Lue elämys! Kovaa asiaa kirjallisuuskasvatuksesta kevyessä muodossa

Kirja-arvostelu: Päivi Heikkilä-Halttunen 2015. Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Lastenkirjainstituutin julkaisuja 33. Helsinki: Atena. 240 s

Lasten osallisuuden jännitteet varhaiskasvatuksessa

Lasten osallisuus on varhaiskasvatuksessa pedagogisen toiminnan keskeinen tavoite. Osallisuuden toteutuminen voi olla kuitenkin käytännössä vaikeaa. Sitä hankaloittavat lasten osallisuuden epäselvä teoreettinen määrittely, tiedon puute osallisuutta tukevista käytännöistä ja toimintatavoista sekä varhaiskasvatuksen resursoinnin kysymykset. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmät ovat yhä monimuotoisempia, ja myös siksi on tärkeää kehittää kasvattajien osaamista lasten osallisuuden huomioon ottamisessa. Jotta lasten osallisuus ja oikeudet osataan tunnistaa, on tunnettava niihin liittyvää tutkimustietoa ja lainsäädäntöä sekä uusia toimintatapoja. Artikkelissa tarkastelemme, millaista oli Oiva – Lasten oikeudet ja osallisuus varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa -koulutukseen osallistuneiden kasvatusalan ammattilaisten ja tutkinto-opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden ja oikeuksien toteutumisesta, osallisuuden esteistä ja syrjivistä käytännöistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto koostui koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden arviointihaastatteluista ja -keskusteluista. Koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden puhe lasten osallisuuden edistämisestä oli jännitteistä. Koulutus kuitenkin lisäsi osallisuuden jännitteiden ymmärtämistä.In the Finnish ECEC context, children’s participation may be a stated aim, but its actualisation with young children may be challenging owing to vagueness in the definition of children’s participation, the lack of more specific guidelines for participation-based practices, or to economic austerity measures introduced by municipalities. Simultaneously, an urgent need exists to develop educators’ expertise in how to work with diversity among children, that is, how to meet the demands of participation in increasingly heterogeneous ECEC groups. This study explores how professionals and students taking part in the “Oiva – Children’s rights and participation in early childhood education, pre-school and first grades” educational project talk about the promotion of young children’s participation rights, the situations that limit children’s participation, and exclusive or discriminatory practices in ECEC. The data comprise the evaluation interviews and group tasks of the participating students. We observed many tensions in their talk about the enhancement of children’s participation. However, The Oiva project was perceived as adding to the participants’ understanding of these tensions

Näennäinen normi vai elettyä demokratiaa? : Varhaiskasvatusikäisten lasten osallisuus kasvatusalan opiskelijoiden ja ammattilaisten puheessa

https://doi.org/10.33350/ka.107996Peer reviewe

Why is a live chicken banned from the kindergarten? : Two lessons learned from teaching posthuman pedagogy to university students

The hierarchical human-centric paradigm has been criticized by various movements of posthuman philosophy because this paradigm forgets and dismisses nonhuman beings and entities: animals, nature, objects, and technology. When I developed a course called ‘Education and Adaptations of Animal Studies’ for university students in 2015, I learned two lessons in practice. First, many humans, pedagogues, and academics want to hold on to their anthropocentric worldview that separates them from other species. Second, in pedagogical practices humans prefer to avoid confronting the violence they do toward animals. In this article, I reflect on these two lessons learned and consider what they tell us about the dichotomies, anthropocentrism, and speciesism visible in pedagogical practices. I also discuss how posthuman pedagogy and posthuman ethics can help us ask uneasy questions that fracture the uncertain conception of human superiority.peerReviewe

Varhaiskasvatuksen digiloikka ja muuttuva sukupolvijärjestys? Jännitteitä lastentarhanopettajien ja lasten kohtaamisissa digitaalisen teknologian äärellä

Viimeisten vuosien aikana päiväkodit ovat olleet nopean teknologisen muutoksen kohteena. Digitaaliset teknologiat, erityisesti tablettitietokoneet, ovat tulleet lyhyen ajan sisällä osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja pedagogiikkaa. Artikkelissamme tuomme haastatteluaineiston avulla näkyville teknologian käytön aiheuttamia jännitteitä varhaiskasvatuksessa, kun sekä lapset että lastentarhanopettajat koettavat navigoida muuttuneessa teknologiaympäristössä yksin, yhdessä ja erikseen. Jännitteet vaikuttavat myös varhaiskasvatusinstituution sukupolvijärjestykseen, sillä teknologian äärellä lapset näyttäytyvät aikuisia osaavampana sukupolvena. Artikkeli nostaa näin esille digitaalisen teknologian käytön ja sukupolvijärjestyksen välisen yhteyden.peerReviewe

Wild Things Squeezed in the Closet : Monsters of Children’s Literature as Nonhuman Others

Children and monsters share a similar position in the world dominated by human adults: both are typically represented as animalized, alien creatures that are to be tamed, protected, abused, or repelled. In other words, children and monsters are constructed as different and “other” from the hegemonic standard that is the full-grown, healthy (and typically white) human. Children’s literature thus opens a space where the ethical relationships between humans and nonhumans can be radically reconfigured: the different forms and genres of fiction aimed at infants and youngsters offer wads of intriguing, underutilized material for examining the construction of nonhuman otherness and its complex connections to the various groups of human others – including children themselves. In the chapter co-authored by Marleena Mustola and Sanna Karkulehto, brief analyses of Maurice Sendak’s Where the Wild Things Are (1963), Shaun Tan’s “Stick Figures” (in Tales of Outer Suburbia, 2009), and Tuutikki Tolonen’s Monster Nanny (2017) demonstrate how the othering, abjection, and abuse of the monsters in children’s literature embody the contemporary (human) anxieties. In all of these narratives, the fear of difference agitates the human characters to mistreat the characters that represent the disempowered other: monsters – and even the monstrous characteristics lurking inside the humans themselves – are squeezed into tight closets, creatures evoking existential questions are beaten down to silence, and opportunistic quests are undertaken to tame anything wild and unruly.peerReviewe