Hydrogen embrittlement susceptibility of selective laser melted, and post-heat treated AISI 316 L and Inconel 718 steels

Laser powder bed fusion is one of many additive manufacturing techniques where specimen is fabricated layer by layer via melting powder selectively with laser beam. Additive manufacturing provides benefits including reduced material needs and waste, closer localization of spare part production and suppressed warehouses. However, the microstructural features formed during the manufacturing process differs from a conventionally produced counterparts leading to modified mechanical properties and performance in various circumstances. Hydrogen embrittlement is a phenomenon that embrittles metals, where hydrogen absorbs into the lattice through high pressure gas environment or electrochemical reaction causing decrease in toughness. It is extensively studied phenomena in metal materials, but the mechanisms and factors enhancing brittleness are further uncertain. Thus, thorough research of hydrogen embrittlement behaviour in additively manufactured metals is necessary to prevent premature failures causing dreadful accidents. The aim of the thesis is to raise awareness of the current research findings promoting hydrogen embrittlement in selective laser melted AISI 316 L and Inconel 718 steels, involving microstructural features, fracture mechanisms and mechanical properties. Both steels manufactured by selective laser melting are subjected to several post-heat treatments and compared to each other and their conventionally produced counterparts, to discuss the most compatible post-processed steel for hydrogen environment. The selective laser melting reduces hydrogen embrittlement susceptibility in both materials which can be explained by the unique microstructure formed during the manufacturing process. Moreover, the properties and hydrogen embrittlement vulnerability were able to be altered with post-heat treatments. Hot isotopic pressing and heat treatment without polishing procedures of AISI 316 L exhibited the highest resistance with a minimal brittleness. For one’s part, homogenization plus one aging treatment showed the lowest hydrogen embrittlement behaviour in Inconel 718, yet it does not compare to AISI 316 L. The grain and cell boundaries acted as a hydrogen accumulation and diffusion paths in both steels, but the primary factors enhancing hydrogen embrittlement were separate. The focus in AISI 316 L was dislocation structure and density while the detrimental features of Inconel 718 were precipitants γ′, γ′′, δ and Laves phases. Based on the research results, AISI 316 L is more compatible steel for hydrogen environment, but the hot isotopic pressing treatment caused the lowest yield and tensile strengths, and the absence of surface polishing could be problematic in the place of use. Hydrogen embrittlement behavior of selective laser melted steels requires further studies to achieve thorough understanding of the phenomenon where the conclusions of the thesis provide potential investigation paths.Materiaalia lisäävä valmistus on kasvava tulostustekniikka, jossa materiaalia lisätään kerros kerrokselta. Valmistustekniikalla on useita hyötyjä, kuten pienempi materiaali- ja varastotilojen tarve sekä tuotantojäte ja varaosatuotannon mahdollinen uudelleensijoitus lähemmäksi. Mikrorakenteelliset ominaisuudet kuitenkin eroavat tavanomaisella tavalla valmistetuista vastineista, mikä johtaa erilaisiin mekaanisiin ominaisuuksiin sekä suorituskykyyn vaihtelevissa olosuhteissa. Vetyhauraus on metalleja haurastuttava ilmiö, jossa vetyatomi absorboituu metallihilaan korkeapaineisessa vetykaasuympäristössä tai sähkökemiallisen reaktion myötä ja aiheuttaa sitkeyden heikkenemistä sekä hauraan murtumaan. Metallien vetyhaurastumista on laajalti tutkittu, mutta haurautta edistävät mekanismit ja tekijät ovat edelleen kiistanalaisia. Täten tulostustekniikalla valmistetun metallin perusteellinen vetyhaurauskäyttäytymisen tutkiminen on välttämätöntä ennenaikaisten murtumien estämiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta ajankohtaisista tutkimustuloksista, jotka edistävät jauhepetisulatettujen AISI 316 L- ja Inconel 718 -terästen vetyhaurautta käyttämällä jauheen sulatustekniikkana kuitulaseria. Ilmiötä tutkitaan murtumismekanismien ja mikrorakenteellisten sekä mekaanisten ominaisuuksien näkökulmasta. Molemmille teräsmateriaaleille tehdään useita erilaisia jälkikäsittelyjä, joiden ominaisuuksia vertaillaan keskenään sekä tavanomaisella tavalla valmistettuihin vastineisiin. Tulosten perusteella pohditaan vety-ympäristöön yhteensopivampaa terästä ja lämpökäsittelytekniikkaa. Materiaalia lisäävä valmistus vähensi vetyhaurausherkkyyttä molemmissa materiaaleissa, mikä voidaan perustella jauhepetisulatuksen aikana muodostuneen ainutlaatuisen mikrorakenteen avulla. Lisäksi tutkittavien teräksien ominaisuuksia sekä vetyhaurausherkkyyttä oli mahdollista muokata lämpökäsittelyiden avulla. Suurin vetyhaurauden kestävyys havaittiin AISI 316 L teräksellä kuuman isostaattisen puristuskäsittelyn ja pintakäsittelemättömän lämpökäsittelyn jälkeen. Puolestaan Inconel 718:n yhden ikäännyttämisvaiheen sisältävä homogenisointikäsittely osoitti suurinta vetyhaurauskestävyyttä, mutta se ei kuitenkaan ole verrattavissa AISI 316 L teräkseen. Mikrorakenteen rae- ja solurajat toimivat vedyn kasaantumis- ja diffuusioasemina, mutta ensisijaiset vetyhaurautta edistävät tekijät erosivat tutkittavien teräksien välillä. Haitalliset ominaisuudet AISI 316 L teräksessä olivat dislokaatiorakenne sekä -tiheys ja Inconel 718: ssa γ′-, γ′′-, δ -saostumat ja Laves -faasit. Tulosten perusteella voidaan todeta, että AISI 316 L on ominaisuuksiltaan suotuisampi vaihtoehto, mutta kuuman isostaattisen puristuskäsitellyn teräksen myötö- ja vetolujuus olivat tutkimuksien heikoimpia sekä pintakäsittelemättömän teräksen pinnankarheus voi aiheuttaa ongelmia, jotka tulee ottaa huomioon käyttökohteen vaatimuksia ajatellen. Jauhepetisulatettujen metallien vetyhauras vaatii yhä syvempää tutkimusta ilmiön perusteellisen ymmärryksen saavuttamiseksi, mihin opinnäytetyö antaa potentiaalisia tutkimussuuntia

"Henkilökohtaisesti inhoaisin tiukkoja raameja" : Työyhteisöviestinnän rakentuminen kasvavassa kasvuyrityksessä

Kasvuyrityksillä on taloudellista ja yhteiskunnallista merkitystä. Sen ohella niistä tekee kiehtovia organisaatiorakenne ja ominaispiirteet. Verrattuna perinteisempiin ja vakiintuneempiin organisaatioihin, kasvuyrityksiä luonnehtivat jatkuva muutos, joustavuus ja ketteryys sekä matala hierarkia. Tämä luo mielenkiintoisen tutkimusympäristön eritoten työyhteisöviestinnän kannalta, joka tuottaa usein haasteita vakiintuneillekin organisaatioille. Siitä huolimatta työyhteisöviestinnän merkitystä ja rakentumista kasvuyrityksissä on tutkittu hyvin vähän, vaikka on havaittavissa monia, juuri sisäiseen viestintään vaikuttavia tekijöitä. Kasvuyritysten kohdalla on mielenkiintoista selvittää, kuinka ne itsestrukturoivat itsensä matalahierarkkisena organisaationa ja kuinka olennaisessa osassa työyhteisöviestintä on työn koordinointia. Tämä pro gradu -tutkielma tutkii kasvuyritysten työyhteisöviestintää ja sen rakentumista työntekijöiden kokemusten kautta. Tavoitteena on kuvata, kuinka työyhteisöviestintä rakentuu kasvavissa kasvuyrityksissä. Tutkielma lähestyy ongelmaa työyhteisöviestinnän neljän tason avulla ja pureutuu esimerkiksi missioon sekä visioon, tiedonhallintaan ja käytänteisiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, näkyvätkö kasvuyrityksen ominaispiirteet työyhteisöviestinnässä. Teoreettisena pohjana toimii Giddensin strukturaatioteoria. Aineisto tutkielmaan kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella, eli kyseessä on määrällinen tutkimus. Lomakkeen täytti 50 henkilöä, jotka työskentelevät erilaisissa tehtävissä erikokoisissa ja -ikäisissä kasvuyrityksissä. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel -ohjelmiston avulla ja analyysissa hyödynnettiin keskiarvoja ja -jakaumia, prosenttiosuuksia ja frekvenssejä. Tulokset osoittivat, että kasvuyritysten ominaispiirteet ovat vahvasti läsnä myös työyhteisöviestinnän rakentumisessa. Kasvuyrityksissä ollaan lähtökohtaisesti tyytyväisiä sisäiseen viestintään ja aineistossa korostuivat kokemukset työn merkityksellisyydestä, yhteisöllisyydestä ja matalasta hierarkiasta. Kasvuyrityksissä on havaittavissa strukturaalinen organisaatioluonne, jossa organisaation jäsenet vaikuttavat vahvasti sen käytänteiden muodostumiseen. Missio ja visio tunnetaan poikkeuksellisen hyvin eikä konflikteja nouse usein. Eniten haasteita jatkuvassa muutoksen tilassa oleville kasvuyrityksille tuottavat tiedonhallinnan käytänteet ja haasteet korostuvat yrityksen ikääntyessä ja kasvaessa

Sustainable manufacturing in Finnish industrial SMEs from the LCA perspective : Development of energy efficiency, resource-efficiency, and CE measures

Tänä päivänä monet ympäristöön liittyvät huolenaiheet vaikuttavat liiketoimintaan. Teollisen valmistuksen sektori myötävaikuttaa vahvasti ympäristöhaasteisiin, kuten ilmastonmuutok-seen ja resurssien ehtymiseen. Konkreettiset toimenpiteet vastuullisuuden edistämiksesi ovat kuitenkin riittämättömät ja alalta löytyy hyödyntämätöntä potentiaalia. Edellinen akateemi-nen tutkimus on korostanut suuria yrityksiä, vaikka teollisen valmistuksen sektori koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä. Tämän vuoksi teollisilla pk-yrityksillä on yleensä rajallinen asian-tuntemus ja resurssien puute kehittää vastuullisia toimintatapoja. Tämän tutkielman tavoit-teena on tutkia vastuullisuutta suomalaisissa teollisissa pk-yrityksissä, ja esittää kattava mää-ritelmä vastuullisuuden käsitteelle. Lisäksi tämä tutkielma osoittaa ajurit ja esteet vastuullis-ten toimintatapojen implementointiin, nykyiset toimintatavat, ja tulevaisuuden näkyvät. Tut-kielman läpi korostetaan elinkaarianalyysi -näkökulmaa. Empiirinen tutkimus koostuu kuu-desta suomalaisesta teollisen valmistuksen yrityksestä, ja tulokset on kerätty yksittäisistä haastatteluista toimitusjohtajien kanssa ja yhdestä työpajasta kaikkien haastateltavien kes-ken. Kirjallisuuskatsaus esittää akateemisen yleiskatsauksen vastuullisen valmistuksen mää-rittelemiseksi, sisältäen energiatehokkuuden, kiertotalouden, ja resurssitehokkuuden näkö-kulmat. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi keinoja tunnistaa ja integroida vastuulli-sia toimintatapoja yritykseen. Tulokset osoittavat, että haastateltavien käsitykset ovat suh-teellisen yhtenäisiä vallitsevan kirjallisuuden kanssa, mutta implementoidut toimintatavat ovat rajallisemmat. Tämän lisäksi tulokset liittyen vastuullisen liiketoiminnan haasteisiin pk-yrityksissä vastaavat akateemista tutkimusta, mutta eroja ilmenee ajureissa, mikä johtuu oletetusti Suomen olosuhteista. Haastateltavat esimerkiksi toteavat, että lainsäädäntö ei tue tarpeeksi modernien ja vastuullisten toimintatapojen adoptoimista ja asiakkaiden halukkuus maksaa lisää ekologisista vaihtoehdoista on vielä melko alhainen. Tämä tutkielma voi avustaa pk-yritysten johtohenkilöitä uudelleenarvioimaan prosessit ja tuotteet ja tunnistaa uusia ympäristölle suotuisampia toimintatapoja, jotka eivät vaaranna kilpailukykyä. Lopuksi voi-daan todeta, että 3D-printtaaminen, kierrätettyjen tuotteiden ja komponenttien kaupallista-minen, ja kollektiiviset alustat ja verkostot tulevat todennäköisesti yleistymään tulevaisuu-dessa teollisen valmistuksen toimialalla. Näillä strategioilla on lisäksi potentiaalia edistää vastuullisen ekosysteemin kehittymistä

Genetic risk estimation model for breast cancer in the Finnish population

Polygenic risk score (PRS) is a new genomics based tool for assessing risk of breast cancer. PRS summarizes the effect of multiple common genetic variants on the outcome of interest. The aim of this study was to test suitability of a PRS containing 5 218 SNPs for use in the Finnish population to model ten-year breast cancer risk. The risk was modeled in a subset of FINRISK data containing 11 770 women in total, 234 of whom were diagnosed with incident breast cancer during the ten-year follow-up. The impact of the PRS to the ten-year risk estimation together with common risk factors of breast cancer, including hormonal, reproductive and lifestyle related factors, was also examined. Because of future intention to make better use of genetic information in Finnish healthcare, the potential connection between high PRS and earlier onset of the disease was examined in clinically relevant groups. Since 50 years is the general starting age of mammographic screening in Finland, women diagnosed with breast cancer at the age of 50 years or earlier formed one group and women diagnosed with breast cancer after the age of 50 years formed another group. The PRS values were calculated for the FINRISK participants, and the utility of the PRS in the Finnish population was validated by fitting a Cox proportional hazards model for period of ten years using PRS as the only covariate. The response variable common to all Cox models was breast cancer risk during the tenyear follow-up based on baseline age, age change before getting breast cancer or during the ten-year followup and incident breast cancer status. The effect of the PRS to the ten-year risk prediction with traditional risk factors was studied by fitting ten-year risk models with varying combinations of covariates with and without the PRS. Model fit to the ten-year risk models was evaluated based on null hypothesis tests of covariates, testing equivalence of expected and observed cases, and testing the proportionality of hazards assumption. Models containing traditional risk factors without and with the PRS were also compared by the ratio of model complexity and maximum likelihood. Classification accuracy and risk stratification capacity of the models were estimated using concordance index, area under the curve, and net reclassification improvement. Since the PRS turned out to be an effective risk stratifier, usefulness of the other risk factors in the risk assessment was also tested. To study the clinical significance of the PRS, the PRS distribution was divided into five groups corresponding approximately to quintiles, and into three groups; 10% lowest, 10–90% intermediate and 10% highest risk. The breast cancer proportions of the highest two of the five groups and the highest 10% risk groups were compared between the age of onset groups. The selected PRS was normally distributed in the data and, with increasing value, statistically significantly associated with breast cancer risk with p-value of 2.46*10-12 and HR of 1.58 (95% CI 1.39–1.79). Classification accuracy of the PRS according to the C-index was 0.64 (0.60–0.67). The addition of the PRS to the models containing traditional risk factors improved the risk prediction in every model candidate, but inclusion of the other covariates was also useful. Best classification accuracy with C-index of 0.68 (0.63–0.72) together with the best net reclassification improvement of 17.8% was achieved by the model containing all the available traditional risk factors and the PRS. However, of the covariates only alcohol consumption and PRS were reliably associated with the response variable, while the other risk factors did not have significant p-values, and wide confidence intervals indicated inaccuracy in the hazard ratios. PRS distributions in the two age of onset groups indicated some difference in the breast cancer incidence. Statistically significant difference in the cancer proportions, measured by χ2-test or Fisher’s exact test, was not observed between the highest 10% PRS risk groups of the compared age of onset groups, but the difference found in the comparison of highest two of the five PRS risk groups, containing about 30% of all the women, between the age of onset groups was almost statistically significant. Thus, almost statistically significantly higher proportion of women diagnosed before or at the age of 50 belonged to the 30% of the women at the highest risk end of the PRS distribution compared to those diagnosed after the age of 50 years. The topic may be worth further research since some earlier studies have already found evidence about the connection between high PRS and certain breast cancer risk limits achieved at earlier ages.Monigeeninen riskisumma (eng. polygenic risk score, PRS) on uusi genetiikkaan perustuva työkalu rintasyöpäriskin arviointiin. PRS on kuvaa monen yleisen variantin vaikutusten yhteistulosta tutkittavaan ominaisuuteen. Tässä tutkimuksessa tutkittiin 5 218 geneettistä varianttia sisältävän PRS:n soveltuvuutta käytettäväksi suomalaisessa väestössä mallintamaan kymmenen vuoden rintasyöpäriskiä. Mallinnuksessa käytettiin FINRISKI-aineistoa, johon sisältyi 11 770 naista, joista 234 tiedettiin sairastuneen rintasyöpään 10 vuoden seurannan aikana. Lisäksi PRS:n vaikutusta 10 vuoden rintasyöpäriskin ennustamiseen perinteisillä riskitekijöillä tutkittiin lisäämällä PRS muiden tunnettujen rintasyövän riskitekijöiden erilaisista yhdistelmistä muodostettuihin malleihin. Rintasyövän perinteiset riskitekijät liittyivät esimerkiksi hormonitoimintaan ja elintapoihin. Koska geneettistä tietoa haluttaisiin hyödyntää tulevaisuudessa paremmin Suomen terveydenhuollossa, korkean PRS:n ja aikaisemman sairastumisiän välistä yhteyttä tutkittiin kliinisesti merkityksellisissä ryhmissä. Koska Suomessa rintasyövän yleinen mammografiaseulonta alkaa 50-vuotiaana, rintasyöpäpotilaat jaettiin sairastumisiän mukaan alle tai tasan 50-vuotiaana ja yli 50-vuotiaana sairastuneisiin. PRS-arvot laskettiin FINRISKI-aineistolle, ja PRS:n soveltuvuutta suomalaisessa populaatiossa käytettäväksi testattiin sovittamalla Coxin malli kymmenen vuoden rintasyöpäriskille käyttäen PRS:a ainoana kovariaattina mallissa. Vastemuuttujana käytettiin kymmenen vuoden rintasyöpäriskiä, jota määrittivät ikä tutkimukseen osallistuessa, mahdollinen rintasyöpään sairastuminen ja siihen kuluva aika kymmenen vuoden sisällä. PRS:n vaikutuksia riskimallinnukseen perinteisillä riskitekijöillä tutkittiin sovittamalla Coxin malleja erilaisilla kovariaatiyhdistelmillä ilman PRS:a ja PRS:n kanssa. Kaikkien mallien kelpoisuutta arvioitiin testaamalla kovariaattien nollahypoteesia, havaittujen ja odotettujen tapausten suhdetta ja riskien suhteellisuusoletusta. Rintasyövän perinteisiä riskitekijöitä sisältäviä malleja vertailtiin myös maksimi todennäköisyyden ja muuttujien määrän aiheuttaman kompleksisuuden suhteesta kertovilla arvoilla. Mallien kykyä erotella rintasyöpään sairastuneet ja sairastumattomat arvioitiin vastaavuusindeksillä ja reklassifikaation nettoparannuksen perusteella vertailtaessa eri malleja keskenään. PRS:n osoittautuessa jo yksittäisenä riskitekijänä tehokkaaksi tapaus- ja kontrollinäytteiden erottelijaksi kokeiltiin lisäksi, onko muiden riskitekijöiden lisääminen PRS-malliin hyödyllistä. PRS:n kliinistä merkitystä arvioitiin jakamalla PRSjakauma viiteen suunnilleen kvintiilejä vastaavaan osaan, joista ryhmiin neljä ja viisi sijoittuvien syöpäpotilaiden osuuksia vertailtiin sairastumisikäryhmien välillä, ja kolmeen osaan, jotka olivat matalin 10%, keskelle jäävä 10–90% ja korkein 10% PRS:n jakaumalta, ja joista päädyttiin vertaamaan korkeimman 10% ryhmien syöpäpotilasmäärien eroja sairastumisikäryhmien välillä. PRS oli tilastollisesti merkittävästi assosioinut vastemuuttujaan P-arvolla 2.46*10-12, ja vaikutuksen suuruutta kuvaava riskisuhde oli 1.58 (95% CI 1.39–1.79). Pelkän PRS:n sisältävän mallin erottelukyky oli vastaavuusindeksillä mitattuna 0.64 (0.60–0.67), ja PRS:n lisääminen kovariaatiksi paransi jokaista riskiennustusmallia. Havaittiin myös, että riskimalliin on hyödyllistä sisällyttää perinteisiä riskitekijöitä PRS:n lisäksi. Paras erottelukyky vastaavuusindeksin arvolla 0.68 (0.63–0.72) ja nettoreklassifikaation arvolla 17.8% mitattuna osoittautui olevan mallilla, joka sisälsi kaikki tutkimukseen käytettävissä olevat perinteiset riskitekijät ja PRS:n. Kovariaateista kuitenkin vain alkoholinkulutus ja PRS olivat systemaattisesti tilastollisesti merkittävästi assosioituneita vastemuuttujaan, ja assosioitumattomien riskitekijöiden riskisuhdearvojen luottamusvälit olivat laajoja. Sairastumisikäryhmien PRS-jakaumissa havaittiin eroavaisuuksia, mutta korkeimman 10% PRS-riskiryhmissä sairastumisikäryhmien välillä ei χ2-testin ja Fisherin testin mukaan ollut tilastollisesti merkittävää eroa syöpään sairastuneiden osuuksissa. Lähes tilastollisesti merkittävä ero kuitenkin havaittiin ikäryhmien välillä tarkasteltaessa kahteen suurimpaan PRSkvintiiliin, jotka sisältävät kaikista naisista noin 30%, sijoittuneiden syöpäpotilaiden osuuksia. Alle tai tasan 50-vuotiaana sairastuneista lähes tilastollisesti merkittävästi suurempi osa sijoittui PRS:n aiheuttaman riskin puolesta korkeimmassa riskissä olevien 30% joukkoon verrattuna yli 50-vuotiaana sairastuneisiin. Koska aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, yhteys korkeamman PRS-arvon ja aiemman riskirajojen saavuttamisen välillä, kliinsesti tärkeiden ryhmien välisiä PRS:n eroja voisi olla hyödyllistä tutkia lisää

Ohjaus ensihoidon harjoittelussa : Opiskelijoiden ja ohjaajien kokemana

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoidon harjoitteluiden tämän hetkisiä ohjaamiskokemuksia sekä opiskelijoilta että ohjaajilta. Tavoitteena ohjaamiskokemuksien ja niiden eroavaisuuksien kartoittamisen lisäksi oli selvittää, miten ohjausta voitaisiin kehittää. Aihe muodostui tutkijoiden omasta halusta kartoittaa ohjausta. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ensihoidon opiskelijat ovat kokeneet eritasoista ohjaamista ensihoidon harjoittelussa, aihetta ei myöskään ole aikaisemmin tutkittu Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyö rajattiin luonnollisesti koskemaan Kymenlaakson aluetta. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Kyselylomakkeita tehtiin kaksi, jotka suunnattiin kahdelle eri kohderyhmälle. Kohderyhminä olivat Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat, jotka ovat suorittaneet vähintään yhden ensihoidon harjoittelun, sekä Kymenlaakson alueen ensihoitajat, jotka työssään ohjaavat ensihoitaja AMK-opiskelijoita. Kyselylomakkeet laadittiin ja analysoitiin Webropol-ohjelmalla. Avoimiin kysymyksiin käytettiin sisällönanalyysiä. Kyselyihin vastasi 25 ohjaajaa sekä 25 opiskelijaa. Ohjaajien kyselyn vastausprosentiksi muodos-tui 26,9 % ja opiskelijoiden kyselyn 62,5 %. Tutkimuksen mukaan suurin osa opiskelijoiden sekä ohjaajien ohjauskokemuksista on hyviä. Kohderyhmien vastaukset ovat erittäin yhteneviä, eikä ohjauksen eri osa-alueiden toteutumisesta olla kovin eri mieltä. Tämän hetkinen ohjaus on tuloksien mukaan hyvällä tasolla, joskin muutamia kehitysalueita oli. Ohjaajien vastauksien tuloksista käy selkeästi ilmi toive paremmasta yhteistyöstä ja tiedonkulusta oppilaitoksen kanssa. Molempien vastaajaryhmien vastauksissa esiintyy kysyntää sekä tarvetta ohjauskoulutukselle. Koulutuksen avulla voitaisiin yhtenäistää ja tasavertaistaa ensihoidon harjoitteluiden ohjausta. Tuloksista käy myös ilmi, etteivät potilasturvallisuutta varmentavat menetelmät ole kentällä kovin yleisiä. Ohjaajat kokevat tarvetta potilasturvallisuutta varmentavien menetelmien koulutukselle, myös opiskelijoiden vastausten mukaan menetelmät eivät toteudu ohjauksessa riittävästi.The purpose of this Bachelor’s thesis was to survey guidance experiences from students and supervisors in the practical training of emergency care. The objective of the thesis was in chart guidance experiences of students and supervisors and the differences between experiences. The other objective was to find out if there are any ways to improve guidance. This thesis was made with a quantitative method, using survey. Guidance experiences were collected by two target groups with two questionnaires. The other target group was the emergency care students of Kymenlaakso University of Applied Sciences who have completed at least one practical training in emergency care. The other group was the paramedics working in the Kymenlaakso area who give guidance to emergency care students. The questionnaires were analyzed with Webropol and the open questions were analyzed with inductive content analysis. According to the survey results most of the guidance experiences of students and supervisors are good. The answers of both target groups are very similar and there are nearly no disagreements. The level of current guidance is good, even though there are a few development areas. The results of supervisors’ answers points out a wish for better co-operation and communication with schools. According to the results there is an obvious need for guidance education in consequence of which it would attain equality and standardizing. The urge of education can be seen in both groups’ answer. The results show that the patient safety methods aren’t that commonly used in emergency care guidance

Työhyvinvoinnin tuloksellinen johtaminen : työhyvinvoinnin vaikutus julkisen organisaation tuloksellisuuteen

Tämän Pro gradu -tutkielman tehtävänä oli selvittää, integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin, mitkä yksilölliset, organisatoriset ja johtamiseen liittyvät tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin, lisääkö työhyvinvointi julkisorganisaation tuloksellisuutta ja miten tuloksellista työhyvinvointia tulisi johtaa.Tutkimuskysymykset johdettiin tutkimuksen teoreettisten lähtökohtien taustalla vaikuttavan, työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteyttä kuvaavan mallin pohjalta. Malli on alun perin kehitetty yritysten näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pätevätkö mallin oletukset myös julkisella sektorilla. Tiedonhaku suoritettiin systemaattisesti Tampereen yliopiston kirjaston tietokantahakupalveluista. Englannin kielistä aineistoa etsittiin, Emerald– ja Primo central tietokannoista hakusanoilla Job well-being AND Productivity AND Public sector organizations ja hakusanojen yhdistelmillä job well-being and productivity in public sector organizations. Suomenkielistä aineistoa etsittiin Elektra tietokannasta ja Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen (WRC), Sole Cris – tietokannasta, hakusanalla työhyvinvointi. Valituista tutkimuksista (N = 30), 6 oli toteutettu kvalitatiivisella- ja 24 kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksista 6 oli Suomenkielisiä ja 24 Englanninkielisiä. Tutkimusten julkaisuajankohta oli 2010 - 2018 ja ne oli julkaistu Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen aineiston analyysi. Tutkimustulosten mukaan työntekijän työhyvinvointiin ja suorituskykyyn vaikuttavat organisaatioon sitoutuminen, työn voimavarat, sekä motivaatio. Hyvinvoiva työntekijä on tuottava ja tuottava työntekijä on hyvinvoiva. Johtamisen avulla työntekijöiden koko potentiaali saadaan hyödynnettyä. Työhyvinvointi, yhdessä hyvien johtamiskäytäntöjen kanssa, vaikuttavat merkittävästi organisaation toiminnan tuloksellisuuteen. Osallistava johtaminen ja julkinen palvelumotivaatio vaikuttavat yhdessä positiivisesti työntekijöiden työhyvinvointiin ja sitoutumiseen. Työntekijöiden sitoutuminen organisaatioon ja sen tavoitteisiin vaikuttavat toiminnan tuloksellisuuteen ja työn tuottavuuteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta että työhyvinvointi tulisi nähdä osana julkisen sektorin organisaatioiden strategiaa. Silloin työhyvinvoinnin kehittäminen olisi systemaattisempaa ja tavoitteellisempaa. Mittaamisen avulla työhyvinvoinnin vaikutukset voidaan liittää toiminnan tuloksiin. Tulosten systemaattinen mittaaminen kertoo onko tavoitteet saavutettu ja mihin suuntaan ollaan menossa. Tämä vaatii monipuolisempien mittareIden kehittämistä ja strategista työhyvinvoinnin johtamista

Onko Suomen asuntomarkkinoilla nähtävissä asuntokuplan merkkejä?

Tässä opinnäytetyössä käsitellään Suomen asuntomarkkinoiden tilannetta. Tavoitteena on selvittää, onko asuntomarkkinoilla nähtävissä samoja piirteitä, jotka johtivat Yhdysvaltojen asuntokuplaan. Työn toteutustapana on laadullinen vertaileva tutkimus. Vertailuaineistona käytetään kirjallisia lähteitä ja tilastoja. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on jakautunut kahteen osioon, joilla pyritään antamaan tarpeeksi taustatietoa tutkimuksen tueksi. Ensimmäisessä osuudessa keskitytään kertomaan rahoitusmarkkinoista ja asuntomarkkinoista. Perehdytään asuntojen ominaispiirteisiin, jotka erottavat ne muista hyödykkeistä. Tehdään yleiskatsaus rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ja käydään läpi, miten rahoitusmarkkinat eroavat asuntomarkkinoista. Selvitetään asuntojen arvojen muodostumista sekä niiden muutoksien vaikutuksia. Lopuksi vielä tehdään katsaus Suomen asuntomarkkinoiden historiaan. Toisessa osiossa keskitytään saamaan käsitys siitä, mitä talouskuplalla tarkoitetaan. Eri tutkimusten avulla pyritään ymmärtämään millaista kaavaa kuplat yleensä noudattavat sekä mitkä seikat johtavat kuplan syntymiseen. Tutkimusosuudessa tehdään ensin katsaus Yhdysvaltojen asuntokuplan aikaisiin tapahtumiin. Saadaan käsitys asuntokuplan etenemisestä ja ymmärretään, mitkä asiat vahvasti vaikuttivat sen muodostumiseen. Erityisesti vertailuaineisto keskittyy siihen, miten korot, velanmäärä, asuntojen arvot ja asunnon omistajienmäärät muuttuivat kuplan aikana. Seuraavaksi Suomen tilannetta kartoitetaan näiden samojen seikkojen perusteella. Tilastokeskuksesta ja Suomen pankista saatujen tietojen pohjalta luodaan katsaus asuntomarkkinoiden kehitykseen. Tutkimustuloksissa vertaillaan, löytyykö Suomen ja Yhdysvaltojen asuntokuplan väliltä yhtäläisyyksiä. Tutkimuksesta selvisi, ettei Suomen asuntomarkkinoilla ole nähtävissä asuntokuplan merkkejä. Ainoana yhtäläisenä piirteenä nähtiin alhainen korkotaso. Tämä ei kuitenkaan ole saanut aikaan huolestuttavaa kasvua. Viime vuosien asuntojen arvojen ja velanmäärän maltillinen kasvu kumoaa mahdollisuudet asuntokuplasta. Lopuksi mietitään vielä, mikä voisi olla Suomen asuntomarkkinoiden viime aikaisen käytöksen takana sekä, miksi asuntokuplalta on toistaiseksi säästytty. Käydään läpi tutkimuksen luotettavuutta ja jatkotutkimus mahdollisuuksia. Pohditaan omaa oppimista sekä, missä onnistuttiin ja mitä tulisi parantaa. Opinnäytetyöprosessi ajoittui syyskuusta 2017 maaliskuuhun 2018

Isyyden kulttuuriset muutokset. Isyydessä tapahtuneet kulttuuriset muutokset Lapsen Maailma -lehdessä ajanjaksojen 1990–2000 ja 2010–2015 välillä.

Isyyteen ja isään liitetyt merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja ajassa muuttuvia. Isyys ja isä ovat kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän perustuksille rakentuneita miehen vanhemmuutta kuvaavia käsitteitä ja niihin yhdistyvät mieheyteen ja maskuliinisuuteen liittyvät kulttuuriset merkitykset. Kulttuurissa isyydessä tapahtuneet muutokset viittaavat muutoksiin myös isään liittyvissä maskuliinisuuskäsityksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Suomessa isyydessä ajassa tapahtuneita muutoksia Lastensuojelun Keskusliiton julkaisemassa Lapsen Maailma -lehdessä ilmestyneiden isyyttä käsittelevien artikkelien kautta. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimusaineisto koostuu 61 artikkelista, jotka on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Tutkimus on kulttuurintutkimuksellisesti orientoitunut ja todellisuus käsitetään tässä tutkimuksessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuneena. Tässä tutkimuksessa Lapsen Maailma -lehti nähdään kulttuurintuotteena ja siinä ilmestyneet isyyteen keskittyvät artikkelit nähdään yhteiskunnallisia kulttuurisia isyyskuvia representoivina ja rakentavina. Tutkimuksen avulla halutaan löytää vastauksia tutkimuskysymykseen: Millaisia muutoksia isyydessä on tapahtunut kahden ajanjakson (1990–2000 ja 2010–2015) välillä, Lapsen Maailma -lehden kautta tarkasteltuna? Isyysartikkelien määrän kasvu kahden tutkitun ajanjakson välillä on huomattava, mikä viittaa ajassa lisääntyneeseen kiinnostukseen isän vanhemmuutta kohtaan. Vuosiin 1990–2000 sijoittuvalla ajanjaksolla aineistossa on isyyteen ohjaava, opastava ja valistava sävy, kun vuosina 2010–2015 ilmestyneissä artikkeleissa korostuu isien oma aktiivisuus ja isien monenlaisuus sekä yksilöllisyys. Ajanjaksojen välillä esitystavassa tapahtunut muutos viittaa siihen, että vuosien 1990-2000 aineistossa isyydelle asetetut tavoitteet on 2010-luvulla saavutettu. Tämän tutkimuksen perusteella nykyajan isä on omasta halustaan isänä läsnä ja kodin alueella osallistuva, mistä muodostuu myös nykyajan hyvän isän minimi. Tämän tutkimuksen perusteella isä erottaa oman maskuliinisen vanhemmuutensa äidin feminiinisestä vanhemmuudesta. Kun isä erottautuu vanhemmuudessaan feminiinisestä, hän säilyttää kaksinapaiseen sukupuolijärjestykseen perustuvan etuoikeutensa määritellä oman toimintansa rajat vanhemmuudessa. Nyky-isän on ollut mahdollista lisätä toimintaansa perinteisten sukupuoliroolien mukaan feminiiniselle vanhemmalle kuuluvalla kodin alueella, koska isään liittyvät kulttuuriset maskuliinisuuskäsitykset on uudelleenmääritelty. Isällä on nykyajassa mahdollisuus halutessaan pyrkiä aktiivisesti feminiinisen vanhemman rinnalla jaettuun vanhemmuuteen, mutta maskuliiniseksi määrittyessään etuoikeus myös kieltäytyä siitä ja jättäytyä osallistujan rooliin kodin alueella. Kaksinapaiseen sukupuolijärjestelmään perustuvassa patriarkaalisessa kulttuurissa tasa-arvoinen jaettu vanhemmuus ei voi toteutua valtavirran vanhemmuuden muotona, sillä vanhempien keskinäiset suhteet järjestyvät siinä väistämättä sukupuoleen perustuen hierarkkisesti. Jotta vallitseva sukupuolten hierarkia voidaan rikkoa, se vaatii kulttuurin pohjana olevan kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän murtamista