Perhe, asenteet ja auttaminen : näkökulmia perhesukupolvien väliseen vuorovaikutukseen

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Pro gradu -työssä tutkitaan perhesukupolvien välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen tarkoitus on vastata kysymykseen: Mitkä tekijät ovat yhteydessä perhesukupolvien välillä annettuun apuun nyky-Euroopassa. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään pääasiassa sosiologista perhetutkimusta, evoluutioteoreettista perhetutkimusta sekä hyvinvointivaltiotutkimusta. Tutkimus osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun evoluutioteorian sovelluksista perhetutkimukseen. Työ koostuu viidestä itsenäisestä ja julkaistusta osa-artikkelista sekä yhteenvetoluvusta, jossa esitellään tutkimuksen tavoitteet, teoreettinen viitekehys sekä työn tulokset. Ensimmäisessä ja toisessa artikkelissa käytetään Sukupolvien ketju -hankkeen vuonna 2007 kerättyä suurten ikäluokkien lomakehaastatteluaineistoa (n=1115). Viidennessä artikkelissa empiirisenä aineistona on Survey of Health Ageing and Retirement in Europe -hankkeen vuosina 2006–2007 kerätty toisen kierroksen osa-aineisto (n=33281). Artikkeleissa käytetyt menetelmät ovat kvantitatiivisia. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointeja, korrelaatioita, vakioituja keskiarvovertailuja ja logistista regressioanalyysia. Ensimmäisessä artikkelissa tutkitaan suurten ikäluokkien asenteita siitä, kenellä – perheellä vai yhteiskunnalla – tulisi olla vastuu vanhusten taloudellisesta tukemisesta, käytännön auttamisesta ja hoivasta. Tätä tarkastellaan sosiologisesta ja hyvinvointivaltioasenteisiin liittyvästä näkökulmasta. Tuloksena on, että suuret ikäluokat mieltävät jokaisen avun muodon kohdalla vastuun ensisijaisesti yhteiskunnalle tai sekä perheelle että yhteiskunnalle. Pääasiassa tai yksinomaan perheen vastuuksi vanhusten auttamisen ja tukemisen mieltää hyvin harva. Toisessa artikkelissa käsitellään asenteiden ja perhesukupolvien välisen annetun avun yhteyttä, jota selitetään sekä hyvinvointivaltioon että sosiologiseen tutkimukseen liittyvillä teorioilla, mutta mukaan tuodaan myös evolutiivinen tulkintakehys. Artikkelin tulos on, että valtaosa suurista ikäluokista on sitä mieltä, että pienten lasten hoitaminen ei ole isovanhempien velvollisuus, mutta tästä huolimatta suuriin ikäluokkiin kuuluvat isovanhemmat antavat satunnaista lastenhoitoapua paljon. Kolmannessa artikkelissa osoitetaan puhtaan konstruktivististen tulkintojen ongelmallisuus perhesuhteita tutkittaessa. Neljännessä artikkelissa käsitellään evoluutioteoreettisesta näkökulmasta sitä, miksi isovanhemmat eroavat toisistaan. Viidennessä artikkelissa testataan evoluutioteoreettisia hypoteeseja perhesukupolvien välisen avun kohdalla. Artikkelin tuloksena on, että eurooppalaiset isovanhemmat investoivat lapsenlapsiinsa evolutiivisten hypoteesien olettamusten mukaan eli he hoitavat todennäköisimmin geneettisesti varmimpia lapsenlapsiaan. Osa-artikkeleiden empiiristen tulosten perusteella perhesukupolvien välillä annettuun apuun ovat yhteydessä läheiset ja konkreettiset selittävät tekijät sekä hyvinvointivaltion laajuus. Perhesukupolvien välillä annettu apu sopii hyvin yhteen evolutiivisten oletusten kanssa. Lopputuloksena on, että evolutiivinen tulkintakehys toimii samanaikaisesti perinteisten sosiologisten selitysmallien kanssa, kun näitä käytetään eri tasoilla operoivina selityksinä. Kun molempia selitysmalleja verrataan metatasolla, evolutiivinen käsitys perhesukupolvien välisen auttamisen syistä on relevantimpi. Tutkimus osoittaa, että evoluutioteoreettisen lähestymistavan hyödyntäminen (perhe)tutkimuksessa on erittäin tärkeää

Miten historiaa rakennetaan?

Making history : the historian and uses of the past / Jorma Kalela. Basingstoke : Palgrave McMillan, 2012

Isovanhempien investoinnit ja perhedynamiikka nykypäivän Euroopassa

Intergenerational relations have in recent decades become an integral part of both sociology and evolutionary research. These disciplines are, however, rarely in dialogue with each other. The present study is a social and public policy thesis, the main purpose of which is to combine theories from family sociology and evolutionary theory. Empirically, the study asks the following question: What factors are associated with the strengths and weaknesses of intergenerational relations, grandparental care and differences between types of grandparents? The thesis consists of five empirical articles and a summary chapter. The sub-studies were conducted with three large and representative surveys, which include respondents from 16 European countries. These datasets are the Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe, the Involved Grandparenting and Child Well-Being Survey, and the Generational Transmissions in Finland data. The Methods used in the empirical articles are quantitative. Article I tested and gained support for the existence of a biased grandparental investment pattern where the maternal grandmother invests the most, followed by the maternal grandfather, the paternal grandmother and finally by the paternal grandfather, who invests the least. In addition, the study showed that grandmothers as well as grandfathers invest preferentially in their daughters children compared to their sons if both options are available. Thus gender and lineage of a grandparent are important factors determining grandparental investment. Articles II and III examined family dynamics, especially between young couples and their parents-in-law, and detected a significant difference in emotional closeness as well as conflict proneness according to whether or not the couple had children. In general, women and men perceived their relationship with their own parents to be emotionally closer but also more conflict-prone than their relationship with their parents-in-law. Particularly for men, having children seemed to render the relationship with parents-in-law more similar to their relationship with their own parents. Article IV studied more closely the socio-ecological factors associated with grandparental investments, and showed that the effect of these factors tend to differ according to grandparents sex and lineage. Finally, in article V the marital status of grandparents was found to be strongly associated with their investments in their grandchildren. Living without a spouse appeared to be more detrimental to grandfathers than grandmothers relationships with their grandchildren. To conclude, intergenerational relations and grandparental investments are biased according to both gender and kin lineage and tend to favour maternal kin. This can ultimately be accounted for by evolutionary explanations, especially sex-specific reproductive strategies and paternity uncertainty. In certain situations, and especially when taking into account in-law relations between parental and grandparental generations, contextual factors may restrict the typical associations between gender, lineage and grandparental investment behaviour. At the end of the summary chapter policy and practical implications of the results are discussed.Ylisukupolvisia suhteita on käsitelty paljon sekä sosiologisissa että evolutiivisissa tutkimuksissa. Vuoropuhelu tieteenalojen välillä on kuitenkin ollut vähäistä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on sosiologisen ja evolutiivisen perhetutkimuksen yhdistäminen. Tutkimuksessa kysytään: Mitkä tekivät ovat yhteydessä ylisukupolvisten suhteiden vahvuuteen tai heikkouteen, hoivaavaan isovanhemmuuteen ja isovanhempityyppien (äidinäiti, äidinisä, isänäiti ja isänisä) eroihin? Tutkimus koostuu viidestä empiirisestä osa-artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Osa-artikkeleissa on käytetty kolmea laajaa ja edustavaa kyselylomakeaineistoa, jotka sisältävät vastaajia yhteensä 16 Euroopan maasta. Aineistot ovat Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe, the Involved Grandparenting and Child Well-Being Survey ja Sukupolvien ketju -aineistot. Aineistoja on analysoitu kvantitatiivisin menetelmin. Artikkelissa I löydettiin tukea isovanhempien investointikaavalle, jonka mukaan äidinäiti investoi lapsenlapsiinsa eniten, seuraavaksi äidinisä ja isänäiti ja viimeisenä isänisä. Lisäksi isoäidit ja isoisät, joilla on lapsenlapsia sekä tyttären että pojan kautta, investoivat todennäköisemmin tyttärensä kuin poikansa lapsiin. Artikkeleissa II ja III tarkasteltiin perhesuhteita nuorten pariskuntien ja heidän vanhempiensa ja appivanhempiensa välillä. Miehet ja naiset kokivat omat vanhempansa appivanhempia läheisemmiksi mutta samalla heillä oli todennäköisemmin konflikteja omien vanhempiensa kuin appivanhempiensa kanssa. Lisäksi miehet, joilla oli lapsia, kokivat appivanhempansa läheisemmäksi kuin lapsettomat miehet. Isät ja äidit raportoivat lapsettomia todennäköisemmin ristiriidoista appivanhempiensa kanssa. Artikkelissa IV tutkittiin tarkemmin useita yksilö- ja perhetason muuttujia, jotka ovat yhteydessä isovanhempien investointeihin. Tulosten perusteella eräiden tekijöiden, kuten isovanhemman ja vanhemman siviilisäädyn, yhteys isovanhempien investointeihin vaihtelee isovanhempityypin mukaan. Lopuksi artikkelissa V tutkittiin tarkemmin isovanhempien siviilisäädyn yhteyttä isoäitien ja isoisien investointeihin. Eläminen ilman puolisoa oli yhteydessä erityisesti isoisien vähentyneeseen yhteydenpitoon lapsenlapsen kanssa ja todennäköisyyteen hoitaa lapsenlasta. Yhteenvetona voidaan sanoa, että isovanhemman sukupuoli ja sukulinja määrittävät vahvasti ylisukupolvisia suhteita ja isovanhempien investointeja. Kun isovanhempityyppejä verrataan keskenään, äidin suvun merkitys korostuu. Perimmäinen syy tälle voi löytyä evolutiivisista selitysmalleista ja liittyä erityisesti sukupuolisidonnaisiin lisääntymisstrategioihin ja isyyden epävarmuuteen. Joissain tilanteissa, erityisesti tutkittaessa suhteita appivanhempiin, kontekstisidonnaiset tekijät voivat rajoittaa tai muokata (voimistaa tai heikentää) yhteyttä evolutiivisesti keskeisten muuttujien (sukupuoli ja sukulinja) ja isovanhemman käyttäytymisen välillä. Yhteenvetoluvun lopuksi keskustellaan tutkimustulosten käytännöllisistä ja perhepoliittisista vaikutuksista

Vankien vartijat : Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941-1944

Captors of Prisoners of War. The Psychology of the Human Species, Soviet Prisoners of War and Finland, 1941 1944. This study explores the treatment of Soviet prisoners of war during the Continuation war (1941 1944) fought between Finland and the Soviet Union. The study focuses especially on the mass deaths of Soviet POWs at the hands of Finns and the Finnish POW administration s handling of this crisis. During the Continuation war, Finland captured at least 67,000 Soviet POWs, of which at least 19,000 and probably over 22,000 (i.e. about one third) died. In terms of the death rate of POWs, Finland was closer to totalitarian regimes Germany, Soviet Union and Japan than to other democratic countries such as the UK or USA. Finns captured most of its POWs in the autumn of 1941, and most of the POWs who died perished in the winter of 1941 1942. In most cases, the cause of death was malnutrition. POWs suffered undernourishement mainly because the Finns overworked them and provided them too little food. In addition the poor hygiene and crowding in POW camps exacerbated the spread of infectious diseases. In the exceptionally cold winter the infectious diseases proved fatal to the poorly clothed and underfed POWs. Despite the mass deaths of POWs, memories persist of POWs in Finland who worked on Finnish farms and received reasonably good treatment. This memory knowledge also endures because POWs working in farmhouses were more likely to survive than those working in other workplaces or camps. The basic research questions of this study are: Why did so many Soviet prisoners of war die in Finnish custody during the Continuation war? Why did Finland depart so far from other Western democracies in its treatment of POWs? Why was the treatment of POWs at the hands of Finns so ambivalent? The National Archives of Finland s database of the death POWs is the most important source of the number of Soviet POW deaths during the Continuation war. In addition, I use as a source material the administrative correspondence between departements who were in charge of POW administration, the personal archives of persons in touch with the handling of the POW affairs, and the reports of the inspectors of the POW camps. I argue that to fully understand the reasons for the treatment of POWs, we must observe the phenomenon as an interaction of the psychology of the human species and the culture of wartime Finland. Thus, the theoretical framework of this study is based on evolutionary psychology and social psychology. The main concepts relating to human psychological predispositions are self-deception, the diffusion of responsibility, the bystander effect, categorization tendency, dehumanization, xenophobia, ethnocentrism, empathy, sympathy and reciprocity. This study shows that the psychological predispositions of the human mind especially the predisposition to self-deception and dehumanization make understandable the development of the mass deaths of Soviet POWs and the fact that the Finns took so long to respond to the appalling situation. In addition, I identify the restraints required to render the circumstances of POWs humane, the most important of which were those which motivated the Finns to keep the POWs alive. The main motivating factors were Finland s reputation as a civilized nation, the prolongation of the war together with the weakened belief that Germany would win the war, and the labor needs of local employers. The study also finds that those Finns who were in personal contact with POWs usually treated them fairly well due to the human capacity for empathy and the sympathetic need to help others that stems from either moral anger or reciprocity.Tutkin tässä työssä suomalaisten toimintaa sotavankikysymyksessä jatkosodan (1941 1944) aikana. Keskityn erityisesti neuvostosotavankien joukkokuolleisuuteen ja sen käsittelyyn suomalaisessa sotavankihallinnossa. Suomalaisten hallussa oli jatkosodan aikana vähintään 67 000 neuvostosotavankia, joista ainakin 19 000 ja todennäköisesti yli 22 000 eli noin kolmasosa menehtyi. Sotavankien kuolleisuusprosentin puolesta Suomi lähestyy ennemmin toisen maailmansodan totalitaarisia valtioita Saksaa, Neuvostoliittoa ja Japania kuin muita demokraattisia sotijaosapuolia kuten Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja. Suurin osa suomalaisten saamista sotavangeista vangittiin sodan hyökkäysvaiheessa syksyllä 1941 ja valtaosa menehtyneistä kuoli talvella 1941 1942. Kuolinsyiden taustalla oli suurimman osan kohdalla aliravitsemuksen aiheuttama nääntyminen ja sen edesauttamat taudit. Sotavankien aliravitsemus johtui pääasiassa siitä, että heillä teetettiin raskaita töitä liian vähällä ravinnolla. Lisäksi sotavankileirien huono hygienia ja ahtaat majoitusolot pahensivat infektiotautien leviämistä, jotka olivat aliravituille ja huonosti vaatetetuille sotavangeille poikkeuksellisen kylmänä talvena 1941 1942 kohtalokkaita. Joukkokuolleisuudesta huolimatta Suomessa on vahva muistitietoperinne maatiloilla työskennelleistä sotavangeista, joita kohdeltiin hyvin. Muistitieto myös pitää paikkansa, sillä maatiloilla työskennelleet vangit selvisivät vankeusajastaan todennäköisemmin kuin muilla työpisteillä ja leireillä työskennelleet sotavangit. Tutkimukseni perusproblematiikan muodostavat kysymykset: Miksi neuvostosotavankeja kuoli niin paljon Suomessa jatkosodan aikana? Miksi Suomi poikkesi niin paljon muista länsimaisista demokratioista sotavankien kohtelussa? Miksi sotavankien kohtelu oli Suomessa niin kaksijakoista? Tutkimuksen tärkeimpiä lähdeaineistoja ovat Kansallisarkiston tietokanta jatkosodan aikana kuolleista sotavangeista sekä sotavankiasioista vastanneiden hallinnollisten tahojen välinen kirjeenvaihto, sotavankiasioiden kanssa tekemisissä olleiden henkilöiden yksityisarkistot ja sotavankileirien tarkastuskertomukset. Väitän, että sotavankien kohteluun vaikuttavien syiden ymmärtämiseksi on tilannetta tarkasteltava sodan ja aikakauden kulttuurin luoman viitekehyksen sekä ihmismielen erilaisten psykologisten käyttäytymisvalmiuksien vuorovaikutuksena. Käytän työssäni evoluutio- ja sosiaalipsykologista viitekehystä, jonka avulla tarkastelen sotavankien kohteluun ja joukkokuolleisuuteen liittyviä aikaisemmassa tutkimuksessa selittämättä jääneitä seikkoja. Keskeisimpiä psykologisiin valmiuksiin liittyviä käsitteitä ovat: itsepetos, vastuun hajauttaminen, sivustakatsojavaikutus, kategorisointitaipumus, epäinhimillistäminen, ksenofobia, etnosentrismi, empatiakyky, myötätunto ja vastavuoroisuus. Väitöskirjassani osoitan, että ihmismielen psykologiset alttiudet, erityisesti alttius itsepetokseen ja toisten ihmisten epäinhimillistämiseen, tekevät ymmärrettäväksi sotavankien kuolleisuuskatastrofin kehittymisen ja siihen reagoimattomuuden. Lisäksi selvitän, mitä pidäkkeitä tarvittiin siihen, että sotavankien olosuhteisiin saatiin tehtyä tarvittavia parannuksia. Pidäkkeistä tärkeimpiä olivat ne, jotka antoivat suomalaisille motiivin säilyttää sotavangit hengissä. Tällaisia motivoivia tekijöitä olivat Suomen kansainvälinen maine demokraattisena sivistysvaltiona, sodan pitkittymisen aiheuttama vähentynyt usko Saksan voittoon suursodassa sekä paikallisten työnantajien sotavankityövoiman tarve. Tutkimuksessa selviää myös, että sotavankien kanssa henkilökohtaisissa kosketuksissa olleiden suomalaisten parissa ihmisille tyypillinen kyky empatiaan ja myötätuntoiseen auttamiseen joko moraalisen suuttumuksen tai vastavuoroisuuden motivoimana vaikuttivat sotavankien kohteluun

Birth order and relationship quality between adult children and parents: No evidence for the neglected middleborn hypothesis

The neglected middleborn hypothesis predicts that middleborn children should have a worse relationship quality with their parents compared to firstborn and lastborn children. However, prior studies investigating this question have produced mixed results. In this study, the neglected middleborn hypothesis was tested using a large-scale, population-based sample of younger adults from Germany. Relationship quality was measured by contact frequency, emotional closeness, intimacy and amount of conflict participants reported towards their mothers and their fathers. It was found that middleborns reported less intimacy towards their mothers than lastborns. However, in all other cases, middleborns did not differ from firstborns or lastborns in their relationship quality with their mothers and fathers. Thus, the study did not find convincing support for the neglected middleborn effect

Cooperation and Conflict. Sibling Relations in Contemporary Societies.

This study investigates sibling and “extended sibling” relations. Extended sibling relations refer to relations between nieces or nephews and aunts or uncles. Both cooperation and conflict between kin are investigated. We use an evolutionary family sociological framework for analysing kin relations in present day Finland and the UK. Cooperation is measured by kin support, emotional closeness, and contact frequency, while the outcome of sibling conflict is measured by toddlers’ unintended injuries, young adolescents’ reports of how much siblings picked and hurt each other, and adults’ self-reported disagreements with siblings. The study includes seven original articles and an introductory chapter.Article I shows that 3-year-old British children who live in the same household with their full siblings have a lower risk of unintended home injuries than do children who live with their full and half siblings or only with their half siblings. Article II finds that 11-year-old British children living with their full siblings only were more likely to report hurting or picking between siblings compared with children who live with their half siblings only. Article III describes two generations of adult Finns and shows that both younger (mean age 36 years old) and older (mean age 65 years) generations have more contacts with full than half siblings and more contacts with the children of full siblings than with children of half siblings. Based on article IV, older and younger Finns have more contact with their sisters’ children compared to their brothers’ children. Article V finds that childless younger women in Finland provide more childcare to their siblings’ children than do younger mothers. However, mothers and childless women provide equal amounts of support to their aunts and uncles. According to article VI, younger Finnish adults who have half siblings are more likely to have encountered unequal maternal treatment than younger adults who have full siblings only. Article VII shows that younger and older Finns are more likely to have conflicts with their full siblings than with their half siblings.Combined, these results show that kin relations tend to differ both between maternal and paternal kin and between full and half siblings. Moreover, kin support is more likely to flow from older individuals to younger ones than vice versa. Finally, parental unequal treatment seems to shape relations between siblings. At the end of the introduction chapter, policy and practical implications of the results are discussed

Intergenerational Family Relations:

This book offers a synthesis of social science and evolutionary approaches to the study of intergenerational relations, using biological, psychological and sociological factors to develop a single framework for understanding why kin help one another across generations. With attention to both biological family relations as well as in-law and step-relations, it provides an overview of existing studies centred on intergenerational relations – particularly grandparenting – that incorporate social science and evolutionary family theories. This evolutionary social science approach to intergenerational family relations goes well beyond the traditional nature versus nurture distinction. As such, it will appeal to scholars across a range of disciplines with interests in relations of kinship, the lifecourse and the sociology of the family

Does Parental Investment Shape Adult Children’s Fertility Intentions? Findings From a German Family Panel

Parents can play an important role in the childbearing plans of adult children. However, studies testing whether changes in parental investment are associated with subsequent changes in fertility intentions over time are lacking. We investigated whether parental investment, measured as contact frequency, emotional closeness, financial support, and childcare, is associated with adult children’s intentions to have a first and a second, or subsequent, child within the next 2 years. These associations were studied in four different parent-adult child dyads based on the sex of parents and adult children (i.e, mother-daughter, mother-son, father-daughter, father-son). The participants are from the German Family Panel, which is a longitudinal survey of younger and middle-aged adults with eight follow-up waves. We exploited within-person (or fixed-effect) regression models, which concentrated an individual’s variation over time (i.e., whether changes in parental investment frequencies are associated with subsequent changes in adult children’s fertility intentions). It was detected that increased emotional closeness between fathers and daughters was associated with increased adult daughter’s intentions to have a first child but father-daughter contact decreased daughter’s intentions to have another child, and maternal financial support decreased son’s intentions to have a first child. Overall, statistically nonsignificant associations outweighed significant ones. Although it is often assumed that parental investment is an important factor influencing the childbearing decisions of adult children, the present findings indicate that parental investment may not increase adult children’s intentions to have a/another child in Germany

Intergenerational Family Relations:

This book offers a synthesis of social science and evolutionary approaches to the study of intergenerational relations, using biological, psychological and sociological factors to develop a single framework for understanding why kin help one another across generations. With attention to both biological family relations as well as in-law and step-relations, it provides an overview of existing studies centred on intergenerational relations – particularly grandparenting – that incorporate social science and evolutionary family theories. This evolutionary social science approach to intergenerational family relations goes well beyond the traditional nature versus nurture distinction. As such, it will appeal to scholars across a range of disciplines with interests in relations of kinship, the lifecourse and the sociology of the family

The Association between Unequal Parental Treatment and the Sibling Relationship in Finland : The Difference between Full and Half-Siblings

Studies have shown that unequal parental treatment is associated with relationship quality between siblings. However, it is unclear how it affects the relationship between full and half-siblings. Using data from the Generational Transmissions in Finland project (n = 1,537 younger adults), we study whether those who have half-siblings perceive more unequal parental treatment than those who have full siblings only. In addition, we study how unequal parental treatment is associated with sibling relationship between full, maternal, and paternal half-siblings. First, we found that individuals who have maternal and/or paternal half-siblings are more likely to have encountered unequal maternal treatment than individuals who have full siblings only. Second, we found that unequal parental treatment impairs full as well as maternal and paternal half-sibling relations in adulthood. Third, unequal parental treatment mediates the effect of genetic relatedness on sibling relations in the case of maternal half-siblings, but not in the case of paternal half-Siblings. After controlling for unequal parental treatment, the quality of maternal half-sibling relationships did not differ from that of full siblings, whereas the quality of paternal half-sibling relationships still did. Fourth, the qualitative comments (n = 206) from the same population reveal that unequal parental treatment presents itself several ways, such as differential financial, emotional, or practical support.Peer reviewe