Sammandrag: Skade-effekter på ån Lieksanjoki förorsakade av Enso-Gutzeit Ab:s kartongfabrik i Pankakoski. English summary: The adverse effects of the board mill of Enso-Gutzeit Oy, Pankakoski, to the river Lieksanjoki

Julkaisu sisältää myös seuraavat artikkelit: Nakari, Tarja & Miettinen, Veijo: Enso-Gutzeit Oy:n Pankakosken kartonkitehtaan jätevesien vaikutuksesta 2-kesäisten kirjolohien (Salmo gairdneri R.) elintoimintoihin ja vesikirpun (Daphnia Magna L.) poikasten elinkykyyn. Sammandrag: Avloppsvattnets verkningar vid en kartongfabrik (Enso-Gutzeit Ab, Pankakoski) med hjälp av fysiologiska tester med 2-åriga regnbågsforeller och viabilitetstest med unga vattenloppor English summary: The effects of paper board industry (Enso-Gutzeit Oy, Pankakoski) waste waters on the physiology of 2-year old rainbow trout (Salmo gairdneri R.) and on the viability of the alevins of water fleas (Daphnia Magna L.

Training dairy bull calves to stay within light-built electric fences

Training cattle to avoid electric fences before turnout to grazing reduces the risk of the animals breaking out from their paddock. We investigated the time needed for dairy bull calves to learn to avoid a light-built electric fence. Nineteen dairy bull calves were trained to an electric fence in a training yard during seven days. The number of electric shocks the animals received from the training fence was recorded continuously. After the training period, the calves were turned to pasture. Nine of the animals were also grazed the following summer as yearlings, and observed before turnout in a smaller enclosure. The calves got more shocks from the fence during training hour 1 than during any of the following seven hours. The number of shocks the calves received from the fence also declined from training day 1 to 2 and from training day 3 to 4. The results indicate that the dairy bull calves learned to avoid an electric fence quickly, even within an hour from release into the training yard. A simple training procedure was sufficient to ensure that the animals could be grazed in and would avoid a light-built electric fencing system as calves and, even after a winter-housing period, as bulls

Influence of postoperative pain and use of NSAID on heart rate variability of dairy cows

This Research Communication describes the effect of post-operative pain and non-steroidal anti-inflammatory drug (NSAID) treatment on heart rate variability (HRV) of dairy cows. Postoperative pain in farm animals is often left untreated, and HRV could be a promising tool for assessing pain. The aim of this study was to assess if postoperative state after subcutaneous surgery affects HRV in dairy cows and to determine whether this could be modulated by NSAID. Nine cows were inserted with an implantable electrocardiograph logger. Cows were divided into the NSAID treatment group and the control group. The cows in the NSAID group had higher HRV than the control group, indicating a higher sympathetic activity in control animals, most likely due to untreated post-operative pain. Besides the ethical need for treating pain in production animals, ongoing pain has an adverse effect on animal productivity. Thus post-operative pain alleviation is recommended.Peer reviewe

Sonnivasikat oppivat varomaan sähköpaimenaitaa nopeasti

Laitumelta karkailevat hiehot ovat tuttu alkukesän ilmiö useilla suomalaisilla maatiloilla. Maitorotuisiasonnivasikoita tai sonneja ei taas ole Suomessa yleensä laidunnettu lainkaan. Maitotiloilla laitumienaitaamiseen käytetään pääasiallisesti kustannuksiltaan edullisia kevyitä sähköpaimenaitoja, jotkaeivät kuitenkaan pysäytä eläimiä, elleivät ne ole oppineet kunnioittamaan aitoja laidunalueen rajoina.Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, kuinka nopeasti maitorotuiset sonnivasikat oppivat kunnioittamaansähköpaimenaitaa ja kuinka niiden laiduntaminen onnistuu yksinkertaista aitausjärjestelyäkäyttäen.Tutkimuksessa käytettiin 19 ayrshire ja holsteinfriisiläistäsonnivasikkaa. Vasikoita pidettiinkylmäpihatossa 8×8 m karsinassa, jonka viereen pihaton päätyyn oli rakennettu betonielementeistä jalaudoista 4×8 m jaloittelutarha. Noin 0,7 m lauta-aidansisäpuolelle oli rakennettu sähköpaimenaita.Vasikoilla oli vapaa pääsy jaloittelutarhaan sähköpaimenaitaan opetuksen ajan, eli seitsemän vuorokauttaennen laidunkauden alkua. Eläinyksilöiden saamat sähköiskut laskettiin videonauhalta vasikoidenkäyttäytymisen perusteella. Opetusjakson jälkeen vasikat päästettiin sähköpaimenaidoin aidatullelaitumelle neljän kuukauden ajaksi. Vasikoiden saamien sähköiskujen lukumäärää rekisteröitiin suorillahavainnoilla laitumelle laskun yhteydessä. Vasikoiden saamien sähköiskujen määrän muuttuminenopetusjakson ensimmäisten kahdeksan tunnin sekä neljän vuorokauden aikana testattiin lineaarisellasekamallilla.Kaikki eläimet kävivät tutkimassa sähköpaimenlankaa ensimmäisen opetusvuorokauden aikanasaaden siitä useita (vaihteluväli 8–37) sähköiskuja. Seuraavien vuorokausien aikana saatujen sähköiskujenmäärä väheni (P < 0,001). Sähköiskujen määrän väheneminen oli tilastollisesti merkitsevä ensimmäisen(17,3 [13,9; 21,0], takaisinmuunnettu ryhmäkeskiarvo [95% luottamusväli], sähköiskua) jatoisen (6,0 [3,8; 8,7]) sekä kolmannen (4,2 [2,2; 6,7]) ja neljännen (0,2 [0,0; 0,5]) vuorokauden välillä.Vasikat saivat opetusjakson ensimmäisen tunnin aikana enemmän sähköiskuja (P < 0,001) kuin sitäseuraavina seitsemänä tuntina. Laitumelle laskun yhteydessä havaittiin aitojen hyvän näkyvyyden olevantärkeää. Vasikat eivät karanneet laitumelta laidunkauden aikana.Vasikoiden saamien sähköiskujen lukumäärän perusteella vasikat oppivat selvästi varomaan jaloittelutarhassaollutta sähköpaimenaitaa jo yhden vuorokauden aikana. Oppimista näyttää tapahtuneenjopa opetusjakson ensimmäisen tunnin aikana. Laidunkauden päättyessä sonnit olivat jo kahdeksankuukauden ikäisiä, mutta niiden laiduntaminen kevytrakenteisessa sähköpaimenaitauksessa ei aiheuttanutlainkaan käytännön ongelmia. Sukupuolesta ja iästä riippumatta laiduneläinten riittävä opettaminensähköpaimenaitoihin on suositeltavaa, sillä se parantaa sekä eläinten että niiden hoitajien turvallisuutta

Exploring operational ecosystem service definitions : the case of boreal forests

Highlights • We examine alternative ways of defining and classifying ecosystem services by using an example of a boreal forest in Finland. • We suggest using the notion of final ecosystem goods and services in economic valuation and other priority setting contexts. • In the context of awareness raising it might be more effective to retain the well-established terminology of the M A. • We find a definition of ecosystem services value, which is based on willingness to pay, too narrow. • We suggest regarding both natural and semi-natural ecosystem outputs as ecosystem services.Despite the widespread use of the concept of ecosystem services, there is still much uncertainty over the precise understanding of basic terms such as 'ecosystem services', 'benefits' and 'values'. This paper examines alternative ways of defining and classifying ecosystem services by using the specific example of boreal forests in Finland. We find the notion of final ecosystem goods and services (FEGS) operable, and suggest using it in economic valuation and other priority setting contexts, as well as in the selection of indicators. However, in the context of awareness raising it might be more effective to retain the well-established terminology of the Millennium Ecosystem Assessment. Our analysis shows that the cascade model (Potschin and Haines-Young, 2011. Progress in Physical Geography 35(5), 575-594) is helpful in distinguishing between ecosystem structures, processes, services, benefits and values by making the sequence of links visible. Johnston and Russell's (2011. Ecological Economics 70(12), 2243-2249) operational mechanism for determining FEGSs proves also instrumental in separating intermediate (e.g. carbon sequestration) and final ecosystem services (e.g. reduction of atmospheric carbon). However, we find their definition of importance, which is based on willingness to pay, too narrow. Furthermore, we favour the CICES approach, which defines ecosystem services as the direct contributions that ecosystems - whether natural or semi-natural - make to human well-being

Ryhmäkoon ja eläintiheyden vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmäkoko ja eläintiheys vaikuttavat kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Suhteellisen pieni ryhmäkoko (noin 5-20 eläintä) on turvallinen valinta nautojen tuotannon kannalta. Nautojen kasvu saattaa heiketä ryhmäkoon kasvaessa (20-60 eläintä), mutta suurien ryhmäkokojen osalta kaivataan lisätutkimuksia. Nautojen sosiaalisen käyttäytymisen perusteella pieni ryhmäkoko on suurta suositeltavampi. Pienessä ryhmässä eläinten on helpompi tunnistaa toisensa yksilöllisesti ja muistaa oma asemansa lauman hierarkiassa suhteessa muiden laumanjäsenten asemaan kuin suuremmassa ryhmässä. Ryhmäkoon ylärajana voidaan pitää 50-70 eläintä, jonka ylittyessä naudan kyky tunnistaa toisia yksilöitä heikkenee. Jos lihanautoja pidetään suurissa ryhmissä, tilaa on oltava runsaasti, jotta eläimet voivat halutessaan muodostaa pienempiäalaryhmiä.Eläintiheyden kasvaessa lihanautojen kasvu, rehunkulutus ja rehuhyötysuhde heikkenevät, mutta eläintiheydellä ei ole havaittu vaikutusta ruhon tai lihan laatuun. Eläintiheyden kasvu heikentää lihanautojen terveyttä lisäämällä häntäpolkemia. Lisäksi lisämunuaisten toiminta voi muuttua, minkä voidaan katsoa johtuvan kroonisesta stressistä. Eläintiheyden kasvaessa lihanaudat myös likaantuvat herkemmin. Eläintiheyden kasvulla on monia negatiivisia vaikutuksia lihanautojen käyttäytymiseen. Karsinatilan pienentyessä vasikoiden leikkikäyttäytyminen vähenee. Makuutilan vähentyessä ryhmän makuukäyttäytyminen muuttuu epäsynkronisemmaksi ja makaavien eläinten häirintä voi lisääntyä. Hyvin korkeassa eläintiheydessä eläinten makuulla viettämä aika vähenee. Eläintiheyden kasvaessa nojailukäyttäytyminen voi lisääntyä. Rakolattialla karsinan ahtaus vaikeuttaa makuulle asettumista ja ylösnousua, minkä vuoksi epänormaalisti suoritetut liikkeet lisääntyvät. Korkeassa eläintiheydessä eläimillä voi olla vaikeuksia haluamansa yksilötilan säilyttämisessä tai dominoivan lajikumppanin väistämisessä, mikä lisää eläinten välisiä aggressioita.Tutkimustuloksien perusteella Suomen eläinsuojelusäädöksissä esitetyt ryhmäkasvatettavien nautojen vähimmäistilasuositukset (1,8-4,0 m2/eläin eläinten koosta ja karsinatyypistä riippuen) ovat lihanautojen kasvatuksessa ehdoton eläintiheysminimi. Jotta naudoilla olisi mahdollisuus toteuttaa paremmin lajintyypillistä käyttäytymistään, tilaa eläintä kohden tulisi olla suosituksiakin enemmän. Etenkin rakolattiakasvatuksessa lisätila parantaisi eläinten terveyttä ja voisi vaikuttaa myönteisesti myös eläinten kasvuun. Suosituksissa kaikille yli 500 kg:n painoisille lihanaudoille on annettu sama minimitila, mutta on selvää, että yli 600 kg:n painoinen eläin tarvitsee enemmän tilaa kuin 500 kg:n painoinen eläin. Siten varsinkin kasvatuksen loppuvaiheessa naudoilla tulisi olla käytössään vähimmäistilasuosituksiakin suurempi karsinatila

Erilaisten karsinaratkaisujen vaikutus kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää erilaisten karsinaratkaisujen vaikutusta kasvavien lihanautojen tuotantoon ja hyvinvointiin. Useimpien kasvatuskokeiden perusteella karsinan pohjamateriaalilla ei ole vaikutusta lihanautojen kasvuun, rehunkäyttöön, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon ja lihan laatuun. Lihanaudoilla esiintyy enemmän käyttäytymisongelmia rakolattialla kuin päällystetyillä lattioilla (olkipohja, kumipäällysteet), mikä johtuu rakolattian kovasta ja liukkaasta pinnasta. Erityisesti makuulle asettuminen ja ylös nouseminen vaikeutuvat. Lisäksi rakolattialla eläimet liukastelevat ja voivat jopa vältellä tasapainoa vaativia toimintoja.Yleisesti lihanaudoilla näyttäisi olevan enemmän terveysongelmia rakolattialla kuin muilla lattiamateriaaleilla. Häntävauriot, ontuminen ja polvinivelien kasvuhäiriöt vaivaavat lihanautoja useammin rakolattialla kuin olkipohjalla. Ontuminen ja kasvuhäiriöt näyttäisivät kuitenkin olevan ongelma myös vinolla pohjalla. Pehmeällä alustalla sorkat eivät kulu yhtä paljon kuin kovemmalla alustalla ja voivat sen seurauksena kasvaa pitkiksi. Kiinteällä lattialla ongelmia aiheuttaa lattialle kerääntyvä liete, joka voi syövyttää sorkkaa ja aiheuttaa bakteeritulehduksia.Preferenssikokeissa naudat ovat selvästi osoittaneet, että ne makaavat mieluummin pehmeällä kuin kovalla alustalla. Tämä on ymmärrettävää, koska naudat ovat alun perin sopeutuneet makaamaan joustavalla alustalla luontaisessa elinympäristössään, ruohotasangolla. Preferenssikokeiden perusteella rakolattia on lihanautojen mielestä kaikkein epämiellyttävin pohjamateriaali, jota eläimet todennäköisesti karttavat sen liukkauden ja kovuuden vuoksi. Pehmeä alusta sen sijaan tarjoaa sorkalle pitävämmän pohjan ja vartalon muotoja mukailevan pinnan eläimen maatessa.Tutkimustulosten perusteella lihanautojen hyvinvointia voidaan parantaa tarjoamalla niille mahdollisuus maata pehmeällä alustalla. Tämä voidaan toteuttaa kuivittamalla osa karsinasta makuualueeksi tai vaihtoehtoisesti päällystämällä osa palkeista kumipäällysteellä. Kiinteitä lattioita ja kuivikkeita käytettäessä lattian puhdistuksesta ja kuivikkeiden riittävästä käytöstä on tärkeää huolehtia eläinten puhtauden ja sorkkaterveyden vuoksi. Sorkkien kasvun hillitsemiseksi karsinaan tulisi sijoittaa myös kovapohjaisia alueita. Jalkaongelmien vähentämiseksi vinopohjan kaltevuus tulisi olla korkeintaan 10 prosenttia