Joint demonstration of the large nine axle chip truck-trailer unit and the hybrid chipper

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet. INFRES, Demoreport 17 - D4.5European Commission FP7 programme. INFRES – Innovative and effective technology and logistics for forest residual biomass supply in the EU (311881)201

CYP1A2 polymorphism −1545C > T (rs2470890) is associated with increased side effects to clozapine

Background Cytochrome P450 1A2 gene (CYP1A2) polymorphisms have been suggested to be associated with increased side effects to antipsychotics. However, studies on this are scarce and have been conducted with either various antipsychotics or only in small samples of patients receiving clozapine. The aim of the present study was to test for an association between the CYP1A2 −1545C > T (rs2470890) polymorphism and side effects in a larger sample of patients during long-term clozapine treatment. Methods A total of 237 patients receiving clozapine treatment completed the Liverpool University Neuroleptic Side-Effect Rating Scale (LUNSERS) assessing clozapine-induced side effects. Of these patients, 180 completed the questionnaire satisfactorily, agreed to provide a blood sample, and were successfully genotyped for the polymorphism. Results The TT genotype of CYP1A2 polymorphism −1545C > T (rs2470890) was associated with significantly more severe side effects during clozapine treatment (p = 0.011). In a subanalysis, all seven types of side effects (sympathicotonia–tension; depression–anxiety; sedation; orthostatic hypotension; dermal side effects; urinary side effects; and sexual side effects) appeared numerically (but insignificantly) more severely among TT carriers. In addition, use of mood stabilizers was more common among patients with the TT genotype (OR = 2.63, p = 0.004). Conclusions This study has identified an association between the CYP1A2 polymorphism −1545C > T (rs2470890) and the occurrence of more severe clozapine side effects. However, these results should be regarded as tentative and more studies of larger sample sizes will be required to confirm the result.BioMed Central opean acces

Luken visio suomalaisesta eläintuotannosta ja sen tutkimuksesta vuoteen 2040

Suomalaisen eläintuotannon ja sen tutkimuksen tulevaisuuden visio vuoteen 2040 tehtiin vuosina 2021 ja 2022 Luken Ruokavisio 2040 -työn ohessa. Visio pohjautuu Luken tutkijoiden, asiantuntijoiden ja professorien keskustelutilaisuuksiin ja työpajoihin, sidosryhmäkeskusteluihin, kirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin. Luken vision mukaan vuonna 2040 eläintuotanto on 1) osa ravitsevaa, terveellistä ja turvallista ruokavaliota, 2) osa omavaraista ja huoltovarmaa ruoantuotantoa, 3) kiertotalouteen perustuvaa, 4) ilmasto- ja ympäristökestävää, 5) biodiversiteettiä lisäävää, 6) kannattavaa ja kilpailukykyistä, 7) eläinten hyvinvoinnin ja eläinterveyden kattavasti huomioivaa, sekä 8) hyväksyttävää ja vastuullista. Tutkimuksen tuottama tieto ja ratkaisut sekä paikallisesti että globaalisti auttavat koko elinkeinoa saavuttamaan nämä tavoitteet. Visiossa on nostettu esille myös tulevaisuuden tutkimusaiheita tutkimusalakohtaisesti ja lisäksi hahmotettu seitsemän tulevaisuuden merkittävintä tutkimuskysymystä, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja poikkitieteellistä tutkimusta. Vision muodostamista varten tunnistettiin kattavasti eläintuotannossa viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita toimintaympäristön muutoksia. Muutoksia on tapahtunut muun muassa ruoan kysynnässä ja kulutuksessa, ilmastossa ja ympäristössä, omavaraisuuden merkityksessä, vientimahdollisuuksissa ja maatalouden rakenteessa. Näiden lisäksi pohdintaan on nostettu niin sanottuja entä jos -kysymyksiä, herättelemään ajatuksia mahdollisista radikaaleistakin muutoksista tulevaisuudessa. Tutkimusprojektien ja rahoituksen suunnitelmallisuus vaatii lyhyen ja pitkän aikavälin yhteistä näkemystä Luken sisällä ja tätä varten nyt kehitetty visio on hyödynnettävissä

Time perspectives in tightly coupled, exploitative organizations

Organizations are rarely established for a fixed period. Organization is not tied to the life span of its constituents. The separation of ownership and management enables that the life of a company is not tied to that of its owner. Decision makers are expected to steer the organization not only during their tenure but beyond it. Time is an essential part of decision making. The fundamental task of managers is to connect the present state of the organization and the envisaged future. Temporality is embedded in actions. Expectation of something occurring in the future is connected to our present actions. The anticipation is what drives people and organizations. Organizational actors' present actions are tied to the expectations of the future. In this study, I investigated how timetables and schedules are formed in organizations and how they influence organizational actors' behavior. The stereotypical organization of the theory can be described as being hierarchical, project-oriented, large and tightly coupled. However, the framework helps illuminating the time-scales of other types of organizations. The idea is that there are two time frames in organizations. Standard time is the pervasive and dominating notion. It is used to orchestrate the complex entity of interrelated tasks. On the local, group level, actors see their work as event-trajectories. These trajectories originate from the local technical practices. Only the actors who are daily involved with particular problems and have experience, know how to translate the trajectories to the standard time reference. Naturally the individuals are able to communicate only a small portion of their experience. The 'proper' task rate at different levels is a structure made up of rules-of-thumb and individual past experiences. The organizational time-frames are the dialogue of these two time notions. If the schedules are too ambitious compared to the grass-roots trajectories, the timetables do not hold. If the time spans are loose, personnel start filling the available time with different activities.Organisaatioiden elinaika ei ole sidottu työntekijöiden ikään. Omistajuuden ja johtamisen erottaminen on mahdollistanut sen että yritys ei ole sidottu omistajien elinikään. Päätöstentekijöiden odotetaan ohjaavan organisaatiota parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän odotetaan tekevän päätöksiä jotka ovat edullisia sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä. Aika on olennainen osa päätöksentekoa. Päätöksentekijöiden on luotava yhteys organisaatioin nykytilan ja tulevaisuuden välille. Aika on erottamaton osa toimintaa. Odotus seuraamuksista ohjaa toimintaa, ja tämä pätee myös organisaatioiden kohdalla. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut miten aikataulut muodostuvat organisaatioissa ja kuinka ne ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä. Tutkimuksen stereotyyppistä organisaatiota voidaan luonnehtia suureksi, hierarkkiseksi, projekti-orientoituneeksi ja läpinäkyväksi. Teoriasta on kuitenkin apua myös muun tyyppisten organisaatioiden aikajänteiden ymmärtämisessä. Tutkimuksen ydinnäkemys on että organisaatioissa on kaksi erilaista aikakäsitystä. Yleinen aika on yleisesti tunnettu lineaarinen kelloaika. Se on läpitunkeva ja vallitseva länsimaisessa kulttuurissa. Se on välttämätön organisaatioissa, sillä sen avulla voidaan paloitella tuote osiin eri työryhmien käsiteltäväksi ja koordinoida paloiteltujen tehtävien suorittamista. Ruohonjuuritasolla ihmiset eivät kuitenkaan näe asioita yleisen aikakäsityksen valossa. Työ, toiminta ja ympäristön ilmiöt näyttäytyvät kehityskaarina. Työympäristössä nämä kehityskaaret ovat työn teknisten ominaisuuksien seuraus. Kehityskaaret ovat käytäntöjä. Käytäntöihin sisältyy ruohonjuuritason näkemys siitä kuinka nopeasti tehtävät suoritetaan. Ihmiset jotka ovat päivittäin tekemisissä tiettyjen ongelmien kanssa ja ovat niihin harjaantuneita, osaavat kääntää kehityskaaret yleisen ajan kestoiksi. Tämä käännös, kuten kommunikaatio yleensä, siirtävät kuitenkin vain pienen osan viestijän kokemuksesta. Organisatoriset aikajänteet ovat seuraus näiden kahden aikakäsityksen, tai - paineen, yhteisvaikutuksesta. Jos aikataulut ovat liian kunnianhimoiset verrattuna ruohonjuuritason aikakäsitykseen, määräajat eivät pidä. Jos suunnitelmat ovat liian löyhät, ruohonjuuritaso imee itseensä myönnetyn ajan

TPH1 A218C polymorphism and temperament in major depression

Background In major depression, one of the candidate genes possibly affecting the risk and severity of symptoms has been found to be tryptophan hydroxylase (TPH1). Variation in treatment response to antidepressive agents according to TPH1 genotype has also been found in several studies. However, the relationship between temperament and TPH1 genotype in major depression is poorly understood, as only one study has been published so far. There are no earlier studies on the interaction between temperament traits, antidepressive medication response and TPH1 genotype. This interaction was studied in 97 subjects with major depression treated for six weeks with selective serotonine reuptake inhibitors. Methods Temperament dimensions Harm Avoidance (HA), Novelty Seeking (NS), Reward Dependence (RD) and Persistence (P) scores at baseline (1) and endpoint (2) were rated with the Temperament and Character Inventory (TCI) and compared between TPH1 A218C genotypes. Multivariate analysis of co-variance (MANCOVA) was used to analyze the interaction between the TPH1 genotype, treatment response and the different temperament dimensions at baseline and endpoint. In the analysis model, treatment response was used as a covariate and TPH1 genotype as a factor. A post hoc analysis for an interaction between remission status and TPH1 A218C genotype at endpoint HA level was also performed. Results The number of TPH1 A-alleles was associated with increasing levels in NS1 and NS2 scores and decreasing levels in HA1 and HA2 scores between TPH1 A218C genotypes. In the MANCOVA model, TPH1 genotype and treatment response had an interactive effect on both HA1 and HA2 scores, and to a lesser degree on NS2 scores. Additionally, an interaction between remission status and TPH1 A218C genotype was found to be associated with endpoint HA score, with a more marked effect of the interaction between CC genotype and remission status compared to A-allele carriers. Conclusions Our results suggest that in acute depression TPH1 A218C polymorphism and specifically the CC genotype together with the information on remission or treatment response differentiates between different temperament profiles and their changes.BioMed Central open acces