Naakka ja ihminen. Naakkojen aiheuttamien haittojen hallinta

Naakka (Corvus monedula) on oppivainen varislintu, joka viihtyy ihmisen tarjoaman ravinnon ja pesäpaikkojen parissa. Naakka-kanta on ollut voimakkaassa kasvussa koko 2000-luvun ja siten ovat lisääntyneet myös ihmisten naakoista kokemat haitat ja vahingot. Etenkin naakkojen aiheuttamat maatalousvahingot ovat mittavia, mutta haittaa naakoista koetaan olevan myös kaupunkiympäristössä, mihin naakat hakeutuvat yöpymään suurina parvina aina loppukesästä kevääseen saakka. Ympäristöstään riippumatta merkittävänä naakkavahinkona koetaan rakenteiden rikkomiset ja ulosteista aiheutuvat hygieniahaitat sekä mahdollinen tautivaara. Avainasemassa vahinkojen hallinnassa on sopivien pesäpaikkojen tarjonnan rajoittaminen muun muassa verkottamalla savupiippuja ja muita kolomaisia rakenteita. Pesintöjen estämisellä on mahdollista vaikuttaa etenkin alkukesän naakkavahinkoihin. Pesimäajan ulkopuolella vahinkojen ehkäisy on lähinnä pistemäistä naakkojen karkottamista erilaisin pelotekeinoin. Toisaalta esimerkiksi säilörehupaalivahinkoja saattaa olla mahdollista vähentää sijoittelemalla paalit mahdollisimman lähelle metsänrajaa. Naakkojen karkotuskeinoja pohdittaessa onkin hyvä nojata naakkojen luontaisen vihollisen matkimiseen. Seinäjoella ja Lahdessa toteutetun kolmivuotisen kaupunkinaakkatutkimuksen tulosten perusteella on todettavissa, että naakat viihtyvät hyvin erityyppisissä yöpymispaikoissa. Kaupunkisuunnittelulla on kuitenkin mahdollista vaikuttaa jossain määrin suurten naakkaparvien yöpymispaikkavalintaan ja siten naakoista aiheutuvaan meluun ja ulostehaittoihin keskeisellä paikoilla. Naakkojen ulosteet aiheuttavat runsaasti hygieniahaittoja, mutta ulosteiden aiheuttama tautiriski ei ole kovin suuri. Naakoissa esiintyy salmonellaa vain satunnaisesti, kampylobakteerin osalta naakat näyttävät olevan epätodennäköinen ihmisiin tarttuvien C. jejuni -kantojen varasto, eikä naakkoja voida pitää Brachyspira-sukuun kuuluvien tuotantoeläintaudinaiheuttajien varastona

Pure wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) or hybrids? A whole-genome sequencing approach to solve the taxonomical status

In Finland, the geographic distribution of domestic reindeer (Rangifer tarandus tarandus) and Finnish wild forest reindeer (Rangifer tarandus fennicus) partly overlap in the vicinity of the southern border of the reindeer herding area. Additionally, domestic reindeer are occasionally kept as pets within the distribution range of the wild forest reindeer. Hybridisation of these two subspecies is one of the major threats for the wild forest reindeer population. Concerns about potential hybridisation served as the catalyst also for this study, which we aimed to clarify the taxonomic status of presumed wild forest reindeer individuals intended as founder individuals for a reintroduction project. To do this, we resequenced genomes of four Rangifer tarandus individuals with unknown taxonomical status and investigated their ancestries by comparing the genomic data with the existing resequenced data of the Finnish domestic reindeer and Finnish wild forest reindeer. The genetic relationship investigations indicated that all individuals we analysed were pure wild forest reindeer, making them suitable as founder individuals for the reintroduction project. Thus, our study provided critical knowledge for practical conservation action, where it was essential to recognise each individual’s origin. In the future, it will also offer novel insights into the spread of native wild forest reindeer to new geographic regions in Finland. For subsequent studies, additional resequenced genomic data of Rangifer individuals will be needed to develop an ancestry information marker panel of single nucleotide polymorphisms for rapid and cost-effective identification of hybrid individuals of these subspecies

Back-calculation of large carnivore populations in Finland in 1865-1915

Session abstract 83.

Organized persecution of birds of prey in Finland: historical and population biological perspectives

In Finland, the persecution of birds of prey was already encouraged in the Swedish State Law of 1734, and was first included in bounty schemes in the Royal Decree on Avian Pests in 1741. All species of Finnish raptors and owls were persecuted during 1898–1923, the most intense period of active bounty-paying by municipalities and hunting societies. Elimination of avian predators was regarded as reasonable game management, and was also justified on moral grounds. Since the late 19th century, persecution of many species was questioned by professional biologists.We investigated the legal basis of persecution at different times, changes in attitudes towards birds of prey, and local and long-term impacts of persecution on population ranges and sizes in Finland.We found that in analysing the consequences of persecution, both the spatial and temporal scales of study are important. While populations of persecuted species may have dramatically declined at local scale, at the national level the ranges may have remained more or less stable.Active persecution had a severe short-term impact on many species: for example, the established breeding population of the Greater Spotted Eagle (Aquila clanga) was totally exterminated in the 1920s. Active conservation measures have in recent decades compensated for the losses caused by earlier persecution