On Baker type lower bounds for linear forms

A criterion is given for studying (explicit) Baker type lower bounds of linear forms in numbers $1,\Theta_1,...,\Theta_m\in\mathbb{C}^*$ over the ring $\mathbb{Z}_{\mathbb{I}}$ of an imaginary quadratic field $\mathbb{I}$. This work deals with the simultaneous auxiliary functions case

National Security, Security of Supply. Finlandisation as a Diplomatic Practice and the Finnish Energy Dependency on the Soviet Union, 1948–1992

This article examines the intermingling of national security and security of oil supply in Finland through the Finnish oil policy, 1948–1992. During the Cold War, Finland built its oil economy based on Soviet oil instead of diversity and multilateral cooperation. That was closely related to the Finnish overarching Cold War policy that prioritised political and economic relations with the Soviet Union, referred to as finlandisation. The article scrutinises the ubiquitous influence of Soviet relations in Finnish society through the oil policy and shows how finlandisation as a policy strategy transformed into political practice. Two factors explain why Finland became dependent on Soviet oil: the double-coupling of national security and welfare and the quest for stability in Soviet relations. Two factors explain the longevity of Finnish dependency on Soviet oil: the intermingling of oil imports and export revenues and finlandisation as an established pattern of reasoning and decision-making. However, Finland was not a passive actor but managed its oil supply security through extensive socio-technical systems, including infrastructure and relations with other suppliers

Odense Staalskibsværft 1918-2012

Anmeldelse af Odense Staalskibsværft 1918-2012, I-II (ed. Jens Toftgaard). University of Southern Denmark Studies in History and Social Sciences vol. 525. Syddansk Universitetsforlag, Odense 2016. p. 943

Hirvi, metsästys ja metsätalous metsänomistajan näkökulmasta

Hirvien määrä Suomessa on vaihdellut viime vuosikymmeninä suuresti. Suurimmillaan hirvikanta oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin talvikannan on arvioitu olleen noin 140 000 yksilöä. Vuonna 2014 päästiin metsästyksen jälkeen koko maan tasolla tavoitteen mukaiseen eli noin 74 000 hirven talvikantaan. Erityisesti runsaiden hirvikantojen aikana hirvien aiheuttamien vahinkojen arvioitiin haittaavan metsätalouden harjoittamista. Tutkimuksessa tarkasteltiin metsänomistajien näkemyksiä nykyisestä hirvikannan koosta ja hirvivahingoista sekä niiden yhteyttä metsänomistuksen tavoitteisiin. Lisäksi tarkasteltiin metsänomistajien omia arvioita hirvien vaikutuksesta metsänhoitoon. Hirvikannan koon vaikutusta mielipiteisiin selvitettiin vertaamalla mielipiteitä vuoden 2001 hirvikantahuipun aikaan tehdyn vastaavan kyselyn tuloksiin. Aineisto kerättiin kirjekyselyllä samalla tavoin kuin vuonna 2001 aineistokin. Metsänomistuksen tavoitteet ovat muuttuneet. Taloudelliset arvot ja erityisesti puuntuotanto ja puunmyyntitulot ovat nousseet yhä useamman metsänomistajan metsänomistuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi. Vaikka taloudelliset tavoitteet ovat yhä useammalle metsänomistajalle tärkein metsänomistamisen tavoite, näyttää nykyinen hirvikanta olevan monen metsänomistajan mielestä hyväksyttävä. Suhtautuminen oli muuttunut oleellisesti vuosituhannen vaihteesta: nyt hirvikantaa piti sopivana melkein 60 prosenttia metsänomistajista, kun vastaava osuus korkean hirvikannan aikaan oli vain noin kolmannes. Maanomistajat, jotka eivät itse ottaneet osaa hirvenmetsästykseen, arvioivat hirvikannan metsästäviä useammin liian suureksi. Myös metsäpinta-alan kasvaessa toleranssi hirviä kohtaan pieneni. Vaikka metsästävät maanomistajat hyväksyvät muita useammin suuremmankin hirvikannan, lisääntyi tilan metsäpinta-alan kasvaessa myös niiden metsänomistajien määrä, joiden mielestä hirviä oli liikaa. Noin kolmannes kaikista metsänomistajista oli havainnut jonkin verran hirvien aiheuttamia kasvu- ja laatutappioita metsissään. Joka kymmenennellä tilalla vahinkoja oli runsaasti. Metsänomistajien ilmoittama tuhojen määrä suhteessa taimikkoalaan oli samaa mittaluokkaa kuin Valtakunnan Metsien Inventoinnissa mitattu hirvituhojen osuus. Metsänomistajat ovat siis varsin hyvin tietoisia hirvivahingoista. Myös hirvenmetsästykseen osallistumisen motiivit ovat muuttuneet vuosituhannen vaihteesta. Nykyisin osallistumismotiivina on aikaisempaa useammin luonnossa liikkuminen ja seuruemetsästyksen tarjoama sosiaalinen ja yhteisöllinen kanssakäyminen. Luonnollisesti myös metsävahinkojen vähentäminen on tärkeä syy ottaa osaa hirvenpyyntiin. Erityisesti taimikkovahingot ja uudistamisen vaikeutuminen sopivalla puulajilla motivoivat hirvikannan kontrollointiin.201

Diurnal defecation rate of moose in southwest Finland

An accurate measure of defecation rate is essential for application of pellet group counts in moose (Alces alces) population estimates. We measured the wintertime, diurnal defecation rate of moose by tracking 7 GPS-collared and 22 uncollared moose in southwest Finland. The mean defecation rate was 23.5 ± 4.2 pellet groups/d, one of the highest values reported. The mean defecation rate did not differ between the tracking methods (GPS vs. uncollared moose); limited sample size precluded conclusions about sex and age differences. The defecation rate was not correlated with calendar week, length of accumulation period, or number of diurnal beds. Our results are appropriate for use in southwest Finland when using the pellet group method to assess moose population density

Titaanista, tuulista ja voimasta : Jäänmurtajan ylikansallinen kehitystyö 1890–1954

Icebreakers have traditionally been seen as symbols of technological nationalism. While ship science for open-water vessels developed during the late nineteenth and early twentieth centuries, understanding of how to cope with polar and subarctic ice conditions lagged behind. This led state organizations in charge of icebreaking services to minimize risks in the development of new vessels by encouraging transnational expert cooperation. This article argues that such interactions were critical to the evolution of the modern icebreaker. We examine the development of three icebreakers in different countries in successive decades, and the critical technologies with which they are associated: the Ymer from Sweden and diesel–electric propulsion (1933); the American ‘Wind’ class and power-hull proportion (1942–1946); and the Voima from Finland and twin bow propellers (1956). We reconstruct the flow of information to explain the rationale for transnational cooperation in maritime technology development. The concept of ‘technology carriers’ is deployed in the analysis to enhance understanding of the role of international cooperation in polar and winter seafaring.Peer reviewe