A standardised model for stool banking for faecal microbiota transplantation: a consensus report from a multidisciplinary UEG working group

Background Faecal microbiota transplantation is an emerging therapeutic option, particularly for the treatment of recurrent Clostridioides difficile infection. Stool banks that organise recruitment and screening of faeces donors are being embedded within the regulatory frameworks described in the European Union Tissue and Cells Directive and the technical guide to the quality and safety of tissue and cells for human application, published by the European Council.Objective Several European and international consensus statements concerning faecal microbiota transplantation have been issued. While these documents provide overall guidance, we aim to provide a detailed description of all processes that relate to the collection, handling and clinical application of human donor stool in this document.Methods Collaborative subgroups of experts on stool banking drafted concepts for all domains pertaining to stool banking. During a working group meeting in the United European Gastroenterology Week 2019 in Barcelona, these concepts were discussed and finalised to be included in our overall guidance document about faecal microbiota transplantation.Results A guidance document for all domains pertaining to stool banking was created. This document includes standard operating manuals for several processes involved with stool banking, such as handling of donor material, storage and donor screening.Conclusion The implementation of faecal microbiota transplantation by stool banks in concordance with our guidance document will enable quality assurance and guarantee the availability of donor faeces preparations for patients.Molecular basis of bacterial pathogenesis, virulence factors and antibiotic resistanc

Nitrogen losses from grass ley after slurry application surface broadcasting vs. injection

As the livestock numbers on Finnish dairy farms have increased and most fields on dairy farms are under grass, it has become common to spread cattle slurry over grasslands. To estimate environmental effects of recurrent slurry applications, a 5-year field study was performed to compare nitrogen (N) losses to water and ammonia losses to air by volatilization, when cattle slurry was either surface broadcast or injected into clay soil after grass cuttings. Slurry was spread on the grass in summer (19961997) or both in summer and autumn (19982000). Biomass N uptake before grass harvesting and amount of soil mineral N in spring and autumn were measured and field N balances were calculated. Despite cool weather, up to one third of the ammonium N of broadcast slurries was lost through ammonia volatilization after application in autumn, but injection effectively prevented losses. The mean surface runoff losses of total N were negligible (0.34.6 kg ha-1 yr-1) with the highest loss of 13 kg ha-1 yr-1 measured after slurry broadcasting to wet soil in autumn and followed with heavy rains. A substantial part (2455%) of the applied mineral N was not recovered by the foregoing measurements.;Kun lypsykarjatilan lehmäluku kasvaa ja pellot ovat pääasiassa nurmiviljelyssä, naudan lietelantaa joudutaan yhä useammin levittämään nurmelle. Yleisin levitysmenetelmä on lietelannan pintalevitys nurmen sänkeen ensimmäisen niiton jälkeen. Lietelannan sijoitus maahan muutaman senttimetrien syvyyteen ei ole yhtä suosittua kuin pintalevitys levitysongelmien ja suurempien levityskustannusten takia. Maahan sijoitetusta lietelannasta saattaisi kuitenkin olla vähemmän haittaa ympäristölle kuin nurmen pintaan levitetystä.Savimaalla tehdyssä kokeessa tutkittiin naudan lietelannan pintalevityksestä ja sijoittamisesta aiheutuvaa typpikuormaa veteen sekä ammoniakin haihtumisesta ilmaan. Lietelanta levitettiin säilörehunurmelle ensimmäisen niiton jälkeen kesällä 1996-1997 (koe I) ja ensimmäisen sekä toisen niiton jälkeen kesällä ja syksyllä 1998-2000 (koe II). Pellolle levitettiin lannoitteen ja lietelannan mukana liukoista typpeä keskimäärin 160 kg ha-1 kokeessa I ja 220 kg ha-1 kokeessa II. Pellon typpitaseet laskettiin vähentämällä nurmelle annetun NPK-lannoitteen ja lietelannan kokonaistyppimääristä korjatun nurmisadon typpi, ilmaan haihtunut typpi sekä pintavalunnan mukana huuhtoutunut typpi. Typen huuhtoutumisriskiä arvioitiin määrittämällä mineraalitypen määrä 60 cm:n syvyisestä maakerroksesta. Pintalevityksessä ammoniumtypestä haihtui syksyllä jopa kolmasosa. Lietelannan sijoittaminen maahan esti ammoniakin haihtumisen lähes kokonaan. Pintavalunnan mukana kulkeutuneet typpimäärät (0.3-4.6 kg ha-1 v-1) olivat pieniä. Poikkeuksena oli syksyllä 1998 märissä olosuhteissa nurmen pintaan tehty lietelannan levitys, jonka jälkeen pintavalunnan kokonaistyppikuorma oli 13 kg ha-1 v-1. Keväällä ja syksyllä ennen lietelannan levitystä mitatut ammoniumtypen (7-44 kg ha-1) ja nitraattitypen (1-9 kg ha-1) määrät maassa olivat yleensä kohtuullisia eivätkä siten ennakoineet erityisen suuria typpihuuhtoumia. Typpitaseet kasvoivat suuriksi, kun lietelantaa levitettiin sekä kesällä että syksyllä. Vuosittain levitetystä liukoisen typen määrästä kaikkiaan 50-140 kg ha-1 ei havaittu korjatuissa kasvisadoissa, ammoniakkihävikkeinä ja typen pintavalumassa. Oletettavasti osa annetusta typestä oli denitrifioitunut ja haihtunut ilmaan, huuhtoutunut, sitoutunut kasvin juuriin tai varastoitunut orgaanisessa muodossa maahan. Vaikka typen kulkeutuminen veteen olikin kohtuullista tässä savimaalla tehdyssä kokeessa, niin karkeammilla mailla vesistökuormitus voi olla suurempi. Lietelannan sijoittaminen pienensi merkittävästi ammoniakin haihtumista ja jonkin verran typen kulkeutumista pintavalunnan mukana. Sen sijaan typen huuhtoutuminen syvemmälle maahan saattoi olla hieman suurempaa, kun lietelanta sijoitettiin maahan. Parhaiten typen päästöjä ilmaan ja veteen heinämaalta voitiin vähentää levittämällä kohtuullisia lietelantamääriä ensimmäisen niiton jälkeen ja sijoittamalla lietelanta pintalevityksen sijaan

MIM-induced membrane bending promotes dendritic spine initiation.

Proper morphogenesis of neuronal dendritic spines is essential for the formation of functional synaptic networks. However, it is not known how spines are initiated. Here, we identify the inverse-BAR (I-BAR) protein MIM/MTSS1 as a nucleator of dendritic spines. MIM accumulated to future spine initiation sites in a PIP2-dependent manner and deformed the plasma membrane outward into a proto-protrusion via its I-BAR domain. Unexpectedly, the initial protrusion formation did not involve actin polymerization. However, PIP2-dependent activation of Arp2/3-mediated actin assembly was required for protrusion elongation. Overexpression of MIM increased the density of dendritic protrusions and suppressed spine maturation. In contrast, MIM deficiency led to decreased density of dendritic protrusions and larger spine heads. Moreover, MIM-deficient mice displayed altered glutamatergic synaptic transmission and compatible behavioral defects. Collectively, our data identify an important morphogenetic pathway, which initiates spine protrusions by coupling phosphoinositide signaling, direct membrane bending, and actin assembly to ensure proper synaptogenesis