Ehdotus kansalliseksi vieraslajistrategiaksi

Kansallisen vieraslajistrategian tavoitteena on rajoittaa haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä Suomen luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle sekä elinkeinoille. Tavoitteena on toimia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa haitallisten vieraslajien torjumiseksi, sillä tällöin vieraslajien haittojen torjunta on tehokkainta sekä myös huomattavasti edullisempaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vuoden 2011 alussa on tunnistettu 157 Suomessa jo esiintyvää haitallista vieraslajia, jotka aiheuttavat selkeästi todennettavia välittömiä tai välillisiä haittavaikutuksia. Haitallisista vieraslajeista merkittävin osa, 108 lajia, on maa- ja metsätalouden vieraslajeja. Muista haitallisista vieraslajeista 5 lajia esiintyy Suomen aluevesillä Itämeressä, 5 sisävesistöissä, 6 lajia on maaselkärankaisia, 24 kuuluu vieraskasveihin ja 9 lajia sisätuholaisiin. Vuoden 2011 alussa Suomessa on lisäksi tunnistettu noin 128 tarkkailtavaa tai paikallisesti haitallista Suomen alkuperäislajistoon kuulumatonta lajia. Erityisen haitallisiksi vieraslajeiksi työryhmä määritteli vaarallisten kasvintuhoojien eli niin kutsuttujen karanteenilajien (37 kpl) lisäksi kurtturuusun, rapuruton, jättiputket, espanjansiruetanan sekä minkin. Haitallisten vieraslajien haittavaikutusten vähentämiseksi vaaditaan toimenpiteitä. Ehdotuksessa kansalliseksi vieraslajistrategiaksi on esitetty 16 erilaista toimenpidekokonaisuutta. Työryhmä esittää, että saatetaan vieraslajeja koskeva lainsäädäntö kattavaksi, perustetaan lautakunta huolehtimaan vieraslajeja koskevien toimien seurannasta ja edistämisestä, käynnistetään vieraslajeja koskeva viestintä ja koulutus, perustetaan vieraslajiportaali, sekä luodaan varhaisvaroitusjärjestelmä sekä vieraslajien seuranta. Työryhmä ehdottaa myös, että luodaan kansallinen vieraslajeja koskeva riskinarviointijärjestelmä, lisätään vieraslajitutkimusta sekä erityisesti riskinarviointia palvelevaa tutkimusta, varaudutaan estämään vieraslajien maahantulo ja käynnistämään maahan päässeiden vieraslajien nopeat torjuntatoimet sekä kannustetaan vapaaehtoisiin kansalaistoimiin haitallisten vieraslajien torjunnassa. Lisäksi esitetään, että vahvistetaan ja kehitetään rahoituksen lähteitä haitallisten vieraslajien torjumiseksi, sekä varmistetaan, ettei Suomen kautta leviä haitallisia vieraslajeja rajojen yli ja että Suomessa toimitaan myös kansainvälisesti vieraslajien torjumiseksi. Kohdennetut toimenpide-ehdotukset kohdistetaan Itämeren ja sisävesistöjen vieraslajien, vieraiden maaselkärankaisten sekä haitallisten vieraskasvien aiheuttamien haittojen torjuntaan. Strategia sisältää tavoitteen hävittää jättiputki kokonaan Suomesta seuraavan 10-20 vuoden aikana

Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategia - Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö

Maa- ja metsätalousministeriön toimialaan liittyviä uusiutuvia luonnonvaroja ovat viljelymaa, maatalouden ja turkistalouden kasvi- ja eläinlajit, metsät ja niiden puuvarat, metsien ja soiden keräilytuotteet, riistaeläimet, porot, kalat ja ravut sekä vesivarat. Myös maaseutumaisemaa on pidettävä uusiutuvana luonnonvarana. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla viime vuosina tapahtuneen nopean kehityksen ja toimintaympäristön muutoksen myötä vuoden 1997 luonnonvarastrategian ajantasaistaminen on osoittautunut tarpeelliseksi. Uudistetussa luonnonvarastrategiassa on pyritty löytämään linjaukset uusiutuvien luonnonvarojen käytön, hoidon ja suojelun kesken: samalla kun turvataan kannattava hyödyntäminen, huolehditaan erilaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden täyttämisestä. Myös luonnon- ja ympäristönsuojelutavoitteet otetaan huomioon ja eläinsuojeluun liittyvä tuotantoeläinten eettinen kohtelu. Strategia edistää osaltaan hallituksen hyväksymää Suomen kestävän kehityksen strategiaa. Strategia toteuttaa osaltaan myös luonnon- ja ympäristönsuojelun yhdentämistä eri toimialoille, niiden luontevaksi osaksi. Strategiassa on määritelty uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön päämäärät ja kaikille toimialoille yhteiset tavoitteet sekä toimialakohtaiset toimintalinjat vuoteen 2010 asti. Strategiassa määritellyt seitsemän päämäärää muodostavat kaikki ministeriön toimialat kattavan tavoitekokonaisuuden ministeriön toiminta-ajatuksen ja tavoitetilan (vision) saavuttamiseksi luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta. Strategian päämäärät kattavat seuraavat asiakokonaisuudet: (i) luonnonvarojen eettinen ja vastuullinen hoito ja käyttö, (ii) ekosysteemien toimivuus, biodiversiteetin ja maaseutumaisemien säilyminen, (iii) maaseudun elinvoimaisuus, (iv) elinkeinotoiminnan harjoittaminen kuluttajalähtöisesti ja kannattavasti, (v) laajeneva, innovatiivinen ja ekotehokas käyttö, (vi) laatu ja turvallisuus, (vii) tieto ja osaaminen. Käytännön toimeenpano tehdään ensisijaisesti toimialojen toimin eri strategioiden ja ohjelmien avulla. Lisäksi strategiaa toteutetaan ministeriön toiminnan ja talouden suunnittelun sekä alaisen hallinnon tulosohjauksen kautta. Näiltä osin luonnonvarastrategian toteutumista seurataan kunkin yksittäisen strategian ja ohjelman seurannan kautta sekä osana hallinnon tekemää tavanomaista seurantaa. Luonnonvarastrategian vaikutuksia seurataan toisaalta myös eri toimintalinjojen mukaisiin toimenpiteisiin liittyvien seurantajärjestelmien indikaattoreiden kautta ja erikseen luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevien yleisten mittareiden avulla. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön strategia tultaneen arvioimaan kerran ennen vuotta 2010

Strategy for Renewable Natural Resources in Finland

Global problems related to natural resources and the environment, like climate change and decline in biodiversity, have resulted in international agreements aimed at preserving natural resources, their renewing capacity and the quality of the environment. The World Summit on Sustainable Development in Johannesburg in 2002 reaffirmed sustainable development as a central element of the international agenda and gave new impetus to global action to fight poverty and protect the environment. The understanding of sustainable development was broadened and strengthened as a result of the Summit, particularly the important linkages between poverty, the environment and the use of natural resources. Commitments by governments and other stakeholders to a broad range of partnership activities and initiatives will all implement sustainable development at the national, regional and international level. Through careful and economical utilisation of natural resources and technological development the future generations will also have access to an adequate amount of natural resources and high-quality environment. Sustainable use of natural resources is a priority in the Finnish society. Even though the concept of ‘sustainable use’ varies, the basic principle as such has a long history. In Finland objectives aiming at securing sustainable use have been expressed in the legislation on forestry, fishing and hunting since the 17th century. The tradition to care for the natural resources is closely connected to the ownership of land and water areas. Changes in values and the way of life have been reflected in the use of natural resources. More recently changes in the values can be seen in the public interest in environmental issues, production ethics, purity of foodstuffs, as well as quality of foodstuffs, other products and production methods. Significant efforts have been made to integrate the different aspects of sustainability in practise based on experience and research. Renewable natural resources, in the field of the Ministry of Agriculture and Forestry, are arable land, species of plants and animals of agriculture and fur farming, forests and timber resources, as well as products picked from forests and peatland, game animals, reindeer, fish, crayfish and water resources. Rural landscape should also be considered a renewable natural resource. The task of the Ministry of Agriculture and Forestry is to promote the sustainable and diversified use of renewable natural resources and the high quality of the goods derived from these. To fulfil this task the Ministry of Agriculture and Forestry drew up a Strategy for the Sustainable Use of Renewable Natural Resources in Finland, which was approved in 1997. In the past five years significant changes have occurred in the society and sectors governed by the Ministry of Agriculture and Forestry. Consequently, it was considered necessary to update the Natural Resources Strategy to comprise the current requirements and expectations relating to the use of renewable natural resources. The new strategy 2002 also contributes to the implementation of the Finnish Programme for Sustainable Development adopted by the Government in year 1998. In the review of the Natural Resources Strategy, particular attention is directed to the analysis of 1997 Strategy and the changes in the operating environment, as well as the measures, strategies and programmes designed and implemented so far. The new strategy 2002 also includes a vision for 2010 and seven goals based on this vision. According to the current view, the realisation of these goals in co-operation between the administrative sector of the Ministry of Agriculture and Forestry, the society as a whole and other actors involved will make sure that our renewable natural resources are utilised in a sustainable way. Also, as it was required in the Johannesburg World Summit, the key element of this reviewed strategy constitutes to integrate ecological, economic, social and cultural dimensions. The monitoring of the state of natural resources and the strategy is important. Increasing the efficiency and improved orientation of the research is necessary to prepare for environmental changes and to develop measures to alleviate their negative impacts. Indicators for sustainable use of renewable natural resources serving the monitoring of the realisation of the objectives and evaluation are being developed and will be in use by the year 2003

Mechanical properties and water resistance of Vietnamese acacia and rubberwood after thermo-hygro-mechanical modification

Low density and poor mechanical performance often limit utilisation of sawn wood from fast-growing plantation forests. Thermo-hygro-mechanical modification (THM) of timber is one innovation for improving the properties of light-weight wood species. The objective of this study was to determine the effects of THM and subsequent thermal treatment on dry density, modulus of elasticity (MOE), compression strength, Brinell hardness, and swelling behaviour in immersion tests on two fast-growing Vietnamese species, acacia (Acacia mangium) and rubberwood (Hevea brasiliensis). Test boards were modified in an industrial kiln, in which a tangential thickness compression of 14% and 12% were aimed for acacia and rubberwood, respectively, either with or without subsequent thermal treatment at 210 °C. Dry density, MOE, Brinell hardness, compression strength, and dimensional changes in water immersion tests of specimens were measured from the modified and unmodified reference materials, the latter ones being kiln dried at 50 °C. The results showed that the responses of the mechanical properties were more evident for rubberwood than for acacia. In rubberwood, the MOE and compression strength of wood thermo-hygro-mechanically modified with or without thermal treatment were higher than those of kiln-dried reference specimens throughout the thickness profile. In case of acacia, similar differences between the modified and reference specimens were observed only in the surface layer. Density and Brinell hardness of thermo-hygro-mechanically modified rubberwood were higher than those of reference specimens, but after thermal treatment they did not differ from (acacia) or were lower (rubberwood) than those of THM specimens. Post-compression thermal treatment increased the hydrophobicity of THM specimens.202

Metsät ilmastosopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassa

Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus kasvaa. Merkittävin ihmisen toiminnasta aiheutuva kasvihuonekaasu on hiilidioksidi. Muita merkittäviä kasvihuonekaasuja ovat metaani ja dityppioksidi. Metsällä on merkittävä rooli hiilidioksidin sitojana ja hiilen varastona. Kasvillisuuteen sitoutunut hiilivarasto on likimain yhtä suuri kuin ilmakehän hiilimäärä. Maapallon metsien yhteyttämistoiminta sitoo ilmakehästä vuosittain suuren määrän hiiltä ja osa tästä varastoituu puuaineeksi ja siten kasvattaa puuston hiilivarastoa. Nielulla tarkoitetaan juuri tätä prosessia, jossa kasvihuonekaasu sitoutuu ja varastoituu kasvillisuuteen tai maaperään. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitykseen voidaan metsäsektorin toimenpitein vaikuttaa periaatteessa kolmella eri tavalla: (i) suojelemalla ja lisäämällä olemassa olevia hiilivarastoja ja nieluja, (ii) perustamalla uusia hiilivarastoja ja nieluja sekä (iii) korvaamalla fossiilista energiaa, raaka-aineita ja tuotteita uusiutuvalla biomassalla. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa, YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa allekirjoitettiin ilmastosopimus, jonka tavoitteena on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus turvalliselle tasolle. Kioton pöytäkirjassa vuonna 1997 määriteltiin teollisuus- ja siirtymätalousmaille päästövähennys- ja rajoittamisvelvoitteet ensimmäiselle sitoumuskaudelle 2008-2012. EU:n sisäisen, vuonna 1998 sovitun, taakanjaon mukaan Suomen tulee rajoittaa päästönsä vuoden 1990 tasolle. Kioton pöytäkirjaan on sisällytetty nielut rajoitetussa määrin. Pöytäkirjan mukainen nielu lasketaan metsien hiilivaraston muutoksena. Kioton pöytäkirjan artikloissa 3.3 (metsitys ja metsien hävittäminen), 3.4 (erikseen sovittavat metsiä koskevat lisätoimet) sekä myös artiklassa 3.7 rajataan tarkastelutapaa ja viitataan nielulaskentaan, mutta nieluihin liittyvistä määritelmistä ja laskentatavoista ei ole vielä sovittu kansainvälisesti. Nielut liittyvät myös Kioton pöytäkirjan joustomekanismeihin. Kioton pöytäkirjassa on sovittu tietyistä periaatteista, kuten että hyvitettävän nielun tulee olla ihmistoiminnasta aiheutunutta ja että sen tulee olla todennettavissa. Tulevien päätösten tueksi Hallitustenvälinen ilmastopaneli (IPCC) valmistelee maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevan erikoisraportin. Lisäksi valtioiden tulee toimittaa maakohtaisia tietoja tulevien päätösten tueksi. Työryhmä katsoo, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ensisijainen tehtävä on fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvien päästöjen vähentäminen. Nielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä uudistuvien luonnonvarojen käytön kehittäminen ovat päästöjen vähentämisen tukena. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 1998 asettaman työryhmän tavoitteena on ollut tarkastella ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan vaikutuksia metsä- ja maatalouden näkökulmasta. Raportissa esitetään arvioita nielujen erilaisista vaikutuksista maallemme sekä tarkastellaan erilliskysymyksiä kuten inventointi- ja raportointikäytäntöjen kehittämistä, metsätuotteiden hiilisisällön huomioonottamista, bioenergian käytön lisäämistä ja liittymäkohtia maatalouteen. Työryhmän esittämät johtopäätökset ja ehdotukset tukevat ilmastosopimuksen toimeenpanon ja jatkoneuvotteluiden metsiä sivuavien kantojen valmistelua sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla

Bending properties of tangentially and radially sawn European aspen and silver birch wood after industrial scale thermo-mechanical modification

201

Case hardening and equilibrium moisture content of European aspen and silver birch after industrial scale thermo-mechanical timber modification

Case hardening (CH) is an unwanted feature, which causes dried wood to deform after sawing and conditioning the moisture content. The tendency for CH depends on the drying parameters. Its probability increases due to increased internal stresses in rapid kiln drying, thus conditioning and steaming after the cooling minimises the problem. A process of thermo-mechanical timber modification (TMTM™), enables drying, compression and thermal modification of sawn timber in a single treatment unit. This process is a potential method for reducing CH. It also reduces the equilibrium moisture content (EMC) of wood. The aim of this study is to analyse the effect of initial moisture content, compression degree and thermal modification of the CH and EMC of European aspen (Populus tremula L.) and silver birch (Betula pendula Roth). A total of 252 clear wood CH specimens were manufactured from TMTM™ modified boards that had green dimensions of 40 × 100 × 2,700 mm. Modifications were carried out in one of two ways: the compression was started either on green state or after pre-drying to approximately 20% MC. After the compression phase, half of the boards were thermally modified at 190 °C. After storage of four years, specimens were conditioned and analysed according to the standard CEN/TS 14464. Compression increases the CH substantially, but subsequent thermal modification practically eliminates it in both studied hardwood species. Tangentially and radially compressed specimens did not differ from each other in terms of CH. An increase in process temperature also reduced the EMC of birch and especially aspen.201

Physical properties and dimensional stability after combined compression and thermal modification of birch and aspen lumber

201

Effect of combined compression and thermal modification on mechanical performance of aspen and birch wood

201