Vesisankarit-tapahtuma alakouluikäisten vanhempien näkökulmasta

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Hämeenlinnan kaikille avoimeen Vesisankarit-tapahtumaan osallistuneiden alakouluikäisten lasten vanhempien ajatuksia ja kokemuksia tapahtumasta. Lisäksi tutkielmassa selvitetään alakouluikäisten lasten vanhempien näkemyksiä uimataitoon ja pelastustaitoihin liittyen. Tutkielman aineisto on kerätty Hämeenlinnassa Vesisankarit-tapahtuman yhteydessä ja sen jälkeen teemahaastatteluilla tammikuussa 2018. Haastatteluihin osallistui kuusi tapahtumaan osallistunutta alakouluikäisen lapsen vanhempaa. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tulosten analysoinnissa käytettiin menetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Lisäksi teemahaastatteluiden tukena käytettiin kyselyjä, jotka kerättiin kyselylomakkein Hämeenlinnan uimahallilla Vesisankarit-tapahtuman yhteydessä. Kyselomakkeisiin vastasi 17 henkilöä. Kyselylomake sisälsi niin väittämiä, joihin vastattiin 5-portaisella Likertin asteikolla kuin avoimiakin kysymyksiä. Tutkimustuloksista selviää, että Hämeenlinnassa vuonna 2018 järjestetty kaikille avoin Vesisankarit-tapahtuma oli alakouluikäisten lasten vanhempien mielestä kiva tapahtuma, jolle toivottiin jatkoa niin vanhempien kuin järjestäjänkin taholta. Haastatteluissa esiin nousi, että haastatellut eivät olleet tietoisia tapahtumasta uimahalliin tullessaan, joten mainontaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota seuraavaa tapahtumaa suunnitellessa. Vanhemmat olivat positiivisesti yllättyneitä, että Vesisankarit-tapahtumaan osallistuminen ei maksanut uimahallilipun lisäksi mitään ylimääräistä. Haastatellut olivat sitä mieltä, että lasten uimaan oppimisesta vastuussa ovat lasten vanhemmat. Uimataitoa haastatellut vanhemmat pitivät erityisen tärkeänä taitona varsinkin Suomessa ja esittivät uimataidon olevan yksi kansalaistaito, joka jokaisen suomalaisen tulisi taitaa. Pelastustaidot ovat haastateltujen vanhempien mielestä myös tärkeitä taitoja, joita lasten tulisi jo melko nuoresta taitaa. Kuitenkin haastatteluissa selvisi, että pelastustaitoja on harjoiteltu varsin vähän kotona, mutta niistä on kuitenkin keskusteltu lasten kanssa

Helsinki experience on nonvitamin K oral anticoagulants for treating cervical artery dissection

BackgroundCervical artery dissection (CeAD) patients with or without stroke are frequently treated with either antiplatelet agents or vitamin K antagonists (VKAs), but few data are reported on the use of nonvitamin K oral anticoagulants (NOACs). MethodsBetween November 2011 and January 2014, we recorded data from patients with a stroke due to vertebral (VAD) or internal carotid artery dissection (ICAD). Patients using oral anticoagulants were included in the study and were divided into two treatment groups: patients using NOACs and those using VKAs. Excellent outcome was defined on modified Rankin Scale (mRS) 1 at 6months. ResultsOf 68 stroke patients (67% male; median age 45 [39-53]), six (8.8%; two with VAD and four with ICAD) were treated with NOACs: three with direct thrombin inhibitor dabigatran and three with direct factor Xa inhibitor rivaroxaban. National Institutes of Health Stroke Scale score at baseline was 4 (3-7) in the NOAC versus 2 (1-7) in the VKA groups. Complete recanalization at 6months was seen in most patients in the NOAC (n=5; 83%) and VKA (n=34; 55%) groups. All the patients using NOACs had mRS 1 at 6months and none had an intracerebral hemorrhage (ICH). In the VKA group most patients (n=48; 77%) had mRS 1, one patient (1.7%) had an ICH and one died. ConclusionsIn this small, consecutive single-center patient sample treating ischemic stroke patients with CeAD with NOACs did not bring up safety concerns and resulted in similar, good outcomes compared to patients using VKAs.Peer reviewe

Murtumapotilaiden osteoporoosin lääkehoidossa on isoja alueellisia eroja

Lähtökohdat : Lääkekattavuudesta osteoporoottisten murtumien sekundaaripreventiossa Suomessa ei ole tietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pienienergiaisen murtuman jälkeen osteoporoosi-lääkemääräyksen saaneiden potilaiden osuutta ja lääkemääräyskattavuuden alueellisia eroja. Menetelmät : Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka toteutettiin hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta. Tulokset : Potilaista 9 %:lle määrättiin osteoporoosilääkitys 6 kuukauden sisällä murtumasta. Lääkemääräyskattavuus suureni 12 %:iin 12 kuukauden sisällä murtumasta. Lonkka- (11 %) ja nikamamurtumien (18 %) kohdalla lääkemääräyksen saaneiden osuus oli hiukan keskiarvoa suurempi. Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus oli eri sairaanhoitopiireissä 3–32 %. Päätelmät : Kansainvälisiin tuloksiin verrattuna osteoporoosilääkemääräyksen saaneiden murtumapotilaiden osuutta voi pitää pienenä. Lääkemääräyskattavuudessa oli eroja sairaanhoitopiirien välillä, joskaan tulokset eivät ota huomioon tsoledronihappohoitoja. Osteoporoosin sekundaariprevention tehostamiselle ja lääkehoidon yhtenäistämiselle on tarvetta.Peer reviewe