Public Sector study from 2009 until 2015. Employees where the model was introduced in 2012 constituted the cases (n = 4120, one municipality) and employees where the model was not in use during the follow-up, represented the controls (n = 5600, two municipalities). We analysed risk of disability retirement in 2013-2015 and risk of sickness absence after (2013-2015) vs. before (2009-2011) intervention by case-control status. Results The incidence of disability retirement after the intervention was lower in cases compared to controls both in the total population (hazard ratio HR = 0.49, 95% CI 0.30-0.79) and in the subgroup of participants with reduced work ability (HR = 0.34, 95% CI 0.12-0.99). The risk of sickness absence increased from pre-intervention to post-intervention period both among cases and controls although the relative increase was greater among cases (RRpost- vs. pre-intervention = 1.26, 95% CI 1.14-1.40) than controls (RRpost- vs. pre-intervention = 1.03, 95% CI 0.97-1.08). In the group of employees with reduced work ability, no difference in sickness absence trends between cases and controls was observed. Conclusions These findings suggest that RTW-coordinator model may increase employee sickness absence, but decrease the risk of disability retirement, i.e., permanent exclusion from the labour market

The reliability and accuracy of operational system data in a nationwide helicopter emergency medical services mission database

Aim The aim of this study was to evaluate the reliability and accuracy of documentation in FinnHEMS database, which is a nationwide helicopter emergency service (HEMS) clinical quality registry. Methods This is a nationwide study based on written fictional clinical scenarios. Study subjects were HEMS physicians and paramedics, who filled in the clinical quality registry based on the clinical scenarios. The inter-rater -reliability of the collected data was analyzed with percent agreement and free-marginal multi-rater kappa. Results Dispatch coding had a percent agreement of 91% and free-marginal multi-rater kappa value of 0.83. Coding for transportation or mission cancellation resulted in an agreement of 84% and free-marginal kappa value of 0.68. An agreement of 82% and a kappa value of 0.73 for dispatcher coding was found. Mission end, arrival at hospital and HEMS unit dispatch -times had agreements from 80 to 85% and kappa values from 0.61 to 0.73. The emergency call to dispatch centre time had an agreement of 71% and kappa value of 0.56. The documentation of pain had an agreement of 73% on both the first and second measurements. All other vital parameters had less than 70% agreement and 0.40 kappa value in the first measurement. The documentation of secondary vital parameter measurements resulted in agreements from 72 to 91% and kappa values from 0.43 to 0.64. Conclusion Data from HEMS operations can be gathered reliably in a national clinical quality registry. This study revealed some inaccuracies in data registration and data quality, which are important to detect to improve the overall reliability and validity of the HEMS clinical quality register

Reliability of prehospital patient classification in helicopter emergency medical service missions

BackgroundSeveral scores and codes are used in prehospital clinical quality registries but little is known of their reliability. The aim of this study is to evaluate the inter-rater reliability of the American Society of Anesthesiologists physical status (ASA-PS) classification system, HEMS benefit score (HBS), International Classification of Primary Care, second edition (ICPC-2) and Eastern Cooperative Oncology Group (ECOG) performance status in a helicopter emergency medical service (HEMS) clinical quality registry (CQR).MethodsAll physicians and paramedics working in HEMS in Finland and responsible for patient registration were asked to participate in this study. The participants entered data of six written fictional missions in the national CQR. The inter-rater reliability of the ASA-PS, HBS, ICPC-2 and ECOG were evaluated using an overall agreement and free-marginal multi-rater kappa (Kappa(free)). ResultsAll 59 Finnish HEMS physicians and paramedics were invited to participate in this study, of which 43 responded and 16 did not answer. One participant was excluded due to unfinished data entering. ASA-PS had an overall agreement of 40.2% and Kappa(free) of 0.28 in this study. HBS had an overall agreement of 44.7% and Kappa(free) of 0.39. ICPC-2 coding had an overall agreement of 51.5% and Kappa(free) of 0.47. ECOG had an overall agreement of 49.6% and Kappa(free) of 0.40.ConclusionThis study suggests a marked inter-rater unreliability in prehospital patient scoring and coding even in a relatively uniform group of practitioners working in a highly focused environment. This indicates that the scores and codes should be specifically designed or adapted for prehospital use, and the users should be provided with clear and thorough instructions on how to use them.</div