Higher pulse wave velocity in young adult offspring of mothers with type 1 diabetes : a case-control study

Background Offspring of mothers with type 1 diabetes have an increased risk for acquiring early onset cardiovascular disease (CVD). Arterial stiffness, measured as pulse wave velocity (PWV), is a non-invasive biomarker for CVD risk assessment. Our aim is to determine whether PWV is increased in young adult offspring of mothers with type 1 diabetes. Methods This is a case-control study carried out in the hospital district of Helsinki and Uusimaa, Finland. 75 offspring of mothers with type 1 diabetes (cases) and 84 offspring of mothers without diabetes (controls), aged 18-23 years, were enrolled in this study. All participants attended clinical assessments, including questionnaires and laboratory tests. Carotid-femoral PWV (cfPWV), carotid-radial PWV (crPWV), and PWV ratio were measured from each participant using the Complior Analyse mechanotransducer (Alam Medical, France). Student's t-test and chi-squared test were used to assess differences between the groups. Stata 17.0, StataCorp LP (College Station, TX, USA) statistical package was used for the analysis. Results We did not observe any differences in conventional CVD risk factors: systolic blood pressure, LDL, Hb(A1c), and smoking between cases and controls. We detected higher cfPWV in cases 6.5 (SD +/- 1.2) m/s than in controls 6.2 (SD +/- 0.7) m/s, p = 0.049, after adjustments for BMI, smoking, mean arterial pressure, height, and pulse rate was made. We did not observe any difference between cases and controls regarding crPWV or PWV ratio. Additionally, we detected no sex differences. Conclusions We report a novel finding of signs of increased arterial stiffness already in young adult offspring of mothers with type 1 diabetes compared to matched offspring of mothers without diabetes. Our finding suggests that exposure to an adverse intrauterine environment of type 1 diabetes mothers may affect the vascular health of offspring already in young adulthood. Additional research within this topic is warranted.Peer reviewe

Tyypin 2 diabeteksen ja esidiabeteksen hoito Varsinais-Suomessa - ollaanko tavoitteissa?

Tausta Diabeteksen hoidon laadun ja kustannusvaikutusten kannalta olisi tärkeää tunnistaa laatuun vaikuttavia tekijöitä nykyistä systemaattisemmin. Tavoitteet Tavoitteena oli selvittää diabeteksen, esidiabeteksen ja niiden liitännäissairauksien esiintyvyyttä Varsinais-Suomessa vuonna 2019 sekä selvittää ikäryhmässä 25-74-vuotiaat laatuindikaattoreiden hoitotasapainoja ja kattavuutta tyypin 2 diabeetikoilla ja esidiabeetikoilla. Aineisto ja menetelmät Aineistoon poimittiin vuosilta 2005-2019 Varsinais-Suomen julkisen terveydenhuollon potilasrekistereistä tiedot 165 661 henkilöistä, joilla oli viitearvot ylittäviä verenglukoosiarvoja tai Kelan myöntämä erityiskorvausoikeus diabeteslääkkeisiin. Tulokset Diabeteksen esiintyvyys Varsinais-Suomessa vuonna 2019 oli 8,8% ja esidiabeteksen 9,5%. Munuaisten vajaatoiminnan esiintyvyys (alentunut eGFR ja/tai albuminuria) oli tyypin 2 diabeetikoilla 28,1% ja esidiabeetikoilla 18,9%. Tyypin 2 diabeetikoista 76% pääsi tavoitteeseen HbA1c < 53 mmol/l ikäryhmässä 25-74-vuotiaat. Tavoitteen LDL < 1,8 mmol/l saavutti 33% niistä tyypin 2 diabeetikoista ja 22% esidiabeetikoista, joilla on liitännäissairauksia. HbA1c oli tutkittu 90%:lla, LDL 84%:lla, eGFR 94%:lla, mutta U-AlbKre vain 63%:lla tyypin 2 diabeetikoista. Johtopäätökset Hyvästä glukoositasapainosta huolimatta tavoitteista ollaan vielä kaukana erityisesti dyslipidemian hoidon ja albuminurian seulonnan suhteen. Hoitotoimien painopiste tulisi kohdistaa huonossa hoitotasapainossa oleviin potilaisiin ja diabeteksen ehkäisyyn.©2022 Yleislääkäri-lehti.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Diabeteksen hoidon toteutuminen ja kustannukset perusterveydenhuollossa: Esimerkkinä Paimion–Sauvon kansanterveyskuntayhtymä

Lähtökohdat : Tutkimuksessa kuvataan diabeteksen hoidon toteutumista ja kustannuksia Paimion–Sauvon kansanterveyskuntayhtymässä.Menetelmät : Tutkimus perustuu Paimion–Sauvon kuntayhtymän potilastietorekisterin tietoihin diabetes­potilaiden hoidosta vuosina 2006–2018 sekä hoidon kustannuksista vuosilta 2016–2018. Tutkimuksessa selvitettiin hoidon saavutuksia 13 vuoden seuranta-aikana monimuuttuja-analyysillä ja verrattiin hoitokustannuksia vuosilta 2016–2018.Tulokset : Verensokerin hoitotasapaino oli hyvä ja parani tilastollisesti merkitsevästi seurannan aikana. Sairauden kesto vaikutti huomattavasti hyvän hoitotasapainon saavuttamiseen. Sen sijaan LDL-kolesterolin hoitotaso heikkeni tilastollisesti merkitsevästi; eniten huononivat alle 5 vuotta diabetesta sairastaneiden naisten tulokset. Hoidon kustannukset lisääntyivät merkittävästi vuodesta 2016 vuoteen 2018 tyypin 1 diabetespotilailla. Kustannusten nousu johtui ensisijaisesti hoitotarvikkeista, joiden kustannuserä oli peräti 56 %.Päätelmät : Paikallinen diabetesrekisteri osoittautui erinomaiseksi välineeksi hoidon laadun ja hoidosta aiheutuneiden kustannusten seuraamiseen kuntatasolla.</div

Esidiabetes lisää valtimotautien riskiä – entä hoidon kustannuksia?

Lähtökohdat Esidiabetekseen liittyy suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja ­verisuonitauteihin. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien hoitoon liittyy suuria kustannuksia. Menetelmät Esidiabeetikot tunnistettiin terveyskeskuksen potilasrekisteristä poikkeavien ­verensokeriarvojen perusteella. Heidän hoitoaan, lisäsairauksien määrää ja hoidon kustannuksia verrattiin saman alueen tyypin 2 diabeetikoiden ja vertailuryhmän potilaiden hoitoon ja kustannuksiin. Tulokset Esidiabeteksen esiintyvyys oli kaikissa ikäryhmissä lähes kaksinkertainen verrattuna ­tyypin 2 ­diabeteksen esiintyvyyteen. Lisäsairauksien esiintyvyys ja potilaskohtaiset kustannukset olivat e­sidiabeetikoilla suuremmat kuin vertailuryhmän potilailla, mutta pienemmät kuin tyypin 2 diabeetikoilla ­lähes kaikissa ­diagnoosiryhmissä. Päätelmät Esidiabetes ja lisäsairaudet lisäävät hoidon kustannuksia verrattuna potilaisiin, joilla on normaali sokeriaineenvaihdunta. Koska potilasmäärä on suurempi, kokonaiskustannukset ovat jopa suuremmat kuin tyypin 2 diabeetikoilla ja ne painottuvat enemmän erikoissairaanhoitoon. Hoito ja seuranta ei ole yhtä intensiivistä kuin diabeetikoilla.</p

Power of lower extremities and age were the main determinants on the agility test for adults in a cohort of men aged 66-91 years

Study Design: Cross-sectional study. Objective: To evaluate the relationship between agility and personal factors, muscle strength and power, mobility, self-reported balance and physical activity among older men. Methods: Agility was measured by using the Agility Test for Adults (ATA). We studied 100 Finnish male former elite athletes (endurance n = 50; power n = 50) and 50 matched controls aged 66 to 91 years (mean age 75.5 years). The associations between agility and other variables were similar between three groups; thus, multiple linear regression analyses were done by using the pooled data of the participants. Results: On the basis of multiple linear regression analyses, combination of age (p = .02), self-reported Activities-specific Balance Confidence scale (ABC scale), jumping height (p = .001) and self-rated health explained 26% of the variance in execution time of ATA (R-2 = 0.26; p = .000002) among elderly men. Conclusion: Power of lower extremities and age were the main determinants of the results of ATA in a cohort of men aged 66-91 years. From a clinical point of view, power of lower extremities measured by test demanding explosive power plays an important role to maintain or enhance capacity of agility.Peer reviewe

Effect of Age on Flow-Rate, Protein and Electrolyte Composition of Stimulated Whole Saliva in Healthy, Non-Smoking Women

As relatively little is known about the effect of age on salivary electrolytes we studied the composition of saliva as function of age to provide reference values for healthy non-smoking women. All non-medicated and non-smoking 30-59-year-old subjects (n=255) selected from among 1030 women participating in a screening program formed the material of the present study. Salivary calcium, inorganic phosphate, magnesium, sodium, potassium, protein and flow-rate of stimulated whole saliva were measured. We found age-related changes in salivary calcium and phosphate concentrations (p=0.001 and p=0.004, respectively, one-way ANOVA). Peak values occurred at around 50-54 years of age. Age had no effect on flow-rate, magnesium, sodium, potassium or proteins. The concentration of sodium correlated positively, while phosphate, potassium, magnesium and protein correlated negatively with the salivary flow-rate. Calcium was the only electrolyte which had no association with flow-rate. Our study provides reference values for salivary electrolytes of 30-59-year-old women

Turvepeltolohkojen määrittely ja tunnistaminen : Maatalousmaiden turvetieto (MaaTu) -hankkeen raportti

Viljellyt turvemaat ovat kasvihuonekaasujen lähde ja tärkeässä roolissa maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Päästöjä vähentävien toimenpiteiden kohdentamiseksi turvemaat olisi pystyttävä tunnistamaan peltolohkokohtaisesti. Tämän raportin tavoitteena on selvittää kriteerejä turvepeltolohkon tunnistamiseen ja määrittelyyn Suomessa siten, että määritelmä on yhtenevä hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) käyttämän määritelmän kanssa. Raportti koostuu kirjallisuuskatsauksesta turvemaan määritelmiin kansainvälisesti ja Suomessa, sekä analyyseistä turpeen esiintymisestä ja ominaisuuksista Suomen maatalousmailla ja peltolohkoilla. Raportti tuotettiin osana Maatalouden turvetieto (MaaTu) -hanketta (2021–2023), jossa tuotetaan tarkennettu koko maan kattava paikkatietoaineisto turvemaiden esiintymisestä ja paksuudesta. Tuotettava paikkatietoaineisto kuvataan ja julkaistaan hankkeen muissa julkaisuissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella turvemaiden määritelmät ja käytetty terminologia vaihtelevat eri maiden ja luokittelujärjestelmien välillä. Suomalaisissa luokittelujärjestelmissä turvemaat on määritelty eloperäinen maalaji -luokkaan, joka sisältää myös muita maalajeja, kuten lieju- ja multamaat. Kansainvälisesti käytetty World Reference Base for Soil Resources (WRB) -luokittelujärjestelmä tarjoaa kansainvälisesti käytettävän yhtenevän Histosol-määritelmän, jonka alle turvemaat voidaan luokitella. Myös IPCC noudattaa tätä määritelmää. Histosol-määritelmä poikkeaa jonkin verran Suomessa yleisimmin käytetystä määritelmästä turvemaalle. Histosol-määritelmässä orgaanisen kerroksen vähimmäispaksuus on 0,4 m kun suomalaisissa määritelmissä turvemaan vähimmäispaksuudeksi on useimmiten katsottu 0,3 m. Vastaavasti Histosol-määritelmässä orgaanisen materiaaliksi luokitellaan orgaanista hiilen määrillä ≥20 %, kun Suomalaisissa määritelmissä turpeeksi luokitellaan orgaanisen aineen määrillä ≥ 40 %, joka vastaa 23,2 % orgaanista hiiltä (muuntokerroin 1.724). Korvaamalla Histosol-määritelmän raja-arvot suomalaisilla raja-arvoilla päästään kuitenkin hyvin lähelle IPCC:n noudattamaa määritelmää orgaanisille maille (Histosol) ja vältytään rinnakkaisten ja ristiriistaisten luokittelujärjestelmien syntyminen Suomessa. Turvepeltolohkomääritelmä edellyttää myös turpeen vähimmäisalan kriteeriä peltolohkolla, sillä analyysit osoittivat, että turvekerroksen paksuus vaihtelee peltolohkoilla ja turvetta esiintyy usein vain osalla lohkoa. Suomalaisen luokittelujärjestelmän lieju ja multamaa eivät kuulu Histosol-luokkaan vähäisemmän orgaanisen hiilen määrän vuoksi ja ne voidaan luokitella Umbric tai Histic Gleysol -luokkiin. Analyysit osoittivat myös, että turvemaiden tunnistamisessa olisi huomioitava pintamaan lisäksi syvemmät maakerrokset. Peltojen muokkauskerroksessa orgaanisen hiilen määrä havaittiin olevan keskimäärin 28–37 % alhaisempi ja turpeen maatuneisuus korkeampaa kuin syvemmissä kerroksissa. Tämä saattaa johtaa virheelliseen maalajiluokitteluun, jos luokittelu tehdään pelkästään pintamaan ominaisuuksien määrittelyn perusteella. WRB-järjestelmän Histosol-määritelmässä orgaanisen kerroksen ei tarvitse alkaa heti maanpinnasta, mikä sulkee pois vastaavan luokitteluvirheen. Maatalousmaiden turvekerros ohentuu viljelykäytössä. Ennen pitkää turvekerros kuluu loppuun ja turveaineistoja täytyy päivittää. Valtakunnallisesti turvepeltojen turvekerroksen keskimääräiseksi paksuudeksi arviotiin 120 cm (vaihtelu maakunnittain 96–163 cm) ja turvekerroksen havaittiin ohenevan keskimäärin 1,2 cm vuodessa (keskihajonta 0,6 cm/v). Turpeen esiintyminen peltomailla on näin ollen hyvin vaihteleva ilmiö ja turvepelto on ehtyvä luonnonvara

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe

Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine-thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S-L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S-M-L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01-1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk

Fatty liver index in young adult offspring of women with type 1 diabetes

BackgroundExposure to a hyperglycemic environment during prenatal life may result in an unfavorable metabolic profile later in adulthood. We aimed to assess whether fatty liver index, a non-invasive indicator of nonalcoholic fatty liver disease risk, differs in young adult offspring of women with type 1 diabetes from offspring of women without diabetes.MethodsThis cohort study was conducted within the hospital district of Helsinki and Uusimaa, Finland. Between 1996 and 2000, we identified 238 singleton offspring of women with type 1 diabetes, born at the Department of Obstetrics and Gynecology, Helsinki University Hospital, Helsinki, Finland. From the Finnish Medical Birth Register, we identified 476 singleton age- and region-matched offspring of women without diabetes. At 18-23 years of age, 70 offspring of women with type 1 diabetes and 83 offspring of women without diabetes participated in a clinical study, including laboratory tests, clinical assessments, and self-reported questionnaires. The noninvasive fatty liver index was used to estimate nonalcoholic fatty liver disease.ResultsFatty liver index (FLI) was similar between offspring of women with type 1 diabetes and offspring of women without diabetes (p = 0.59). Additionally, no differences between the groups could be observed for FLI >= 60, i.e., to cut-off value for NAFLD. Likewise, we could not find any statistically significant differences between young adult offspring of women with type 1 diabetes (20.4 years [SD 1.6]) and young adult offspring of women without diabetes (20.6 years [SD 1.6]) regarding metabolic characteristics: BMI 24.5 kg/m2 vs. 24.0 kg/m2, fasting plasma glucose 5.39 mmol/L vs. 5.40 mmol/L, fasting insulin 11.0 mU/L vs. 10.6 mU/L, total cholesterol 4.36 mmol/L vs. 4.30 mmol/L, systolic BP 117 mmHg vs. 119 mmHg, triglycerides 0.89 mmol/L vs. 0.96 mmol/L, and Waist-to-height ratio 0.41 vs. 0.42.ConclusionsOur results suggest that fatty liver index is not elevated in young adult offspring of women with type 1 diabetes. Further research on whether pregestational type 1 diabetes in pregnancy affects offspring's nonalcoholic fatty liver disease risk is warranted.Peer reviewe