Quantifying changes of the coniferous forest line in Finnish Lapland during 1983-2009

201

Quantitative determination of estrone by liquid chromatography-tandem mass spectrometry in subcutaneous adipose tissue from the breast in postmenopausal women

Estrone is the most abundant estrogen after the menopause. We developed a liquid chromatography-tandem mass spectrometric method (LC-MS/MS) for determination of estrone in adipose tissue. Subcutaneous adipose tissue from the breast was collected during elective surgery in postmenopausal women undergoing mastectomy for treatment of breast cancer (n = 13) or reduction mammoplasty (controls, n = 11). Homogenized adipose tissue was extracted with organic solvents and the estrone fraction was purified by LH-20 column chromatography from the excess of lipids. The concentration of estrone was analyzed by LC-MS/MS. The method was accurate with an intra-assay variation of 8% and an interassay variation of 10%. The median concentration of estrone in subcutaneous adipose tissue from the breast did not differ between breast cancer and control women, 920 pmol/kg and 890 pmol/kg, respectively. In breast cancer patients but not in the controls, breast adipose tissue estrone levels correlated positively with the serum estrone concentration. In conclusion, the new method provides a reliable means to measure estrone concentrations in adipose tissue in postmenopausal women. (C) 2015 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe

Preservation of microscopic fur, feather, and bast fibers in the Mesolithic ochre grave of Majoonsuo, Eastern Finland

The study of animal and plant fibers related to grave furnishing, garments, and grave goods in thousands-of-year-old burials provides new insights into these funerary practices. Their preservation presupposes favorable conditions, where bacterial and fungal activity is at a minimum, as in anaerobic, wet, salty, arid, or frozen environments. The extreme acidic-soil environments (i.e., podzols) of Finland pose a challenge when it comes to studying funerary deposits, as human remains are rarely found. However, its potential to preserve microparticles allows us to approach the funerary event from a totally different point of view. Here, we present the first multiproxy analyses of a Mesolithic deposit from Finland. A red-ochre burial of a child found in Majoonsuo is studied by analyzing 1) microscopic fibers, 2) fatty acids, and 3) physical-chemical (CIELab color, pH, grain size) properties of 60 soil samples and associated materials. The microscopic fibers evidenced the remains of waterfowl downy feathers, a falcon feather fragment, canid and small rodent hairs as well as bast fibers. These could have been used in furnishing the grave and as ornaments or clothes. Canid hairs could belong to a dog inhumation, or more likely to canid fur used as grave good/ clothes. Samples with microparticles have more long-chain and unsaturated fatty acids, although animal species identification was not possible. Soil properties indicate that the burial was made in the local soil, adding homogeneous red ochre and removing the coarser material; no bioturbation was found. The highly acidic sandy soil, together with a slight increase in finer particles when ochre is abundant, probably resulted in micro-scale, anoxic conditions that prevented bacterial attack. This study reveals the first animal hairs and feathers from a Finnish Mesolithic funerary context, and provides clues about how their preservation was possible.Peer reviewe

Paikallinen ruokajärjestelmä : ympäristö- ja talousvaikutuksia sekä oppimishaasteita

vokBEL/EL

Estrogen biosynthesis in breast adipose tissue during menstrual cycle in women with and without breast cancer

Circulating estrogens fluctuate during the menstrual cycle but it is not known whether this fluctuation is related to local hormone levels in adipose tissue. We analyzed estrogen concentrations and gene expression of estrogen-regulating enzymes in breast subcutaneous adipose tissue in premenopausal women with (n = 11) and without (n = 17) estrogen receptor-positive breast cancer. Estrone (E-1) was the predominant estrogen in premenopausal breast adipose tissue, and E-1 and mRNA expression of CYP19A1 in adipose tissue correlated positively with BMI. Adipose tissue estradiol (E-2) concentrations fluctuated during the menstrual cycle, similarly to the serum concentrations. In women with breast cancer median adipose tissue E-1 (1519 vs. 3244, p <.05) and E-2 (404 vs. 889 pmol/kg, p <.05) levels were lower in the follicular than in the luteal phase whereas in control women no significant differences were observed. In the follicular phase, mRNA expressions of HSD17B1 (median 0.06; interquartile range 0.05-0.07 vs. 0.17; 0.03-0.2, p = .010) and CYP19A1 (0.08; 0.07-0.14 vs. 0.22; 0.09-0.54, p = .025) were lower in women with breast cancer than in controls. In conclusion, the changes in adipose tissue E-1 and E-2 concentrations and the estrogen-regulating CYP19A1 and HSD17B1 during the menstrual cycle may be related to dysfunctional local estrogen metabolism in women with breast cancer.Peer reviewe

Paikallinen ruokajärjestelmä : ympäristö- ja talousvaikutuksia sekä oppimishaasteita

Maa- ja elintarviketalouden keskittymisen myötä tuottajat ja kuluttajat ovat entistä kauempana toisistaan sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti, ja pienten maatilojen ja maaseudun elintarvikeyritysten pääsy markkinoille vaikeutuu. Paikallisuuden eri asteiden mukaan hahmottuva ruoka on esillä aina elintarvikestrategisista linjauksista ympäristönäkökulmiin ja yhteiskuntavastuusta maaseudun elinvoimaisuuteen. Paikallinen ruoka on kiinnostava sekä ympäristötieteiden että yhteiskunta- ja taloustieteiden tutkimuskohteena. Luomu- ja lähiruoan on katsottu edustavan maatalous- ja elintarvikesektorin vaihtoehtoisia kehitysmahdollisuuksia. Tässä tutkimuksessa ruokajärjestelmä tarkoittaa yhtäältä ruoan alkutuotannon, jalostuksen, jakelun ja kulutuksen muodostamaa kokonaisuutta, ja toisaalta ruokaan liittyviä toimijoita, ketjuja ja verkostoja. Tutkimuskohteena paikallinen ruokajärjestelmä on hyvin monitahoinen ja vaatii monitieteistä otetta. Tutkimuksen ympäristöosa selvittää lähiruoan ja luomulähiruoan maisema- ja ympäristövaikutuksia alkutuotannossa Etelä-Savon alueella. Erilaisten lähiruokana tuotettujen ruokavaliovaihtoehtojen avulla tarkastellaan paikallisen ruoan toteutettavuutta kohdealueella sekä miten paikallinen ruokajärjestelmä toteutuessaan heijastuisi maisemaan ja maatalouden ympäristökuormitukseen. Tutkimuksen taloudellinen osa arvioi ruokajärjestelmän paikallistumisen mahdollisia aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimusta varten luotiin sovellettu panos-tuotosmalli, jonka avulla arvioidaan lisääntyvän lähi- ja luomuruoan kysynnän kerroinvaikutuksia Etelä-Savon talouden kokonaistuotokseen ja työllisyyteen. Hankkeen oppimisosan keskiössä ovat ruokajärjestelmän toimijat, heidän keskinäiset suhteensa sekä elintarvikkeiden tuotannosta ja kulutuksesta muodostuvat ketjut. Tässä osassa tutkitaan laadullisin menetelmin erilaisten elintarvikeketjujen toimintaa, paikallistumiseen liittyviä oppimishaasteita sekä toimijoiden näkemyksiä eri elintarviketyypeistä. Eri osia yhdistävänä tutkimuskohteena ovat Juvan kunnan ja Etelä-Savon maakunnan ruokajärjestelmät. Paikallisen ruoan käytön lisääntyminen ei välttämättä merkittävästi vähennä ympäristö- kuormitusta. Kuitenkin mitä lähempänä ruoan tuotannosta aiheutuva ympäristökuormitus tuntuu, sitä paremmin ympäristönäkökulma tulee otetuksi huomioon ja sen helpompaa on perustella ympäristönhoidon kustannusten jakamista yhteiskunnassa. Etelä-Savon maatalousmaa riittäisi pääpiirteissään hyvin paikallisen ruoan kysynnän tyydyttämiseen jopa luomutuotantona. Maankäytön tai ravinnekuormituksen erot eri ruokavaliovaihtoehtojen välillä ovat hyvin pieniä. Luomutuotetussa vegaaniruokavaliossa kaasumaisia päästöjä tulee vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta samalla monivuotisten laidunten ja nurmien pinta-ala vähenee, mikä puolestaan on luonnon monimuotoisuuden kannalta huono asia. Koska maa- ja elintarvikesektori muodostaa vain pienen osan aluetaloudesta, paikallisella ruoalla ei saada aikaan suuria kasvuvaikutuksia koko taloudessa. Paikallisen ruoan taloudelliset ja työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin positiivisia maakunnan tasolla. Maataloudessa ja elintar-viketeollisuussektorilla vaikutukset voivat olla merkittäviä. Kohdistettaessa elintarvikehankinnat mahdollisimman suurelta osin omalle alueelle Etelä-Savon maakunnan talouden tuotos kasvaa noin 5 %, arvonlisä noin 3 % (76 milj. euroa) ja työpaikkojen määrä noin 6 % vuoden 2002 tilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdon vaikutus kansantalouden tuotokseen ja koko maan työllisyyteen on kuitenkin hieman negatiivinen. Paikallinen eli lähiruoka on mahdollinen maaseutualueiden selviytymisstrategia, mutta ei välttämättä takaa taloudellista kasvua alueelle. Nykytilanteeseen verrattuna luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisellä on pieni positiivinen vaikutus maataloustoimialojen tuotokseen ja työllisyyteen. Ruoan kallistumisen myötä talouden muille toimialoille suuntautuva kulutuskysyntä laskee kuitenkin niin paljon, että kokonaisuutena aluetalouden tuotos pienenee hieman. Paikallinen ruoka voidaan toteuttaa erilaisilla elintarvikeketjujen toimintamalleilla eli konsepteilla, jotka eroavat mm. työnjaon ja vaikutusmahdollisuuksien jakautumisen suhteen. Paikallista hyvinvointia puolustava ’pieni’ näkökulma ja mittakaavaetuja korostava ’suuri’ näkökulma käyvät vuoropuhelua lähiruoan kehittämiskeskustelussa. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä toimijoiden välisen luottamuksen ja yhteistyön kehityksessä. Kumppanuuteen tukeutuvien pitkäaikaisten suhteiden perustalle rakentuu paikallisia yrityksiä ja ketjuja. Luomuketjujen yleistyminen ja kasvu edellyttäisi tuotantotavan nykyistä parempaa erottumista tavanomaisesta tuotannosta. Paikallisen ruoan toteuttamista voidaan tukea yhteisillä päätöksillä. On mahdollista, että alueen toimijat edelleen synnyttävät uutta, talouden rakenteita muuttavaa yritystoimintaa ja tarjontaketjuja. Paikallisen ruoan eräs merkitys on uusien maa- ja elintarvikealan mahdollisuuksien synnyttämisessä ja kokeilussa

Ruokajärjestelmämalli lähiruoan kestävyyden monitieteiseen tutkimukseen

Paikallinen ruokajärjestelmä, lähiruoka, on erityisesti globaalistuvan ruokajärjestelmän vastakohtanakiinnostava tutkimuskohde. Ruokajärjestelmän paikallistamisella tavoitellaan ruoan tasaveroista jayhteisöllisesti omatoimista saavutettavuutta, taloudellista ruokaturvaa sekä vastuullisuutta ruoan tuotannonluonnonvaroista ja tuotantoympäristöstä. Nämä tavoitteet liittyvät läheisesti väestö-, talous-, ympäristö- jakulttuurisiin kysymyksiin analyysin mittakaavasta riippumatta.Olemme tutkineet ruokajärjestelmän paikallistamisen vaikutuksia ja siihen liittyviäoppimishaasteita kunta- ja maakuntatasolla Etelä-Savossa. Tämänkaltainen kansallista mittakaavaapaikallisempi lähiruoka-ajattelu ilmaantui etenkin maaseudun toimijoiden hankkeisiin 1990-luvunloppupuolella reaktiona maaseudun elinolojen ja -keinojen taantumiseen. Hankkeessa kehitimmemonitieteiseen kommunikointiin ja tieteiden-väliseen yhdistämiseen tähtäävän käsitteellisen LOFOjärjestelmämallin. Mallissa ruokajärjestelmän ajatellaan muodostuvan kolmesta osajärjestelmästä, jotkaolivat yhteiskunnallis-taloudellinen, biofysikaalinen sekä toiminnan osajärjestelmä.Yhteiskunnallis-taloudellinen osajärjestelmä sisältää normatiivisen ja taloudellisen 'ympäristön',samaan tapaan kuin biofysikaalinen osajärjestelmä sisältää fyysisen ja biologisen ympäristön. Näidenehdoilla, niihin sopeutuen ja niitä muuntaen kaikki toiminnan osajärjestelmän osakkaat tuottajasta ruoankuluttajaan toimivat ja tekevät ruokajärjestelmää koskevia päätöksiä. Teimme jokaista osajärjestelmääkoskien menetelmällisiä rajauksia ja valintoja, ja toteutimme osajärjestelmäkohtaiset osatutkimuksetmenetelmällisesti erillisinä tieteenalakohtaisina harjoitelmina. Näin ollen tuloksemme ovat ikäänkuinnäytteitä tai palasia systeemimallin tarjoamaan kokonaisvaltaisempaan palapeliin.Toiminnan osajärjestelmään sisältyy keskeisen tärkeänä ruokajärjestelmään osallisten 'voimaannuttaminen'sekä lisäksi prosessi, jossa paikalliset yhteisöt neovottelevat yhteisestä tulevaisuudestaan jatunnistavat sen mahdollisuuksia. Lisäksi tuloksemme tukevat ruoan 'valuma-alue' (foodshed) -ajattelua: onvälttämätöntä sisällyttää sekä maatilojen ja maaseudun ruoan 'lähde'- (source) että taajamien ja kaupunkienruoan 'kohde'- (sink) alueet paikallisen järjestelmän rajauksen sisään