ICT Disparities In Finland - Access and Implications

The Internet and other new information and communication technologies (ICTs) have become an integral part of most Western societies, from the perspective of both individuals and organizations. In this dissertation the evolving role of the Internet and other new ICTs in Finland over the past decade is studied from the perspective of disparity. The ICT disparities are seen to be constructed from two interconnecting elements, access and implications. The main goal of this dissertation is to examine how access, different user purposes, as well as implications, reflect disparities among different socio-demographic and socioeconomic population groups. For the purposes of this work, four research studies, each with its own, specific topic, were constructed. According to the results, age is clearly the most significant element associated with both access and implications for the new ICTs in Finland. Although other examined factors were also significant, they were often associated with individual research topics. In addition, the dissertation will also provide new research elements for future reference.Siirretty Doriast

Kananlanta lypsylehmien rehuna

The study investigated the utilisation of dried poultry manure as a protein source for lactating cows and its influence on the blood metabolic profile and rumen fermentation. Two consecutive feeding trials were carried out for the comparison of dried poultry manure (DPM) 20 %, soybean meal (SBM) 10 % and urea 1.5 % as protein supplement in a concentrate mixture. Eighteen cows were used in each of the two experiments. The experimental period was 13 weeks in Expt. 1 and 15 weeks in Expt. 2. The apparent DM digestibilities of the DPM, SBM and UREA rations were 69.9, 72.0 and 74.0 % (P < 0.05) and crude protein digestibilities were 72.0, 71.8 and 76.0 % (P < 0.01). The FU-value of the DPM ration was lower (P < 0.01) than the SBM and UREA rations. The palatability of the concentrate including DPM was depressed (P < 0.05). The differences in milk yield and milk constituents between groups were not statistically significant. Feed utilisation was equal in Expt. 1 0.37 FU/kg FCM but in Expt. 2 value of 0.39 for the DPM group was lower than 0.45 for the SBM or 0,43 for the UREA group (P < 0.05). The values obtained in hematological and blood chemical analyses were within normal ranges. The blood metabolic parameters indicate that DPM can be used as feed for dairy cows without any detrimental effect on health. The rumen fermentation was investigated with rumen fistulated cows in two experiments. With a constant feeding level and the DPM inclusion adjusted to 0, 10, 20 and 40 % of concentrate mixture, the rumen fluid ammonia-N increased with the increasing amount of DPM in the diet (P < 0.05). The NH3-N concentration was still lower (P < 0.05) in the isonitrogenous SBM diet. Furthermore, with increasing DPM inclusion the molar percentage of acetic acid of the total volatile fatty acids increased (P < 0.05), the percentages of propionic acid and butyric acid decreased. The total volume of microbial mass was 10—20 % higher with the SBM diet than the various DPM diets.Suoritetussa tutkimuksessa selvitettiin kuivatun kananlannan käyttöä runsastuottoisten lypsylehmien valkuaislähteenä vertaamalla sitä soijaan ja ureaan väkirehuvaltaisella ruokinnalla. Edelleen tutkittiin kananlantaruokinnan vaikutusta rehuyhdistelmän sulavuuteen, veriarvoihin ja pötsifermentaatioon. Kahtena peräkkäisenä vuonna suoritettiin ruokintakoe 18 runsastuottoisella lehmällä, jotka oli jaettu kolmeen mahdollisimman samanarvoiseen ryhmään. Perusrehuna oli heinä ja väkirehuseosta annettiin tuotostason mukaisesti. Eri ryhmien väkirehuseoksen valkuaislisäyksenä oli 20 % kuivattua kananlantaa, 10 % soijarouhetta ja 1.5 % ureaa. Vertailukausi oli ensimmäisessä kokeessa 13 viikkoa ja toisessa kokeessa 15 viikkoa. Kokeissa määritettiin rehujen maittavuus, rehunkulutus ja rehun hyväksikäyttö, maitotuotos ja maidon koostumus sekä seurattiin eläinten terveydentilaa. Kokeessa käytetyn kananlannan energia-arvo oli alhainen, 0.34—0.35 ry/kg ka, mutta valkuaisväkevyysolikorkea, 400—709 g srv/kg. Virtsahappoa oli kokeessa 1 käytetyssä kananlannassa keskimäärin 9.5 %, kun taas kokeessa 2 huomattavasti vähemmän, 1.2% ka. Kananlannan tuhkapitoisuus oli korkea sekä kivennäiskoostumus monipuolinen; kalsiumia 5.6—6.9 % ja fosforia 1,8—2.6 %. Kananlantaa sisältävän väkirehuseoksen energia-arvo oli 13 % alempi kuin soijaa tai ureaa sisältävän seoksen. Kananlantaa sisältävän väkirehuseoksen syönti ilmaistuna prosentteina tarjotusta oli merkitsevästi alhaisempi kuin toisten seosten, ja tästä johtuen kananlantaryhmän energiavajaus oli suurempi kuin toisten varsinkin kokeen alkupuolella. Kokeen alussa syönti oli alhaisinta, johtuen suurista väkirehumääristä. Keskimääräinen kananlannan syönti oli 1.9 ja 2.0 kg päivässä lehmää kohti kokeessa 1 ja 2. Vastaavasti virtsahapon syönti oli 186 kg ja 24 g päivässä. Kananlannasta tulevan sulavan raakavalkuaisen osuus oli 29.0 % ja 19.0 % kokonaismääräistä kokeessa 1 ja 2. Urean saanti oli keskimäärin 140 g päivässä. Karkearehu-väkirehusuhde oli kokeessa 1 36 % : 64 % ja kokeessa 2 39 % : 61 %. Energian ja valkuaisen saanti ei poikennut merkitsevästi ryhmien välillä. Kuiva-aineen syönti oli kokeessa 2 kananlantaa saaneella ryhmällä suurempi kuin soijaa ja ureaa saaneilla ryhmillä. Kananlantaryhmän lehmät saivat rehuista enemmän kuitua, mutta vähemmän sokeria kuin toiset ryhmät. Useimpia kivennäisiä kananlantaryhmän lehmät saivat enemmän johtuen kananlannan sisältämistä korkeista kivennäismääristä. Eri rehuyhdistelmien kuiva-aineen sulavuudet olivat 69.9 %, 72.0 % ja 74.0 % kananlantaa, soijaa ja ureaa sisältävillä seoksilla. Raakavalkuaisen sulavuudet olivat vastaavasti 72.3 %, 71.8 % ja 75.9 %. Erot kananlanta- ja ureaseosten välillä olivat merkitseviä (P < 0.05). Eri ryhmien maitotuotosten tai maidon koostumuksen välillä ei ollut merkitseviä eroja. Maitotuotoksen lasku oli kokeessa 1 kananlantaryhmällä nopeampaa (P < 0.05) kuin toisilla ryhmillä. Elopainon muutosten välillä ei ollut merkitseviä eroja. Rehun hyväksikäytössä eri ryhmien välillä kokeen 1 osalta ei ollut eroja, mutta kokeessa 2 kananlantaryhmä kulutti vähemmän energiaa ja sulavaa raakavalkuaista tuotettua maitokiloa kohti. Verianalyysien perusteella selvitettiin lehmien aineenvaihdunnan muutoksia ja ravitsemuksellista tilaa. Lisäksi selvitettiin kananlannan typellisten yhdisteiden ja kivennäisaineiden käyttökelpoisuutta, Saaduista tuloksista voidaan todeta, ettei kananlannan syöttäminen kohtuullisella tasolla (10—40 % väkirehuseoksesta) aiheuttanut haitallisia muutoksia lehmien aineenvaihduntaan tai terveydellisen tilaan ja saadut arvot vastasivat normaaliarvoja. Pötsifistelöidyillä lehmillä tutkittiin kananlannan typellisten yhdisteiden hajoamista pötsissä sekä kananlannanvaikutusta pötsifermentaatioon. Kokeessa käytettiin soijaa vertailuvalkuaisena ja kananlannan määrä vaihteli 10, 20 ja40 % väkirehuseoksesta. Pötsinesteen ammoniakin määrä nousi kananlannan määrän noustessa. Etikkahapon osuus lisääntyi ja propionihapon ja voihapon osuudet vähentyivät rasvahappojen kokonaismäärästä, kun kananlannan määrä lisääntyi. Pötsin alkueläinten määrä oli suurempi ja bakteerien määrä pienempi kananlantaruokinnalla verrattuna soijaan. Suoritetuissa ruokintakokeissa todettiin runsastuottoisten lehmien pystyvän käyttämään hyväkseen kananlantaa valkuaislähteenä lähes yhtähyvin kuin soijaa ja paremmin kuin ureaa. Kananlannan typellisten yhdisteiden tehokkaan hyväksikäytön edellytyksenä on riittävä energiansaanti, johon päästään runsaalla väkirehuruokinnalla

Distillers dried by-products from barley as protein source for ruminants

The nutritive value of barley-derived distillers dried grains (BDDG) and distillers dried grains with solubles (BDDGS) was assessed in digestibility and in sacco rumen degradability experiments. The crude protein contents of BDDG and BDDGS were 26.4 % and 29.9 %, and the crude fibre contents 19.9 % and 17.4 % in DM, respectively. The ADF and NDF contents averaged 33 % and 67 % and the lignin 7.6 % of DM. The digestibilities of the nutrients were measured with four rams in both trials and the distillers by-products were given at two levels, 33 % and 66 %, in hay-based rations. The digestibilities in BDDG and BDDGS were, respectively, 43.1 % and 47.7 % for organic matter, 64.5 % and 66.5 % for crude protein, and 86.7 % and 87.9 % for ether extract. Due to the low digestibilities, the energy values of the two products were low, 0.58 FU/kg DM and 8.0 MJ/kg for both, and DCP/FU 295g for BDDG and 347 g for BDDGS. The rumen degradability of the crude protein of BDDG and BDDGS was found to be low and significantly lower than the degradability of wheat distillery by-products (P < 0.05). Fine grinding gave more rapid degradability. Due to the low total digestibility and reduced lysine content, BDDG and BDDGS may have limited protein availability when given as supplements

Evaluation of barley distillers dried grains with soluble, and condensed distillers solubles in the diet of growing pigs

Two digestibility and nitrogen balance trials were conducted to evaluate the feed value of barley-derived distillers dried grains with solubles (BDDGS) and semisolid distillers solubles from barley and wheat (BDS and WDS) in rations for growing pigs. The average crude protein, lysine, crude fibre and neutral detergent fibre contents of BDDGS, BDS and WDS were, respectively: 30.6, 20.6, 30.7 %; 1.7, 1.7, 2.6 g/16 g N; 16.1, 2.0, 3.1 %; 69.4, 2.3, 7,1 %. Available lysine was greatly reduced in all samples. The distillery by-products composed 33 % of diet DM in the barley based rations. The control diet was a mixture of barley and skim milk powder. The organic matter and crude protein digestibilities of BDDGS, BDS and WDS were 40.5, 80.4, 85.0 % and 52.4, 46.9, 77.5 %, respectively. Their FU values and DCP values were 0.50, 0.94, 0.94/kg DM and 319, 102,253 g/FU. on the WDS diet, nitrogen retention, as g/d, was similar to that on the control diet, but on the diets with barley distillery products it was reduced due to the lower amount of protein absorbed, especially the lower lysine intake. Barley distillers by-products proved to have low feed values for pigs in this study, but the value for WDS was quite reasonable. The new integrated starch ethanol process can be expected to yield more suitable fractions for use in pig rations

Kyselyaineistoon pohjaava tutkimushanke ja sen toteuttaminen

Peer reviewe

Evaluating barley feed fractions from integrated ethanol-starch production in diets of ruminants

A new process for the integrated production of ethanol and starch yields barley fractions with different types and contents of carbohydrates and protein. The barley hulls and bran consist mainly of lignocellulose, the barley molasses has considerable contents of sugars and soluble protein, the barley protein contains 40 % protein and has a low fibre level, while the barley fibre consists mainly of cereal cell walls and its NDF is high. The amino acid content of the barley fractions is almost the same as in the barley raw material. The nutritive value of the barley fractions was assessed in six digestibility trials performed with rams. Barley protein and barley molasses had high digestibilities, 90—95 % for OM and 87—93 % for CP; barley fibre had slightly lower digestibilities, 73 % for OM and 77 for CP, while barley hulls and bran had low values, 58 % for OM and 64 % for CP. The nitrogen balance improved with increasing level of the barley fractions in hay diet. The FU values were 1.15,0.94, 0.97, 0.73, 0.30 and 0.93 per kg DM for barley protein, fibre, molasses, hulls +bran, hulls and a mixture of fibre and molasses, respectively. The present experiments indicated that, apart from the product of the dehulling process, the barley fractions obtained are of high nutritive value

Extraction of leaf protein from green crops. Chemical composition and nutritive value of products of fractionation

Leaf protein was extracted from different green crops in 11 pilot plant esperiments. Of the crops, 4 were grass, 6 clover and one pea. The extraction of juice was on average 55 % of the fresh weight of the green crop and the values for dry matter (DM) and crude protein (CP) were 22.6 and 24.1 %. Clover gave better recoveries of protein than grass. In the leaf protein concentrate (LPC) obtained from the juice, the separation ratios for DM, CP and TP (true protein) were, respectively, 23.7 %, 48.0 and 80.7 %. Heating to 85°C gave more efficient recoveries of LPC than the combination of heating and acid precipitation. The average DM content of the pressed pulp was 30.4 %, the corresponding value for the whole crop being 16.5 %. Measured on a DM basis, the CP content of the pressed pulp was only 0.4 % units lower than in untreated forage, but the crude fibre content was 7.3 % units higher. In vitro organic matter digestibility and the pepsin-HCI solubility of crude protein were on average 5.1 and 5.5 % units lower in the pulp. The average DM of the plant juice was 6.5 % and contained 21.9 % ash, 21.5 % CP, 10.7 % TP and 29.9 % soluble sugars. Clover and pea had much higher values for CP and TP than grass. In the LPC preparations, CP and TP averaged 43.6 % and 38.5 % of DM. Heat treatment gave higher protein content than precipitation of LPC by combined heating and acidification. The in vitro digestibility and protein solubility of LPC were high, on average 85.6 % and 80.2 %. LPC had fairly high contents of lysine and methionine, 4.1 % and 1.6 g/16 g N. There were only small differences in the amino acid composition between grass and clover and between crops harvested at different growth stages. Green crop fractionation is a potential means of improving grassland production and utilization. Promising results have been obtained with plant juice and LPC fed to monogastric animals and pressed pulp residues in diets for ruminants. The economic aspects of fractionation remain to be evaluated

Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016

Tässä katsauksessa esitellään tiiviisti Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kahdeksannen, keväällä 2016 kerätyn nuorisorikollisuuskyselyn (NRK) päätuloksia. Kaiken kaikkiaan tuorein mittaus viittaa nuorten rikoskäyttäytymisen vähenemiseen tutkitussa ikäryhmässä (15–16-vuotiaat). * Yleisimpiä vuoden 2016 kyselyssä mitatuista yhdeksäsluokkalaisten tekemistä kielletyistä tai rikollisista teoista kuluneen vuoden aikana olivat alkoholin humalajuominen (35 %), luvattomat poissaolot koulusta (26 %), luvaton verkkolataaminen (25 %) ja koulusta varastaminen (11 %). Harvinaisimpiä tekoja olivat pahoinpitely (4 %), murtautuminen (4 %), uhkaamalla varastaminen (2 %) ja muiden kuin mietojen huumeiden käyttö (2 %) ja moottoriajoneuvon varastaminen (1 %). * Kun tarkastellaan rikoskäyttäytymisen muutoksia vuodesta 1995 lähtien, voidaan havaita, että nuorten rikoskäyttäytyminen harvinaistui jaksolla 1995–2004, jonka jälkeen rikoskäyttäytyminen pysyi suhteellisen vakaana tai yleistyi hieman joidenkin tekojen kohdalla vuoteen 2012 saakka. Vuoden 2016 mittauksessa voidaan kuitenkin havaita, että nuorten rikoskäyttäytyminen on kääntynyt uudestaan laskuun. * Varastaminen ja vahingonteot vähenivät tarkastelujakson alussa, pysyivät tasaisena 2000-luvun alussa, kohosivat vuoden 2012 mittauksissa (eritoten vahingontekojen osalta ”piikki”), mutta vuoden 2016 kyselyssä laskivat jälleen selvästi. * Väkivallan yleisyys on pysynyt muihin tekomuotoihin verrattuna vakaana vuoteen 2012 asti. Vuoden 2016 mittauksessa väkivaltaan osallistuneiden nuorten osuus kuitenkin laski. Väkivallan laskusuunta erottaakin tuoreimman rikoskäyttäytymisen trendin 1990-luvun lopun kehityksestä, jolloin muutokset koskivat vain omaisuusrikoksia. * Yleisimpiä uhrikokemuksia nuorille olivat heidän omaisuuteensa kohdistuneet vahingonteot (15 % kokenut kuluneen vuoden aikana), sähköinen kiusaaminen (15 %), varkaudet (15 %), väkivallalla uhkailu (13 %) sekä fyysinen väkivalta (10 %). Harvinaisimpia kyselyssä mitatuista teoista olivat uhkaamalla varastaminen (4 %) ja rasistinen uhkailu ja väkivalta (4 %). * Kun tarkastellaan uhrikokemusten kehitystä jaksolla 1998–2012, päähavaintona on, että tasomuutokset uhrikokemusten yleisyydessä eivät ole suuria. Vuoden 2016 mittauksessa on kuitenkin havaittavissa laskua uhrikokemusten osalta, koskien varastamista, uhkaamalla varastamista, kiusaamista ja väkivaltaa. * Nuoriin kohdistuva fyysinen väkivalta on useimmin toisten nuorten tekemää. Ylipäätään tuttujen henkilöiden tekemä väkivalta on selvästi yleisempää kuin tuntemattomien taholta tullut väkivalta. Tyypillisimmin nuoriin kohdistui väkivaltaa, jossa tekijänä oli sisarus, kaveri tai muu tuttu nuori. Aikuisten taholta tulleessa väkivallassa tekijänä oli useimmin isä tai äiti. * Seksuaalisen häirinnän osalta 8 prosenttia nuorista oli kokenut toisen nuoren tekemää häirintää, kun taas 6 prosenttia oli kokenut aikuisen tekemää häirintää. Uhrikokemukset olivat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. Seksuaalinen häirintä oli useimmiten sekä fyysistä, että verbaalista

Effects of grinding, pelleting and expanding on nutritive value of barley in pig diets

Nutrient digestibility and protein utilization responses ofgrowing pigs to different processes of barley were evaluated. The assayed treatments of barley were grinding methods: hammer milling (FIM) and rolling (RM), pelleting (FIP, RP), expanding (HE, RE) and their combination (HEP, REP). The study comprised a 8 x 8 Latin square designed digestibility and nitrogen balance trial with a 2 x 2 x 2 factorial arrangement of treatments. The average grist size of HM barley was smaller and wider than that of RM. Pelleting and expanding reduced the grist size and made the distribution wider compared to untreated ones. HM compared to RM achieved improved pellet quality, but expanding had no effect on pellet durability. Only small differences were found in the proximate composition or sugar content indicating a gelatinization degree of differently processed barleys. Grinding method had no effect on organic matter (OM) digestibility, whereas RM improved protein (CP) digestibility (

Digestibility and protein utilization responses of soybean and rape seed meal to physical and enzymatic treatments in diets for growing pigs

The effects of extrusion, hydrothermal processing and enzyme pretreatment of soybean meals (SBM) and rapeseed meals (RSM) and the multienzyme supplementation of diets on nutrient digestibility, protein utilization and performance were investigated in growing pigs. The study was comprised of two separate total-collection digestibility and balance trials with 6x6 Latin square designs and a production trial with 140 growing pigs. The processes employed had only minor effects on the chemical composition of the treated oilseed meals. Extrusion and addition of enzyme premix improved the organic matter (OM) and protein (CP) digestibilities of SBM (